Vastaus Matti Apuselle

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kritisoi eilen Helsingin Sanomien kolumnissa nimetöntä nettikirjoittelua. "En näe yhtään täysin vedenpitävää syytä, miksi nettikeskustelujen pitäisi ylipäänsä olla nimettömiä", Matti kirjoitti.

Koen velvollisuudekseni vastata, koska Matti siteerasi nimeltä mainiten aiempaa blogikirjoitustani ja vieläpä hieman pilkalliseen sävyyn "Tuomiojalle vastasi blogissaan Petteri Järvinen, joka otti peliin tutun väitteen nimettömistä jalokivistä".

Jos Matti olisi lukenut aiempia kirjoituksiani samasta aiheesta (klikkaa jutun lopussa olevaa nettikeskustelut-avainsanaa), hän olisi huomannut meidän olevan samaa mieltä useimmista asioista. Aivan kuten hän, ehdotin jo elokuussa 2009 "mieluiten omalla nimellä" -kampanjaa, koska minustakin kirjoittajan tulisi ensi sijassa käyttää omaa nimeään ja turvautua nimimerkkiin vasta, kun siihen on erityistä syytä.

Nyt netissä on päinvastoin: nimettömyys on normi ja siitä poiketaan vain, jos nimen julkaisemisesta on erityistä hyötyä.

Sanomattakin on selvää, että olemme yhtä mieltä nimettömän kirjoittelun (tai eihän se ole mitään kirjoittelua vaan häiriköintiä, humalaisten tai henkisesti pahoinvoivien ihmisten purkautumista) ääri-ilmiöistä. Nimettömyys ei saa olla suojakilpi, jonka takaa voi kiusata ja häiritä muita.

Lain mukaan jokainen on itse vastuussa kirjoituksistaan. Jostain syystä julkinen keskustelu pyörii vain keinoissa, jolla kirjoittelua saadaan estettyä. Useimmissa tapauksissa poliisi voisi helposti selvittää häiriköijien nimet ja sakottaa heitä, mutta tätä vaihtoehtoa ei haluta käyttää.

Apunen peräänkuulutti niitä jalokiviä. Esimerkiksi tähän blogiin olen saanut monia hyödyllisiä kommentteja ja linkkejä -- toki myös herjauksia ja alatyylistä örvellystä. Mutta jos pitäisi valita, valitsisin mieluummin nykytilanteen jatkumisen.

Keskustelupalstoja on monenlaisia. Hommafoorum, Suomi24 ja isot lehdet vetävät puoleensa kaikenlaisia hörhöjä, mutta silti ne edustavat vain pientä osaa nettikeskustelujen koko kirjosta. Olisi väärin laatia kaikkia sitovat ohjeet vain näiden perusteellla.

Tässä Apuselle yksi jalokivi: eräällä keskustelupalstalla syntyi keskustelua asiantuntevan henkilön kanssa. Lopulta hän lähetti minulle sähköpostia, kertoi nimensä ja sovimme tapaamisen hänen työpaikalleen Helsingin keskustaan. Nettikeskusteluissa on mukana oman alansa ammattilaisia, virkamiehiä ja esimerkiksi talouskeskusteluissa meklareita ja suursijoittajia, jotka eivät voi esiintyä omalla nimellään.

Toivottavasti Matti Apunen luki Hesarin keskustelupalstalta kolumniinsa tulleita palautteita. Niissä ihmeteltiin, miksi elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja ottaa kantaa nettikirjoitteluun. Eikö hän tiedä, etteivät työnantajat katso hyvällä kirjoittelua kesken työpäivän? Haluavatko työnantajat oikeuden selvittää, mitä ihmiset kirjoittavat, koska sen jälkeen olisi helppo päästä eroon ei-toivotuista ihmisistä? Onko tämä uusi yritys laajentaa Lex Nokiaa? (Lex Nokiaa puolusti aikoinaan EK, mutta sen kritiikki menee nyt EVAn piikkiin).

Henkilön kirjoitusta peilataan automaattisesti hänen taustaansa ja työtään vastaan. Matti Apunen ei voi kirjoittaa Hesarissa yksityishenkilönä, vaan aina johtamansa järjestön nokkamiehenä. Paitsi, että se on kiusallista Apuselle itselleen, se on kiusallista myös järjestölle, joka nyt leimautuu nettikeskustelujen rajoittajaksi. Tuskin Apusen johtajasopimuksessa on mainittu tehtäväksi sananvapauskysymysten edistämistä? MTV3:n uutinen aiheesta on kuvaava: Joku raja netin törkypuheille, EVA hermostui. Hermostuiko tässä nyt siis EVA vai Apunen?

Matti Apusella itsellään olisi hyvä syy kirjoittaa ajatuksensa nimettömänä.