Among the truthers - kommentteja kirjasta

Miksi ihmiset uskovat niin helposti salaliittoteorioihin? Ja millaisia ihmisiä uskovaiset ovat? Amerikkalainen toimittaja Jonathan Kay etsii vastauksia näihin kysymyksiin toukokuussa 2011 ilmestyneessä kirjassaan Among the Truthers: A Journey Through America's Growing Conspiracist Underground.

Suomalaisten on vaikea ymmärtää amerikkalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa epäluottamusta ja pelkoa, joka luo otollisen pohjan erilaisille salaliittoteorioille. Ja onko se ihmekään maassa, jonka presidenteistä peräti neljä on ammuttu (en tiennytkään, että teoista kaksi tapahtui 1900-luvulla, joskin tämä on kirjan ulkopuolelta) ja ainakin 12 yritetty surmata eri tavoin?

Kirja käy läpi salaliittojen historiaa. Ihmisillä on aina ollut pelko siitä, että eliitti tai jokin erityisryhmä juonittelee heitä vastaan. Juutalaisten ja vapaamuurarien salaseurat ovat kaikkien hyvin tuntemia, tuoreempi esimerkki on Bilderberg-ryhmä.

Kaikkien salaliittoteorioiden äiti on tietenkin John F. Kennedyn ampuminen Dallasissa 22.11.1963, mutta sen jälkeen on ollut monia muita: Oklahoman pommi (1995), TWA800:n räjähdys Long Islandin edustalla (1996) sekä tuoreimpana väitteet John Kerryn sotilasuran epäselvyyksistä (2004, Swift Vets and POWs for Truth) ja kiistely Obaman syntymätodistuksesta. Tässä jatkumossa 9/11 on vain yksi tapaus pitkässä ketjussa.

Siinä, että 1545 arkkitehtiä ja insinööriä vaatii totuuden selvittämistä (www.ae911truth.org), ei USA:n mittakaavassa ole mitään epätavallista. Veden fluorausta vastustaa 3744 lääketieteen ammattilaista ja teeman käsittely muistuttaa muutoinkin kovasti 9/11-totuusliikettä. Kirjassa mainitaan kanadalaisen Waterloon kaupungin kansanäänestys, jonka fluorauksen vastustajat niukasti voittivat.

Kirjaansa varten Kay haastatteli lukuisia 9/11-salaliittoon uskovia (jotka perinteiseen tapaan käyttävät nimitystä Truth movement, totuusliike). He edustavat monenlaisia ihmistyyppejä.

Änkyrä (crank) on yleensä keski-iän ylittänyt mieshenkilö, joka on työssään (matikanopettaja, tietotekniikan tutkija, shakkimestari, tutkiva journalisti tms.) tottunut käsittelemään suuria tietomääriä ja seulomaan niistä tuloksia. Änkyrät ovat yleensä keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä, joten kyse ei ole tyhmien puuhastelusta.

Kiihottaja (firebrand) hankkii asialle näkyvyyttä mediassa tai netissä räväkällä esiintymisellään. Tuomiopäivän julistaja (evangelical doomsayer) etsii arkipäivän tapahtumista merkkejä tuomiopäivän tai Uuden Maailmanjärjestyksen (New World Order) lähestymisestä, eikä toiminnalla ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Vahingoittunut selviytyjä (damaged survivor) on kokenut 9/11-iskun henkilökohtaisesti tai menettänyt siinä läheisiään. Yleistä uskoa salaliittoteorioihin vahvistaa koettu vakava sairaus, josta on toivuttu koululääketieteen oppien vastaisesti.

Joukkoon mahtuu myös muutama täyskaheli (clinical conspiracist), mutta kuten Kay kirjoittaa (s. 183) "...aidosti hullut eivät kykene nettiyhteisön vaatimaan yhteistyöhön, eivätkä siksi menesty totuusliikkeessä. Yleensä hullujen mielikuvitusmaailma keskittyy oman lähipiirin henkilöihin: puolisoon, sukulaisiin, vuokranantajiin tai työkavereihin." (oma, vapaa suomennos)

Osa näkyvistä 9/11-hahmoista tekee aiheella rahaa. He kiertävät puhumassa samanmielisten tilaisuuksissa tai myyvät aiheesta tekemiään kirjoja. Amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu sumeilematon tapa kaupallistaa mikä ahansa ilmiö ja tehdä sillä rahaa. Entisaikojen käärmeöljykauppiaat myyvät nyt tuotteitaan netissä.

Tällä saralla uskonnonfilosofian emeritusprofessori David Ray Griffin on ylittämätön. Hän on muutamassa vuodessa tuottanut tusinan verran kirjoja aiheesta ja saattaa 72 ikävuodestaan huolimatta tehdä 14-tuntisia työpäiviä. Toisaalta osa nimekkäistä 9/11-hahmoista elää vaatimattomasti ja on vilpittömästi omistautunut asialleen. Amerikka on iso maa ja mihin tahansa ryhmään, aina tiedemiehiä tai toimittajia myöten, mahtuu monenkirjavaa porukkaa.

[Tiesitkö muuten, että klassisen "Media is the message" -lauseen isä viestintätutkija Marshall McLuhan etsi sanomalehtien pikkuilmoituksista salaliittolaisten toisilleen lähettämiä koodattuja viestejä? Seikka, jonka elämäkerrat jättävät kohteliaasti mainitsematta, s. 190]

Sivulla 6 tekijä mainitsee olleensa kirjan alkuvaiheissa yhteydessä monenlaisiin ihmisiin, jotka kaikki edustivat 9/11-totuusliikettä. Joukossa oli mm. ydinvoimalainsinööri, räjähdespesialisti, lääkäri, yliopistoprofessoreita, Kanadan terveysministeriön entinen pääkirjastonhoitaja (joka oli nimittänyt itsensä Griffinin vapaaehtoiseksi tutkimusavustajaksi) sekä suomalainen IT-asiantuntija. Kuka tunnustaa?

Internet on mullistanut salaliittoteoriat, koska aineistoa on helppo tuottaa ja samanmieliset tukevat toisiaan. Kirjan mukaan Kennedyn murha tallentui yhdelle huonolaatuiselle filmille, 9/11 tuhansille videokameroille. "Seuraava vallankumous televisioidaan", Kay kirjoittaa. Zapruderin filmin suhteen Kay kuitenkin erehtyy, sillä ampumisesta on muitakin tallenteita.

Internetin vaikutuksesta yhä useampi amerikkalainen kieltäytyy uskomasta ns. virallista totuutta, ja etsii mieluummin vastauksia netin keskustelualueilta. Salaliittoteoriat leviävät nykyään kulovalkean tavoin. Google nostaa hakutuloksissaan suosittuja, ei luotettavia sivustoja (s. 243). Lopulta on mahdoton erottaa luotettavaa epäluotettavasta. "If you throw enough garbage at the wall, some of it is going to stick" (s. 249). Totuus, jopa käsitys siitä mitä sana tarkoittaa, alkaa hämärtyä.

Kyse ei ole pelkästä netistä, vaan yleisestä viihteellistymisestä. Kun tekijää haastateltiin televisiossa, ystävät ja työtoverit seurasivat ohjelmaa vain toisella silmällä samalla, kun lukivat viestejä kännykästä tai pujottelivat kanavalta toiselle. Jälkeenpäin he eivät muistaneet, mitä tekijä oli ohjelmassa sanonut, mutta se ei ollut tärkeää. Oleellista oli se, että Kay oli päässyt televisioon (s. 249).

Ilmankos Amazonin nettikauppa ehdotti toiseksi ostokseksi Idiot America: How Stupidity Became a Virtue in the Land of the Free :-)