Gutenberg loi ladottavilla irtokirjasimilla kirjojen massamarkkinat 1400-luvulla. Se johti ennen pitkää kirjojen hinnan romahtamiseen, mikä toi kirjat ja lukutaidon koko kansan ulottuville. Lukutaidon vaikutukset yhteiskuntiin ja sivistykseen olivat lopulta mullistavia.
Parhaillaan todistamme päinvastaista kehitystä. Lukutaito alkaa heiketä käytön vähentyessä. Emme enää jaksa keskittyä kirjan lukemiseen, kun somepäivitykset ja TikTok/Youtube-videot ovat paljon hauskempia eivätkä vaadi kuin muutaman sekunnin ajastamme. Ja sitten voi jo klikata jotain ihan muuta.
Uskon, että lukemisen vähenemisellä tulee olemaan ikäviä seurauksia. Videoihin tottunut kansa on entistä helpommin johdateltavissa ja valmis poukkoilemaan näkemyksestä toiseen. Hyödyllinen tieto korvautuu trivialla ja tarinoilla. Kuka kertoo parhaan tarinan ja tekee sen näyttävimmin, saa ihmiset mukaansa. Palaamme takaisin kohti keskiaikaa.
Viikonloppuna Hesari nosti esiin kirja-alan ahdingon, jossa ainoa kasvava ala ovat äänikirjat, ja sielläkin lukuaikapalvelut kilpailevat toisensa hengiltä. Kirja on kuitenkin kirja, vaikka sen lukisi joku toinen. Vetävän Youtube-videon voi tehdä muutamassa tunnissa tai korkeintaan päivissä, mutta kirjan tekemiseen kuluu useita kuukausia. Siksi on lupa odottaa, että kirjan informaatiosisältö on laajempi ja harkitumpi.
En ole itse äänikirjojen ystävä, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Pääasia, että joku lukee vielä kirjoja, eikä vain klikkaile netissä omatekoisia videoita ja somesyötteitä.
Näen äänikirjoissa kuitenkin muutamia ongelmia. Niitä kuunnellaan muun toiminnan ohessa, mikä väistämättä verottaa keskittymiskykyä ja muistamista. Fiktiossa tämä ei ole suuri ongelma, mutta tietokirjoissa kylläkin. Tieto jää vajaaksi myös siksi, ettei kuvia ja taulukoita ole helppo kuvailla pelkän äänen varassa.
Osa ihmisistä sanoo omaksuvansa informaation parhaiten kuuntelemalla. Tutkimukset ovat kuitenkin kumonneet aiemmat teoriat erilaisista oppimistyyleistä (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Osa ihmisistä haluaa lukea, osa kuunnella - mutta nämä ovat henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka eivät korreloi oppimistulosten kanssa (linkki 1, linkki 2, linkki 3)
Äänikirjoissa on rakenteellinen ongelma, koska niihin ei voi tehdä muistiinpanoja eikä alleviivauksia. Niitä on vaikea tehdä edes paperille, jos kuuntelee siivotessa tai pyöräillessä. Harvalla on niin hyvä muisti, että kaikki oivallukset ja syntyneet ideat jäisivät omaan muistiin. Äänikirjojen sisältöön ei voi myöskään viitata, jos itse joskus kirjoittaa jotain ja haluaisi käyttää jotain kuunneltua teosta lähteenä.
Niin, muisti. Iän myötä se heikkenee ja asiat alkavat unohtua. Paperi- ja e-kirjoissa on se hyvä puoli, että vanhaan tekstiin voi aina palata muistin virkistämiseksi. E-kirjoissa etuna ovat hakutoiminnot. Miten äänikirjoista tietämyksensä kerännyt säilyttää sen kaiken?
Tärkeintä on kuitenkin kirjan sisältö ja kyky keskittyä. Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Tällä viikolla järjestettävät Helsingin kirjamessut ovat hyvä paikka muistaa jälleen kirjan merkitystä, olipa se sitten tekstinä tai äänenä.
Jotkut kirjat ja kirjahankkeet voisi jättää omaan arvoonsa, mutta nämä ajatukset lukemisesta voin täysin allekirjoittaa. Kirjoitustaitohan on laajentanut ihmisen todellisuuskäsitystä ja myyttien tilalle on tullut rationaalisuus. Ennen kirjoitustaitoa tietoa pakattiin runomittaan, eräänlaiseen muistisääntöön. Siitä sitten kehittyi kirjoittaminen Homeroksen ja Lönnrotin tallettaessa sitä.
VastaaPoistaEnsimmäisissä teksteissämme ilmenee savuverho, koska meillä ei ole järjestettyä tietoa Troijan kaupungista tai kirjoissa kerrotuista hahmoista. Nykyihmiselle myytit tuntuvat epärealistiselta, mutta sama tietämättömyyden ilmiö voi olla läsnä arjessamme tänäkin päivänä. Kaikki on suhteellista - sen on pakko olla.
Välittämättä julkaisumuodosta, nykyään tuntuu olevan kovin aliarvostettua luoda älykästä ja älykkyyttä tukevaa sisältöä. Enemmistölle riittää että luetellaan triviaa ja lisätään vaikutelmaa aitoudesta. Tämä näkyy siinä, miten uskomme OpenAI:n tuottamia tekstejä: Ei siksi että tekoäly olisi hyvä vaan siksi, että olemme huonoja tuottamaan luovaa sisältöä. Sisällöntuotantomme muistuttaa konetta joka toistaa kaikessa valmiita kaavoja, ja siitä on tullut normi. Sitä ei osata edes kyseenalaistaa.
Itse asiassa puhutun ja kirjoitetun kielen ero on kognitiivisesti paljon suurempi kuin minä se näissä keskusteluissa äänikirjan ja painetun tekstin eroista noteerataan. Kysymykset palatuvat kehityshistorialliseen ja -psykologiseen eroon kahden aistin, kuulon ja näön, keskinäisessä työnjaossa. Aivoissamme nuo toiminnot jopa sijoittuvat eri paikkoihin, vaikka toiminta muodostaakin yhden kokonaisuuden.
VastaaPoistaMarshall McLuhanin hämmästyttävin väite -- joka ymmärtääkseni on edelleen kumoamaton -- oli, ettei kolmiulotteissen tila-avaruuden hahmottamista ja hallintaa, siis tilageometriaa ja tilassa tapahtuvaa dynaamista liikettä, ole syntynyt samalla tavalla missään muualla kuin siellä missä kulttuuriseksi perusratkaisuksi valikoitui äännekirjoitus. Vain se erityinen puheäänen hallintaan tarvittava kyky jolla äänteiden jatkumoa voidaan mielessä hidastaa niin että yksittäiset äänteet eriytyvät ja ne on mahdollista jossain järjestyksessä siirtää kirjoitusmerkkeinä jollekin alustalle -- vain tämä kognitiivinen emergenssi loi aivoihimme koko tajuntaa uudelleen orientoivat mekamismit.
Itse asiassa se kognitiivinen murros, joka eurooppalaisessa ajattelussa tapahtui keskiajan ja uuden ajan vaihteessa, saattoi olla koko ihmissuvun kehityshistorian valtavin tajunnallinen harppaus. nahan ja keskiajan tiedonalat olivat perustuneet ratkaisevasti kuuloaistin kognitiivisten resurssien varaan, uusi aika loi uudet tiedonalat, jotka rakentuivat kartesiolaisen paradigman ja empirismin perustoille. Ilman silmän ja näköaistin kykyjen rekrytointia -- visuaalisen mieltämisen malleja -- emme olisi pystyneet siihen tiedolliseen ja teolliseen edistykseen, joka nyt parin viime vuosisadan aikana on muuttanut maailmaa ja ihmisen elinehtoja miljoonakertaisesti se, minkä ne olivat muuttuneet ihmissuvun koko aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana.
Joten kysymykset siitä, mitä menetämme, kun menetämme äännekirjoituksen -- kirjoitetun kielen ja kirjallisuuden -- ovat tämän ymmärryksen mukaan paljon isomman ja syvemmän mittaluokan kysymyksiä kuin vain ihmisten mieltymyksiin liittyviä. Olemme menettämässä koko sen järjen, jolle kaikki eurooppalaisen uuden ajan mukanaan tuoma tiedollinen kehitys ja hyvinvointi kognitiivisesti perustuvat.
Ehkä olen wanha kaavoihini kangistunut, mutta jos etsin vaikkapa jotain teknistä neuvoa, että miten teen tempun X jollakin järjestelmällä, niin vanhaan hyvään aikaan saatoin googlata ongelmaa ja sain hyvin todennäköisesti tekstimuotoisen vastauksen joka oli tyyliä "Mene siihen ja siihen valintaan tätä polkua pitkin" tai "aja tämä powershell-skripti".
VastaaPoistaNykyään vastaan tuleekin jokin youtube-video joka kestää 10 minuuttia ja pihvi eli se mitä oikeastaan etsin on jossain 7-8 minuutin kohdalla. Transkriptit auttavat, mutta minkä ihmeen takia pitää odotella että epämääräisellä aksentilla englantia vääntävä tyyppi mongertaa kännykällä kuvatulta ruudulta ohjeistuksia?
Ymmärrän how-to-videot jossain fyysisessä tekemisessä - esmes pihapuun kaadossa videolta katsottu malli oikeasta asennosta a moottorisahan käsittelystä oli taasen parempi kuin yksikään tekstimuotoinen juttu, mutta suurimman osan aikaa lisäarvo jää negatiiviseksi.
Sama muuten pätee muuhunkin mediaan. Toisin kuin 90-luvulla, nykyään tietokonepeleissä on järjestään kaikki tietenkin puhuttu. Jos otetaan paljon dialogia sisältävät pelit - malliesimerkkinä vaikka Mass Effectit tai tuorein hitti Baldur's Gate III - niin ainakaan minä en jaksa odottaa että näytelty dialogi äännetään maaliin. Aivan sama kuin kirjojakin lukiessa - ei minun tarvitse lukea dialogia "reaaliajassa". Eli kun ruudulle ilmestyy teksti mitä hahmo aikoo sanoa, silmät prosessoivat tiedon salamannopeasti ja voin siirtyä seuraavaan lauseeseen.
Jos puhutaan ei-interaktiivisesta mediasta eli vaikka suoratoistopalveluista katsottavista leffoista ja TV-sarjoista, on tullut havaittua että nykyään pitää järjestään tekstityksiä päällä - siis ihan englanninkielisiä tekstityksiä englanninkielisessä mediassa. Syynä on suoraan sanoen surkea miksaus ja näyttämöperinteen poistuminen. Näyttelijät eivät enää lausu dialogiaan korostetun voimakkaasti vaan jopa kuiskivat, ja lisäksi päälle miksataan toimintaa, taustaääniä, epämääräistä hölinää sun muuta. DVD-aikana ja 5.1-äänien aikaan dialogin pystyi hyvin ottamaan erikseen esiin koska dialogi tuli järjestään keskikanavasta. Laittamalla keskikaiuttimeen muutaman dB:n lisää voimakkuutta ei ollut mitään ongelmaa seurata keskusteluita. Nykyään puheet kuuluvat mistä sattuu - varmaan "realistisesti" oikealta kohtaa äänikenttää mutta samaan aikaan niin epäselvästi että pakko pitää tekstejä päällä. Bonuksena ei tarvitse rasittaa korvia vaan jälleen kerran silmät voivat salamannopeasti lukea mitä hahmot sanovat ja keskittyä ruudun muihin tapahtumiin.
"Äänikirjoissa on rakenteellinen ongelma, koska niihin ei voi tehdä muistiinpanoja eikä alleviivauksia."
VastaaPoistaItseasiassa e-kirjoihin ja äänikirjoihoin voi tehdä muistiinpanoja ja jättää vaikkapa kirjanmerkkejä. Jos lukee e-kirjoja lukulaitteella (esim. Kindle) niin voi alleviivatakin ja synkronoida ne vaikka suoraan kännykkään ja tietokoneelle käytettäväksi. Mahdollista on myös synkronoida suoraan omaan muistiinpanojärjestelmään kuten Notion. Fyysisiin kirjoihin voi toki palata, mutta kuinka usein niihin tulee oikeasti palattua on eri asia. Kindlellä tehdyt higlightit saa "uutiskirjeen" muodossa tulemaan kerran viikossa (tai harvemmin) omaan sähköpostiin. Tällöin tulee omiin alleviivauksiin oikeasti palattua tietyn väliajoin. Jos lukee pääsääntöisesti kirjaston kirjoja on merkinnät usein kokonaan kielletty kun taas e-kirjoihin voi merkitä omia merkintöjä. E- ja äänikirjoissa on siis samanlaisia mahdollisuuksia, mutta ne vaatii hieman perehtymistä ensin. Varmasti ovat tulevaisuudessa vieläkin kehittyneempiä ja parempia, mutta jo nyt ne yltävät fyysisten kirjojen merkintöjen tasolle.
mutta minkä ihmeen takia pitää odotella että epämääräisellä aksentilla englantia vääntävä tyyppi mongertaa kännykällä kuvatulta ruudulta ohjeistuksia
VastaaPoistaTämä johtuu varmaankin siitä, että Youtuben algoritmi ja palkitsemisjärjestelmä suosivat pitkiä videoita. Siksi niitä pitkitetään keinotekoisesti ja monissa videoissa on paljon löysää. Joskus löysyys on tahatonta: kun ei ole suunniteltu tai testattu etukäteen, joutuu yrittämään useamman kerran ennen kuin kaikki onnistuu.
Olemme menettämässä koko sen järjen, jolle kaikki eurooppalaisen uuden ajan mukanaan tuoma tiedollinen kehitys ja hyvinvointi kognitiivisesti perustuvat.
VastaaPoistaTämä oli mielenkiintoinen ajatus ja voisi osaltaan selittää myös eroa ihmisen ja eläinten välillä. Ehkä tämä kehitys on toistunut muualla galaksissa ja on siten yksi selitys Fermin paradoksiin.
Ihmiskunta taantuu myös siksi, ettei luonnonvalinta enää suosi älykkyyttä. Sujuva esiintyminen, tarinankerrontakyky, ulospäinsuuntautuneisuus ja häikäilemätön oman edun tavoittelu antavat etua lisääntymisestä kilpailtaessa. Ajallinen perspektiivi on hieman lyhyt evoluutiota ajatellen, mutta yleisesti ottaen älykkäimmät lisääntyvät nykyään vähiten.
Tästä on oikein elokuvakin. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Idioluutio
Poista"Niin, muisti. Iän myötä se heikkenee ja asiat alkavat unohtua. Paperi- ja e-kirjoissa..."
VastaaPoistaJuu, nyt varttuneessa iässä tulee otettua kirjoja hyllystä ja vasta pienen selailun tai lukemisen jälkeen huomaa unohtaneensa kuinka huono tämäkin kirja on.
Kaikkia kirjoja ei kannata säilyttää eikä lukea loppuun asti.
Monia kirjoja arvioi nyt ihan eri tavalla kuin nuorempana niitä lukiessa. Osan huomaa muistoja paremmaksi, osan niitä huonommaksi. Vanhat IT-kirjat 80-90-luvuilta ovat muuten vain hauskoja, aikansa lapsia tietenkin ja mainioita ajankuvia, mutta sisältö nykyään lähinnä naurattaa.
VastaaPoistaSamoin käy varmaan tämän päivän kirjojen kanssa. Paradoksaalista kyllä, kirjoja julkaistaan enemmän kuin koskaan, vaikka niiden lukeminen vähenee koko ajan.
Zarr: Toisin kuin 90-luvulla, nykyään tietokonepeleissä on järjestään kaikki tietenkin puhuttu...niin ainakaan minä en jaksa odottaa että näytelty dialogi äännetään maaliin.
VastaaPoistaAnonyymi E- ja äänikirjoissa on siis samanlaisia mahdollisuuksia [omat muistiinpanot], mutta ne vaatii hieman perehtymistä ensin.
Yhteenvetona: tietotekniikka ja internet ei ole tarjonnut läpimurtoa kirjoitetun tai puhutun tekstin hallintaan. Hyperteksti tai -media ei ole saavuttanut laajaa suosiota kuluttajien keskuudessa, kuin ehkä 1990-luvulla.
Tietokone ei ole koskaan ymmärtänyt luonnollista tekstiä eikä käsitellyt sitä (tekstinkäsittely on siis väärä termi). ChatGPT on jonlainen kokeilu, mutta se on luonteeltaan sellainen, ettei se varsinaisesti tue tekstejä, vaan perustuu tässäkin keskustelussa mainittuun tarinankerrontakykyyn. Somekirjoituksiakaan ei oikein voi pitää "tekstinä".
Muuten, 1990-luvun seikkailupelien teksteissä oli jotain ennakkoluulotonta asennetta. Muukalaisten yö (1996): "Kauhistus! Eno lähti alienien matkaan! Mitähän aikovat tehdä sille! Vaan minuapa eivät örkit äkänneet..."
En ihan suoralta kädeltä hylkäisi ajatusta, että ihmiset jakaantuvat erilaisiin tyyppeihin, esim. visuaaliseen tai auditiiviseen, sen mukaan miten he parhaiten omaksuvat informaatiota. Joillakin ihmisillä on valokuvamuisti, kyky hämmästyttävällä tavalla "skannata" mieleen esim. tekstiä ja kuvia. Itse taas muistan aikoinaan tarkastelleeni arvosanojani vieraiden kielten kuullun- ja luetun ymmärtämisen kokeista. Kuullun ymmärtämisen kokeet olivat järjestään menneet hieman paremmin kuin luetun ymmärtämisen kokeet. Tutkimusta tarvitaan lisää.
VastaaPoistaPitäähän sitä sokeiden ja näkövammaisten jotenkin pystyä lukemaan :) saavutettavuusnäkökulmasta ihan positiivisia kapistuksia.
VastaaPoistaOtin hyllystä Tekniikan Peruskirjan (WSOY 1950) ja aukaisin sen sivulta 514 jossa kerrotaan Bessemerin-menetelmästä.
VastaaPoistaGooglasin ja tieto löytyy Internetistä kyseisestä aiheesta mutta koska tuo ei ole tuttu asia en ilman kirjaa
tuollaista tiennty olevan olemassakaan saaatikka tietää mitä Henry Bessemer teki aikoinaan.
Tekniikan Peruskirjassa on paljon asiaa, mielenkiintoista, totta kai puuttuu asiota ja vanhentuneita asiota
esim. valuraudan kimmomoduuli arvot kerrotaan nykyisin kN/mm2 eikä kgf/cm2 kuten kirjassa mainitaan mutta se ei poista
kirjan mielenkiintoisuutta koska tuossa kirjassa on PALJON kaikenlaista mielenkiintoista EIKÄ MAINOKSIA!!!
Lisäksi se mikä noissa paperisissa kirjoissa ja lehdissäkin on hyvä puoli niitä ei voi kukaan muuttaa jälkikäteen kuten
www-sivuja, dokumentteja Internetissä yms.
Tuosta tulee mieleen että tallettuuko e-kirjat ja -äänikirjat omaan laitteeseen ja saako niitä siirrettyä toiseen laitteeseen?
Kirjat kulkee kyllä mukana kun vaihtaa asuntoa.
"tallettuuko e-kirjat ja -äänikirjat omaan laitteeseen ja saako niitä siirrettyä toiseen laitteeseen?"
VastaaPoistaNo ainakin kirjastosta lainaamassani ääni"kirjassa" (CD), kaikki data oli vain mp3:sina - kuuntelin sitten sängyssä napeilla ja puhelimella. Kuunteluappina Musicolet.
Aiotko Petteri tehdä omista kirjoistasi äänikirjaversiot?
VastaaPoistaMuutamista kirjoistani on äänikirjaversiot.
VastaaPoista