Kokemus on osoittanut, että laadukkaan tuotteen ostaminen tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi. Mutta aina tähänkään ei voi luottaa.
Vuonna 1999 päätin lisätä kotiteatteriini kunnollisen sub-wooferin (omalla vahvistimella varustetun bassokaiuttimen), Päädyin tunnettuun amerikkalaiseen merkkiin ja maaliskuussa 1999 tein yli 2000 eurolla kaupat Velodyne HGS-12-subbarista. Se oli saanut hyvät arvostelut (This new digital switching amplifier stuff is really amazing!).
Asiaan vihkiytymättömälle kerrottakoon, että 12 tarkoittaa tuumakokoa. Yli 30 sentin bassokaiutin on iso: kuutiomainen laite painoi yli 21 kiloa. Se pystyi toistamaan jopa alle 20 hertsin taajuuksia. Subbarin matalat äänet antavat musiikkiin ja elokuviin uuden, lähes fyysisen ulottuvuuden.
Kotielektroniikka kehittyy nopeasti, mutta subbari on kaiuttimien ohella järjestelmän pitkäikäisin osa. Odotin, että laatulaitteesta on iloa ainakin 15 vuotta. Mutta toisin kävi.
Kevyestä kuuntelusta ja alhaisista äänenpaineista huolimatta subbarin kaiutinelementti hajosi ja huhtikuussa 2003 vein sen huoltoon. Ilmeisen valmistusvirheen vuoksi korjaus meni takuuseen. Vähän lisää kevyttä käyttöä ja subbari alkoi pitää outoa rahinaa. Painava boksi jäi keräämään pölyä nurkkaan moneksi vuodeksi, kunnes viime vuonna sain vihdoin vietyä sen uudelleen huoltoon.
Viime viikolla selvisi, että valmistajan erikoisuus -- kiihtyvyysanturi -- on rikki, eikä varaosia enää saa. Yli 2000 euron subbarista oli tullut verkonpaino (painonsa vuoksi vieläpä hyvä sellainen).
Mitä tästä opimme? Edes tunnettu valmistaja ja tukeva hintalappu ei takaa laatua. Varsin yksinkertainenkin laite voi hajota niin, ettei korjaus enää onnistu.
Ostopäätöstä tekevä kuluttaja on hankalassa tilanteessa. Yksi hyvä keino on googlata netistä muiden käyttäjien kokemuksia. Ne ovat kuitenkin subjektiivisia ja elektronisten laitteiden mallit uusiutuvat vuosittain, joten pitkäaikaisia käyttökokemuksia ei ehdi kertyä.
Parempi tapa on kysyä merkin huollosta. Tunnetuillakin valmistajilla on epäonnistuneita malleja tai tuote-eriä, jotka hajoavat melkeinpä varmasti. Huolto tietää kaikki salaisuudet. Ainoa ongelma on saada yhteys juuri ko. merkin tuntevaan huoltohenkilöön. Myös myyjät tietävät paljon enemmän kuin kertovat.
Täytyy alkaa katsella uutta subbaria. Mikähän olisi turvallinen merkki? Ja jos 12 tuuman puoliksi toimiva subbari kiinnostaa, tarjouksia voi lähettää sähköpostilla.
Vuonna 1999 päätin lisätä kotiteatteriini kunnollisen sub-wooferin (omalla vahvistimella varustetun bassokaiuttimen), Päädyin tunnettuun amerikkalaiseen merkkiin ja maaliskuussa 1999 tein yli 2000 eurolla kaupat Velodyne HGS-12-subbarista. Se oli saanut hyvät arvostelut (This new digital switching amplifier stuff is really amazing!).
Asiaan vihkiytymättömälle kerrottakoon, että 12 tarkoittaa tuumakokoa. Yli 30 sentin bassokaiutin on iso: kuutiomainen laite painoi yli 21 kiloa. Se pystyi toistamaan jopa alle 20 hertsin taajuuksia. Subbarin matalat äänet antavat musiikkiin ja elokuviin uuden, lähes fyysisen ulottuvuuden.
Kotielektroniikka kehittyy nopeasti, mutta subbari on kaiuttimien ohella järjestelmän pitkäikäisin osa. Odotin, että laatulaitteesta on iloa ainakin 15 vuotta. Mutta toisin kävi.
Kevyestä kuuntelusta ja alhaisista äänenpaineista huolimatta subbarin kaiutinelementti hajosi ja huhtikuussa 2003 vein sen huoltoon. Ilmeisen valmistusvirheen vuoksi korjaus meni takuuseen. Vähän lisää kevyttä käyttöä ja subbari alkoi pitää outoa rahinaa. Painava boksi jäi keräämään pölyä nurkkaan moneksi vuodeksi, kunnes viime vuonna sain vihdoin vietyä sen uudelleen huoltoon.
Viime viikolla selvisi, että valmistajan erikoisuus -- kiihtyvyysanturi -- on rikki, eikä varaosia enää saa. Yli 2000 euron subbarista oli tullut verkonpaino (painonsa vuoksi vieläpä hyvä sellainen).
Mitä tästä opimme? Edes tunnettu valmistaja ja tukeva hintalappu ei takaa laatua. Varsin yksinkertainenkin laite voi hajota niin, ettei korjaus enää onnistu.
Ostopäätöstä tekevä kuluttaja on hankalassa tilanteessa. Yksi hyvä keino on googlata netistä muiden käyttäjien kokemuksia. Ne ovat kuitenkin subjektiivisia ja elektronisten laitteiden mallit uusiutuvat vuosittain, joten pitkäaikaisia käyttökokemuksia ei ehdi kertyä.
Parempi tapa on kysyä merkin huollosta. Tunnetuillakin valmistajilla on epäonnistuneita malleja tai tuote-eriä, jotka hajoavat melkeinpä varmasti. Huolto tietää kaikki salaisuudet. Ainoa ongelma on saada yhteys juuri ko. merkin tuntevaan huoltohenkilöön. Myös myyjät tietävät paljon enemmän kuin kertovat.
Täytyy alkaa katsella uutta subbaria. Mikähän olisi turvallinen merkki? Ja jos 12 tuuman puoliksi toimiva subbari kiinnostaa, tarjouksia voi lähettää sähköpostilla.
Genelec, löytyisikö sieltä ja tuet suomalaisuutta.
VastaaPoistaLiippaapas läheltä. Itse ostin Velodynen v. 2000 käytettynä (SPL-1000). Maksai käytettynäkin hunajaa ja mansikoita ja edelleen se jaksaa potkia. Ryyditin tuota myöhemmin suomalaisella pikkuihmeella nimeltä Antimode 8033. Nuo kaksi ovat olleet hinta/laatusuhteeltaan lähes parhaat ostokset kotiteatteriini.
VastaaPoistaSubbareiden hinnat ovat kyllä laskeneet mukavasti viime vuosina. Mutta eipä tässä ole vielä tarvetta vaihtaa. Muuten katselisin varmaan jotain SVS:n malleja.
SVS PC ultra - rahalle vastinetta ja saat miehistä verikaalivoimaa kotiin!
VastaaPoistaOlen kanssa Genelecin kannalla. Voisi olettaa että ammattikäyttöön tehtyyn subiin saa varaosia vielä pitkänkin ajan kuluttua. Itselläni potkinut nyt +5 vuotta (myös antimoden kanssa).
VastaaPoista@ Osta Petteri Corvette,siinä tulee miehekästä subfoofia neljästä urkupillistä ;-)!
VastaaPoistaJoskus saa. Kaverini osti 1970-luvulla Harman Kardonin stereot. Insinööri kun oli teki monen kuukauden projektin, vertaili "kaikki" laitteet, luki kaikkien tekniset tiedot ennen ostoa, jne. Minä ostin samanlaiset, ajattelin ettei tuollaisella projektilla aivan huonoon voi osua.
VastaaPoistaOlin oikeassa, laitteet toimii vielä tänäänkin. Ainoastaan joku kondensaattori tms. on hieman viallinen koska toisen kaiuttinen ääni välillä katoaa. Siihen auttaa äänenvoimakkuus- ja balanssinuppien edestakainen vääntely.
En muista kuinka paljon laitteet maksoi, mutta muistaakseni ne eivät ihan halvat olleet. Tai siltä ainakin tuntui vasta opiskelunsa päättäneestä.
Genelec ei sovi välttämättä kotiteatteriin. Suppasen ylipäästösuodin on 85Hz ja LFE:stä voipi tulla tuon yli olevia taajuksia, mutta sen saa ns. LFE- moodiin, ylärajataajuus 120Hz, mutta silloin sitä ei voi käyttää Genelecin muiden (80xx) kaiuttimien kanssa, koska niiden alarajataajuus on kiinteä 85Hz.
VastaaPoistaItsellä kyllä on Genelec kaiuttimet ja ne ovat todella hyvät musiikin kuunteluun, mutta kotiteatteri käyttöön varauksin noiden jakotaajuuksien takia.
Nice blog! Is your theme custom made or did you
VastaaPoistadownload it from somewhere? A design like yours with a few
simple adjustements would really make my blog jump out.
Please let me know where you got your design. Many thanks
Stop by my webpage cheap car insurance
Jos äänenpaineita haluaa laadukkaasti ja edullisesti niin suosittelen ennmminkin Seaseja ja Peerlesin elementeistä tehtyjä subeja, hakkaa kyllä Velodynen mennentullen. Koko ei ole laadun tae tai hinta.
VastaaPoista