Havaintoja Saksan itäosista

Autoilin juhannusviikolla entisen Itä-Saksan alueella. Ensimmäinen havainto oli, että 25 vuotta yhdistymisen jälkeen itäpuolelta on vaikea löytää merkkejä DDR:n ajoista. Vain suurten kaupunkien isot laatikkomaiset kerrostalot kertovat menneistä ajoista. Maan tasalle tuhotun Dresdenin keskusta oli rakennettu vanhoine kirkkoineen entiseen loistoonsa. Eikä yhdistymisen kustannukset ole ainakaan pilanneet maan taloutta, ehkä päinvastoin.

Sodassa tuhottu Frauenkirche on entisöity, DDR-aikaan tässä oli kiviläjä (Dresden).

Muutoin itä on ainakin ulkoisesti tavoittanut lännen elintason. Autot, tiet, rakennukset ja palvelut ovat liki samaa tasoa. Hotelleissa huomaa vielä eron -- kokolattiamatot ovat vanhoja ja design 70-lukua, mutta esimerkiksi kylpyhuoneet oli kaikissa uusittu aivan moderneiksi.

Maaseutua täyttävät korkeat tuulivoimalat. Eivät ne mitään silmäniloja kyllä ole, vaan rumia kuin mikä. Katot on päällystetty aurinkopaneleilla, kuten tässä hotelliin kuuluvassa hevostallissa:

Aurinkopaneleita on joka paikassa.

Kyseinen hotelli Reit- und Freizeithotel Friesenhof Pohjois-Saksan Trassenheidessä oli rakennettu vasta muutama vuosi sitten, mutta silti huoneissa ei ollut wlan-verkkoa (wifi) lainkaan. Sitä ei yksinkertaisesti oltu rakennettu. Aulassa kuului hotellin avoin verkko, samoin ravintolan aamiaisella.

En ole ainakaan 10 vuoteen osunut hotelliin, jonka huoneissa ei olisi wlan-verkkoa, joskin sen kuuluvuus on joskus ollut heikko. Ja kun seurasin ihmisiä aamiaisella, kukaan ei räplännyt kännykästään uutisia eikä sähköposteja. No, tämä hotelli onkin profiloinut itsensä vapaa-ajan harrastuksia varten, mutta silti asia pisti silmään.

Wlan-kattavuus oli todella heikkoa. Suurissa kaupungeissakin oli alueita, joissa ei näkynyt ainuttakaan verkkoa.

Harvinainen näky Saksassa: Free wi-fi hotspot

Ilmaiset wifi hotspotit olivat harvinainen näky. Saksan taloudellinen menestys ei siis ole ainakaan uuden tekniikan ansiota.

Käteinen on könig Saksassa.

Käteisellä on edelleen vahva rooli. Esimerkiksi hotellin käyttämän parkkitalon automaattiin kelpasi vain käteinen. Yön yli pysäköinnin hinta oli 23 euroa. Suomessa juuri kenelläkään ei olisi tällaista summaa lompakossaan.

Naisen Lambo.

Samaisen parkkihallin 1. tasossa (sallittu vain naisille) katse kiinnittyi valkoiseen Lamborghiniin. Kadun toisella puolella oli autokauppa, jonka ikkunassa komeili mm. Porsche Carrera GT ja 870 000 euron hintalappu.

Entinen Karl-Marx-Stadt

Chemnitzin (entinen Karl-Marx-Stadt) maamerkkinä toimiva Marxin patsas on yhä paikallaan. Muutoksen tuulet ovat olleet rajuja, sillä kulmana takana olevan hotellin edusta oli täynnä uusia Porscheja.

Porsche ja sen kaverit.

Yhtään Lähi-idän pakolaista tai kaapuun/huntuun pukeutunutta ei näkynyt, vain suurkaupungeissa muutama romanialaiskerjäläinen. Valtava pakolaisvirta on päätynyt jonnekin muualle. Itä-Saksassa olisi kyllä tilaa, sillä kaupungeissa näkyi suuria autiotaloja, joiden ikkunoita oli rikottu ja talot hylätty.

Checkpoint Charlie pilailee menneisyydelle.

Brexit oli juhannuksen puheenaihe. Entinen portti Itä- ja Länsi-Berliinin välillä, kuuluisa Checkpoint Charlie, kertoo hyvin Euroopan muutoksesta. Vielä runsas 25 vuotta sitten paikalla vartioivat sotilaat ja muurin yli pakenevat ammuttiin. Nyt turistit ottavat itsestään pilakuvia näyttelijöiden kanssa. Paluuta 1980-luvulle ei (toivottavasti) ole.

Yllätys oli, miten moni saksalainen tupakoi. Aiemmin en ole liioin huomannut, miten ylipainoisia monet olivat.

Jos Saksan vahva talous herättääkin meissä ihastusta, ainakin terveys- ja digiasioissa olemme selvästi edellä.

Vielä bonuksena Peenemunden rakettikeskuksen museossa otettu kuva, jonka vanha kirja ennakoi tulevia kuvapuheluita kännykässä. Tupakka kädessä, tietenkin! (Löytyy näköjään myös netistä).

Tieteiskuvitelma, joka osui kohdalleen: langattomat kuvapuhelut.

Lisäys klo 13.25: Jussi lähetti Twitterissä linkin, jonka mukaan Wlanin tilanne Saksassa on vapautumassa, sillä vastuu verkon käytöstä siirtyi vasta hiljattain ylläpitäjältä käyttäjälle itselleen. 

Perustelkaa, miksi EU-ero olisi Suomelle hyvä asia

Brexitin jälkeen Suomen media on ihmetellyt, miten perusbritit saatiin huijattua äänestämään EU-eron puolesta. Ehkä media on tässä hieman puolueellinen, sillä toimittajien oma maailmankuva on perussuomalaista kansainvälisempi ja työnsä vuoksi he joutuvat perehtymään moniin erilaisiin asioihin.

Brittien reaktioita tuloksen selvittyä on Suomen mediassa kuvattu yllättyneiksi ja jopa katuviksi. On annettu ymmärtää, että vain kouluttamattomat, takapajuisilla seuduilla asuvat ihmiset äänestivät eron puolesta ja niin tehdessään varastivat maansa nuorilta tulevaisuuden.

Se ei voi olla koko totuus, sillä kansanäänestyksellä Cameron halusi vaientaa myös oman puolueensa EU-vastustajat. Erilaiset ihmiset äänestivät eron puolesta monista eri syistä. Maahanmuutto ja kaipuu itsenäisen Britannian suuruuden aikaan olivat niistä tärkeimpiä.

"Me valloitimme alueenne, mutta älkää te yrittäkö tänne".

Yhteistä molemmille syille on tunne. Britit eivät äänestäneet EU:sta faktojen vaan tunteen perusteella. Kun kyse on tulevaisuuteen vaikuttavista linjapäätöksistä, tunne on huono ohjenuora. Pitäisi arvioida faktoja. Ne muuttavat tulevaa, tunne muuttaa vain menneisyyttä.

Myös Suomessa halutaan kansanäänestystä EU:sta. Herätin aiheesta keskustelua somessa ja huomasin, etteivät suomalaiset suhtaudu asiaan yhtään sen analyyttisemmin kuin brititkään. EU-eroa kannattavilla pitäisi olla selkeät perustelut siitä, miten Suomi pärjäisi EU:n ulkopuolella, ja minkä ongelman ero ratkaisi.

Nettikeskustelijoista suurin osa ei osannut perustella eron hyötyjä muutoin kuin päättelemällä, että koska nyt taloudessa menee huonosti, EU-ero korjaisi asiat. Ongelman ja ratkaisun väliltä puuttuu yhteys, mutta ainakin tunne on vahva. Yksi suurista muutosvoimista on digitalisaatio, joka myllertää työtä ja työpaikkoja, mutta sitä ei EU-erolla ratkaista -- päinvastoin.

Jonkinlainen perustelu on tämä: "Kotimainen kysyntä lisääntyisi ja markan devalvointi panisi vauhtia vientiin, aivan kuten tapahtui 1970-luvulla."

Jos Suomi palaisi markkaan, sen arvo devalvoituisi 20-30 prosenttia, ehkä enemmänkin (hihasta vetämäni arvio, kukaan ei tiedä oikeaa lukua). Luottamus pientä maata kohtaan, jonka talous on jo valmiiksi kuralla, ei ole korkealla. Samalla kaikki tuontihinnat nousisivat devalvoitumisen verran.

Ulkomaanmatkailu romahtaisi, koska lennot, hotellit, ravintolat ja kaikki muu sellainen kallistuisi ilman devalvaatiohyötyjä. Edessä olisi ainakin henkinen paluu 1970-luvulle, jolloin Lada oli Suomen yleisimpiä autoja ja ulkomaille lennettiin Finnairin kalliilla lennoilla vain firman maksamilla työmatkoilla.

Kyllä me sen kestäisimme. Mutta samalla asuntojen hinnat romahtaisivat, korot ja inflaatio nousisivat 70-luvun tasolle (n. 10 %), mikä johtaisi asuntojen pakkomyynteihin ja omaisuuden uusjakoon. Aluksi yrityksiä kaatuisi ja työttömyys kasvaisi. Yhteiskunnallinen hinta olisi kova. Eniten kärsisivät ne, jotka nyt saavat yhteiskunnan tukia, ja jotka äänekkäimmin vaativat eroa.

Devalvaatiot olivat aikoinaan helppo tapa kilpailukyvyn lisäämiseen, koska Suomi eli metsästä ja puu oli kotimaista raaka-ainetta. Nyt metsäteollisuuden osuus on paljon pienempi ja viemme tuotteita, joiden raaka-aineet ovat tuontitavaraa. Lisäksi 70-luvulla meillä oli kotimaista vaate- ym. teollisuutta, joka on ajat sitten siirtynyt halvempiin maihin -- kiitos sinun ja minun, jotka emme halua enää maksaa vaatteista niin paljon kuin ennen.

Nyky-Suomi on täysin riippuvainen tuonnista. Paluu markkaan romahduttaisi suomalaisten elintason ja edessä olisi pitkä tie uuden teollisuuden rakentamiseksi. Epäilemättä Suomi selviäisi, kuten se on aina ennenkin selvinnyt, mutta ei ilman uhrauksia. Ja tällä kertaa on turha odottaa talvisodan henkeä: koulutetut ja varakkaat ihmiset siirtäisivät itsensä ja omaisuutensa ensimmäisenä EU-maihin.

Ihmiset sanovat, ettei heillä ole varaa edes muutaman prosentin palkanalennuksiin, koska talous on jo nyt niin tiukoilla. Miten samat ihmiset kestäisivät tavaroiden 20-30 % kallistumisen?

Netissä on ehdotettu pelastukseksi idänkauppaa. Miksikäs ei, mutta juuri nyt Venäjän ostovoima on heikko ja poliittinen tilanne epävarma. Jos meistä tulisi maalle tärkeä kauppakumppani, Suomen strateginen kiinnostavuus sen silmissä kasvaisi. Haluaisimmeko kytkeä itsemme maailman silmissä mieluummin Venäjään kuin Eurooppaan? EU:hun liittyminen oli aikoinaan selkeä linjavalinta lännen suuntaan. Krimin ja Ukrainan jälkeen emme varmaan halua vaihtaa itään?

Kaiken edellä olevan voi leimata EU-kannattajien pelotteluksi. Se on kuitenkin jonkinlainen perusteltu arvio siitä, mitä voisi tapahtua.

Esittäkääpä te EU-äänestystä tai eroa kannattavat oma, perusteltu arvionne siitä myönteisestä kehityksestä, johon uskotte. Ennen kuin hyppää palavalta öljylautalta tuntemattomaan, pitää olla selkeä suunnitelma. Pelkkä usko ei riitä.

Hymy-lehden kannet tuottivat jäähyn Facebookista

Legendaarinen Hymy-lehti ravisteli suomalaisia 1970-luvulla. Pari divarista löytynyttä (a-hinta 3,50 euroa) kantta kertoo nuorille, millaista aikaa tuolloin elettiin:

Hymy-lehden kansia 1970 ja 1973.

Enempää ajattelematta laitoin tämän kännykällä ottamani kuvan Facebookiin. Muutamassa minuutissa tuli ilmoitus, että olin rikkonut Facebookin käyttäjäsopimusta vastaan julkaisemalla alastonkuvia:

"Olet rikkonut Facebookin yhteisönormeja"

Postaukseni oli poistettu ja seuraavassa ikkunassa minut velvoitettiin käymään läpi myös vanhoja kuviani ja poistamaan niissä mahdollisesti oleva sopimaton sisältö (ei ollut). Lopuksi määrättiin vielä jäähyrangaistus:

Rangaistus: 24 tunnin jäähy.

Facebookilla on toki oikeus päättää, mitä palvelussa saa julkaista. Meillä käyttäjillä ei ole oikeuksia, emmehän me liioin maksa mistään. Silti tuntuu tylyltä, että palvelu sanelee säännöt ja määrää seuraukset käyttäjää kuulematta -- etenkin, kun kyse on tahattomasta teosta. Ei tullut mieleen, että lähes 50 vuotta vanhat lehden kannet loukkaisivat amerikkalaisyrityksen moraalia.

Nettipalvelut väittävät, etteivät ne pysty seuraamaan käyttäjien julkaisemaa laitonta sisältöä ja kitkemään sitä pois kunkin maan lakien mukaisesti, mutta kun kyse on palvelun omista säännöistä, sensuuri iskee välittömästi.

No, nyt siis uusi yritys. Jotta Google ei poistaisi tätä tekstiä, olen mustannut palan kansista.

Rohkeat kansikuvat kertovat 1970-luvun vapaista vuosista, jolloin hippikulttuuri oli voimissaan ja ehkäisy ensi kertaa helposti saatavissa. Lehden kansikuva saattaa kertoa ajan seksismistä, mutta vuonna 1972 Suomessa kohautti alastomuudellaan Oh Calcutta -musikaali ja Irwin Goodmanin miesviuhahtajasta kertonut iskelmä oli hitti vuonna 1974.

Hymy ei ollut mikään miestenlehti, vaan sisältö rinnastuu nykyiseen 7 Päivää -lehteen (jonka selaan aina parturissa jotten unohtaisi, mitä noin miljoona suomalaista lukee). Hymy paljasti yhteiskunnan epäkohtia, rötösherroja, esitteli rankkoja elämänkohtaloita ja kertoi julkkisjuoruja.

Vanhemmassa lehdessä on vain yksi erikoinen juttu: siinä nuori nainen ("Liisa") riisuu itsensä alasti ja kävelee kaikessa rauhassa pitkin Helsinginkatua. Kamera on taltioinut ohikulkijoiden reaktioita. Sensuurin pelossa en uskalla laittaa tähän edes kuvaa jutusta.

Kun nyt valitetaan, että seksi ja porno tunkevat esiin joka puolelta herää epäily, etteivät asiat ole juuri muuttuneet 1970-luvusta. Vuoden 1973 Hymy-lehti voisi muutoinkin olla tätä päivää. Vain valokuvat ja taitto paljastavat ajan kulumisen. Katsotaanpa sisälle.

Julkkisjuorut eivät ole muuttuneet miksikään.

Sammy Babitzin oli kuollut auto-onnettomuudessa 29.4.1973; autosta pelastunut liftarityttö kertoo ettei edes tunnistanut kuuluisaa pop-tähteä.

Pelastunut liftarityttö.

Aikansa Varusteleka.

Lehdestä löytyy myös Jörn Donner, joka juuri pohti Hesarissa, mitä hyötyä hänestä on enää 83-vuotiaana. Tällaista hyötyä oli 43 vuotta sitten:

40-vuotiaan Jörn Donnerin kirjoitus.

Lehden yllättävin juttu kertoo Lappajärvestä, jonka on ilmeisesti pelätty olevan entinen tulivuori ja voivan purkautua uudelleen. Ei huolta!

Lappajärvi ei olekaan tulivuori (!).

Neuvostoliiton vakoilu oli puheenaihe silloinkin.

"Seppo Kovaleff (25) ja Anna Simberg (27) ovat nykyaikainen pari: nainen on vanhempi, omistaa kaiken ja tienaa enemmän - eikä halua virallisesti vihille"

Nykyaikainen pari vm. 1973.

Pääkirjoitus pohtii yksityisyyden suojaa. Hymy-lehti oli eräs syy, jonka vuoksi säädettiin pykälä yksityisyyttä loukkaavasta tiedon levittämisestä ("Lex Hymy"). Se tuli voimaan vuoden 1975 alusta. Huvittavaa muuten lukea, että silloinkin kevään sää oli "poikkeuksellinen" -- mutta kumpaan suuntaan? Ainakaan kasvihuoneilmiöstä ei vielä puhuttu.

Pääkirjoitus pohtii mm. yksityisyyden suojaa.

Päätoimittaja lupaa lehden pysyvän jatkossakin vallan vahtikoirana, joka ei kesyynny vaan puree tarvittaessa. "Vahtikoiran koko on usein ratkaiseva tekijä. Pikkupiskin haukku ei kaus kuulu eikä isoja pelota. Siksi Hymy pysyy suurena", lupaa päätoimittaja Veikko Koski.

Hymy ilmestyy edelleen, mutta on vain varjo entisestään. Somesta on tullut kollektiivinen hymy. Kiinnostavinta parturintuolissa on lukea ulkoministeriksi edenneen Timo Soinin kolumni. Soini lienee maailman ainoa ministeri, jolla on vakiopaikka juorulehdessä. Siitä on hyvä levittää omia ja puolueen arvoja äänestäjille.

Sellaiseksi netti kesytti aikoinaan terävähampaisen vahtikoiran.

"Haluatko miljonääriksi?" by OneCoin ja Kari Wahlroos

Tampereen 18.6.2016 tilaisuudesta on tullut video Youtubeen. Lopussa Wahlroos huutaa: "Jokainen niistä, joka haluaa olla miljonääri, tulee tänne lavalle. Näytetään maailmalle, että Suomi is back!".

Kiitos kuvaajalle, videon laatu on mainio ja Kari Wahlroosia on ilo kuunnella. Harvoin näkee näin sujuvaa ja karismaattista myyntipuhetta. Aina valitetaan, etteivät suomalaiset osaa myydä. Ottakaa oppia Wahlroosista! Hän sanoo tehneensä myyntityötä 80 maassa ja voisi epäilemättä myydä jäitä eskimoille tai hiekkaa Saharaan. Sata vuotta sitten pappi Wahlroos olisi myynyt jumalanpelkoa kansalle ja perustanut oman herätysliikkeen.

Performanssi on loistava, vaikka substanssia ei ole nimeksikään. Wahlroos ei kerro yhtään faktaa eikä vastaa yhteenkään kysymykseen. Mutta tunnelman ja uskon nostattajana hän on lyömätön.

Kari Wahlroos on stage.

Näyttämönä on Tampereen yliopiston iso sali, tuttu paikka itsellekin. Ei tosin ole kunniaksi Tampereen yliopistolle antaa logojensa ja nimensä näkyä tällaisessa yhteydessä. Pari vuosikymmentä sitten kyseinen yliopisto yhdistettiin lähinnä vasemmistolaiseen talous- ja viestintäkoulutukseen -- nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen.

Koska Wahlroos ei varsinaisesti sano mitään, hänen sanomisiinsa on vaikea tarttua. Jotain sentään: Kari toteaa, ettei USA ole mukana, koska sitä ei tarvita. Maailman nopeimmin kasvava yritys pärjää ilman jenkkejäkin. Joku voisi tehdä asiasta muunkinlaisia johtopäätöksiä ja pitää vaikkapa Bernard Madoffin pyramidin kaatumista (huijauksen arvo 50 mrd taalaa; tässä liigassa OneCoin on vielä pikkutekijä) yhtenä syynä.

Wahlroos varoittaa pankkijärjestelmän olevan kuollut, koska USA alkoi painaa rahaa selvitäkseen vuoden 2008 asunto- ja pankkikriisistä. Hän ei huomaa, että Lontoossa Ruja Ignatova kertoi OneCoinin alkavan tehdä ihan samaa: louhivan 118 miljardia uutta kolikkoa.

Wahlroos neuvoo seuraajiaan keskittymään siihen viiteen prosenttiin, jotka kuuluvat ns. early adaptors-joukkoon. Viiden minuutin myyntipuhe ja numeroiden näyttäminen riittävät, ei kannata ryhtyä väittelemään. "Tampereella on noin 10 000 ihmistä, jotka lähtevät tähän toimintaan naps - näin! Koko Suomessa kaksi ja puolisataa tuhatta. Viisi minuuttia. Ymmärrättekö te?"

Kari varoittaa seuraajiaan vääristä jumalista. Ei pidä lukea nettiä eikä uskoa vääräuskoisten puheita, sillä totuus tulee yhtiöltä. "Ne on totta".

Luulisi Wahlroosin oppineen varovaisemmaksi. Wincapita-esitutkintamateriaalissa hän kertoo sijoittaneensa 29 654 euroa omia sekä 31 014 euroa yhtiönsä varoja pyramidiin, ja vaati niiden palauttamista. Sen siitä saa, kun luottaa vain yhtiön antamaan tietoon, eikä lue nettiä.

Loppuhuipennuksessa Wahlroos lupaa rikastumista (ei mitään koulutuspakettien myyntihöpötystä enää): "Jokainen, joka haluaa olla rikas ja varakas, lavalle. Ne, jotka ei halua, lähtekää kotiin. Mä olen ihan tosissani tämän kanssa."

"Ugh, olen puhunut - enkä lainkaan hassummin!". Agree!

Tässä näitä tulevia miljonäärejä on MuroBBS:n kuvassa:

Wahlroos ja uskovaiset.

Tekstiä täydennetty klo 17.

Kesälukemiseksi e-kirjoja

E-kirjoista puhuttiin paljon viisi vuotta sitten ja mm. Akateeminen kirjakauppa kokeili e-kirjojen myyntiä asiakkaiden lukulaitteisiin. Ei kannattanut. Vaikka aihe on pudonnut pois parrasvaloista, e-kirjabisnes on kehittynyt kaikessa hiljaisuudessa tuntuvasti.

Olen ostanut useita kirjoja Elisan e-kirjakaupasta. Valikoima on laaja ja kaunokirjalliset uutuudet ovat saatavissa myös e-versioina. Bestsellereillä e-hinta on lähes paperikirjan tasoa, mutta joskus voi tehdä löytöjä, kuten tämä Kristina Ohlssonin keväällä ilmestynyt Lotus blues alle kympillä:

Juhannustarjouksia e-kirjoista.

Paperiversion hinta Adlibris-verkkokaupassa on 21,90 euroa. Harmi vain, että itse ehdin lataamaan tämän viime viikolla normaalihinnalla.

Sofi Oksanen ja Ilkka Remes eivät anna julkaista kirjojaan e-versioina. Oksasen kirjoja löytyy tosin viron- ja englanninkielisinä versioina:

Sofi Oksanen e-kirjana.

Remestäkin löytyy, mutta kyse on Matti Remeksestä. Hänen dekkarinsa sijoittuvat kesäiseen Hankoon ja ovat mainiota kesälukemista.

Elisa Kirjassa ostoksen voi lisätä seuraavaan operaattorilaskuun, mikä tekee ostamisen Elisan asiakkaalle houkuttelevan helpoksi. Ehkä siksi kirjoja onkin tullut ostettua heräteostoksina.

E-kirjahypen aikoihin keskusteltiin paljon siitä, miten lukulaitteiden tulee kehittyä, jotta e-kirjat yleistyisivät. Taustalla on ajatus, että sähköisen kirjan pitäisi matkia mahdollisimman tarkoin perinteistä kirjaa. En tiedä, miksi pitäisi.

Kirjan lukemisen tavat ovat yksilöllisiä. Elisan kirjat ovat ePub-formaatissa ja niitä voi lukea Adobe Digital Editions -sovelluksella niin tietokoneella kuin tableteillakin. Itse luen mielelläni läppärin näytöltä, monestakin syystä. Jos kirjoja varten olisi oma lukulaite, sitä ei aina tulisi ottaneeksi mukaan, tekstipätkiä ei voisi kopioida omaan sovellukseen ja lukulaite pitäisi muistaa ladata.

Läppäri on aina mukana, joten kirjaa voi lukea junassa, lentokoneessa tai vaikka tylsän esityksen/palaverin aikana. Kukaan ei kiinnitä kiusallista huomiota henkilöön, joka tuijottaa tiukasti läppärinsä näyttöä. Läppärin näytöllä tekstin koon ja näytön valaisuuden voi asettaa halutulle tasolle.

Fifty Shades -kirjan viimeisen osan ostin e-versiona vain siksi, että pienen tekstin lukeminen pokkarin sivulta oli niin työlästä. Vähän aloitettu pokkari sai jäädä hyllyyn, kun hankin e-version tilalle.

Illalla sängyssä läppäri on mainio, sillä näyttö pysyy oikeassa asennossa ilman käsien apua. Paperikirjan lukeminen sängyssä on aina hankalaa.

Mitä paksumpi kirja, sen paremmin e-versio toimii. Siinä on sekin hyvä puoli, että ellei lunttaa, e-kirjasta ei voi koskaan tietää, paljonko sivuja on vielä jäljellä. Lukijan jännitystä lisää kun ei tiedä, onko tämä jo loppuhuipennus, vai mennäänkö vasta keskivaiheilla. Stephen Kingin järkälemäiset 22.11.63 ja Kuvun alla sopivat tästä syystä oikein hyvin läppäriltä luettaviksi (22.11.63 oli hyvä, Kuvun alla kaikkea muuta).

Parasta e-kirjoissa on niiden helppo saatavuus. Jos lukeminen loppuu jatkolentoa odottaessa tai mökillä sadepäivänä, uusi teos siirtyy koneelle napin painalluksella.

Vielä sananen Kristian Carlssonin kehutusta uutuudesta: minusta se ei ollut lainkaan hehkutuksen arvoinen. Lähtöasetelma on kylläkin kiinnostava (Elisan e-kaupassa on myös hyvät myyntitekstit kirjoista): asianajajan luo saapuu epätoivoinen mies, joka haluaa todistaa sisarensa syyttömyyden. Tämä tunnusti viisi murhaa ja tappoi sitten itsensä; samassa yhteydessä hänen nuori poikansa katosi. Asianajaja lähtee selvittämään asiaa eikä arvaakaan, millaiseen pyöritykseen hän joutuu.

Lähtökohta tuo mieleen Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia, mutta siihen ja päähenkilön seksiaddiktioon yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Asianajaja Martin Benner on Yhdysvalloista Ruotsiin muuttanut mustaihoinen, joka ajaa Porschella, iskee naisen kuin naisen, ja elää avoimessa suhteessa työparinsa Lucyn kanssa. Lisäksi hän on yksinhuoltajaisäpuoli, jolla on huollettavana onnettomuudessa kuolleen siskonsa pieni tytär. Kerrassaan erikoinen, eikä kovin uskottava henkilökuva.

Hesarin arvostelija kirjoitti että "varsin mielellään... dekkaria silti lukee. Kerronta on sujuvaa ja rakenne tehty taiten". Itse olen toista mieltä. Tekstissä on jotain kömpelöä, aivan kuin kyseessä olisi tekijänsä ensimmäinen dekkari, tai sitten vika on kääntäjässä.

Viittaukset tuleviin uhkaaviin tapahtumiin ovat mielestäni halpa tehokeino, johon Stieg Larsson ei koskaan sortunut. Juonen kuljetus onnistuu paremmin. Läppäriä on vaikea laskea käsistään ennen viimeistä sivua -- jolloin lukija huomaa, että tarina on vasta puolessa välissä ja loput kerrotaan seuraavassa kirjassa.

Ruotsin lisäksi tapahtumat keskittyvät Houstoniin, mikä on erikoinen valinta. Kaupungissa ei taida olla mitään, joka olisi aiemmin kiinnostanut elokuvien tai romaanien tekijöitä. Kerran siellä käyneenä ymmärrän kyllä miksi. Houstonissa on polttavan kuuma ja Tukholmassa tietenkin sataa koko ajan, kuten dekkareissa aina.

Sattumoisin asianajaja Benner on kotoisin juuri Houstonista, jonne hän joutuu tapauksen vuoksi lentämään. Ei kovin uskottava ratkaisu tämäkään, ellei sille löydy jotain perustelua kakkososassa.

Kaikesta huolimatta: kyllä Lotus bluen kympillä lukee, eikä kirja jää keräämään pölyä hyllyyn lukemisen jälkeen. Mitään muuta syytä palata kirjaan ei sitten olekaan.

OneCoin - ManyQuestions

Nearly 18 months ago I heard for the first time of OneCoin, which was marketed as a new, easy to use cryptocurrency with frequent references to Bitcoin and its huge success. Company behind the currency was based in Bulgaria and lead by Dr. Ruja Ignatova. To my surprise several key persons and "ambassadors" were from Finland.

Since that I've been trying to find out whether this is legit or just a scam. My background is in computer sciences (M. Sc.) and I'm familiar with other cryptocurrencies including Bitcoin. Still, to date nobody has been able to give satisfactory answers to several basic questions. I'm presenting them here hoping that somebody can finally clarify these issues for me and others, many of whom have invested their money in this. Any help will be appreciated.

Here we go:

- New coins are mined at constant speed of 10.000 coins every 10 minutes. However, it's said that mining is very computing intensive and gets harder all the time. In that case mining should be slowing gradually. So, how (and why) mining speed is kept constant?

- Value of individual coin has increased more than ten times since mining began last summer. Since OneCoins cannot be freely traded, how is the value determined? Members can sell small amount of their coins, but nobody can buy coins directly (you can only buy education packages with free "tokens"). So, who buys the coins that members are able to sell?

- When a split occurs, all tokens not yet mined into coins are doubled. What is the purpose of splitting? What is "split barometer" and where does it get its reading?

- OneCoin claims to have a blockchain, as do all other cryptocurrencies. By definition, blockchain is made secure by distributing transaction records to numerous computers around the world and thus preventing tampering with them. In OneCoin, Company owns the blockchain and can manipulate it at will, which of course means it is neither a blockchain nor secure.

- In London event (June 11, 2016) it was announced that current blockchain will be "retired" and replaced with a new blockchain to allow 118 billion additional coins. This violates the basic principle of a blockchain. It can never be modified afterwards nor replaced with a new one.

- System will switch onto new blockchain on October 1, 2016. At that point all old coins will double in number without halving the price. Everybody owning coins will see his/her (so far virtual) wealth double in an instant. How is this possible?

- New blockchain has room for 120 billion coins, which can be mined in about 3 years. Either algorithm has been completely rewritten or there will be fifty times increase in computing power. Why increase the number of coins? Usually coins can be used in fractions (eg. 0.01 OC) and thus the number of coins is irrelevant.

- With 120 billion coins and current 6.25 euro value total market capitalization of OneCoin would be 750 billion euros. Is this realistic? It has been anticipated that in two years time one OneCoin might reach 50 euros making total market cap into 6.000 billion euros -- is this even remotely realistic?

- Where are the merchants? More than 700 million coins have already mined (market cap 4.5 billion euros), but there is no way to spend them. If you want to buy ticket for London event or order terribly overpriced tablet, you must pay euros -- if OneCoin as a company doesn't accept its own currency, who else will?

- Company has promised to make blockchain public when 80 % of the coins have been mined. If blockchain has been running and stored in-house, how can it be securely published and distributed? The only way to keep blockchain secure is to make it public from the very beginning.

- OneCoin claims to be immune against criminal activities, because company knows the owner of each coin and knows the parties of every transactions. What will happen when blockchain is opened: who wants to use currency where all previous transactions can be tracked and owners made public?

- Dr. Ruja Ignatova has been involved with an another cryptocurrency before OneCoin named BigCoin. What is the story of BigCoin, what happened and why did it fail?

I have several other questions relating to education material, copyright, EULA etc. but let's tackle these first. If you can't find reasonable and logical answers to these simple questions, would it be better to save your money for something else?

Sääntely ei estä startupeja Suomessa

"Kahdeksan kymmenestä [startup-menestyksestä] olisi Suomessa laittomia", sanoi Risto Siilasmaa SuomiAreenan tilaisuudessa maaliskuussa 2016. Sen jälkeen lause on levinnyt muuallekin, joten on syytä ampua se alas ennen kuin väite alkaa toteuttaa itseään. Ei ole mitään syytä, miksi suomalaisten pitäisi itse kampittaa itseään ja luoda psykologia esteitä sinne, missä niitä ei ole.

Ilmeisesti Siilasmaa viittasi Tekniikka ja Talous -lehden kirjoitukseen 26.12.2015 "Byrokraatti-Suomi tyrmää kahdeksan maailman kymmenestä arvokkaimmasta startupista", jossa sanotaan näin:

"Suomi on disruptiiviselle eli kokonaisen toimialan mahdollisesti mullistavalle startupille vaikea paikka toimia. Kymmenestä maailman arvokkaimmasta listaamattomasta yhtiöstä kahdeksaa voi Suomessa pitää laittomana tai vähintäänkin niiden liiketoiminnan aloittamista juridisesti hyvin raskaana."

Tässä on totta vähintäänkin puolet. Kaikissa länsimaissa lainsäädäntö ohjaa vakiintuneita yrityksiä. Lain tarkoitus on epäilemättä hyvä -- suojella kuluttajaa, ympäristöä ja työntekijöitä -- mutta se tekee toimialoja mullistavien ideoiden toteuttamisen vaikeaksi. Lait muuttuvat paljon hitaammin kuin teknologia, joka juuri kehittyy jättiaskelin. Samalla jokainen eturyhmä puolustaa äänekkäästi omia asemiaan heikennyksiä vastaan. Kukaan ei saisi menettää, kaikkien pitäisi voittaa. Yhtälö on mahdoton.

On helppoa laittaa asioita byroslavian syyksi. Kamux-autoketjun keskeytettyä pörssilistautumisensa poimin Hesarin uutiskommenteista seuraavan helmen:

"Miksei palkkaa voi maksaa bensana?"

Kamuxissa kyse oli siitä, että bensat maksettiin pimeästi.

Suomi on samassa joukossa muiden EU-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa. Joitakin aloja meillä säädellään ehkä turhankin tarkasti (rakentaminen, ravintola-ala ym), mutta toisaalta Suomen muutosvastarinta on vähäistä verrattuna Saksaan tai Ranskaan. Jälkimmäisessä taksit mellakoivat Uberia vastaan kadulla ja sen johtajia pidätetään. Tästä huolimatta Ranskasta on saanut alkunsa monia teknologia-alan startupeja ja maalla oli oma osasto niin viime marraskuun Slushissa kuin tammikuun CESissäkin.

Liikaa veroja ja sääntelyä myös USAssa.

Myös Yhdysvalloissa valitetaan verotuksen ja liiallisen sääntelyn tekevän yrityksen perustamisesta liian vaikeaa: Have you tried to start a business recently? That used to be the American dream. But after seven years of endless and tedious regulation and taxation, it is nearly unaffordable to do so...Why isn’t everyone upset that federal regulations and taxes have steered us onto the wrong course? Olisiko niin, että yrittäjien mielestä sääntelyä on aina liikaa?

Tekniikka ja Talous -lehden jutussa startupeja kommentoi teknologiaan erikoistunut juristi Jaakko Lindgren. Wall Street Journalin lista 10 maailman arvokkaimmasta listaamattomasta yhtiöstä sisältää monia meillekin tuttuja nimiä. Lindgrenin mukaan niistä vain kaksi (Xiaomi ja Flipkart) olisivat ongelmattomia Suomessa.

Top 10 listaamattomat yritykset (WSJ)

Entä ne loput kahdeksan? Katsotaanpa (listaus on näköjään vähän muuttunut vuodenvaihteesta, mihin Lindgrenin kommentointi perustui).

Uber. Totta, Uber on ristiriidassa EU-maiden lain kanssa, joka erottelee yksityisen ja ammattimaisen liikenteen. Jälkimmäisiltä vaaditaan lupia, pätevyyksiä ja laajempia vakuutuksia. Uber on herättänyt kiistoja myös USA:ssa. Ajajan aseman lisäksi joukkokanne on nostettu myös yhtiön hinnoittelusta.

Niin -- joukkokanne. Niitä Suomessa ei ole ollut vielä yhtään. Jos sääntely meillä vaikeuttaa yrityksen perustamista, hyvitys tulee myöhemmin. Yrityksen ei tarvitse ensitöikseen palkata juristia eikä suojautua jenkkityyliin valtavilta oikeudellisilta riskeiltä.

Airbnb. Majoitustoimintaa säädellään, joten kodin vuokraaminen on meillä juridisesti ongelmallista.

Palantir. Henkilödatan keräämiseen ja analytiikkaan erikoistuneen yrityksen toiminta olisi varmasti hankalaa EU:n tietosuoja-asetuksen vuoksi, mutta ehkä se ei ole yksinomaan huono asia?

Snapchat. Tämä palvelu olisi aivan hyvin voitu keksiä Suomessa, ainakaan juridista estettä ei ole.

Didi Kuaidi. Kiinasta alkunsa saanut uber-klooni (kuten myös Dubain Careem). Samat ongelmat kuin Uberilla.

SpaceX. Kaupallisten avaruusmatkojen tarjoaminen tuskin jäisi kiinni suomalaisesta lainsäädännöstä. Onko jokin laki, joka ne kieltäisi? Ilmailu- ja henkilökuljetusmääräykset ovat tiukkoja kaikkialla, ja hyvästä syystä.

Pinterest. Tekijänoikeuslain vuoksi arvellaan, että Pinterestiä olisi mahdoton perustaa EU-alueella. Aihe on herättänyt kiistaa myös Yhdysvalloissa ja kuvien omistajat ovat nostaneet kanteita niin käyttäjiä kuin yhtiötäkin vastaan. Maallikkona arvelen, ettei Yhdysvaltojen tekijänoikeuslain tässä suhteessa eroa eurooppalaisesta, onhan sekin kehitetty suojaamaan suurten elokuva- ja levy-yhtiöiden etuja. Muistetaan myös, että ruotsalaiset kehittivät Spotifyn ja ranskalaiset Deezerin.

Dropbox. Listan viimeinen on mukana aivan väärin perustein. Tietenkin Dropboxin tiedostojen sijainti on ongelma Suomelle, koska palvelimet ovat EU-alueen ulkopuolella. Jos suomalainen startup olisi keksinyt oman Dropboxin, palvelimet olisivat meillä ja ongelmat amerikkalaisilla.

Byroslavia ei estä perustamasta Suomeen startupeja, jopa disruptiivisia sellaisia. Paljon suurempi este on riskirahan vähäisyydessä (0,4 mrd euroa vs 80 mrd $), vaikeudessa hankkia riittävän suuri käyttäjämassa ja siinä, että meiltä puuttuu miljoona meksikolaista, jotka pienellä palkalla kuljettavat, huoltavat ja hoitavat startupien likaisen työn. Pakolaisvastaisuus on niin korkea, että tällaista halpatyövoimaa Suomeen tuskin syntyy jatkossakaan -- ja hyvä niin. Meidän pitää etsiä kilpailutekijämme muualta.

Tekstiä muokattu 16.6.2016

Onecoin-selittäjät kovan paikan edessä

Ruja ja Tommi ovat selittämisen mestareita, mutta kolikkojen määrän yllättävä moninkertaistaminen panee heidänkin kykynsä koetukselle.

Vielä 23.2.2016 markkinointitilaisuudessa Tommi sanoi näin: "Arvon säilyminen: tarkoittaa sitä, että meillä on rajattu kappalemäärä. Sä tiedät milloin 2,1 miljardia kolikkoa on tulossa".

Vähän myöhemmin hän vakuuttaa "eihän sen arvo voi mihinkään romahtaa, miettikää nyt. Ei tietenkään!" ja edelleen "Meidän kolikon arvo vaan nousee, koska kappalemäärä on rajattu".

Kun 2,1 mrd on louhittu, uusia ei enää synny - paitsi jos Ruja pistää säännöt uusiksi.

(BTW, tuossa kuvassa sanotaan myös "Louhinta tarkoittaa uusien kolikoiden luontia käyttäjien toimesta", mikä ei pidä paikkaansa, koska kolikot louhii yhtiö - teksti on ilmeisesti kopioitu Bitcoinista eikä kopioija ole ymmärtänyt sen merkitystä).

Lontoossa Ruja kuitenkin kertoi ilosanoman: kolikkojen määrä nostetaan 57,1-kertaiseksi, mutta kolikkojen arvo ei muutu. Yhden Onecoinin hinta jatkaa nousuaan, koska juuri hinnan ennakoitavuus on kilpailutekijä Bitcoinia vastaan (jonka hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaisesti).

Unohdetaan lohkoketjun manipulointi jälkikäteen ja muut likaiset yksityiskohdat, sillä jo tämän pitäisi havahduttaa sokeimmatkin onecoin-uskovaiset. Miten kolikkojen määrä voi nousta moninkertaiseksi ilman, että yksikköhinta laskee samalla määrällä?

Lasketaanpa hieman. Vuorinen ennakoi yhden kolikon arvo nousevan nykyisestä runsaasta 6 eurosta 50 euroon, ehkä jopa sataan. Näin ollen Onecoinin markkina-arvoksi tulisi 120 * 50 miljardia eli 6000 miljardia euroa.

Jos oikein lasken (nollien määrä huimaa jo päätä), tämä on kolmasosa koko maailmankaupan vuosittaisesta arvosta. Vähän suuremmalla nousulla OC ylittää koko maailmankaupan vuosittaisen volyymin. Kuulostaako uskottavalta? No ei todellakaan.

Rujan tempaus osoittaa, että yhtiö voi muuttaa yksipuolisella ilmoituksella Onecoin-valuutan peruspilareita ja samalla nollata faktat, joita Tommi Vuorinen on julistanut totena, ja joita vastaan hän on ottanut tuhansien eurojen sijoituksia ihmisiltä.

Kaiken huipuksi Rujan ei tarvitse edes perustella muutoksia, mikä tahansa näyttää uppoavan nopeaa rikastumista odottavaan jäsenistöön. Videolla Ruja antaa ymmärtää, että koska Onecoin on kasvanut niin nopeasti, 2,1 miljardia kolikkoa loppuu kesken. Kumma kyllä Bitcoinnissa on vain 21 miljoonaa kolikkoa, ja ne riittävät aivan hyvin.

Kuvitteleeko Ruja ja jäsenistö, että kryptovaluutta on oikeasti jotain kolikoita? Ei tietenkään ole. Fyysisen kolikon käsite on otettu kryptovaluuttaan vain vertauskuvallisesti. Pienin Bitcoin-yksikkö ei ole kolikko vaan satoshi eli 0,00000001 BTC. Kolikoiden maksimimäärällä ei siten ole mitään merkitystä.

Onecoinia on (muka) louhittu vuoden ajan, eikä valuutalla vieläkään voi ostaa mitään -- ei edes yhtiöltä itseltään. Sen luulisi soittavan kenen tahansa hälytyskelloja

Koska kauppoja ei ole, emme tiedä miten Onecoineja on tarkoitus käyttää. Onko ostoksen hinta aina kokonaisia Onecoineja vai voiko hinta olla esim. 0,2 OC? Saako kolikoista vaihtorahaa? Jos hinta on aina kokonaisia kolikoita, joiden arvo nousee esimerkiksi 50 euroon, miten niillä voi maksaa alle 50 euron tuotteita? Hintojen täytyisi silloin olla 50 euron kerrannaisia (50, 100, 150, 200, 250 euroa jne).

Onpa loistava käytettävyys tällä valuutalla!

0,01 Onecoinia - siis yksi ruja? 

Vuorinen mainitsee videolla Aurum-kultakolikot, joiden takana on 0,01 Onecoinia. Mutta jos murto-osat ovat mahdollisia (olisiko pienempi yksikkö vaikka "ruja", siis 100 rujaa = 1 OC?), miksi koko lohkoketju pitää panna uusiksi ja kolikkojen määrä 57-kertaistaa?

Paitsi ajan voittamiseksi ja huijauksen venyttämiseksi. Nyt katseet siirtyivät lokakuun alkuun, eivätkä eurojaan Bulgariaan (tai nyttemmin Dubaihin) lähettäneet jäsenet kysele, mikseivät he vieläkään voi käyttää kryptovaluuttaansa mihinkään. Kolikkojen lisääminen venyttää mukavasti myös luvattuja 50 ja 80 prosentin aikamääriä, eikä kauppapaikoillakaan ole niin kiirettä. Voidaan aina vedota siihen, että kolikkojen uudistaminen vie aikaa ja vaatii muutoksia softaan.

Miten muuten 120 miljardia kolikkoa saadaan louhittua kolmessa vuodessa kun 2,1 miljardia on kestänyt näin pitkään? "Serverit vetää punaisella, se maksaa enemmän. Voidaan luoda päivässä maksimissaan 1,44 miljoonaa kolikkoa", sanoi Tommi videolla helmikuun tilanteesta ja kertoi laskennan hidastuvan koko ajan.

Ikävä seurata, miten hyväuskoiset menettävät rahansa ja viranomaiset voivat vain seurata katseella.

Olisin katsonut, onko maajohtaja Vuoriselta tullut uutta mediatiedotetta viime aikojen uutisista, mutta Onecoin-Finland ei toimi:

Onecoin Finland: suspended.

Onkohan domain jätetty maksamatta koska tila on suspended?

Vaikka Onecoin-jäsenillä on muitakin sivustoja (kuten www.onecoinfinland.fi, www.onecoinsuomi.fi ja www.tulevaisuudenmaksuvaluutta.com), Onecoin-Finland on liitetty maajohtaja Vuoriseen ja se on myös ainoa sivusto, joka on julkaissut maajohtajan tiedotteita.

Lisäys klo 23: Facebook-videolla Kari Wahlroos puhuu lontoolaisen hotellin kabinetissa ilmeisesti paikallisille Onecoin-tiimien vetäjille. Paidassa lukee kuvaavasti Rich A$$:

"Älkää kyselkö liikaa, luottakaa organisaatioon"

Wahlroosille esitetään muutamia vaikeita kysymyksiä (kuten "missä viipyy Mastercard", "miten selitän uuden lohkoketjun muille?"), jotka hän ohittaa kepeällä huumorilla. Kerran hän myöntää, ettei itsekään tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta kehottaa luottamaan organisaatioon eikä kyselemään liikoja, sillä "October is long way to go". Wahlroos neuvoo, ettei kannata yrittää vakuuttaa kaikkia, vaan siirtyä suosilla seuraavaan henkilöön. "Viisi prosenttia liittyy tuosta vain!", Wahlroos hehkuttaa ja napsauttaa sormiaan.

Yksi kysymyksistä on Mikä on uuden lohkoketjun louhintanopeus? Wahlroos myöntää, ettei tiedä, mutta olettaa sen olevan sama kuin ennenkin (10 000 kolikkoa 10 minuutin välein). Jos Wahlroos itsekään ei tiedä, Rujan lupaukset ovat vain uskon varassa. Mutta kuten Wahlroos sanoo: "You just need to be strong!"

Yhdysvallat on asehistoriansa vanki

Asekulttuuri ja niiden helppo saatavuus on jenkkikulttuuria, eikä suurikaan joukkomurha muuta asenteita aserajoitusten kannalle.

Eurooppalaisten on vaikea ymmärtää jenkkien suhdetta aseisiin, koska kyse on perinteestä ja omasta historiasta. Yhdysvallat on luotu henkilökohtaisilla aseilla. Uudisraivaajat (joita nykyään kutsuisimme kai terroristeiksi) veivät maat paikallisilta asukkailta, ampuivat biisonit lähes sukupuuttoon ja koska kyse oli hurjapäistä sekä pikkurikollisista, tappelivat myös keskenään. Preeriat ja erämaat, joiden yli maahanmuuttajat vaelsivat, olivat armottomia paikkoja.

Niin ikään unohdamme, että metsästys on edelleen yleinen harrastus Yhdysvalloissa. Tässä suhteessa maa muistuttaa Suomea, vaikka tv-sarjoista välittyykin kuva urbaanista ja kaupungistuneesta kansasta.

Yleinen vastaväite on, ettei saatavuudella ole merkitystä, sillä pahikset saavat aina hankittua aseen. Guns don't kill people, people do ja niin edelleen. Tämä on tietenkin roskaa. Jos se pitäisi paikkansa, nykyisetkin aserajoitukset olisivat turhia.

Kuka uskoo, että jos aseita alettaisiin myydä Suomessa ruokakaupoissa, sillä ei olisi vaikutusta? Saatavuudella on merkitystä, sillä kaikki tappajiksi päätyvät eivät ole ammattirikollisia, vaan moni veriteko tehdään suutuspäissä, humalassa tai jopa vahingossa.

Yleinen väite on sekin, että aseita tarvitaan kodin puolustamiseen murtovarkailta. Jossain näin tilaston, jonka mukaan kotien vahingonlaukauksissa kuolee enemmän ihmisiä kuin varkaita. (Lisäys: v. 2012 tapahtui 548 vahinkoa ja 259 itsepuolustuksellista surmaa. Toisen uutisen mukaan aseistetut sivulliset estivät v. 2013 kokonaista kuusi rikosta).

Yhdysvalloissa eniten asekuolemia tapahtuu Alaskassa, missä aseita on ilmeisesti eniten väkilukuun suhteuttuna. Oletan, että kyse on aseiden määrästä eikä alaskalaisten poikkeuksellisesta väkivaltaisuudesta.

Vuonna 2014 USA:n tieliikenteessä kuoli 32 675 ihmistä. Vuonna 2015 aseilla tapettiin 12 223 ihmistä. Kun mukaan lasketaan vahingot, itsemurhat ja muut asekuolemat, uhrien määrä ylittää tieliikenteessä kuolleet.

Toisessa tilastossa näkyy myös Suomi (viimeinen graafi): meillä oli toiseksi eniten asekuolemia, joskin ne olivat lähinnä itsemurhia. Ei silti mikään mairitteleva hopeasija.

Liikenteen turvallisuus on parantunut tasaisesti 1960-luvulta lähtien, mutta asekuolemien määrä on pysynyt samana. Robottiautoja kehitetään, jotta nyt jo turvallinen liikenne saataisiin entistä turvallisemmaksi, mutta aseväkivaltaa pidetään pysyvänä ilmiönä, johon ei edes yritetä tosissaan puuttua.

Orlandon ampuja oli vartiointiliikkeen palveluksessa ja hänellä oli lupa aseisiinsa. Ei siis mitään laittomia, pimeiltä markkinoilta hankittuja. Toisaalta ex-vaimon mukaan mies oli väkivaltainen, uutisten mukaan hän kärsi myös mielenterveysongelmista.

Herää kysymys, eivätkö vartiointiliikkeet tämän paremmin tarkista henkilökuntansa taustoja? Ampuja oli vartioinut työnsä puolesta myös julkisia rakennuksia. Entä jos hän olisi toteuttanut iskunsa silloin?

Hesarin uutisen mukaan terroristiepäilty saa Yhdysvalloissa ostaa aseen. Samaan aikaan NSA haluaa seurata teletunnistetietoja kansallisen turvallisuuden nimissä. Ongelma ja sen ratkaisuyritykset eivät kohtaa millään tasolla, mikä jättää muutoin niin kyvykkäät amerikkalaiset täysin aseettomiksi (no pun intended) tilanteen edessä.

Onecoin järjesti taas lisäaikaa itselleen

Onecoin-väen hehkuttama "Lontoo mega-event" järjestettiin eilen. Vähät siitä, että paikka ilmoitettiin vasta viime tipassa ja silloinkin sen nimi oli kirjoitettu väärin. Satoja kannattajia oli kuitenkin löytänyt tilaisuuteen ja maksanut 100-300 euroa lipuistaan.

Jos he odottivat kuulevansa vihdoin kauppapaikoista, joissa rahojaan pääsisi käyttämään, he saivat pettyä. Ei mitään puhetta niistä, vaikka kauppojen piti alunperin avautua jo huhtikuussa. Nyt Ruja antoi rivien välistä ymmärtää, että "kolikkoja aletaan tuoda julkisuuteen vuoden loppuun mennessä". Se tarkoittaa myös kauppapaikkojen avautumista.

Kun katsoo Rujan esitystä videolta voisi luulla, että kyseessä on uskonnollinen herätyskokous. Kansa hurraa ja taputtaa Rujan puheille sisällöstä välittämättä tai sitä ymmärtämättä.

Ruja puhuu, kansa hurraa -- oli sisältö mitä tahansa.

Keskeinen uutinen oli se, että Onecoin luo uuden lohkoketjun, jossa kolikkojen määrä kasvaa nykyisestä 2,1 miljardista 120 miljardiin. Samalla louhinnan kestoon tuli kolmen vuoden lisäys.

Kaiken järjen mukaan tämän olisi pitänyt olla huono uutinen. Rahan määrän kasvattaminen noin 60-kertaiseksi pitäisi dilutoida jokaisen jo louhitun kolikon arvoa samassa suhteessa, mutta silti kansa hurrasi uutiselle.

Huippujuttu oli Rujan lupaus, että omistajien kolikkomäärät tuplataan ennen uuden lohkoketjun käyttöönottoa 1.10.2016. Valtavat suosionosoitukset, tietenkin -- minusta tuli miljonääri kaksi kertaa odotettua nopeammin!

Kukaan ei kysy, miten varallisuus voi kaksinkertaistua pelkällä kryptokuningattaren päätöksellä. Minä kysyn.

Kannattaako edes pohtia, miten vanha lohkoketju voidaan konvertoida uudeksi, johon mahtuu 120 miljardia kolikkoa? Sehän tarkoittaisi uutta algoritmia. Muutos pitäisi tehdä kaikkiin jo louhittuihin kolikkoihin -- eli lohkoketjua pitäisi muokata jälkikäteen, mikä on looginen mahdottomuus. Lohkoketjun idea on juuri siinä, ettei kukaan pysty muokkaamaan sitä jälkeenpäin. Jos tietokantaa pystyy muokkaamaan, se ei ole lohkoketju.

Entä miten on mahdollista, että kolikkoja syntyy nyt 1 440 000 vuorokaudessa, mutta uusi järjestelmä tuottaa 120 miljardia kolikkoa kolmessa vuodessa eli louhintateho kasvaa maagisesti monikymmenkertaiseksi?

Rujan perustelut kolikkojen määrän kasvattamiselle ovat naurettavat. Ei voi olla niin, että kolikot pitäisi käyttää kokonaisina. Sehän tarkoittaisi, että pieninkin niillä maksettava ostos maksaisi tällä hetkellä 6,3 euroa (tai sen monikerran). Jatkossa kolikon arvo nousee, jolloin ostokset tulevat yhä kalliimmiksi.

Bitcoinissa voi maksaa rahan murto-osilla, aivan kuten euro jakaantuu 100 senttiin. Rujan perusteluiden mukaan Onecoin olisi pienin rahayksikkö eli sentti, jonka arvo on kuitenkin kymmeniä euroja. Tässä ei ole mitään järkeä, tietenkään.

Toinen kiinnostava tieto oli se, että Onecoin tallentaa KYC-dokumentteja lohkoketjuun. Miten siis käy, kun lohkoketju avataan kaikille? Voivatko kaikki lukea aiempien asiakkaiden passi- ja luottokorttitietoja?

"OneCoin can be mined at least 3 more years"

Mutta turha näitä on pohtia. Mitä ilmeisimmin eilisen julkistuksilla haluttiin vain hämätä asiakkaita ja pidentää huijauksen toiminta-aikaa. Nyt luvataan, että Onecoin olisi "completely public in two years". Rujan puhe päättyy vielä rohkeampaan väitteeseen: "In two years nobody will speak about Bitcoins any more".

Onecoin - The Bitcoin killer (sure!)

Onecoin-Finland kertoo edelleen alkuperäistä tarinaa kolikoiden määrästä:

"Kun kaikki [2,1 mrd] on löydetty, ei uusia kolikoita enää synny"

Sivun lopussa luvataan edelleen kauppapaikkoja keväälle 2016 ja kesään mennessä 50 000 kauppapaikkaa. Yhtään ei ole näkynyt. Rahojaan sijoittaneet voivat vain istua kolikkojensa päällä ja suunnitella, mitä kaikkea sitten ostavatkaan, kun...

***

Viikon päästä "Itsenäiset Onecoin-jäsenet" järjestävät Tampereella rekrytointitilaisuuden, jossa on luvattu käsitellä mm. Lontoon-tilaisuuden antia.

OneCoin Tampere Event 18.6.2016

Pääsymaksu on 10 euroa. Harmi, ettei tilaisuus ole avoinna yleisölle -- mukaan pääsevät vain jäsenten kutsumat vieraat:

"Tämäkin sijoitus voi tuoda monta nollaa perään".

Tilaisuus pidetään Tampereen yliopiston suuressa salissa, mikä herättää joissakin luottamusta. Sopii ihmetellä, eikö yliopisto tarkista lainkaan tilansa vuokraajia? Olisiko suuri sali vuokrattavissa vaikka Helvetin enkelien vuosikokousta varten?

Yhdestä kohdasta olen sentään samaa mieltä: Älä anna naapurin tai jonkun muun tietämättömän hämätä sinua.

Toivottavasti joku tilaisuudessa kysyy yllä esittämiäni asioita Tommi Vuoriselta ja Kari Wahlroosilta. Jos niihin tulee uskottavat vastaukset, kirjoittakaa ne blogin kommentteihin, jotta me muutkin viisastumme. Mikäli vastaukset ovat luokkaa "mennään käymään Sofiassa, siellä asia selviää", puhuja on itsekin pihalla, eikä tähän huijaukseen kannattaa käyttää enempää aikaa -- saati sitten rahojaan.

Vielä parempi, jos joku videoisi tilaisuuden ja laittaisi vastaukset kaikkien nähtäville Youtubeen. Kun tarkoitus on levittää kryptovaluuttaa mahdollisimman laajalle, ei tilaisuudessa luulisi olevan mitään salattavaa.

***

Spiegelin uutisen mukaan Saksan finanssivalvonta BaFin on alkanut tutkia Onecoinin toiminnan lainmukaisuutta. Kuluttajien suojaamiseksi sijoituspalveluiden tarjoamista säädellään Suomessakin tiukasti, joten verkosto kiertää finanssipalvelulain pykäliä naamioimalla sijoitukset koulutuspakettien myynniksi. Sijoituspalvelulain valvonta kuuluu Suomessa Finanssivalvonnalle. Kahden kuukauden miettimisen jälkeen se vastasi Onecoinista kysyttäessä näin:

"Ilmoitukset finanssimarkkinoilla havaituista mahdollisista epäkohdista ja väärinkäytösepäilyistä ovat Finanssivalvonnalle tärkeä tietolähde. Finanssivalvonta ottaa tarveharkintansa perusteella ilmoituksessa esiin tuodut asiat huomioon valvontatoiminnassaan. Finanssivalvonta julkaisee tietoa toiminnastaan ja valvontatoimenpiteistään nettisivuillan (www.finanssivalvonta.fi)."

Eli "Hyvää päivää, kaunis ilma tänään". Voi olla, että Finanssivalvonta tutkii asiaa parhaillaan, eikä siksi halua kertoa mitään. Yhtä hyvin voi olla, ettei asia kiinnosta sitä. Siinä tapauksessa Saksan kollegojen esimerkki saattaa panna vauhtia rattaisiin meilläkin. Tähän asti sen paremmin verottaja, KRP kuin Finanssivalvontakaan ei ole pystynyt puuttumaan ilmiselvään pyramidihuijaukseen.

Kuuntelin vielä uudelleen Rujan esitystä, enkä voi kuin hämmästellä -- on tämä uskomaton seikkailu. Ruja voi puhua täyttä roskaa ja kansa hurraa päälle. Ihan oikeasti hei: uudessa lohkoketjussa ja 120 miljardissa kolikossa ei ole mitään järkeä. Sen tajuaa jokainen, joka vähänkin jaksaa perehtyä asiaan.

Mitään järkeä ei ole myöskään Onelifen ensimmäisessä tuotteessa. Tabletin tekniset ominaisuudet ovat viiden vuoden takaa. Siitä pyydetty 550 euron hinta on -- uskallan sanoa sen suoraan -- puhdasta kusetusta (toisaalta se on hyvin linjassa ylihintaisen, vieraskielisen ja muualta kopioidun koulutuksen kanssa). Ja mistä ihmeen syystä Onelifen omaa tabletia ei voi maksaa Onecoineilla, vain eurot kelpaavat? Jos haluat tällaisen tabletin vaikka lapsille leluksi, käypä hinta on noin 50 euron paikkeilla. Korkeintaan.

***

Nostan tämän kommenteissa mainitun Youtube-videon itse blogipostaukseen. Ruja on sama, lupaukset ovat samoja... vain kryptovaluutan nimi on toinen: BigCoin.

BigCoin oli Rujan & kumpp. edellinen kryptovaluuttaviritys.

Tekstiä täydennetty 13.6.2016

Suomettumista, komisario Palmu!

Olipa hauska katsoa eilen Ylen Teemalta elokuvaklassikko Vodkaa, komisario Palmu! Olin nähnyt elokuvan joskus nuoruudessa mustavalkoisesta televisiosta, joten nyt paljon myöhemmin sitä katseli ihan uusin silmin.

Ilman väritelevisiotakin näki, että elokuvan väri oli punainen. Todella punainen. Neuvostoliitto oli Suomen suuri ystävä, YYA-sopimus mainittiin ja lopun sankarina oli neuvostoliittolainen naisagentti, vähän kuin Triple-X kahdeksan vuotta myöhemmin James Bondissa.

Elokuvassa Ylen studioilla esitetään sosialistisia lauluja.

Punatähti tekee läpimurron?

Tässä kohdassa putosin melkein sohvalta, vaikka 60-luku olikin kosmonauttien kulta-aikaa.

Vuonna 1969 kaikki tupakoivat kaikkialla, autosta soitettu puhelu oli suuri ihme, keskusteltiin tehtaan ottamisesta valtion haltuun (sosialisointi) ja monta jännittävää hetkeä saatiin aikaan sillä, että henkilöt etsivät lähintä puhelinta (se autopuhelin oli vain Ylen Palmulle antamassa autossa, jota ohjasi oikein autonkuljettaja!).

Oli valaisevaa katsoa elokuvaa 18-vuotiaan seurassa. Hän ihmetteli, miksi uutisia näyttävssä televisiossa oli mustavalkoinen kuva, vaikka elokuvassa oli värit. Tiedoksi muillekin nuorille: säännölliset värilähetykset alkoivat vasta 1970-luvun puolivälissä ja ensimmäiset väri-uutiset nähtiin 1.5.1977, jolloin ruutu täyttyi punalipuista (mistä nousikin kohu). "Mikä on magnetofoni?", oli toinen kysymys. Itse yhdistin sanan kelanauhuriin, mutta elokuvassa se oli Philipsin C-kasettinauhuri, jollaiset yleistyivät vasta 70-luvulla.

"Miksi telkkarin kuva on mustavalkoinen, vaikka elokuvassa on värit?"

Sofi Oksanen on kritisoinut toistuvasti suomettumista. Kumma, ettei hän ole käyttänyt tätä elokuvaa esimerkkinä. Ainakin se toimisi paremmin kuin väite siitä, että suomalaiset oppikirjat hyväksyttiin Moskovassa. Väite ei pidä paikkaansa, ainakaan kirjaimellisesti. Silti Oksanen ei ole oikaissut virhettään. Eikö väärien väitteiden esittäminen faktana ole juuri sitä informaatiosotaa, josta Oksanen syyttää Venäjää?

Muistan 70-luvun vuodet lapsuudestani. Olisi helppo syyttää tuon ajan päättäjiä ja mediaa rähmällään olosta, tietojen pimittämisestä ja suoranaisesta propagandasta. On kuitenkin epäreilua arvioida 1970-lukua tämän päivän arvoilla ja tiedoilla. Maailma oli tyystin toisenlainen ja tuon ajan poliitikot tekivät sen, minkä oikeaksi ja parhaaksi katsoivat. Lopputulos ainakin onnistui: Suomi säilytti itsenäisyytensä ja vaurastui kaupankäynnillä. Sotilaallista kriisiä ei tullut.

Toivoisi kuitenkin, että tuon ajan tapahtumat perattaisiin lopullisesti auki ja vielä elossa olevat aktiivit ottaisivat rohkeasti kantaa tekoihinsa. Samalla voi miettiä, kuin moni tämän päivän vaikuttajista katuu toimintaansa 30 vuoden päästä. Tällä kertaa meillä on netti, eikä se unohda.

Suomettumisen kritisointi on helppoa, toisin kuin sitä edeltävän jatkosodan. Olemme kaikki kuulleet tapahtumista historiantunneilla, mutta silti on vaikea selittää ulkomaalaisille, miksi Suomi liittoutui natsien kanssa, hävisi ja juhlii silti kuin voittaja.

Aihe on edelleen arka. Melkein jokaisella on oma teoria ja varmat tiedot siitä, miksi Suomella ei ollut vaihtoehtoja. Hinta oli kuitenkin hirvittävä: 63 000 kaatunutta suomalaista ja isot aluemenetykset. Itse yllätyin huomatessani ilmatorjuntamuseossa, että jatkosodassa Helsinkiä pommittivat myös amerikkalaisvalmisteiset koneet. Se havahdutti, meitähän pidettiin pahiksina.

Tässäkin jälkiviisaus on helppoa. Sodanaikaiset poliitikot tekivät päätöksiä parhaan kykynsä ja sen aikaisen tiedon mukaan. Se, että Suomi hyökkäyksestään huolimatta säästyi miehitykseltä ja rakensi suhteet itänaapuriin, on hatunnoston arvoinen saavutus -- vaikka se elokuvassa nyt camp-huumorilta näyttääkin.

Vielä elokuvasta: on hauska pohtia, olivatko tekijät aidosti rähmällään, vai onko elokuvassa piilotettuja piikkejä Neuvostoliittoa vastaan. Esimerkiksi lopun kohtaus, jossa Jaguar ajaa Suomen hiekkateitä hurjaa vauhtia ja taustalla kuuluu laulu "isoveli näkee sen, siis aja sinä poloinen vain harkiten" -- oliko se viittaus kaikkialle ulottuvaan valvontaan vai harmiton poliisin liikennevalistuskampanja? Emme voi tietää, ja juuri siksi tuon ajan tapahtumien arvostelu jälkikäteen on hyödytöntä.

Mutta se on ainakin faktaa, että tuohon aikaan ei ollut nopeusrajoituksia, joten Jaggella sai ajaa niin lujaa kuin autosta lähti! Suomi on totisesti muuttunut... muuallakin kuin politiikassa.

170 lasissa - ei ongelmaa vuonna 1969!

PS. Eikö komisario Palmu näytäkin aivan Josef Stalinilta? Sattumaa sekin... vai?

Komisario S... Palmu.