Viime viikon Viestintäfoorumissa oli käytössä ns. Twitter-seinä. Se on hauska keksintö: kuulijat voivat esityksen aikana lähettää twiittejä, jotka näkyvät puhujan takana tai hänen oman esityksensä vieressä.
Parhaimmillaan käynnissä on puhujaa tukeva ja täydentävä äänetön keskustelu, jossa osallistujat tuovat julki omat ajatuksensa, tukevat tai kyseenalaistavat puhujan esittämiä asioita. Twitter-seinä muuttaa yksisuuntaisen luennon ei ainoastaan kaksisuuntaiseksi vaan monisuutnaiseksi. Kaikki voivat osallistua yhtä aikaa.
Pahimmillaan seinä vie huomion puhujasta eivätkä seinälle lähetetyt vitsit ja piikit mitenkään liity itse aiheeseen. Ne voivat jopa nolata puhujan ("huomasitteko: taas se sanoi alkaa tekemään" tai "tuossa ei ole mitään järkeä").
Viestintäfoorumin seinä oli toteutettu poikkeuksellisen hienosti:
Isolla kankaalla näkyvät puhujan kalvot, kahdella pienellä yleisön twiitit. Hienoksi toteutuksen teki se, että twiitit näkyivät yksi kerrallaan kauniisti muotoiltuina ja isolla fontilla. Viimeisen silauksen antoi lähettäjän Twitter-tilistä poimittu kuva, joka näkyi kunkin twiittitekstin taustalla.
Twitter-seinä toimii parhaiten silloin, kun kuulijat ovat paikanpäällä ja alan asiantuntijoita. Silloin kommentit liittyvät aiheeseen eivätkä mene vitsailuksi. Viestintäfoorumin puheet lähetettiin (ilmeisen huonolaatuisena) myös nettiin, jolloin osa twiittaajista ei ollut tilaisuudessa mukana eikä nähnyt twiittejään. Twitter-seinä vaatii fyysistä läsnäoloa, jotta sen yhdistävä ja täydentävä vaikutus toteutuisi.
Toinen ongelma oli siinä, että samat twiitit kiersivät näytöllä yhä uudestaan ja uudestaan, ja saivat siten enemmän huomiota kuin mitä ne ansaitsivat. Seminaarikäytössä riittäisi yksinkertainen lista, jossa näkyvät vain tuoreimmat twiitit ilman kikkailuja.
Viestintäfoorumin Twitter-seinä jakoi mielipiteitä. Risto Uimonen paheksui sitä typeräksi häiriötekijäksi:
Samanlaisia kommentteja kuulin muiltakin paikan päällä. Osa taas piti seinää hauskana ja toimivana.
Ilmeisesti Twitter-seinä on jossain määrin ikäkysymys. Nuorilta moniajo sujuu. Heidän mielestään on tylsää istua ja kuunnella voimatta itse tehdä mitään. Heille ei ole mikään ongelma seurata twiittejä ja kuunnella puhujaa -- ainakin niissä tärkeimmissä kohdissa.
Totuuden nimissä on sanottava, että vain harvalla puhujalla riittää kiinnostavaa asiaa koko esityksen ajaksi. Ilman Twitter-seinääkin kuulijoiden ajatukset harhailevat omiin asioihin tai he kaivavat kännykän esiin ja lukeavat salaa sähköpostejaan. Epäkohteliasta se toki on, mutta silloin puhuja voi mennä myös itseensä. Mitä hyötyä on toistella fraaseja ja kaikkien tuntemia asioita? Missä on puheeni varsinainen pihvi? Kumpi on epäkohteliaampi: minä vai yleisö?
Onnistuneet yleisötwiitit voivat lisätä esityksen arvoa ja jopa auttaa esityksen seuraamista. Mikään patenttiratkaisu Twitter-seinä ei kuitenkaan ole.
Parhaimmillaan käynnissä on puhujaa tukeva ja täydentävä äänetön keskustelu, jossa osallistujat tuovat julki omat ajatuksensa, tukevat tai kyseenalaistavat puhujan esittämiä asioita. Twitter-seinä muuttaa yksisuuntaisen luennon ei ainoastaan kaksisuuntaiseksi vaan monisuutnaiseksi. Kaikki voivat osallistua yhtä aikaa.
Pahimmillaan seinä vie huomion puhujasta eivätkä seinälle lähetetyt vitsit ja piikit mitenkään liity itse aiheeseen. Ne voivat jopa nolata puhujan ("huomasitteko: taas se sanoi alkaa tekemään" tai "tuossa ei ole mitään järkeä").
Viestintäfoorumin seinä oli toteutettu poikkeuksellisen hienosti:
 |
| Viestintäfoorumin Twitter-seinä (Lumia 920:n kuva). |
Twitter-seinä toimii parhaiten silloin, kun kuulijat ovat paikanpäällä ja alan asiantuntijoita. Silloin kommentit liittyvät aiheeseen eivätkä mene vitsailuksi. Viestintäfoorumin puheet lähetettiin (ilmeisen huonolaatuisena) myös nettiin, jolloin osa twiittaajista ei ollut tilaisuudessa mukana eikä nähnyt twiittejään. Twitter-seinä vaatii fyysistä läsnäoloa, jotta sen yhdistävä ja täydentävä vaikutus toteutuisi.
Toinen ongelma oli siinä, että samat twiitit kiersivät näytöllä yhä uudestaan ja uudestaan, ja saivat siten enemmän huomiota kuin mitä ne ansaitsivat. Seminaarikäytössä riittäisi yksinkertainen lista, jossa näkyvät vain tuoreimmat twiitit ilman kikkailuja.
Viestintäfoorumin Twitter-seinä jakoi mielipiteitä. Risto Uimonen paheksui sitä typeräksi häiriötekijäksi:
Ilmeisesti Twitter-seinä on jossain määrin ikäkysymys. Nuorilta moniajo sujuu. Heidän mielestään on tylsää istua ja kuunnella voimatta itse tehdä mitään. Heille ei ole mikään ongelma seurata twiittejä ja kuunnella puhujaa -- ainakin niissä tärkeimmissä kohdissa.
Totuuden nimissä on sanottava, että vain harvalla puhujalla riittää kiinnostavaa asiaa koko esityksen ajaksi. Ilman Twitter-seinääkin kuulijoiden ajatukset harhailevat omiin asioihin tai he kaivavat kännykän esiin ja lukeavat salaa sähköpostejaan. Epäkohteliasta se toki on, mutta silloin puhuja voi mennä myös itseensä. Mitä hyötyä on toistella fraaseja ja kaikkien tuntemia asioita? Missä on puheeni varsinainen pihvi? Kumpi on epäkohteliaampi: minä vai yleisö?
Onnistuneet yleisötwiitit voivat lisätä esityksen arvoa ja jopa auttaa esityksen seuraamista. Mikään patenttiratkaisu Twitter-seinä ei kuitenkaan ole.
On se varmaan hienoa ja motivoivaa puhella yleisölle joka räplää kännykkää, kun ei tiedä seuraavatko he puhetta vai keskittyvät johonkin ihan muuhun.
VastaaPoistaTämähän on luennoijan ja opettajan arkipäivää joka tapauksessa.
VastaaPoistaJos kukaan ei seuraa, vika ei välttämättä ole yleisössä.
Seuraako luennoija twiitit ja vastaanko hän niihin? Eikö silloin luento voitaisiin korvata twiittisessiolla ja säästää osallistumismaksut ja päivärahat?
VastaaPoista"Nuorilta moniajo sujuu. Heidän mielestään on tylsää istua ja kuunnella voimatta itse tehdä mitään."
VastaaPoistaHyvä esitys on sellainen josta jää jotakin käteen (tai siis päähän) eli siis yleisö kuuntelee mitä esittäjällä on sanottavana, eikä räplää puhelimia.
Nyt menee hieman aiheen ulkopuolelle.
Esitys on voinut olla kaikinpuolin mukaansatempaava ja hauska, mutta se voi epäonnistua myös siksi että siitä ei jää kuuntelijoille mitään konkreettista käteen. Kuitenkin seminaareihin _pitäisi_ osallistua työn vuoksi, ei huvikseen viihteen vuoksi.
Oma henkilökohtainen mielipide on että suurin osa seminaareista on aika hedelmättömiä: niistä ei ole juuri mitään hyötyä kenellekään.
Yhtenä suurimpana ongelmana näen tavan tehdä seminaareista 8 tuntisia kalvosulkeisia ja ympäripyöreää markkinointi jorinaa, jossa yrityksen X markkinoija jorisee kuinka heidän tuote Y ratkaisee ongelman Z.
Järjestäjien pitäisi keksiä luovempia tapoja.
Mikä on tilaisuuden perimmäinen tarkoitus? Mihin sillä pyritään? Jos tarkoitus on vain koota satunnainen joukko kuuntelemaan yhdentekeviä kalvoesityksiä jostakin aihepiiristä, niin kannattaa palata suunnittelussa alkuruutuun.
Pari perinteistä esitystä on OK, mutta muuten pitäisi järjestää jotain muutakin, jolla saadaan yleisökin osallistumaan.
Tapojahan on monia, esimerkiksi paneelikeskustelu, väittely, pienryhmätyöskentely / ryhmäkeskustelu...
Itse henkilökohtaisesti välttelen powerpointteja viimeiseen asti. Fläppitaulu/whiteboardi on kuningas. Toki jos pitää pitää massaluentoa sadoille ihmisille, niin sitten tilanne on eri.
VastaaPoistaMielestäni nykyään yleistynyt tapa räplätä älypuhelimia tai läppäreitä esityksen aikana on kummallinen. Jos esitykset ovat niin huonoja, ettei niitä tarvitse kuunnelle, miksi edes mennä paikalle?
VastaaPoistaItse olen työskennellyt suuressa suomalaisessa IT-alan yrityksessä. Olen kerran koulutuksessa, jossa Englannista tilattu kallis konsultti piti meille koulutusta. Eräs kaveri kirjoitti läppärillä sähköposteja samaan aikaan. Konsultti kysyi kaverilta, onko hänen pakko kirjoittaa sähköposteja. Kaveri vastasi, että on. Sitten konsultti kehotti kaveria menemään luokkahuoneen ulkopuolelle kirjoittamaan postejaan. Kirjoittaminen loppui ja kaveri laittoi läppärin kiinni.
Olisiko touhun opetus se, että nykymaailmassakin olisi tärkeää pystyä keskittymään. Petteri Järvinenkin lienee koodannut jonkin verran. Tämä IT-alan kuninkuuslaji vaatii todella keskittymiskykyä vain yhteen asiaan.
Kaikissa tilaisuuksissa on suvantokohtia tai puhujia, joilla ei ole varsinaisesti asiaa. Olen samaa mieltä siitä, että sähköpostien hoitaminen toisen puhuessa on huonoa käytöstä ja häiritsee muita - on parempi mennä tekemään se vaikka huoneen ulkopuolelle.
VastaaPoistaTwitter-seinä ei kuitenkaan ole ajantappoväline vaan keino saada kuulijat osallistumaan tilaisuuteen, jotta siitä tulee kaikille hyödyllisempi.