Teosto, lobbaamisen mestari

Teosto on lobbauksen mestari, josta muutkin eturyhmät voisivat ottaa oppia. Eräs lobbauksen muoto on vuonna 2009 käynnistynyt kulttuurikummi-toiminta, jonka tuoreista kuulumisista järjestö tiedotti toissapäivänä.

Lehdistötiedote kertoo, mistä on kyse ("Musiikintekijä ja kansanedustaja löytävät toisensa Teoston kulttuurikummikiertueella"), mutta vielä paremmin asiaa luonnehtii Teoston oma vuosikertomus 2010: "... säveltäjät ja sanoittajat pyrkivät edistämään päättäjien ymmärrystä ammattimaisen musiikin tekemisen perusedellytyksiin. Hankkeen myötä jokainen istuva kansanedustaja saa henkilökohtaiseksi kulttuurikummikseen oman vaalipiirinsä alueella työskentelevän musiikintekijän. Kummit pitävät yhteyttä kukin omaan edustajaansa..."

Kulttuurikummi-sana on ovelasti valittu. Se luo käsityksen, että Teosto pyrkisi edistämään kulttuuria yleisesti. Mutta kuten vuosikertomuksessa sanotaan, Teosto ajaa tietenkin omien jäsentensä -- säveltäjien ja sanoittajien -- asiaa.

Kansanedustajat ovat sitä varten, että kuka tahansa saa yrittää vaikuttaa heihin. Teostolla on lobbauksessa pitkä historia ja pullea kassa, joten se osaa asiansa ja saa kokeneenkin poliitikon puolelleen. Lehdistötiedotteessa Kokoomuksen Kimmo Sasi lausuu: "Kulttuuri edustaa henkistä kasvua ja on myös merkittävä kaupallinen voimavara. Suomen tulevaisuudessa luovalla alalla on kasvava ja erittäin tärkeä merkitys, joten päättäjien on syytä olla tietoisia myös luovien alojen tarpeista ja toimintaedellytyksistä. Kulttuurikummihanke on hyvä kanava saada tarpeellista tietoa".

Sasi tosin puhuu kulttuurista yleisesti, ei säveltäjien ja sanoittajien asiasta, vaikka juuri siitä lobbauksessa on kyse.

Vielä paremmin lobbaus on uponnut toiseen konkariin, Raakel Hiltuseen, joka on Vexi Salmen kummilapsi. Nelosen uutisessa hän "korosti syntyvää tunnesidettä päätöksentekijän ja taiteilijan välillä. Yhteys on merkinnyt sitä, että hän seuraa nykyisin ylipäänsä paljon entistä enemmän tekijöiden elämää".

Voi kysyä, onko lobbaus mennyt liian pitkälle, jos se luo tunnesiteitä kansanedustajiin. Tunnesiteen varassa on helppo saada läpi kohtuuttomia pidennyksiä tekijänoikeuslain pykäliin. Mitä ovat ajatelleet ne yli 120 kansanedustajaa, jotka ovat kummeiksi ryhtyneet? (Jos oma edustajasi on kulttuurikummi, kysy asiaa häneltä).

Ja ennen kaikkea: missä on vastavoima Teoston lobbaukselle? Kuka/mikä tuo edustajien tietoisuuteen kuluttajien ja kansalaisten näkökulman, jota kansanedustajien viime kädessä pitäisi puolustaa ilman lobbaustakin?

Moni muu eturyhmä hyötyisi vastaavasta kummitoiminnasta. Voisiko joku luoda esimerkiksi yrittäjäkummi-järjestelmän? Suurimmalla osalla edustajista ei ole mitään tuntumaa yrittäjän arkeen, vaikka he tekevät yritystoimintaan, työllisyyteen ja talouteen liittyviä päätöksiä päivittäin.

Tuore närkästystä herättänyt asia on polttoaineen veronkorotus. Siispä kansanedustajille taksikuskikummit ja rekkamieskummit. Vieläköhän rutiininomainen bensaveron korotus menisi läpi?

Yksinhuoltajat joutuvat kamppailemaan arjessa, jota hyväpalkkaiset kansanedustajat eivät tunne, vaikka heidän sosiaalietuuksista päättävätkin. Tarvitsemme myös yksinhuoltajakummit.

Lehtien tilausmaksuihin aiotaan lisätä arvonlisävero, mikä rankaisee jo ennestään ahtaalla olevaa tiedonvälitystä. Sen merkitys kulttuurille ja politiikalle on varmasti säveltäjiä ja sanoittajia suurempi. Ehkä asia kirkastuisi edustajille, jos heille saataisiin toimittajakummit?

Tai no, osalla edustajia sellainen taitaa jo ollakin.