Päivän vakoilu-uutinen kertoo, että Britannian GCHQ on ollut jopa aktiivisempi nettivakoilussaan kuin NSA. Sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään, ovathan Britannian valvonta- ja vakoilulait muutenkin omaa luokkaansa länsimaiden joukossa. IRA:n terrori on tuottanut lakeja, joita luulisi löytyvän vain diktatuurimaista.
Britannian liittyminen vakoilukerhoon osoittaa todeksi sen, mistä kirjoitin kirjassani jo kolme vuotta sitten (Yksityisyys - turvaa digitaalinen kotirauhasi). Sähköisten kanavien vakoilu on teknisesti helppoa ja kaikki maat tekevät mahdollisuuksiensa mukaan. Myös kirjassa kerrotut suojautumiskeinot ovat edelleen päteviä. Harva oli kiinnostunut niistä kolme vuotta sitten ja harva on kiinnostunut niistä nytkään. Kun käyttäjä saa itse valita, mukavuus vie aina voiton turvallisuudesta.
Hesarin uutisessa on muutama kiinnostava kohta. Jos GCHQ todella pystyy lukemaan yksittäisiä Facebook-viestejä, sillä täytyy olla joko pääsy Facebookin palvelimille tai keino purkaa https-suojattua dataliikennettä. SSL-tekniikassa voidaan käyttää monia symmetrisiä salaimia, joiden avainpituudet ovat 128-256 bittiä. Niitä on tähän asti pidetty turvallisina.
Google, Facebook, Twitter ja monet muut nettipalvelut siirtyivät muutama vuosi sitten salattuihin yhteyksiin, joiden pitäisi estää runkoverkossa tapahtuva vakoilu. Ilmeisesti näin ei ole. Se herättää monia uusia kysymyksiä, joihin toivomme vastauksia Snowdenilta.
Eräs mahdollisuus on, että urkinta onnistuu vain mobiililaitteilla tehtävästä viestinnästä. Tietokoneen selaimen käyttämät juurivarmenteet ja salaustekniikat on helppo auditoida, mutta mobiilisovelluksista tiedämme paljon vähemmän. Onko niissä takaovia? Ovatko puhelimen sisäiset juurivarmenteet varmasti luotettavia?
Tekstiviestien sekä puheluiden (lanka ja mobiili) vakoilu runkoverkosta on lastenleikkiä, sillä operaattorit vastaavat salauksesta ja voivat purkaa sen valtion määräyksestä -- sikäli kun käyttävät salausta lainkaan. PC- ja mobiilisovellukset ovat eri juttu, koska niissä salaus tapahtuu jo omassa koneessa. Tai niin ainakin luulemme.
Kiinnostavin kysymys on kuitenkin tämä: mikä Euroopan valtioista seuraavaksi joutuu vakoilustaan julkisuuden valokeilaan. Puhtaita pulmusia ei ole. Tuskin edes Suomi.
PS. Ei kannata aliarvioida GCHQ:ta. Sen palveluksessa ollut nuori tutkija Clifford Cocks keksi julkisen avaimen salaustekniikan jo 1974, mutta ei voinut julkisesti kertoa työstään. Niinpä muutama vuosi myöhemmin amerikkalaiset Rivest, Shamir ja Adleman saivat kaiken kunnian ja rahat RSA-menetelmän kehittämisestä. Sitä käytämme vielä tänäkin päivänä.
Britannian liittyminen vakoilukerhoon osoittaa todeksi sen, mistä kirjoitin kirjassani jo kolme vuotta sitten (Yksityisyys - turvaa digitaalinen kotirauhasi). Sähköisten kanavien vakoilu on teknisesti helppoa ja kaikki maat tekevät mahdollisuuksiensa mukaan. Myös kirjassa kerrotut suojautumiskeinot ovat edelleen päteviä. Harva oli kiinnostunut niistä kolme vuotta sitten ja harva on kiinnostunut niistä nytkään. Kun käyttäjä saa itse valita, mukavuus vie aina voiton turvallisuudesta.
Hesarin uutisessa on muutama kiinnostava kohta. Jos GCHQ todella pystyy lukemaan yksittäisiä Facebook-viestejä, sillä täytyy olla joko pääsy Facebookin palvelimille tai keino purkaa https-suojattua dataliikennettä. SSL-tekniikassa voidaan käyttää monia symmetrisiä salaimia, joiden avainpituudet ovat 128-256 bittiä. Niitä on tähän asti pidetty turvallisina.
Google, Facebook, Twitter ja monet muut nettipalvelut siirtyivät muutama vuosi sitten salattuihin yhteyksiin, joiden pitäisi estää runkoverkossa tapahtuva vakoilu. Ilmeisesti näin ei ole. Se herättää monia uusia kysymyksiä, joihin toivomme vastauksia Snowdenilta.
Eräs mahdollisuus on, että urkinta onnistuu vain mobiililaitteilla tehtävästä viestinnästä. Tietokoneen selaimen käyttämät juurivarmenteet ja salaustekniikat on helppo auditoida, mutta mobiilisovelluksista tiedämme paljon vähemmän. Onko niissä takaovia? Ovatko puhelimen sisäiset juurivarmenteet varmasti luotettavia?
Tekstiviestien sekä puheluiden (lanka ja mobiili) vakoilu runkoverkosta on lastenleikkiä, sillä operaattorit vastaavat salauksesta ja voivat purkaa sen valtion määräyksestä -- sikäli kun käyttävät salausta lainkaan. PC- ja mobiilisovellukset ovat eri juttu, koska niissä salaus tapahtuu jo omassa koneessa. Tai niin ainakin luulemme.
Kiinnostavin kysymys on kuitenkin tämä: mikä Euroopan valtioista seuraavaksi joutuu vakoilustaan julkisuuden valokeilaan. Puhtaita pulmusia ei ole. Tuskin edes Suomi.
PS. Ei kannata aliarvioida GCHQ:ta. Sen palveluksessa ollut nuori tutkija Clifford Cocks keksi julkisen avaimen salaustekniikan jo 1974, mutta ei voinut julkisesti kertoa työstään. Niinpä muutama vuosi myöhemmin amerikkalaiset Rivest, Shamir ja Adleman saivat kaiken kunnian ja rahat RSA-menetelmän kehittämisestä. Sitä käytämme vielä tänäkin päivänä.