Näytön värinhallintabugi Windowsissa

Aikoinaan ihmettelin, miksi värinhallinnan käyttöönoton jälkeen kuvat muuttuivat näytöllä oudon keltaisiksi. Googlella selvisi, että moni muukin oli törmännyt samaan ilmiöön Samsungin näytöillä. Annoin koko asian olla.

Viime viikolla hankin uuden Fujitsun IPS-paneelilla varustetun monitorin. Ja kas: heti, kun asensin näytön mukana tulleen profiilitiedoston, vanha ongelma iski jälleen. Vaikka monitorin valmistaja on toinen ja vaikka käyttöjärjestelmä on vaihtunut Windows 7:ään, ongelma on yhä jäljellä.

Virheen näkee helposti Windowsin omalla tiedostonhallinnalla, joka ei käytä värinähallintaa ja näyttää siksi valitun tiedoston esikatselukuvan oikein. Kun kyseisen tiedoston avaa kuvien näyttöohjelmalla (Windows Photo Viewer), joka taas käyttää värinhallintaa, kuva on kellertävä. Eron huomaa selvästi kuvaa ympäröivästä alueesta, jonka pitäisi olla molemmissa kuvissa puhtaan valkoinen.

Onko vika värinhallinnassa, Windowsissa, ajureissa vai monitorivalmistajissa? En tiedä. Tämä on näitä Microsoft-maailman riemuja... Maceissä värit olisivat varmasti kohdallaan, sillä Apple tekee kaiken itse.

Kellertävän värin saa pois vaihtamalla sRGB-oletusprofiiliin, mutta tämä on tietenkin hätäratkaisu. Siksihän monitorien mukana toimitetaan profiileita, että ne toimisivat. Profiilin pitäisi saada värit näkymään täsmälleen oikein, ei selvästi väärin.

Microsoftin tietokannan mukaan virhe on profiilitiedostoissa, mutta onko kyse bugista vai yhteensopimattomuusongelmasta? Ja miksei sitä saada korjattua?

Virustorjunta... found nothing

Olen testannut tekeillä olevaa tietoturva-aiheista kirjaa varten virustorjuntaa käytännössä. Kuten hyvin tiedetään, haittaohjelmien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Joka päivä löydetään tuhansia uusia haittaohjelmia.

Mikseivät kaikki koneet sitten ole saastuneita? Siksi, että haittaohjelman elinaika on vain muutamia tunteja. Seuraavana päivänä torjuntaohjelmat on jo päivitetty, mikä estää laajemman leviämisen. Haittaohjelmalla on vain muutaman tunnin aikaikkuna levitä ja tehdä vahinkoa. Rosvojen on tehtävä joka päivä uusia ohjelmia.

Mutta kuinka hyvin torjuntaohjelmat pysyvät virusten perässä? Osoitteessa virustotal.com on näppärä palvelu, joka analysoi sinne lähetetyn tiedoston yli 40 erilaisella torjuntaohjelmalla. Etsintäohjelmia päivitetään jatkuvasti, joten niistä pitäisi olla aina uusin versio.

Käytännön esimerkki: joulukuun 22. päivän aamulla sähköposti toi tyypillisen haittaohjelman. Kyseessä on päivän versio tutusta haittaohjelmasta, jota on levitetty postilla jo muutaman viikon ajan. Kun haittaohjelma on aivan tuore, vain harva etsintäohjelma löytää sen:

Complete scanning result of "Account_Update_Notification_12192011-37842.zip", processed in VirusTotal at 12/22/2011 09:09:05 (CET).

[ file data ]
* name..: Account_Update_Notification_12192011-37842.zip
* size..: 194143
* md5...: f5bcdf16509cdcaf1f1aa65774c5a157
* sha1..: c587a12bfb830b032f9de88d13b8cafa59b71d62
* peid..: -

[ scan result ]
AhnLab-V3 2011.12.19.03/20111219 found nothing
AntiVir 7.11.19.166/20111220 found nothing
Antiy-AVL 2.0.3.7/20111220 found nothing
Avast 6.0.1289.0/20111220 found nothing
AVG 10.0.0.1190/20111220 found nothing
BitDefender 7.2/20111220 found nothing
ByteHero 1.0.0.1/20111207 found nothing
CAT-QuickHeal 12.00/20111220 found nothing
ClamAV 0.97.3.0/20111220 found nothing
Commtouch 5.3.2.6/20111220 found nothing
Comodo 11025/20111220 found nothing
DrWeb 5.0.2.03300/20111220 found nothing
Emsisoft 5.1.0.11/20111220 found nothing
eSafe 7.0.17.0/20111220 found nothing
eTrust-Vet 37.0.9638/20111221 found nothing
F-Prot 4.6.5.141/20111219 found nothing
F-Secure 9.0.16440.0/20111220 found nothing
Fortinet 4.3.388.0/20111220 found nothing
GData 22.312/22.592/20111220 found nothing
Ikarus T3.1.1.109.0/20111220 found nothing
Jiangmin 13.0.900/20111221 found nothing
K7AntiVirus 9.119.5720/20111219 found nothing
Kaspersky 9.0.0.837/20111222 found [Trojan-Dropper.Win32.Injector.anqn]
McAfee 5.400.0.1158/20111220 found [Artemis!09707085EB98]
McAfee-GW-Edition 2010.1E/20111221 found [Artemis!09707085EB98]
Microsoft 1.7903/20111220 found nothing
NOD32 6726/20111220 found nothing
Norman 6.07.13/20111221 found nothing
nProtect 2011-12-20.02/20111220 found nothing
Panda 10.0.3.5/20111219 found nothing
PCTools 8.0.0.5/20111222 found nothing
Prevx 3.0/20111222 found nothing
Rising 23.89.03.02/20111222 found nothing
Sophos 4.72.0/20111220 found nothing
SUPERAntiSpyware 4.40.0.1006/20111220 found nothing
Symantec 20111.2.0.82/20111222 found [Trojan.Zbot]
TheHacker 6.7.0.1.362/20111219 found nothing
TrendMicro 9.500.0.1008/20111220 found nothing
TrendMicro-HouseCall 9.500.0.1008/20111220 found nothing
VBA32 3.12.16.4/20111220 found nothing
VIPRE 11279/20111220 found nothing
ViRobot 2011.12.20.4835/20111220 found nothing
VirusBuster 14.1.125.0/20111220 found nothing

Kirjaa varten tein parin viikon seurannan 9.12. saapuneella, saman haitan toisella versiolla. Tunnettujen torjuntaohjelmien tietokannat päivittyivät vajaassa vuorokaudessa, mutta eräät vähemmän tunnetut ohjelmat eivät tunnista tuholaista vielä nytkään, kaksi viikkoa myöhemmin. Kirjaan tulee graafi, joka kuvaa torjuntaohjelmien päivittymistä.

Oleellista on tämä: mikään torjuntaohjelma ei anna täydellistä suojaa viruksia vastaan, sillä ne ovat aina muutaman ratkaisevan tunnin myöhässä. Kun etsintäohjelmat on saatu päivitettyä, virus on jo kuollut sukupuuttoon.

Siksi mikään ei voita omaa harkintaa ja varovaisuutta!

Jos saat epäilyttäviä tiedostoliitteitä ja käytät tunnettua torjuntaohjelmaa, älä avaa viestiä heti vaan odota seuraavaan päivään. Silloin on paljon todennäköisempää, että torjunta tunnistaa mahdollisen viruksen.

Selvää on, että reaktiivinen virustorjunta on kaikkea muuta kuin optimaalinen ratkaisu. Ongelmaan pitäisi puuttua proaktiivisin keinoin -- kun vain joku keksisi, mitä ne voisivat olla.

Velvollisuus vai pakko palvella?

Viestinnän keskusliiton toimitusjohtaja Valtteri Niiranen pohti 21.12.2011 Helsingin Sanomien yleisönosastolla YLEn julkisen palvelun roolia, joka on nykyisessä mediakentässä muuttunut epäselväksi. "Julkisen palvelun tehtävä on lepsusti määritelty, ja uusien palvelujen arviointi on jätetty yhtiön omiin käsiin."

Tämän päivän lehdessä hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantola (sd) vastaa Niiraselle.

"Ylen tehtävää, laajuutta ja rahoitustapaa koskevaa keskustelua on käyty tiiviisti toistakymmentä vuotta." Olen nähnyt paljonkin keskustelua rahoitustavasta, mutta en lainkaan YLEn tehtävästä tai sen laajuudesta.

"Yleisradiolla on julkisen palvelun yhtiönä velvollisuus palvella kaikkia väestöryhmiä." Onko YLEllä todella velvollisuus palvella kaikkia väestöryhmäi? Entä jos he eivät halua palvelua? Entä jos he katsovat saavansa tarpeellisen sisällön muualta? Jos ihminen haluaa katsella pelkkää viihdettä, pitääkö YLEn tarjota sekin hänelle?

Julkisen palvelun tehtävä on määritelty aikana, jolloin sisällöstä oli niukkuutta. Silloin oli luonnollista määritellä tehtävä niin, että YLEn pitää tuottaa "kaikkea kaikille". Tätä perusolettamaa voisi nykytilanteessa harkita uudelleen.

En kyseenalaista YLE-veroa. Vaikka YLE ei tuottaisikaan sisältöä ihan kaikille, kaikki saavat silti maksaa siitä. Eivät muutkaan verot ja maksut kohdistu täsmälleen oikein. YLE-maksu on eräänlainen sivistysvero, ja hyvä niin. Kaikki maksavat kirjasto- ja koulutuspalveluista, vaikka eivät niitä käytäkään.

Maksun vastineeksi YLEn pitäisi kuitenkin keskittyä sellaiseen asialliseen sisältöön, jota muualta ei saa. YLEn velvollisuus ei ole palvella niitä, jotka eivät halua palvelua, mutta tuottaa yhä parempaa sisältöä niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita.

Julkinen palvelu on jatkossa entistäkin tärkeämpää, kun viihdettä ja roskaa tunkee joka kanavasta enemmän kuin kukaan ehtii ottaa vastaan. Lehtien sivistävä tehtävä on kutistumassa, joten YLEn pitää paikata tätä aukkoa entistä pontevammin. Keskittymällä oleelliseen ja alkuperäiseen tehtäväänsä YLE voisi säästää ja samalla tuottaa yhä parempia ohjelmia.

YLE-verosta päätettäessä on korostettu moneen kertaan, miten YLE on eduskunnan laitos. Nyt odottaisi eduskunnan ottavan kantaa siihen, mitä se odottaa YLEn jatkossa tekevän. Mikä on YLEn julkisen palvelun rooli netissä, joka on itsekin yhtä suurta julkista (ja ilmaista) palvelua? Onko YLEn velvollisuus edelleen tarjota kaikkea kaikille?

Facebook eurolla vuodeksi?

Tietoviikon uutinen kertoo Facebookin ylläpidon maksavan miljardi dollaria vuodessa. Pilvipalvelut ovat tunnetusti kustannustehokkaita, mutta jos luku todella pitää paikkansa, se on silti yllättävän alhainen. Vain vähän yli dollari käyttäjää kohti laskettuna!

Nyt Facebook joutuu keräämään tulonsa näyttämällä mainoksia ja myymällä ihmisten henkilötietoja. Jos tarjolle tulisi turvallinen, urkkimaton ja luotettava Facebook, maksaisitko siitä euron vuodessa? Minä ainakin maksaisin, ehkä jopa kaksi.

Ai niin, mutta eihän Facebookin kaltainen yritys pyri toimimaan kustannusvastaavasti vaan voittoa maksimoiden. Puhe miljardin dollarin kuluista on vain tekosyy sille, että yhtiö alkaa myydä mainostilaa myös käyttäjien tuottaman aineiston keskelle. Yhtiöstä halutaan mahdollisimman voitollinen nyt, kun pörssilistautuminen lähestyy.

Sitä kahden euron yhteisöpalvelua saadaan odottaa joltain muulta tekijältä.

Vielä pari sanaa alkuviikon tietovuotokohusta. Media epäili Facebookia pahasta virheestä, ja kun yhtiö sitten ilmoitti tutkineensa asian eikä löytänyt aikajanasta mitään vikaa, media nieli selityksen enempiä kyselemättä.

Ongelmasta valittaneet ihmiset kertoivat yksityisviestien paljastuneen kuitenkin jo ennen aikajanan käyttöönottoa, joten vika ei selvästikään ollut yksin janassa.

Facebook vieritti kaiken syyn osaamattomien käyttäjien niskoille. Kuitenkin ongelmista valittaneissa oli monia kokeneita ja osaavia nettikäyttäjiä. On vaikea kuvitella, että he kaikki erehtyivät samalla tavalla. Jos erehtyivät, oliko vika silloin heissä vai pikemminkin Facebookin huonossa suunnittelussa, alati muuttuvissa toiminnoissa ja epäselvässä käännöksessä? Palvelun toimintoja ihmettelevät muutkin kuin vain suomalaiset.

Facebookin viestintästrategia oli IT-yritykselle tyypillinen: kielletään kaikki ja jätetään ongelmien todistaminen käyttäjien vastuulle. Tästä toimintamallista tulee vielä ongelmia, kun asiointi siirtyy enenevässä määrin verkkoon. Facebookilla ei niin ole väliä, mutta pankkipalveluilla on. Miten käyttäjä pystyy osoittamaan toimineensa oikein ja huolellisesti, kun jäljet ja todisteet ovat virtuaalisia? Tässä pelissä käyttäjä häviää aina.

Pisteitä eivät saa myöskään ne nettikirjoittajat, jotka pilkkasivat hämmentyneitä käyttäjiä näiden osaamattomuudesta. Ahdistus ja huoli on konkreettinen, oli ongelman syy mikä tahansa.

Kommentoimalla vain aikajanaa Facebook häivytti näppärästi epäilyt muista virhemahdollisuuksista. Hanna Nikkasen kertomuksesta voi päätellä, että Facebookissa on ollut bugi, joka on saanut viestin näkymään väärässä paikassa. En olisi yllättynyt, vaikka bugeja olisi ollut enemmänkin.

(Lisäys 25.12.2011) Lue myös tämä: miten Facebook myy aikajanasi mainostajille

YLE ei saa tukahduttaa kilpailua nettisisällöissä

Tänään on kuultu kaksi mielenkiintoista uutista. Ensimmäisen mukaan internet on ohittanut television ja noussut ihmisten tärkeimmäksi mediaksi.

Toisen uutisen mukaan ihmiset eivät edelleenkään halua maksaa nettipalveluista. Vain neljä prosenttia olisi valmis maksamaan sisällöstä, loppujen mielestä sisältö pitää saada ilmaiseksi.

Kun nämä laskee yhteen on helppo ymmärtää, miksi eduskunnan ruhtinaallinen satsaus valtiolliseen mediaan herättää närää kilpailijoissa. Veroluonteisena, vuosittain nousevana maksuna rahoitettava YLE on ylivoimaisessa asemassa tuottaessaan nettiin ilmaista sisältöä. Muiden on ansaittava rahansa itse, ja silloin työn tulosta ei voi jakaa ilmaiseksi.

Suomalaiset eivät ole kuluneina 18 vuotena pystyneet luomaan nettiin juurikaan omia sisältöbrändejä. IRC Galleria oli poikkeus, mutta sekin uhkaa näivettyä kaikkivoipaisen Facebookin alle. Muut suositut nettisisällöt ovat perinteisen median jatkeita ja elävät sen varassa. Tai elävät ainakin niin kauan kuin perinteisen median puolella riittää maksavia asiakkaita.

Viestinnän painopiste siirtyy yhä enemmän nettiin. Eduskunta on nähnyt hyväksi helpottaa YLEn ja vaikeuttaa kaupallisten toimijoiden asemaa. Jos YLE saa vapaat kädet tarjota netissä kaikkea mahdollista on vaarana, että siitä tulee VVTV eli Valtion Virallinen TiedotusVirasto. Viestintä alkaa uudelleen keskittyä tavalla, jonka luulimme jo olevan historiaa.

YLEn toiminta netissä ei saa olla itsetarkoitus, vaan pikemminkin muiden sisältöjen jatke. Vahvan rahoituksen turvin YLE voi kyllä toimia koelaboratoriona ja kehittää uusiakin nettikonsepteja, mutta menestyvät palvelut pitäisi irrottaa YLEstä ja mahdollisuuksien mukaan yhtiöittää. Vain näin toiminta saadaan koko kansan, ei pelkästään poliitikkojen ja YLEn omaksi hyväksi.

Jos internet nähdään tärkeäksi, miksei kansalta kerättyä maksua voisi jatkossa käyttää myös kaupallisten nettisisältöjen tukemiseen? Kaupalliset sisällöt eivät ole pelkkää bisnestä, niilläkin on oma roolinsa monipuolisessa viestintäkentässä.

Vetoaminen julkiseen palveluun ei toimi, koska internet on jo nyt maailman suurin julkinen palvelu. Siellä on kaikkien mahdollisten pienryhmien sisältö kenen tahansa ulottuvilla -- ja vieläpä ilmaiseksi.

Facebookin panttivankina

Kirjoitamme Facebookiin henkilötietomme, sähköpostimme, valokuvamme, elämämme ilot ja surut. Annamme Facebookin kerätä tilastoja kiinnostuksemme kohteista ja surffaamistamme osoitteista.

Teemme tämän kaiken siksi, että muutkin tekevät. Facebookissa on pakko olla, koska kaveritkin ovat. Ellei ole mukana, ei saa tietää mitä muut tekevät ja ajattelevat. Ei saa viestejä, ei kuule juoruja, ei tapaa kavereita.

Ja eihän sen käyttö edes maksa mitään.

Viime päivät ovat osoittaneet, mihin tämä kaikki johtaa: meistä on tullut Facebookin panttivankeja. Kun Facebook sanoo "hyppää!", meidän on pakko hypätä.

Netin pilvipalvelut kehittyvät ällistyttävää vauhtia, koska perinteistä ohjelmien asennusta työasemaan ei tarvita. Facebookiin tulee uusia ominaisuuksia viikoittain, eikä niistä voi kieltäytyä. Perinteisen softan käyttäjä saattoi jättää päivitykset väliin ja pysyä vanhassa versiossa. Pilvessä tätä mahdollisuutta ei ole.

Käyttäjän on vain pakko yrittää pysyä uusien ominaisuuksien tasalla ja opetella alati muuttuvien yksityisyysasetusten merkitystä. Ne ovat luvalla sanoen monimutkaiset ja vaikeat hahmottaa. Facebookin käyttö ei ole enää hupia vaan ahdistavaa pakkoa.

Kun Facebook kehittää aikajanan, se antaa ihmisille viikon aikaa tarkistaa tietonsa ennen kuin ominaisuus tuodaan kaikille. Jouluviikosta huolimatta käyttäjien pitää opetella uusi (sinänsä ihan hieno) ominaisuus ja tarkistaa syöttämänsä sisällöt monen vuoden ajalta.

Facebook sanoo "tarkista!" ja sinähän tarkistat. Muuten on vaara, että syöttämäsi luottamukselliset tiedot voivat muuttua julkisiksi ja näkyä kaikille.

Vaikka olisit tyytymätön, et voi pyytää rahaa takaisin, sillä ilmaisesta ei voi saada hyvitystä. Olet maksanut käytöstä henkilökohtaisella ajalla ja tiedoillasi, eikä niitä voi palauttaa.

Et voi myöskään luopua palvelusta kokonaan, sillä tietosi ovat levyasemien vankina. Poistetut tiedot vain merkitään niin, ettei niitä näytetä jatkossa. Mikään ei poistu oikeasti.

Moni on yrittänyt paeta Facebookista, mutta joutunut palaamaan takaisin. Niin kauan kuin tiedot, kaverit ja palvelut ovat siellä, on pakko olla itsekin.

On liian myöhäistä pyristellä eroon. Olet Facebookin vanki.

----

Okei, ylläoleva näkemys on viihteellinen ja kärjistetty. Mutta herättääkö se ajatuksia? Pääsisitkö itse eroon Facebookista jos haluaisit?

Lisäys: nyt Facebookin tiedottaja ilmoittaa, ettei aikajana tulekaan pakolla vielä joulunpyhinä. Askel eteen, toinen taakse... eikä käyttäjä voi taaskaan muuta kuin nöyränä seurata sivusta.

Paljastaako Facebookin bugi yksityisiä viestejä?

klo 22:45

Facebook herättää taas huolta käyttäjissään. Moni on kertonut vuosina 2008-2009 vastaanottamiensa yksityisten viestien muuttuneen näkyviksi aikajanan käyttöönoton myötä. Nyt vallalla on suuri hämmennys siitä, mitä oikein on tapahtunut.

Tilanne on epäselvä, koska ongelmassa on aivan liian monta muuttujaa. Facebookin toiminta on muuttunut kymmeniä kertoja ja siihen on lisätty koko ajan uusia ominaisuuksia. Alkuvuosina mukana oli paljon kokemattomia käyttäjiä, jotka kirjoittivat vahingossa sähköpostiksi tarkoitettuja viestejä vastaanottajien julkiselle seinälle. Ja kun kaikesta on kulunut jo vuosia, ihmiset eivät voi muistaa, mitä tarkalleen tekivät. Erilaiset yksityisyysasetukset sotkevat asiaa entisestään.

Joidenkin mielestä virhe ei edes liity aikajanaan, se on vain tuonut jo aiemmin seinälle ilmestyneet sähköpostit näkyviksi. Harva tulee kelanneeksi omaa seinäänsä taaksepäin parin vuoden verran.

Erityisen arvoitukselliseksi ilmiön tekee se, että ongelmista on raportoitu vain Suomessa. Luulisi, että asia herättäisi isot otsikot kaikkialla maailmassa. Miten bugi voisi koskea vain suomalaisia käyttäjiä?

Joka tapauksessa moni on nyt hädissään, koska pelkää yksityisten tietojensa vuotavan julkisuuteen. Joku vannoo hylkäävänsä Facebookin tämän episodin myötä.

Voi itku, mikä sotku!

Varmaa on se, että jokin Facebookissa on muuttunut ja yksityiseksi tarkoitettuja viestejä näkyy nyt paikoissa, joissa ei pitäisi. Ovatko nämä viestit aikoinaan olleet sähköposteja vai seinälle kirjoitettuja yksityisviestejä, sillä ei ole merkitystä.

Jokaisen FB-käyttäjän kannattaa varmistaa oma tilanteensa selaamalla seinää taaksepäin vuoteen 2009 asti. Ilmiö ei välttämättä liity aikajanaan, ja se tulee joka tapauksessa automaattisesti kaikille joulun pyhinä.

Jos yksityiseksi tarkoitettuja viestejä on näkyvissä, pyydä kaveria katsomaan, näkyvätkö viestit oikeasti julkisina vai onko kyse vain harmittomasta bugista.

Ja tietysti jos itse näet kaverin sivulla selvästi yksityiseksi tarkoitettuja viestejä, ilmoita hänelle asiasta. Varmaan toivot, että hänkin tekisi saman palveluksen sinulle?

Jos olet ottanut aikajanan käyttöön, voit katsoa miltä jana näyttää ulkopuolisen silmin valitsemalla toimintalokista Näytä henkilönä:

Jos yksityiseksi tarkoitetut viestit jäävät edelleen näkyviin, kyse on pahasta ongelmasta. Ilmoita kokemuksistasi vaikka tämän viestin kommenteissa, niin keräämme tietoa Facebookin omaa ilmoitusta odottaessa. Poista sen jälkeen viestit (tosin joku kertoi poistamiensa viestien ilmestyneen takaisin näkyviin; FB ei oikeasti poista mitään, se vain merkitsee tiedon poistetuksi ja jos kyse on bugista, tieto voi palata takaisin näkyviin).

Bugi tai ei, tämä on monelle viimeinen niitti Facebookin käyttöön. Harmittomasta huvista on tullut ongelma, joka työllistää ja pakottaa käyttämään omaa aikaa jatkuvasti muuttuvien ominaisuuksien selvittelyyn. Ja vielä kiireisimpään aikaan jouluviikolla! Vähintäänkin FB:n pitäisi antaa käyttäjän valita, ottaako aikajanan käyttöön, eikä ainakaan tuoda sitä pakotetusti joulunpyhien aikana.

Ilman ongelmiakin otsikot Varo, Facebook muuttuu: siivoa profiilisi kertovat, miten ongelmalliseksi FB-suhde on muuttunut. Facebook ei enää ole osa työpäivää -- se on työpäivä.

Linkkejä uutisiin: YLE, Hesari, Uusi Suomi, Iltalehti.

MikroPC:n ohje yksityisyysasetuksien tarkistamiseksi.

PC Magazine: Facebook: No Timeline Privacy Breach in Finland
Helsingin Sanomat: Facebook: Viestit olivat jo ennestään julkisia, Kommentti - Säikähdys oli todellinen
Iltasanomat: siteeraa Helsingin Sanomien uutista, kommenteissa kiukkuisia mielipiteitä käyttäjiltä
YLE: Facebook: Viestipaniikki on turha ja selvitetty
Suomen Kuvalehti: Onko vika käyttäjässä vai Facebookissa?

Seuraavaksi mummovero?

YLEn rahoitus on nyt järjestyksessä joten eiköhän laiteta seuraavaksi kuntoon vanhusten asiat? Vanhat mummot, jotka ovat aikoinaan rakentaneet tätä maata ja nykyistä hyvinvointiamme, joutuvat makaamaan laitoksissa puutteellisissa oloissa. Hoitopaikkoja ei riitä kaikille, joten lapset ja lastenlapset joutuvat tekemään ylimääräistä ja palkatonta työtä omaishoitajina.

Minusta tämä asia kuulostaa vähintään yhtä tärkeältä kuin sähköinen viestintä, joten eiköhän säädetä mummovero. Kun jokainen kansalainen maksaa tuloistaan 0,64 prosenttia vanhustyöhön merkittyä veroa, saadaan kerättyä 500 miljoonaa vuodessa. Sillä tekisi jo ihmeitä.

Veron periminen kaikilta on perusteltua ja oikeudenmukaista, sillä jokaisella meistä on vähintään kaksi mummoa. Joillakin on sen lisäksi isoisä tai pari.

Mummojen on kuitenkin turha odotella rahojaan. Veroista päättää eduskunta ja Yleisradio on sen omaisuutta, kun taas mummot ovat jälkeläistensä vastuulla.

On toinenkin ratkaiseva ero: vaipoissa makaavilla mummoilla ei ole vaikutusvaltaa. Yleisradiolla on. Kukaan kansanedustaja ei halua joutua sen epäsuosioon. Kukaan ei halua ottaa sitä riskiä, että joutuisi tutkivan journalismin silmätikuksi tai ettei enää saisi kutsuja YLEn keskusteluohjelmiin. Niiden tuoma näkyvyys on poliitikolle elinehto.

Veroratkaisun jälkeen moni kansanedustaja selitti, miten tärkeää on varmistaa monipuolisen viestinnän säilyminen, turvata kansan sivistäminen ja säilyttää alan kotimainen osaaminen. Paria viikkoa aiemmin sama eduskunta oli päättänyt lehtitilausten arvonlisäverosta, eikä näillä arvoilla nähty liiemmin merkitystä.

Edustaja Sasi piti kotimaista lehdistöä osaamattomana ja kehotti lukemaan mieluummin Financial Timesia. Ilmeisesti YLEn toiminta on sitten vähintään yhtä laadukasta kuin BBC:n? Tosin BBC joutuu leikkaamaan budjetistaan 20 prosenttia, kun taas YLEn rahoitus nousee joka vuosi indeksin verran.

Eduskunta pitää huolen omistaan.

PS. Maksu ei tarkkaan ottaen ole vero, koska niiden tuotto riippuu tuloista tai kulutuksen määrästä (alv, bensa ym). YLE-"veron" tuotto on sovittu etukäteen, joten laman tullessa maksu nousee indeksiä enemmän. Jos ihmisten tulot laman myötä laskevat, muut maksavat enemmän.

Torjuntavoitto hyvitysmaksukiistassa

Kuluttajat saivat torjuntavoiton: hyvitysmaksu ei vieläkään laajene matkapuhelimiin eikä tietokoneisiin. Tekijänoikeusjärjestöt ovat lobanneet maksua puhelimiin ainakin vuodesta 2007 lähtien ja Arhinmäki ehti jo käytännössä luvata sen nyt toteutuvan.

Asiasta noussut julkinen kohu vesitti kuitenkin hankkeen. Effin kampanja, sosiaalinen media ja kielteiset lausunnot (Kuluttajavirasto, EK, LVM) pakottivat Arhinmäen perääntymään. Tässä tosiaan kulki raja.

Maksu luvataan uudistaa perusteellisesti ensi vuoden kuluessa. On pakkokin, sillä asetus on voimassa vain ensi vuoden loppuun eikä "toistaiseksi", kuten aluksi kaavailtiin (pieni, mutta tärkeä voitto sekin).

Maksupohjaa ei laajennettu, mutta maksuja korotettiin merkittävästi -- ja varsin ovelalla tavalla.

Hyvitysmaksun sisällä suurin tuotto saadaan digibokseista, joiden maksut on porrastettu kiintolevyn koon mukaan. Vain kolmella ylimmällä portaalla on merkitystä, koska alle 500 gigan digibokseja ei enää myydä.

Korkein maksu (36 euroa) menee yli 750 gigatavun asemasta. Todellinen osuus myyntihinnassa on kahden arvonlisäveron jälkeen 48 euroa - ei mikään pikkusumma, kun laitteiden ulosmyyntihinta on noin 350 euroa.

Maksujen korotukset haluttiin läpi nyt, sillä ensi vuonna moni vaihtaa SD-boksinsa uuteen HD-malliin. Koska teräväpiirtovideo vie paljon enemmän levytilaa kuin perustarkkuus, saman ohjelmamäärän tallentamiseen tarvitaan isompi levy. Oikeampi vertailukohta olisi levylle mahtuvien ohjelmien määrä.

Digibokseilla rahastaminen on näppärää myös siksi, että suojaustekniikan vuoksi niiden on oltava Suomessa hyväksyttyä mallia. Maksua ei siis pysty kiertämään tilaamalla HD-bokseja ulkomailta.

Suojaustekniikka estää siirtämästä HD-ohjelmia ulos levyltä. Boksit ovat todellakin vain ajansiirtoa varten. Direktiivin mukaan teknisten suojakeinojen käyttö tulisi huomioida hyvityksen määrää arvioitaessa, joten HD-boksien maksujen pitäisi itse asiassa olla aiempaa matalampia. No, mitäs pienistä.

Ulkoisten kiintolevyjen hyvitysmaksu nousee kapasiteetista riippuen 140 % (5->12 euroon) tai 80 % (10->18 euroon). Huikeita prosentteja. Portaita on kolme, joista alin (50-250 Gt) on mukana vain näön vuoksi, sillä käytännössä pienimmät myytävät levyt ovat 500 gigan kokoisia. Niiden maksu nousee aiemmasta viidestä 12 euroon (+ kaksinkertainen ALV).

Erikoista kyllä, portaiden rajojen muuttuminen nostaa yhden teran levyjen maksua "vain" 20 prosentilla. Sitä isompien levyjen kohdalla nousu on 80 prosenttia.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Ministeriön tiedotteen mukaan hyvitysmaksun tuoton pitäisi nousta 7,9 miljoonaan nykyisestä noin 6,5 miljoonasta. Lisätulo kertyy lähes kokonaan videon tallentamisesta (ei kai kukaan täytä kahden teratavun levyä musiikilla?). Vaikutusta ei pysty laskemaan kovin tarkasti, sillä levyt tulivat maksun piiriin vasta tämän vuoden alusta, eikä niiden myyntimääristä ole julkista tietoa.

Jos arvio myynnistä toteutuu, Suomen hyvitysmaksu on myös ensi vuonna pohjoismaiden korkein ja todennäköisesti maailman kolmen kalleimman joukossa. Tässä suhteessa artistien luulisi olevan tyytyväisiä.

Toteutumisesta ei kuitenkaan ole takeita, sillä jo vuosi sitten Stefan Wallin lupasi ulkoisten kiintolevyjen nostavan maksutuottoa 20 prosenttia. Ilmeisesti niin ei käynyt, koska tämän vuoden maksukertymästä odotetaan yhtä suurta kuin vuosi sitten. Joko ulkoisia levyjä ei ole ostettu riittävästi tai sitten kauppa on kanavoitunut ulkomaille. Niin voi käydä myös ensi vuonna.

Vain HD-digiboksien nopea yleistyminen pystyy kasvattamaan hyvitysmaksua siten kuin ministeriö nyt laskee.

Vuoden henkilö: mielenosoittaja

TIME-lehti on taas julkistanut vuoden henkilön. Tällä kertaa valinta kohdistui mielenosoittajiin. Ja tottahan se onkin, että 2011 tullaan muistamaan vielä pitkään arabikevään ja Occupy Wall Streetin mielenosoittajista.

Vuoden 1982 valinta oli henkilökohtainen tietokone. Vuonna 2006 valinnaksi tulit sinä ("You") sosiaalisen median (josta vielä silloin käytettiin nimeä Web 2.0) edustajana. Viime vuoden valinta oli Mark Zuckerberg. Näiden merkittävien trendien välissä on valittu tavanomaisia poliitikkoja kuten Vladimir Putin (2007), Barack Obama (2008) ja George W. Bush (2004).

Mielenosoittaja on loogista jatkoa vuosien 1982 ja 2006 valinnoille. Ilman tietokonetta ja sosiaalista mediaa moderneista mielenosoituksista ei tulisi mitään. Ja kuitenkin niitä tarvitaan: maailmaa ei voi parantaa kitaraa soittamalla (Eppu Normaali), mutta ei liioin tietokoneen näppäimistöä takomalla. Viime kädessä on pantava likoon oma itsensä ja kohdattava siihen liittyvä terveydellinen riski.

On ihailtavaa, miten amerikkalaiset ovat ajan hermolla. Mikrotietokoneen valinta 29 vuotta sitten oli rohkea, aikaansa edellä ollut teko. Sosiaalinen media, Zuckerberg, Jeff Bezos (1999) ja Intelin pääjohtaja Andy Grove (1997) osoittavat, että toisin kuin suomalaisille, amerikkalaisille tietoyhteiskunta sovelluksineen on jotain todellista ja vaikuttavaa. Meillä Suomessa se on lähinnä juhlapuheita ja seminaareja.

TIMEn valinnalla on lähinnä viihdearvoa. Silti muut kuin poliitikkovalinnat ovat osoittautuneet kaukonäköisiksi ja hyvin aikaa kestäviksi. Jos mielenosoittaja onnistuu yhtä hyvin, edessä on kiinnostavia aikoja. Ei miellyttäviä, mutta jännittäviä.

Minä vakooja: älypuhelimesta gps-jäljitin

Osui silmiini uutinen maailmalta: vaimo oli pyytänyt vartiointiliikettä asentamaan miehensä autoon jäljityslaitteen jotta saisi tietää, missä tämä liikkuu. Mies huomasi laitteen, luuli sitä pommiksi ja soitti poliisille. "autossa oli välkkyvä laite..." -- ovatko nämä vartiointiliikkeen miehet ihan idiootteja, vai katselleet liikaa elokuvia?

Oikea jäljityslaite ei vilku eikä herätä muutenkaan huomiota. Ja mikä parasta (tai pahinta), sellainen syntyy kätevästi keneltä tahansa. Tarvitaan vain älypuhelin. Halvan Android-mallin saa satasella, omissa kokeiluissa käyttämäni Huawei maksoi kesän alussa 199 euroa.

Idea on tämä: seurattavan henkilön autoon tai laukkuun laitetaan matkapuhelin, jossa on seurantaohjelma. Se tietää sijaintinsa gps-paikannuksen perusteella. Vakooja lähettää tekstiviestin puhelimeen, jolloin puhelin vastaa toisella tekstiviestillä ja kertoo sijaintinsa. Sorry, ei elokuvista tuttua animaatiota liikkuvasta kohteesta, koska se söisi akun liian nopeasti.

Käytin kokeiluissani Norton Mobile Security -tietoturvaohjelmaa, jonka Anti-theft-asetuksissa määritellään etäpaikannuksen (sekä etälukituksen ja etäpyyhinnän) salasana (tässä selkeyden vuoksi sala):

Sen jälkeen puhelin piilotetaan seurattavan henkilön laukkuun, koulureppuun, autoon tms. Kun puhelin saa tekstiviestin, jonka sisältönä on avainsana locate sekä määritelty salasana, se vastaa kertomalla sijaintinsa:

Esimerkissä vakoojan omassa käytössä on iPhone, mutta mikä tahansa puhelin kelpaa. iPhone näyttää tekstiviestin sijaintitiedon linkkinä, joka avaa suoraan Googlen karttapalvelun ja näyttää auton sijainnin.

Ilmaisohjelma Where's my Droid ajaa saman asian. Siinä paikannuksen avainsana voidaan itse valita:

Sijaintitieto saadaan aivan kuten edellä Nortonia käytettäessä.

Yllätyin, miten herkkä halvan Huawei-älypuhelimen gps-vastaanotin on: se pystyi paikantamaan itsensä tavaratilasta.

iPhonessa vastaava jäljitys on vakio-ominaisuutena, mutta laite on turhan kallis pelkäksi paikantimeksi:

Joten kun seuraavan kerran lähdet öisille retkillesi, kannattaa ehkä tarkistaa ettei laukusta tai auton tavaratilasta löydy ylimääräisiä puhelimia...

PS 1. Vain alle 15-vuotiaan henkilön saa paikantaa ilman lupaa. Tätä vanhempien paikantaminen on laitonta, sillä sijaintitiedot rinnastetaan televiestinnän tunnistetietoihin.

PS 2. Vakoojan gps-jäljitin on vain yksi esimerkki laitteista, joita halvasta älypuhelimesta voidaan rakentaa. Tulemme varmaan näkemään muitakin kiinnostavia sovelluksia.

Videotallennus kustantaa muusikoiden hyvitysmaksun

Tein muutamia laskelmia hyvitysmaksutulon putoamisesta.

OKM:n tilastojen mukaan vuonna 2000 hyvitysmaksua perittiin 5,01 miljoonasta videokasetista. Sen jälkeen kasettien myynti putosi muutamassa vuodessa miljoonalla kappaleella. Todellinen romahdus osui vuosiin 2005-2006, jolloin myynti puolittui kahdesta miljoonasta yhteen.

Mikä oli tämän vaikutus hyvitysmaksuihin? Tavallisen kolmen tunnin VHS-kasetin hyvitysmaksu oli 0,76 senttiä minuutilta eli noin 1,4 euroa. Tosin moni osti jo tuolloin 4 h kasetteja, joista maksu oli korkeampi, mutta käytetään varmuuden vuoksi kolmen tunnin arvoa.

Vuonna 2000 VHS-kaseteista kertyi noin 6,8 miljoonan euron hyvitysmaksutulot. Sen vuoden maksukertymä oli 9,4 miljoonaa euroa, eli VHS-kasettien osuus potista oli yli 70 prosenttia.

Digi-tv:n myötä VHS-kasettien myynti romahti. Hyvitysmaksu laajennettiin digibokseihin vuonna 2005 ja vuoden 2007 pakollinen digisiirtymä nosti hyvitysmaksutulon kaikkien aikojen ennätykseen.

Tällä hetkellä 150-250 gigatavun boksista peritään 18 euron (+alv kahteen kertaan) maksu, jonka tuotto vastaa siis 13 VHS-kasettia. Digiboksi kestää 2-4 vuotta, joten käytetään keskiarvona kolmea. Silloin tallentavan digiboksin tuotto vastaisi 4,3 vuosittain ostettua VHS-kasettia.

Ennen kaikki nauhoittivat ohjelmia, koska sisällöstä oli niukkuutta. Kuinka moni tänään hankkii tallentavaa digiboksia, kun tv-kanavia on 15 ja nettisisältö siihen päälle? Kuinka moni ehtii koskaan katsoa tallentamiaan ohjelmia? Moni on luopunut televisiosta kokonaan.

Hyvitysmaksukeskustelu rajoittuu yleensä vain musiikkiin. Oleellista on, että hyvitysmaksun tuotto on aina elänyt videotallennuksen mukaan.

Vuonna 2009 hyvitysmaksua perittiin 146 000 tallentavasta digiboksista (arviolta 2,6 miljoonaa euroa). Lisäksi maksua perittiin myös 3,7 miljoonasta tyhjästä dvd-levystä (0,60 euroa kappale eli tuotto 2,22 miljoonaa). Mitä ihmettä niille mahdettiin tallentaa? Ei ainakaan musiikkia.

Ei liioin elokuvia, koska dvd-elokuvien kopionti on kielletty. Oletankin, että tämä pari miljoonaa kerättiin lähinnä piraateilta sekä digikuvaajilta, joiden kumpienkaan ei pitäisi olla maksajien joukossa.

Ehkä nämä laskelmat antavat jotain perspektiiviä vaatimuksiin palauttaa lähinnä musiikin kopioinnin nimissä perittävä hyvitysmaksu "oikealle" tasolleen.

PS 1. Eikö tällaisten laskelmien tekeminen olisi pikemminkin ministeriön ja Arhinmäen tehtävä?

PS 2. Eikö ole älyllistä epärehellisyyttä väittää, että musiikin kopiointi on siirtynyt uusiin laitteisiin ja vaatia mm. älypuhelimia maksun piiriin? Luvut ovat taatusti tekijänoikeusjärjestöjen ja ministeriön tiedossa. Kuka tahansa voi laskea nämä asiat auki. Jos ei ministeriö, niin edes joku mediasta.

Lisäys 13.12.2011: Jos hyvitysmaksun tuotto halutaan palauttaa muka entiselle, "normaalille" 15 miljoonan tasolle, videotallennuksen osuuden pitäisi olla runsaat 70 % eli noin 11 miljoonaa. Digikuvaajat ostavat parin miljoonan edestä dvd-levyjä, joten 9 miljoonaa jäisi katettavaksi digibokseilla. Niitä myytiin v. 2010 146 000 kpl. Digiboksien hyvitysmaksu pitäisi siis nostaa keskimäärin 61 euroon (alv-verollinen vaikutus kuluttajalle noin 85 euroa), jotta haluttuun kertymään päästäisiin.

Toinen vaihtoehto on väittää, että hyvitysmaksukertymän lasku johtuukin musiikin kopioinnin siirtymisestä uusille laitteille ja vaatia maksua esim. tietokoneille ja kännyköille. Kuten edellä oleva laskelma osoittaa, tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Facebookin piilotetut sähköpostit

Milloin viimeksi tarkistit Facebook-tilisi sähköpostin? Ei sitä tavallista vaan Muut (Other) -kansion? Se jää monelta huomaamatta, sillä kansio pitää erikseen avata eikä kansion perässä näy edes viestien lukumäärää:

Yksi Facebookin raivostuttavista piirteistä on sen tapa muuttaa palvelua melkeinpä päivittäin. Käyttäjien on mahdotonta pysyä ajan tasalla muuttuvien ominaisuuksien perässä. Sähköposti on tästä hyvä esimerkki.

Kavereilta ja heidän kavereiltaan tulevat viestit näkyvät Facebookin sähköpostikansiossa, mutta muilta tulevat viestit siirtyvät automaattisesti Muut-kansioon. Eräänlainen roskapostifiltteri siis.

Muut-kansioon päätyvät viestit eivät näy ilmoituksissa, joten kansion sisältö on syytä tarkistaa ajoittain. Tuore Slaten kirjoitus kertoo esimerkin, miksi: kaiken roskapostin keskellä voi olla tärkeitäkin viestejä.

Tekijänoikeuden kopiointikäsite ajastaan jäljessä

Ostin vuonna 2007 Maija Vilkkumaan levyn "Totuutta ja tehtävää". Siirsin levyn heti mp3-tiedostoiksi ja iPod-soittimeen, jotta voin kuunnella niitä koiraa kävelyttäessäni.

Kysymys: aiheuttiko toimintani Vilkkumaalle tulonmenetystä, joka pitäisi korvata, vai lisäsikö se hänen myyntiään?

Omalla kohdallani vastaus on selvä. En olisi ostanut levyä, ellen olisi voinut siirtää sitä iPodiin. Kuuntelin tiedostot muutaman kerran ja nyt ne ovat hautautuneet jonnekin ulkoiselle kiintolevylle. En ole koskaan kuunnellut levyä cd-soittimessa, enkä kuuntele. Ostin sen vain mp3-käyttöä varten (tuolloin iTunesista ei vielä saanut drm-vapaita tiedostoja - nyt saa, mutta se ei vaikuta seuraaviin pohdiskeluihin).

Kuvailemani tapaus palautui mieleen, kun näin miten pontevasti Vilkkumaa otti kantaa Arhinmäen puolesta Facebook-sivullaan ("Olen sataprosenttisesti Arhinmäen takana, mitä tulee Tekijänoikeuslain laajentamiseen"). Vilkkumaan mielestä kopiointi aiheuttaa menetyksiä, jotka tulee korvata hyvitysmaksulla. Ainakin minun tapauksessani Vilkkumaa sai enemmän kuin ansaitsi: ensin myydyn levyn, sitten vielä hyvitysmaksut iPodista ja levyasemasta.

Tekijänoikeuslain käsitteet perustuvat yhä 1980-luvun maailmaan. Kun nauhoitti musiikkia radiosta tai kopioi älppärin kaverilta, tekijältä jäi saamatta myyntituloa. Kopiointi oli helppo määritellä.

Noiden aikojen perintönä laki tuntee vain yhdenlaisen kopioinnin. Laki ei tunne ajansiirtoa (digiboksit) tai formaatinsiirtoa (oma cd-levy omaan mp3-soittimeen tai kännykkään). Niitä kaikkia pidetään samanlaisena poikkeuksena tekijän yksinoikeuteen.

Lain vanhentuneisuus on melkeinpä koomista. Kuluttaja ei voi ymmärtää, että ostaessaan cd- tai dvd-levyn hän ei saa teosta vaan pelkän teoskappaleen. Tekijällä on yhä juridinen oikeus määrätä teoksensa käytöstä. Juuri tähän perustuu esimerkiksi se, ettei dvd-elokuvia saa kopioida.

Yritäpä selittää tätä asiakkaalle, joka on maksanut levystään. Ilman muuta hän kuvittelee omistavansa levyn ja voivansa tehdä siitä kopion esimerkiksi autokäyttöön ilman lisäveloituksia. Kuluttajan asenne on juridisesti väärä, mutta käytännöllisesti oikea. Vika on laissa, ei kuluttajassa. Ongelmana tekijänoikeuksien kannalta eivät ole maksavat asiakkaat vaan piraatit. Piraateilla on mielestään kaikki oikeudet sisältöön, vaikka he eivät ole maksaneet siitä mitään.

Hyvitysmaksukeskustelu on joka tavalla hakoteillä. Ensinnäkin se kohtelee maksavia asiakkaita ongelmana, vaikka juuri he ovat ratkaisu. Heidän hankkimansa sisältö ja ostamansa laitteet lisäävät sisällön myyntiä. Todellinen ongelma on piratismi, ei laillinen kopiointi medialta toiselle tai ajansiirto.

Asiakkaiden rahastaminen ja syyllistäminen ei ole artistien oman edun mukaista. Alan ammattilaisina heidän luulisi tietävän, miten monella eri tavalla musiikkia kulutetaan. Rahan vaatiminen kaikesta mahdollisesta ikivanhan laintulkinnan nojalla on kohtuutonta.

Toiseksi koko keskustelu menee nurinpäin: "haluamme 15 miljoonaa, miten keräämme rahat?" Oikea tapa olisi arvioida haittaa ja katsoa sitten, mikä on realistinen korvaustapa. Oma arvioni on, että jopa nykyinen 6,5 miljoonaa on selvästi yläkanttiin. Siinä on mukana paljon yrityskäyttöä ja käyttäjien omaa sisältöä (erit. kotivideot ja valokuvat) -- siis sellaista, josta ei edes ahtaan laintulkinnan mukaan pitäisi maksaa. Lavean tulkinnan mukaan ajan- ja formaatinsiirto eivät myöskään oikeuta hyvitykseen.

Tekijät vaativat maksuun oikeudenmukaisuutta ja teknisen kehityksen huomioimista, mutta jos niin tehtäisiin, maksuja pitäisi tarkistaa pikemminkin alaspäin. Teoston oma vuosikertomus 2010: "Musiikkituottajat IFPIn tilaston mukaan digitaalinen musiikkimarkkina kasvoi Suomessa 88 prosenttia vuonna 2010 ja muodostaa jo viidenneksen äänitemyynnin kokonaisuudesta."

Miksi hyvitysmaksun pitäisi kolminkertaistua, kun lisensioidun digimusiikin osuus käytöstä kasvaa tätä vauhtia? Miksi uusista laitteista, jotka lisäävät myyntiä, pitäisi maksaa rangaistusluonteista veroa? Jos musiikkimyynnistä viidennes on digitaalista, eikö ole loogista että hyvitysmaksun kertymä putoaa saman verran?

Viitteet:
Elvis ry: Suhteeton poru hyvitysmaksusta

Elvis ry: Oikeudenmukainen hyvitysmaksutaso tuottaa elinvoimaista kulttuuria

Luovan työn tekijälle jää vain känsät?

Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien eli LYHTYn projektijohtaja Lauri Kaira kommentoi EFFIn hyvitysmaksukritiikkiä väittämällä, että maksu pitää "palauttaa sille oikeudenmukaiselle tasolle, jolla se on ollut aiemmin". Muutoin "tekijöille uhkaa pian jäädä käteen vain känsät".

Sikäli kun toimittajan uutiseen kirjaama vertaus on peräisin Kairalta, se ei osu lainkaan kohdalleen. Oli hyvitysmaksu millainen tahansa, luova työ harvoin tuottaa känsiä.

Twitterissä eräs luovan työn tekijä kommentoi tänään maksuja omasta näkökulmastaan. Hän oli ollut yksi vuonna 2005 valmistuneen dokumenttielokuvan kahdeksasta ohjaajasta. Anottuaan nyt ensi kertaa korvauksia hän sai hyvitysmaksupotista 90 euron tilityksen.

Summa ei ole suuri, mutta toisaalta dokumenttikin oli täysin tuntematon (ainakin minulle). Epäilen, ettei kukaan ole koskaan tehnyt siitä ensimmäistäkään kopiota. Ainakaan kukaan ei kopioisi sitä kännykkäänsä!

Lisäksi luulen, että dokumentti tehtiin alunperinkin julkisella rahoituksella. Ensin teoksia siis rahoitetaan vero- tai hyvitysmaksuvaroilla, ja sitten tekijät saavat vielä korvauksia teostensa muka-kopioinnista.

Kairan vaatimus maksun palauttamisesta jollekin tietylle tasolle on absurdi, koska mitään oikeaa tasoa ei ole. Mahdollisia vertailukohtia on rajattomasti, jokainen valitsee niistä itselleen sopivan. Parasta olisi, jos kopioinnin määrästä ja sen aiheuttamista tulonmenetyksistä olisi luotettavia arvioita tai edes selviä trendejä, mutta niitä ei (kenties tahallisesti?) ole.

Itse suosin kansainvälistä vertailua. EU:n vapailla sisämarkkinoilla kansalliset järjestelmät ovat ongelmallisia ja vääristävät kilpailua. Toisaalta sisältöä kulutetaan ja kopioidaan kaikissa maissa suunnilleen samalla tavalla, joten maksujenkin pitäisi kaiken järjen mukaan olla samaa tasoa.

Miksi siis Suomen maksut ovat jo nyt neljänneksi korkeimpia? Ruotsin maksukertymä asukasta kohti on noin puolet Suomesta. Hollanti, Norja ja Tanska ovat samaa luokkaa tai selvästi alempia. Tarkempia lukuja löytyy OKM:n omasta selvityksestä. Jos Arhinmäen ajama korotus menisi läpi, suomalaisten maksu nousisi luultavasti maailman korkeimmaksi.

Miten Kaira voi väittää, että maailman korkein taso olisi "se oikea"?

Koska hyvitysmaksu ei perustu todelliseen käyttöön, se kuvastaa lähinnä kulttuuripolitiikkaa ja oikeudenhaltijoiden lobbauksen tuloksellisuutta. Tässä suhteessa kaikki tasot ovat yhtä oikeita.

Lisäksi on syytä muistaa, että me suomalaiset maksamme myös EU:n korkeimpiin kuuluvaa arvonlisäveroa -- joka vielä lisätään hyvitysmaksuihin. Korkea ALV lisää entisestään korkean hyvitysmaksun vaikutusta, mutta lopullinen taso ei näy tilastoissa.

Suomen hyvitysmaksussa on kalleuden lisäksi toinenkin erikoisuus: sen kollektiivisten tilitysten osuus on poikkeuksellisen korkea. Monissa maissa kaikki kerätyt varat jaetaan kokonaisuudessaan tekijöille. Suomessa 40 % varoista käytetään tekijöiden "yhteisiin tarkoituksiin" (esim. Ranskassa määrä on 25 %, Islannissa 15 %, Espanjassa 20 % ja Sveitsissä 10 %).

Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota asiaan jo tekijänoikeuslain valmistelun yhteydessä vuonna 2005 (kts. perustuslakivaliokunnan lausunto 7/2005). On ongelmallista, että veroluonteista maksua kerätään yksittäisten tekijöiden nimissä, mutta tuloutetaan kollektiivisesti.

Aiemmin OKM sai itse päättää hyvitysmaksuista. Maksulla nähtiin sen veroluonteisuuden vuoksi niin paljon yhteiskunnallista merkitystä, että päätösvalta siirrettiin koko hallitukselle.

Toisin kuin Kaira uutisessa väittää, maksu ei siis ole mitätön asia -- ei yhteiskunnallisesti eikä fiskaalisesti. Oleellista on sen epäoikeudenmukaisuus ja tapa, jolla maksua on yksipuolisesti ja ilman mitään keskustelua jatkuvasti laajennettu. Hyvitysmaksuun kohdistuva kritiikki on samalla kritiikkiä koko tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Vanha järjestelmä ei enää täytä 2010-luvun tarpeita, mutta vahvat järjestöt ja kansainväliset sopimukset estävät kaikki muutosyritykset.

Hyvitysmaksulla on paljon yhteistä tv-maksun kanssa. Jälkimmäiseen ollaan pitkän väännön jälkeen tekemässä isoja uudistuksia. Saa nähdä, milloin tekijänoikeusasioissa uskalletaan tehdä vastaavaa.

(kirjoitusta muokattu 10.12.2011)

Tuntemattomasta vihaisiin lintuihin

Tiedän, että tästä aiheesta ei voi puhua itsenäisyyspäivänä, mutta ehkä sen jälkeen: miksi toinen maailmansota yhä dominoi itsenäisyyspäivän viettoa? Ja erityisesti: miksi Tuntematonta sotilasta yhä esitetään jokaisena itsenäisyyspäivänä?

Sotaveteraanit tekivät arvokkaan työn puolustaessaan Suomea ja säilyttäessään sen itsenäisyyden. Mutta ei jatkosodan historia pelkkää gloriaa ollut. Silti ei taida löytyä toista Euroopan maata, jonka itsenäisyyspäivän traditio nojaisi niin vahvasti toiseen maailmansotaan -- sotaan, jota Suomi ei varsinaisesti voittanut.

Yksi traditio on Tuntemattoman sotilaan näyttäminen televisiossa. Kun eilen kirjoitin aiheesta Facebook-sivullani, kommentit menivät odotetusti täysin ristiin. Monelle Tuntematon on elämää suurempi klassikko. Eräs lause jäi erityisesti mieleeni. Sen mukaan "Syntyy aina uusia sukupolvia, joiden on myös hyvä nähdä elokuva".

Millä silmin nykynuoret mahtavat katsoa elokuvaa? Sehän ei elokuvana ole kovinkaan ihmeellinen. Nuoriso on tottunut värikkäisiin Hollywood-spektaakkeleihin, joissa elokuvan kerronta on huippuluokkaa ja efektit sen mukaiset.

Tuntematon sotilas on aikansa lapsi. Omassa digi-tv:ssäni sen mustavalkoinen kuva näytti ilmeisesti pakkaustekniikan vuoksi jotenkin nykivältä. Kun joukko miehiä hiipi metsässä aseiden kanssa, vesisade kulki heidän mukanaan. Pelkään, että tällaiset yksityiskohdat saavat elokuvan näyttämään nykynuorten silmissä hassulta, jopa camp-henkiseltä.

Olisiko aika katsoa menneisyyden sijasta tulevaisuuteen? Suomen tuleva itsenäisyys on ennen kaikkea yhteiskunnan hyvinvoinnin ja taloudellisen turvallisuuden varassa. Kreikan tielle joutuminen veisi meiltä itsenäisyyden ilman, että laukaustakaan tarvitsee ampua. Tästä pitäisi puhua paljon enemmän.

Nuorille pitäisi iskostaa päähän, että isoisien aseellinen taistelu on muuttunut markkinavoimien taisteluksi. Suomea ei puolusteta chillaamalla ja tekemällä työtä vain sen verran, että pystyy maksamaan puolen vuoden ulkomaanmatkat.

Ehkä 6.12.2020 alkaen korvaamme Tuntemattoman "Nokian maailmanvalloitus" tai "Näin vihaiset linnut lensivät historiaan" -dokumenteilla?

Linnan juhlista vuoden Twitter-tapahtuma

YLE oli rakentanut järjestelmän, joka näytti Twitter-kommentit teksti-tv-sivulla kuvan päällä. Ja kylläpä kommentteja tulikin! Suomalainen #linnanjuhlat aihetunniste (hashtag) nousi hetkeksi maailman suosituimpien Twitter-aiheiden joukkoon. Sellaista ei tiettävästi ole tapahtunut koskaan aiemmin. Viimeistään nyt voi sanoa, että Twitter on lyönyt itsensä läpi Suomessa.

Twitter-kommentointia on käytetty aiemminkin, mm. juhlissa vuosi sitten, mutta vasta nyt tviittaajia oli niin paljon, että kriittinen massa ylittyi. Me katsojat teimme Twitterin kautta muutoin aika tylsästä ja kaavamaisesta lähetyksestä ihan uudenlaisen.

Katsojien apu tulikin tarpeeseen, sillä suomenkieliset juontajat sotkivat henkilöiden nimet pahemman kerran. Ehkä ensi kerralla juontajat voivat keskittyä ilmapiirin kuvaamiseen ja jättää henkilöiden tunnistamisen sosiaalisen median tehtäväksi? Joukkoistaminen toimii. Tviittaajia on niin paljon, että jokaiselle vieraalle löytyy joku, joka tunnistaa hänet. Ja muistaa nimenkin oikein.

Ahkerat tviittaajat näyttivät, mitä yhteisöllinen televisiokokemus voi parhaimmillaan olla. Tämä oli sitä, mitä visioitiin 1990-luvun lopun digi-tv-haaveissa: sisältöä, jota katsojat tekevät toisilleen. Somen kautta katsojista muodostui ryhmä, johon kuka tahansa saattoi liittyä, ja näin päästä osallistumaan tapahtumaan. Kukaan ei jäänyt yksin, vaikka katsoi ohjelmaa kotonaan.

Kokemus olisi ollut vielä parempi, jos linnavieraiden joukossa olisi ollut aktiivisia tviittaajia. Nyt heitä oli vain muutamia, eivätkä heidän tviittinsä näkyneet aihetunnisteella.

Katsomosta tviittailijat osoittivat loistavaa kekseliäisyyttä ja erinomaista huumorintajua. Osa ehdotuksista oli rohkeita, mutta toteuttamiskelpoisia. Tosiaan: miksei jokaiselle vieraalle voisi lähettää kutsukirjeen mukana pienen rfid-sirun tai jopa QC-koodin juhlapukuun kiinnitettäväksi? Mikseivät paikalla olevat toimittajat voisi kuunnella katsojien ehdotuksia siitä, ketä haastatella seuraavaksi?

Ja mitä juhlaväki olisikaan tuuminut, jos tviittien virta olisi heijastettu salin seinälle? Se toimii hienosti seminaareissa, miksei siis linnan juhlissakin? Seuraava presidentti voi luoda jotain omaa ja rohkeaa - jotain, mikä palauttaisi uskon Suomeen teknologiamaana. Halosen aika on nyt nähty, eikä häneltä ole juurikaan riittänyt kiinnostusta tälle sektorille.

Tviittaajien luoma sisältö oli niin hauskaa, että joku mainitsi tuskin malttavansa katsoa tv-kuvaa tviittien viedessä kaiken huomion. Ei ihme: toisin kuin linnan jäykistelyt ja tärkeilyt, some oli aitoa ja rehellistä. Sellainen toimii aina.

YLElle tapahtuma antaa pohdiskelun aihetta. Monet seurasivat lähetystä nettitelevision kautta ja osallistuivat siihen itsekin tviittaamalla. Jos YLEn palveluita tuotetaan ja käytetään jatkossa yhä enemmän netin kautta, toiminta on myös rahoitettava siellä. Maksamattomuuden perusteluksi ei enää riitä se, ettei omista tv-vastaanotinta.

YLE mainosti lähetyksen tulevan ensi kertaa teräväpiirtona. Osa kameroista oli kuitenkin SD-tasoa ja kuva vain skaalattiin ylöspäin. Vaihtelu HD:n ja SD:n välillä oli ärsyttävää. Eikö YLEllä tosiaan ollut riittävästi HD-kalustoa vai oliko lähikuviin tarkoituksella valittu heikkolaatuisempia SD-kameroita? Olisiko HD-kuva ollut liian armoton juhlavieraille?

Joka tapauksessa: hyvin tehty, some! Hyvä me.

Navigaattori näyttää myös ruuhkat

Jokin aika sitten huomasin, että käyttämäni TomTomin GO 1005 Live -navigaattori oli alkanut näyttää reaaliaikaisia ruuhkatietoja. Aiemmin kartalla on näkynyt vain ilmoituksia tietöistä, jotka ovat usein olleet vanhoja. Nyt HD Traffic-palvelu näyttää aktivoituneen myös Suomessa, mistä on paljon hyötyä.

Palvelu kertoo, että reitin varrelle osuu kaksi ruuhkakohtaa, jotka aiheuttavat yhteensä kahdeksan minuutin viivästyksen normaaliin matka-aikaan verrattuna. Lisäksi nähdään tarkempia tietoja:

Ruuhkatilanne tietenkin elää, joten aika on pelkkä arvio, mutta se tuntui pitävän paikkansa varsin hyvin.

HD Traffic -palvelu on aiemmin toiminut monissa Euroopan maissa. Esimerkiksi viime keväänä Italiassa pääsiäisen paluuliikenne aiheutti niin paljon ruuhkaa, että navigaattorin näyttö hehkui punaisena:

Navigaattori on mainio laite, jota voi käyttää muuallakin kuin autossa. Kesällä Englannissa seurasin iPhonen Navigon-ohjelmasta junamatkan etenemistä ja osasin varautua hyvissä ajoin jäämään pois oikealla asemalla (ruutukuvia ei tulisi tallentaa jpeg-muotoon, koska se aiheuttaa pakkausartefakteja, mutta teen niin levytilan säästämiseksi):

Suomalaiset junanvaunut lienevät tukevampaa tekoa kuin englantilaiset, sillä meillä en ole saanut navigaattoria toimimaan edes ikkunapaikalla.

Vieraan maan taksissa navigaattori paljastaa, jos kuljettaja kiertää ympyrää maksun lisäämiseksi. Jo pelkkä navigaattorin esille kaivaminen viestittää kuljettajalle, että tätä turistia ei kannata huijata.

Navigaattori opastaa mukavasti myös käveltäessä vieraassa kaupungissa. Tosin iPhonen Navigoniin tuli jonkin päivityksen myötä ärsyttävä lisäominaisuus, joka kävellessä aktivoi automaattisesti puhelimen kameran, ja halusi esittää tietoja läheisistä kohteista maisemakuvan päällä. Tällainen kamerakäyttö tyhjensi nopeasti puhelimen akun. Nyt uusimmassa versiossa asian pitäisi olla korjattu.

Tapauksesta riippuen navigaattorin saa toimimaan myös lentokoneessa, ainakin ikkunapaikalta. Lennon aikana voi sitten seurata omalta näytöltä nopeus- ja korkeustietoja, eikä tarvitse arvailla, mikähän pieni kylä tuolla alhaalla pilkottaa. Tässä ruutukuvassa näkyy lentokorkeus:

Nopeusmittarissa riittää lukemia paljon yli sen, mihin autolla voi päästä:

Ja lennon aikana ikkunasta avautuvaa näkymää voi verrata karttaan:

Hieman hitaampaa kyytiä Venetsian kanavassa vanhan Garminin näytöltä (kesä 2006):

Kun tätä viisi vuotta vanhaa navigaattorin näyttöä vertaa alun reaaliaikaisiin liikennetietoihin ei voi kuin hämmästellä, miten tekniikka on kehittynyt. Millaisia palveluita mahtaakaan olla tarjolla viiden vuoden päästä?

Napsun salasanat -- lisää vuotoja tulossa?

Eilen nettiin vuodettiin 16141 käyttäjän tunnukset, salasanat ja sähköpostiosoitteet. Teko on lähes identtinen maanantaisen Helistin.fi:n tietovuodon kanssa, joten myös tekijä on todennäköisesti sama.

Napsun salasanoista voi laskea samanlaisia tunnuslukuja kuin Helistimen vuodosta. Aineisto on kuitenkin tuntuvasti pienempi, joten sen tilastollinen merkittävyys on vastaavasti heikompi. Salasanojen keskipituus on ällistyttävän tarkasti sama (Napsussa 7,48, Helistimessä 7,49) ja pituusjakaumassa on tyypillinen notkahdus seitsemän merkin kohdalla:

Tällä kertaa laskin myös, kuinka moni oli rikkonut yksinkertaisinta salasanaohjetta vastaan: salasana ei saa olla sama kuin käyttäjätunnus!. Napsussa näitä oli 820 eli 5,08 %, Helistimessä 1908 (2,61 %). Ja ei, myöskään käyttäjätunnus takaperin ei ole hyvä salasana. Tätä ei tiennyt 20 Napsussa (0,12 %) ja 30 Helistimessä (0,04 %).

Kaikki luvut on laskettu vuodetuista salasanoista. On mahdollista, että kaikkia salasanoja ei ole onnistuttu murtamaan, jolloin nämäkään lukemat eivät ole aivan tarkkoja.

12.11.2011 verkkoon vuodettiin ensin lähes puoli miljoonaa sähköpostiosoitetta (ns. jättivuoto) ja sen jälkeen väitetty 100 yleisimmän salasanan lista. Vasemmassa sarakkeessa on tämän listan 50 suosituinta salasanaa, keskellä Helistimen ja oikealla Napsun suosituimmat salasanat (Napsun listalta poistin salasanan, joka on ilmeisesti ylläpidon oma ja sama usealla eri tunnuksella - soo soo!).

Sinertävällä on merkitty ne salasanat, jotka löytyvät Top-100 listan 50 ensimmäisen joukosta ja punertavalla ne, jotka löytyvät jommasta kummasta tällä viikolla vuodetusta palvelusta.

Yhdenmukaisuus on merkittävä. Tämän perusteella voisi olettaa, että Helistimen ja Napsun tietokannat on varastettu jo syksyllä, ja että niiden tiedot ovat olleet mukana jättivuodon listalla.

Vielä huolestuttavampi on käänteinen johtopäätös: koska eräitä top-listan suosituimpia sanoja (kuten qwerty, porkkana ja karoliina) ei ole Helistimen eikä Napsun listalla, tulossa on todennäköisesti uusia salasanavuotoja.

Top-listalla ällistyttävän korkealla oleva 184684 antaa ymmärtää, että numerosarja voisi liittyä jotenkin murretun palvelun nimeen tai toimintaan. Saisiko tästä johtolankoja siihen, mikä murto on vielä julkistamatta?

Vertasin listaa silmämääräisesti myös Netcar-palvelun vuotoon. Silläkin suosittuja salasanoja ovat 123456, salasana, perkele, ANNELI ja johanna, mutta vastaavuus on muuten selvästi heikompi.

MikroPC-lehden Ossi Jääskeläinen näyttää tulleen toista kautta samanlaisiin johtopäätöksiin. Kannattaa siis pitää silmät auki ja seurata uutisia. This ain't over yet!

PS. Vuodetun listan hallussapito on mitä ilmeisemmin laitonta, mutta toisaalta osoitus avoimen datan hyödyistä. Listoja analysoimalla voimme auttaa poliisia ja varoittaa tulevia uhreja.

Lisäys klo 23:
Vielä yksi kiintoisa havainto: Helistimen ja Napsun käyttäjissä on 672 samaa sähköpostiosoitetta, joten heidän täytyy olla käyttäjinä molemmissa palveluissa. Näistä 360:lla on molemmissa palveluissa sama salasana, 312:lla eri. Tästä voi päätellä, että yli puolet ihmisistä käyttää samaa salasanaa eri palveluissa. Jos näin todella on, ohje "joka paikkaan eri salasana" ei ole vielä mennyt perille.

Artistien aika lopettaa uhriutuminen

Arhinmäen pyrkimys tuoda hyvitysmaksu tietokoneille on ykskantaan väärin. Tietokoneiden kiintolevyillä ei ole laillisesti kopioituja elokuvia ja musiikkia. Elokuvia ei voi olla, sillä dvd-levyjen kopiointi kiellettiin vuoden 2006 tekijänoikeuslaissa.

Kun sallitun kopioinnin piiri kutistui, hyvitysmaksun tariffeja olisi pitänyt vastaavasti laskea. Niin ei tietenkään tapahtunut. Elokuvien ainoa laillinen lähde ovat nykyisin digi-tv:stä tallennetut ohjelmat. Kuinka monella on tällaisia kiintolevyllään?

Kysyn siis vielä uudelleen: mistä kiintolevyille on tullut se aineisto, jonka nojalla maksua voidaan periä? Tekijänoikeuslain mukaan tällaista kopiointia pitäisi vieläpä tapahtua "merkittävässä määrin".

Saman kysymyksen esitän dvd-levyistä: mitä sellaista niille kopioidaan, että se oikeuttaa perimään maksua kaikilta tyhjien aihioiden ostajilta?

Epäilemättä näillä alustoilla on elokuvia ja musiikkia, mutta ne on ladattu laittomasti netistä eivätkä siksi oikeuta hyvitykseen.

Ehkä ei tarvitsekaan. Hyvitysmaksun määräämisestä on tullut puhdasta kulttuuripolitiikkaa. Maksua ei voi perustella kopioinnin määrällä, joten sitä perustellaan vain tuen tarpeella. Tällainen ajattelu on kuitenkin ristiriidassa tekijänoikeusdirektiivin kanssa ja maksun veroluonteisuuden kannalta muutenkin ongelmallista.

Myös matkapuhelinten kohdalla voisi pohtia, mistä niiden musiikki on peräisin, mutta kysynpä provosoivasti toisin: pitäisikö hyvitysmaksua mieluummin jakaa puhelinvalmistajille?

Miksi aina oletetaan, että tekniikka riistää artisteja ja aiheuttaa heille menetyksiä? Todellisuudessa suhde on kaksisuuntainen: tekniikan avulla artistit saavat uusia kanavia itsensä ja sisältönsä myymiseen. Levysoittimet, magnetofonit, c-kasetit ja vhs-nauhurit eivät peloista huolimatta tappaneet sisältöbisnestä vaan päinvastoin kasvattivat sitä. Matkapuhelin on jälleen uusi kanava, joka lisää sisällön kulutusta eri muodoissaan. Pitäisikö siitä rangaista vai pikemminkin palkita?

Taiteilijoiden olisi aika lopettaa uhriutuminen. Kaikki eivät suinkaan yritä riistää heitä. Laiteteollisuudella, artisteilla ja kuluttajilla on yhteinen etu. Tähän asti kaikki ovat hyötyneet kehityksestä. Miksei niin kävisi jatkossakin?

Hyvitysmaksun tuotto on laskenut siksi, että käyttötavat ovat muuttuneet. Kuunnellaan sitä, joka varmasti tietää: "Kasvua tuli erityisesti kaupallisesta televisiotoi­minnasta sekä online­markkinoilta... Digitaalisen musiikin kulutus kasvoi viime vuonna Suomessa ennätystahtia, ja vuosi 2010 merkitsi läpilyöntiä musiikin streaming­ palveluille."

Lainaus on -- yllätys, yllätys -- Teoston tuoreimmasta vuosikertomuksesta.

Lisäys klo 10:

Tietokone-lehden bloggaaja Ville Oksanen on pyytänyt hyvitysmaksun valmisteluun liittyvät ministeriöiden asiakirjat ja laittanut ne nettiin muidenkin tutkittaviksi.

Asiakirjoista mielenkiintoisin on OKM:n oma neuvottelumuistio, koska siinä pohditaan maksun kehittämistä. Teksti on muutoin asiallista ja varsin neutraalia, kuten viranomaiselle kuuluukin, mutta s. 4-5 on teksti "Tallentavien TV-laitteiden myynti on laskenut. On kuitenkin täysin mahdollista, että tämän tuotekategorian myynti lähtee myöhemmin nousuun. Lisäksi tämän tyyppisten laitteiden hyvitysmaksu on korkea, jolloin pienestäkin myyntimäärästä tulee tärkeää lisätuloa." Tämä särähtää omassa korvassani.

Muistiossa OKM kritisoi perustellusti ns. kopiointitutkimuksia, joista ei pysty päättelemään juuri mitään todellisen kopioinnin määrästä. Sivulla 9 on kappale: "Vuoden 2010 matkapuhelintutkimuksen mukaan alle puolella niistä, joilla oli musiikkiominaisuudella varustettu puhelin, oli tallentanut musiikkitiedostoja puhelimeen. Matkapuhelintutkimuksen tulokset osoittivat, että matkapuhelinten käytössä yksityisessä kopioinnissa ei ollut juurikaan tapahtunut muutoksia verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin."

Kaiken tämän jälkeen ministeriö kuitenkin päätyy (s. 11) esittämään maksujen korotuksia JA maksupohjan laajentamista: "Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan hyvitysmaksun pohjaa tulee laajentaa ja maksun tasoa nostaa, jotta tekijöille tulisi kohtuullinen korvaus yksityisestä kopioinnista aiheutuvasta haitasta."

Uutta on myös se, että asetusta ei tarvitsekaan uusia vuoden päästä, vaan nyt määritellyt korkeat taksat voisivat jäädä voimaan "toistaiseksi".

Vielä yksi kiinnostava asia: digiboksien hyvitysmaksua halutaan nostaa, koska kiintolevyjen kapasiteetti on noussut. Kun laitteiden hinta on kuitenkin pysynyt samana tai jopa laskenut se merkitsee, että hyvitysmaksun prosentuaalinen osuus kasvaa. Ehdotettu 36 euron maksu tietäisi 300 euron hintaisesta laitteesta jo 15 prosentin osuutta (laskettuna verottomasta hinnasta, koska myös hyvitysmaksun päälle tulee vero).

Digiboksien taksakorotukset tulisivat sopivasti nyt, kun moni vaihtaa digiboksin perustarkkuudesta hd-malliin lähetysten alettua. Ovelaa! (sivulta 2 käy ilmi, että digiboksit ovat hyvitysmaksutulon ylivoimaisesti suurin tuloerä).

Joku on ihmetellyt, miksi jaksan olla niin kiinnostunut 10-15 miljoonan euron rahavirroista. Kyse on oikeudenmukaisuudesta.

================
Lisäys 3.12.2011:

Kokosin pientä kansainvälistä vertailua aiheesta.

Ruotsin hyvitysmaksu: http://www.copyswede.se/

DVD+R -levyn maksu n. 0,29 eur (Suomessa 0,60 eur)

Ruotsin hyvitysmaksutulo 2010: n. 9,8 miljoonaa euroa
Suomen hyvitysmaksutulo 2010: n. 6,5 miljoonaa euroa
Ruotsin väkiluku: n. 9,5 miljoonaa
Suomen väkiluku: n. 5 miljoonaa

Mp3-soitin 16 Gt hyvitysmaksu Ruotsissa: 5,4 euroa
Mp3-soitin 16 Gt hyvitysmaksu Suomessa: 10 euroa

Jos hyvitymaksu laajenee, Suomessa on ensi vuonna ilmeisesti maailman korkeimmat hyvitysmaksut.

Hollannin hyvitysmaksutariffit: http://www.thuiskopie.nl/nl/tarieven

Onpa erikoista, että dvd-r ja dvd+r -levyt on hinnoiteltu eri tavalla. En keksi mitään syytä, miksi dvd+r on 0,40 eur ja dvd-r 0,60 eur/levy (jälkimmäinen sama taksa kuin Suomessa).

Hollannissa oikeudenhaltijat vaativat vasta nyt mp3- ja kiintolevytallentimia maksun piiriin: http://www.thuiskopie.nl/assets/cms/File/Letter%20from%20European%20right%20holders%20organisations(1).pdf

Jos oikein tulkitsen hollantia eli näitä tekstejä:

Kerncijfers op basis van jaarverslag 2010:

Incassostromen (* € 1.000):
audio € 125
video € 268
data € 2.299
dvd € 8.129
Totaal geïncasseerd: € 10.821

Hollannin hyvitysmaksukertymä 2010 oli 10,8 miljoonaa euroa. Maan väkiluku on 16,5 miljoonaa.

Tanskan sivuista en saa mitään tolkkua, hinnasto kuitenkin löytyy: http://www.copydan.dk/DK/Bandkopi/Blanke%20medier/Priser.aspx

Dvd-levyn maksu olisi DKK 7,5:n kurssilla 0,46 euroa (Suomi 0,60 euroa).

Ilmeisesti kiinteä 0,65 euron hyvitysmaksu myös usb-tikuilla ja muistikorteilla, mutta ei digibokseilla, mp3-soittimilla, ulkoisilla kiintolevyillä, älypuhelimilla tai tietokoneilla.

Jos joku tanskaa ymmärtävä selvittämään vuosittaisen maksukertymän, kuulisin mielelläni.

Norjan luvut: http://www.norwaco.no/Privatkopiering

Hyvitysmaksua ei ole, valtio korvaa kopioinnin suoraan edunsaajille. Korvaussumma v. 2011 41,1 miljoonaa Norjan kruunua vastaa 5,3 miljoonaa euroa. Norjan asukasluku 4,9 miljoonaa eli käytännössä sama kuin Suomessa.

Näiden lukujen valossa on vaikea nähdä, miksi Suomessa "oikea" hyvitysmaksutulo olisi 15 miljoonaa? Vain siksi, että suomalaiset ovat muutenkin tottuneet maksamaan kaikesta muita enemmän?

Miksei kansainvälistä vertailua koskaan esitetä hyvitysmaksukeskustelun yhteydessä? Miksi tekijänoikeusjärjestöt pyrkivät pikemminkin pimittämään asukasta kohti lasketut maksutulot?