Tekijänoikeusjärjestöt ovat luovan alan ammattiliittoja, jotka yrittävät hankkia jäsenilleen mahdollisimman paljon rahaa. Se on ihan OK, mutta toisin kuin ay-puolella, tekijänoikeudesta puuttuu vastavoima. Jonkun pitäisi sanoa, että nyt riittää - oikeus ja kohtuus on ylitetty. Tehtävä kuuluisi eduskunnalle, mutta ahkeran lobbauksen seurauksena eduskunta on yleensä "pienen taiteilijan" asialla.
Äskettäin Kirjastolehti nosti esiin merkillisen kiistan kirjan kansikuvien käytöstä. Kopiosto on alkanut tarjota kunnille maksullista lupaa, joka antaisi kirjastoille oikeuden nykyistä laajempaan kirjojen käyttämiseen. Lupa on kuitenkin kallis ja siinä myydään oikeuksia, joista kirjastojen ei ole tähänkään mennessä tarvinnut maksaa. Toiminta on härskiä rahastusta, joka ei palvele edes luovan työn etuja.
Tulee mieleen Kopioston 2011 lanseeraama digilupa, joka "oikeutti" koulut kopioimaan netistä aineistoa, jonka alkuperäisiä tekijöitä suomalainen järjestö ei edes edustanut.
Kirjailijoiden intressissä on saada kirjalleen mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Kansikuva on tuotteen paketti, vähän kuin suklaapatukan kääre tai muropaketin kylki. Pitäisikö näiden kuvien näkymisestä lähikaupan mainoksessa tai verkkokaupan sivulla maksaa erikseen? Ei tietenkään.
Kopiosto sotkee ilmeisen tahallisesti kaksi eri asiaa: kannen ja sisällön. Kansi on tuotteen julkisesti näkyvä osa. Sisältö on se, josta maksetaan. Siitä huolimatta sisältöä saa sitaattioikeuden nojalla lainata asiayhteyteen sopivan määrän, laajemmasta käytöstä tai esimerkiksi kirjan lukemisesta ääneen yleisön edessä pitää maksaa erikseen.
Kopiosto yritti selventää asiaa lakiasiainjohtajan kirjoituksella. Hänen mukaansa "...on myös tilanteita, joissa kirjan kansikuvan käyttöön tarvitaan lupa ja kuvan tekijä on oikeutettu korvaukseen. Näihin tilanteisiin Kopioston tarjoama kuvituksen verkkolupa kirjastoille tuo apua."
Minun on vaikea keksiä tilannetta, jossa kansikuvan käytöstä pitäisi maksaa erikseen, eikä johtajakaan sellaisia mainitse. Hän viittaa vain kirjan sisällön ja kuvituksen esittelemiseen, mikä on aivan eri asia.
Kuvittajien oma tiedote hämmentää sekin asiaa.
.png) |
| Alkuperäinen tiedote. |
Nyt otsikkoon on lisätty viittaus kannen ja sisällön sitaattioikeuden ulkopuoliseen käyttöön. Luulisi, että alan oma järjestö olisi ottanut asian huomioon. Uudenkin version kohdat herättävät ihmetystä.
 |
| Kuvittajien uudistettu tiedote. |
Tämän mukaan kirjastojen blogi- tai Instagram-postaukset vaatisivat luvan, samoin kirjailijavierailujen markkinointi ja jopa verkkosivulla näkyvä lista kirjojenkansista. Jälleen kerran kansi rinnastetaan virheellisesti sisältöön. Myös kirjailijoiden etujärjestöllä on oma tiedote asiasta, vaikka kiista liittyy kansiin.
Kopiosto on lähestynyt kirjastoja, mikä on tuhoisaa koko luovalle alalle. Nuoria pitäisi rohkaista lukemaan ja kirjallisuutta esitellä entistä enemmän rahastuksen sijaan. Miksi tekijänoikeus kirjastoille olisi erilainen kuin muille käyttäjille?
 |
| Elisan e- ja äänikirjojen kaupassa on paljon kansia. |
Pitäisikö myös kirjakaupoilta ja antikvariaateilta vaatia maksua siitä, että ne esittelevät myytäviä tuotteita? Ovatko seuraavana vuorossa äänilevyjen kannet, joita käytetään kaikissa musiikkipalveluissa?
Ylen eilisessä uutisessa asiaa kommentoinut varatuomari näki "sopimuksen ja epätietoisuuden taustalla tekijänoikeusjärjestöjen alati kasvaneen vallan". Toivottavasti uusi eduskunta asettaa vihdoin rajoja tekijänoikeuksilla rahastamiselle. Tekijöiden oma etu on saada tuotteilleen näkyvyyttä. Mikä etujärjestö se sellainen on, joka ei aja jäsentensä etua?
Tekstiä täydennetty 3.5.2023
Kansikuvan tiedostokoko tai tarkkuus saattaa vaikuttaa asiaan.
VastaaPoistaVerkkokirjastossa kannet ovat vain peukalokuvatasoa, Elisa Kirjassa taas printtivedoslaatua. Esimerkiksi blogistin omasta kirjasta Yrityksen tietoturvaopas PIKIssä on kuva kooltaan 250x357 pikseliä, Elisa Kirjassa 1748x2480 kuvapistettä.
Vaikkapa Wikipediassa sallitaan heikkotasoiset kuvat teoksista, joista ei ole saatavilla tekijänoikeuksista vapaata kuvaa.
Tässä täytyy huomata amerikkalaisen ja eurooppalaisen tekijänoikeuskäsityksen erot. USA:ssa tekijänoikeus nähdään taloudellisena oikeutena, joten ajatus siitä, miten paljon oikeuden haltija kärsii käytöstä on oleellinen. Euroopassa se nähdään enemmän moraalisena oikeutena eli tekijällä on oikeus päättää teoksen käytöstä. Siksi Wikipedian käytännöt eivät välttämättä ole relevantteja.
PoistaKuvan koolla ei pitäisi olla vaikutusta. Oli koko mikä tahansa, kannella voi tehdä vain yhden asian: esittää kirjaa. Kansikuvan muuntelu tai käyttö omiin tarkoituksiin on tietenkin kielletty, oli kuvan koko mikä tahansa.
VastaaPoistaPetteri Järvinen sanoi: "Kuvan koolla ei pitäisi olla vaikutusta."
VastaaPoistaWikipediassa ei-vapaita heikon tarkkuuden kuvia käytetään usein musiikkiartikkeleiden levynkansissa. Huonolla resoluutiolla pyritään estämään kuvan käyttö korvaamaan alkuperäistä esimerkiksi laittomissa kopioissa musiikista. Silti heikkokin kuva täyttää tarkoituksensa näyttää oleellista informaatiota teoksesta, jota ei olisi muutoin saatavilla julkisesti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Non-free_content_criteria
Kohdat "Respect for commercial opportunities" ja "Minimal usage".
Verkkokirjaston (PIKI) matalan tarkkuuden kannet noudattavat selvästi samankaltaista periaatetta: kuvaa käytetään yksilöimään teos, mutta kuvaa ei ole järkevästi mahdollista käyttää korvaamaan alkuperäistä teosta esimerkiksi tulostettuna.
Elisa Kirja sen sijaan esittää myymiensä kirjojen kansista huikeasti tarkemman toisinnon, jota voi helposti käyttää laittomissa e-kirjan kopioissa.
Summa summarum: kuvan koolla ja dpi:llä pitää olla merkitystä, kun ratkaistaan noudattaako kuvan käyttö sitaattioikeutta.
Hmm... pienten kuvien käytön syynä voi olla levytilan ja kaistan säästö, ei tekijänoikeus. Oikeuden kannalta vain käytöllä on merkitystä, ei kuvan koolla. Jos joku käyttää kuvaa piraattiversion kantena, hän rikkoo lakia kuvan koosta ja laadusta riippumatta. Usein hyvälaatuisia kansikuvia on ladattavissa kustantajien omista tiedotteista, koska ne on tarkoitettu printtimedian käyttöön.
VastaaPoistaKuvien laillisessa ja laittomassa käytössä vaikuttaa aina käytön laajuus. Kuvien julkaisu- ja printtioikeuksia myydään usein hinnoitellen lupa koon mukaisesti. Isompi resoluutio on kalliimpi.
VastaaPoistaMetropolitan Museumin näyttelyn sivuilla esiteltiin Quirinalin pronssipatsaiden uusiovalujen kuvia hyvin pienessä koossa seuraavin saatetekstein (lainaus linkin alla).
https://www.metmuseum.org/art/collection/search/853795
"Due to rights restrictions, this image cannot be enlarged, viewed at full screen, or downloaded."
Aivan selvästi tässäkin on ajateltu rajoittaa kuvan käyttökelpoisuutta pienentämällä kokoa. Levytila on halpaa, mutta oikeudet kalliita.
Kopiosto on paremmin verrattavissa yksityisiin kuvien oikeuksia hallinnoiviin tahoihin. Getty Images on samalla tavalla julistautunut kattavan kuvapankin lisensoijaksi juuri kenenkään kyseenalaistamatta toimintaa. Digimarkkinoille on tulossa jakajia (pun intended), ja vakiintuneita tulkintoja korvauksista ja lisensseistä haastetaan.
Itsekin myyn dronekuvia alkuperäisellä tarkkuudella, kun taas nettisivulla on kuvista pienempiä versioita ja niihin on lisäksi upotettu copyright-leimana nimi. Oikeuksien haltija voi rajoittaa kuvien käyttöä tai lisätä siihen erilaisia velvoitteita, joista sovitaan kaupan yhteydessä. En ole juristi, mutta pidän niitä enemmänkin sopimusoikeuden kuin tekijänoikeuden asioina.
VastaaPoistaNäkisin, että Kopioston tapauksessa kustantaja ostaa kannen käyttöoikeuden kuvittajalta, ja kannen käytössä noudatetaan alan yleistä tapaa. Nyt Kopiosto yrittää hämärtää ajattelua sotkemalla sisällön ja kannen toisiinsa, ja myymällä kanteen oikeuksia, joista aiemmin ei ole pitänyt maksaa, ja jotka maallikon mielestä eivät edes kuulu tekijänoikeuteen.
Tuotekuvan näyttäminen ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia käyttöä - muu tulkinta johtaisi mahdottomaan tilanteeseen mm. verkkokauppojen tapauksessa. Jos kannen näkyminen olisi verrattavissa julkiseen esittämiseen, kansia ei saisi pitää esillä edes kirjakaupassa ilman korvausta. Vastaavasti levynkansia tai muropaketteja ei saisi näyttää verkon ruokakaupoissa.
Carol M. Highsmithin tapaus on tärkeä muistutus. Teosten lisenssi kannattaa varmistaa, jotta kuvien käyttöoikeus säilyisi vapaana myös tulevaisuudessa. Highsmithin lahjoitus kirjastolle edelsi Creative Commonsia. Public Domain ei ole riittävä suoja predatoorisia käytänteitä vastaan.
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Carol_M._Highsmith#Getty_Images/Alamy_lawsuit
Highsmith lahjoitti tuhansia kuviaan Kongressin kirjastolle, ja kuvista tuli näin julkista omaisuutta, Public Domain.
Getty Images lähetti Highsmithille 120 dollarin laskun valokuvaajan käytettyä itse ottamaansa kuvaa nettisivullaan. Oikeuden päätöksen mukaan Highsmith oli "luopunut tekijänoikeudestaan" lahjoittaessaan kuvat kongressille.
Getty Images väittää vain tarjoavansa "helpon pääsyn" kuviin lisensoimalla myös tekijänoikeuksista vapautuneita teoksia. Kopioston tarjoama lisenssi kirjastoille sisältää samantapaisia "helppokäyttöisiä" piirteitä, kunhan maksaa lisenssistä varmuuden vuoksi.
"""
VastaaPoistaElisa Kirja sen sijaan esittää myymiensä kirjojen kansista huikeasti tarkemman toisinnon, jota voi helposti käyttää laittomissa e-kirjan kopioissa.
"""
Se huikeasti tarkempi kansikuva löytyy myös e-kirjatiedoston sisältä, eli on osa sitä kirjaa, ei mikään erillinen teos.
Täällä kyllä hilluu selkeesti lobbaajat.
VastaaPoistaEihän tässä ole mitään järkeä. Niinkuin Petteri tuossa mainitsi, niin pitäisikö kieltää sitten kaikki DVD, CD ja vaikka muropakettikuvat.
Jos joku pelkää kopiointia kansikuvalla, niin mistä se sisältö sinne tulee?
VastaaPoistaTaas järki käteen.
VastaaPoista"On the Internet, nobody know's you're a dog."
https://en.wikipedia.org/wiki/File:Internet_dog.jpg
Kuvaa (copyright Peter Steiner 1993) käytetään Wikipediassa oheisella perusteella:
1.Low resolution -- Yes, the image is low resolution,
making it unsuitable for further use.
2.Purpose of use -- To illustrate an article about the cartoon.
3.Replaceable? -- The image is copyrighted, so making a free equivalent would be impossible. As this iconic cartoon is the subject of the article, removing a depiction would be detrimental to the reader's understanding.
Suomessa ei taida olla fair use -klausuulia.
Wikipediasta: "Suomen lainsäädäntö ei tunne tätä kohtuullisen käytön periaatetta. Sen sijaan Suomessa tunnetaan sitaattioikeus, yksityiskäyttöoikeus sekä erityisesti opetukseen liittyviä poikkeussääntöjä (kuten teosten esittämisoikeus opetuksessa)."
Lainsäädäntöön pitäisi lisätä myönnytys kirjastoille, joille sallitaan teosten esittämisoikeus osana kirjastojen luontaista tehtävää taata kulttuuripalvelut kaikille tuloista riippumatta.
Monessakaan kannessa ei ole mainittu tekijää, joka on tekijänoikeuden ydin. Taloudelliset oikeudet on toinen asia.
VastaaPoistaLuullakseni Nokia 3310:n muotoilu ja kannet täyttivät taiteellisen luomuksen kriteerit kuin jonkun pokkarikannen. Ymmärrykseni mukaan tekijä voi luopua sopimuksesta taloudellisista oikeuksistaan, joten ne ovat kustantamolla.
Olen huomannut, että googlen levynkansikuvia hakemalla tulee enää nämä n. 240x200 mini jpg:t
VastaaPoistaEnnen oli omia siteja joilta levynkansikuvia voi hakea.
Tämä on minulle pieni harmittava hidaste, kirjastosta lainatun levyn saa laillisesti kopioida omaan (ja pienelle ystäväpiirille) käyttöön.
Minä digitoin levyn pakkaamatta verkkolevypalvelimelle ja liitän siihen kansikuvan.
Eli jotain kiristyksiä on tehty myös googlessa.
Ennen kopioin fyysisen cd:n ja otin kannesta kopion värikopiokoneella, mutta nykyaikana ei enää.
VastaaPoistaOsmo sanoi: "Siksi Wikipedian käytännöt eivät välttämättä ole relevantteja."
WAN-verkko on rajaton. Kansallinen lainsäädäntö tyssää rajalle.
Kopioston markkinoima "helppokäyttöinen" lupa on markkinatalouden mekanismien mukainen ilmeinen vastaus, kunhan maksaa lisenssistä. Kirjastojen kuihtuvat resurssit eivät kuitenkaan riitä kaikkeen digitaaliseen aineistoon nytkään, ja taakka on kasvava.
Taloudellinen ahdinko uhkaa mahdollisuuksien tasa-arvoa tarjota kulttuuria ja sivistystä kaikille maksukyvystä riippumatta. Onhan meillä kaupallisia kirjapalveluita, ja eräskin Ylen entinen toimari twiittasi "aina on BookBeat". Presidentti Niinistö ennen vanhemman valtiomiehen rooliaan ehdotti kirjastoille kävijämaksua. Ehkä se on hyväksyttävissä, että osa tippuu kyydistä.
Kopioston markkinoima lupa käyttää kirjojen graafista ulkoasua laajemmin on uusi yritysmaailmasta tuttu tuotelanseeraus. Kuin Pepsi tai Coca-Cola tuodessaan saataville uutukaisen, uudistetun pullon ja pakkauksen.
Vertaisin Kopioston lupaa jo kauan käytössä olleeseen valokopiolupaan. Näitä mainostetaan helppokäyttöisinä ja oikeustoimista huolivapaana keinona luottaa lisensoinnin tuomaan turvaan – muistuttaa vakuutusyhtiöiden mainosmateriaalia.
Kirjastoille pitäisi taata laissa erivapaus tai laaja, kiistämätön sitaattioikeus pitää kokoelmiaan esillä ja levittää lukemisen riemua.
VastaaPoistaJoku sanoi: "Tämä on minulle pieni harmittava hidaste, kirjastosta lainatun levyn saa laillisesti kopioida omaan (ja pienelle ystäväpiirille) käyttöön."
Tahattoman koominen lausahdus, mutta totta. Omaan käyttöön ja lähipiirin jäsenille voi valmistaa kopion tai kaksi, kunhan käyttö ei ole julkista. Tällä perusteltiin aikoinaan sittemmin kuopattua tyhjien kiintolevyjen ja kasettien hintaan lisättyä hyvitysmaksua, josta blogistilla on pitkät ketjut vuosien takaa.
https://pjarvinen.blogspot.com/2010/11/valheellinen-hyvitysmaksu.html
https://pjarvinen.blogspot.com/2010/11/valheellinen-hyvitysmaksu-osa-2.html
https://pjarvinen.blogspot.com/2008/10/hyvitysmaksu-knnykihin.html
https://pjarvinen.blogspot.com/2010/11/yrityksen-hyvitysmaksu-veroa-verosta.html
Kuka muistaa vielä Lex Karpelan? Sittemmin entinen kansanedustaja on ylittänyt uutiskynnyksen lähinnä sopeutumisrahan nostajana, mutta laissa puututtiin yksityiseen kopiointiin silloin, kun alkuperäinen tallenne tai teos on kopiosuojattu, vaikka heikostikin. Tämä koskee lähinnä elokuvia DVD-levyllä ja uudempia DRM-suojattuja teoksia tai suoratoistoa, jossa salaus puretaan katselun ajaksi välimuistiin. CD-levyissä ei yleensä ole käytetty mitään kopionestoja (poikkeuksena Sony), joten niitä voi laillisesti varmuuskopioida tai siirtää formaatista toiseen.
Taatusti puolueellinen sivusto muistin virkistämiseksi:
https://lexkarpela.info/
Kopioston sivuilla sallitaan verkkokirjastoon linkitetyt kansikuvat, jotka ladataan tietyiltä asiaan vihkiytyneiltä palvelimilta — Kirjavälityksestä ja Kirjastopalvelusta. Ehkäpä peukalokuvien pieni resoluutio liittyy asiaan.
VastaaPoista"Kopioston lupaa ei myöskään tarvita, kun kirjan kansikuva tuodaan verkkokirjastoon linkittämällä se Kirjavälityksen tai Kirjastopalvelun tietokannasta kirjaston ja kyseisen palveluntarjoajan välisen sopimuksen mukaisesti."
https://www.kopiosto.fi/kopiosto/teosten-kayttajille/kirjastojen-kuvituksen-kaytto/
"Kopioston lupaa ei myöskään tarvita, kun kirjan kansikuva tuodaan verkkokirjastoon linkittämällä se Kirjavälityksen tai Kirjastopalvelun tietokannasta kirjaston ja kyseisen palveluntarjoajan välisen sopimuksen mukaisesti."
VastaaPoistaKilpailutetaanko nuo Kirjavälitys- ja Kirjastopalvelu- toiminnot säännöllisesti vai onko niillä jokin kummallinen ikuinen oikeus elää, toimia ja edustaa?
Joku sanoi: "Kilpailutetaanko nuo Kirjavälitys- ja Kirjastopalvelu- toiminnot..."
VastaaPoistaEn tiedä, mutta ehkä niitä on tästä syystä kaksi; vrt. armeijan maihinnousukengät, joita hankkii kaksi yritystä – Jalas ja Sievi.
Kirjastopalvelu aloitti aatteellisena (kirjastoseura ja kansanvalistusseura), mutta on sittemmin myyty monta kertaa. Nykyään omistaja on Bookie-verkkokirjakauppa.
Jos tekijä haluaa kieltää Kopiostoa rahastamasta omilla teoksillaan tulee hänen luovuttaa henkilötietonsa Kopiostolle. Onkohan ihan GDPR:n mukaista?
VastaaPoistahttps://www.kopiosto.fi/kopiosto/kopioinnin-kieltaminen/
Wikipediassa käytetään usein kuvia, joista ei ole olemassa vapaita versioita.
VastaaPoistaTässä Norman Rockwellin maalaus The Problem We All Live with.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Problem_We_All_Live_With#/media/File:The-problem-we-all-live-with-norman-rockwell.jpg
Huomionarvoista kuvan selitteessä seuraava tarkenne:
--This image is a faithful digitalization of The Problem We All Live With by Norman Rockwell (1894–1978). Copyrighted until 2059.
--The copy is of sufficient resolution for commentary and identification but lower resolution than the original. Copies made from it will be of inferior quality, unsuitable for uses that would compete with any commercial purpose of the photograph.
Taide lyhyt, copyright pitkä.
Alkaako Kopiosto seuraavaksi Kuvaston kanssa rahastamaan verkkokauppoja joissa näkyy tuotteiden pakkauskuvia? Onhan tuotepakkauksetkin graafisia töitä samalla tavalla kuin kirjatkin. Mitenkäs elokuvien ja videopelien kansikuvat?
VastaaPoistaTekijänoikeusjärjestöt kokeilevat koko ajan kepillä jäätä jotta voisivat keksiä uusia rahastuskeinoja sopimuslisenssijärjestelmän ansiosta.
Ainakin Finna ottaa kirjojensa kansikuvat Internet Archiven Open Librarystä.
VastaaPoistaEn tiedä teistä muista, mutta minusta kirjojen kansien kuvitus ym. on ostamisen, lainaamisen ja lukemisen kannalta yhdentekevää.
VastaaPoistaNiin kauan kuin ne ei ole oksennukseen verrattavan rumia töherryksiä tai makaabereja vastenmielisyyksiä, silloin ne ei houkuttele lukemaan mutta noin muuten hienostelu kansissa on usein miten sen merkki, että sisältö ei yllä edes kansien tasolle. Tästä tietysti poikkeuksena harvinaiset vanhat käsin koristellut historialliset arvoteokset.
En ole yhtään kirjaa ostanut, lainannut tai lukenut sen kansien hienouden tai viehättävyyden perusteella. Aihe, sisältö, sisällysluettelo, kirjoittaja, esittely (esipuhe) / arviot on se minkä perusteella itse valitsen luettavaksi jonkun teoksen.
Kansien hienous on minulle käytännössä yhdentekevää, muuten juuri paitsi kirjan nimen, kirjoittajan/kirjoittajien nimen, ISBN:n ja käyttötarkoituksesta riippuen sidonnan osalta.
Nidonta on huono, mikäli kirjan sisältöön on tarvettta palata usein ja jos kirjalla on vähänkään enemmän paksuutta. Edes kirjan selän ja muun kannen kirjaisimilla ei ole muuta merkitystä, kunhan teksti on hyvin luettavissa ja selkeä.
Vanhemmat kovakantiset sidotut ja kangas- tai tekstiilipäällysteiset kirjat ovat vielä vuosikymmenten jälkeen käytöstä huolimatta kestäviä, hyvin auki pysyviä ja helposti luettavia. Halvoista kioskikirjallisuuden (pokkarien) painoksista, joita enemmistö kirjoista on ollut noin 40v ei ole voinut enää aikoihin sanoa samaa.
Hyvin tehty lukemista helpottava kirjan selkä, sidonta tai siihen verrattava on aina parempi kun nidottu ja merkittävästi sisällön, asiallisen sisällysluettelon ja nykyisin taka- tai sisäkansien tekstit olisi parempi entiseen tapaan esipuheina kun kirjojen kannet olivat vielä pitkään asiallisen pelkistettyjä.
Näistä lähtökohdista, minulle sopisi paljon nykyistä pelkistetympien kirjojen kansien yleistyminen varsin hyvin.
Samoin kuin se, että kirjojen kansien kuvia ei esiteltäisi missään, pelkät perustiedot: nimi, kirjoittaja, sisällysluettelo / lyhyt esittely kirjasta, ISBN riittää hyvin päätökseen haluaako kirjan lukea/ostaa vai ei. Ne kaikki voi varmasti hyvin esittää liittää myynnin ja lainaamisen yhteydessä tuote-esitteenä -- kannen kuvaa ei tarvita, koska se on käytännössä varsin yhdentekevä.
Joten erinomainen säästökohde kirjastoille, jos kansien esittelystä pitää alkaa maksaa, älkää esitelkö ja maksako niistä suotta. Palatkaa vanhaan ennen -90 lukua käytäntöön ja pitäkää esillä vain pelkkiä listoja kirjoista perustietoineen.
Jaa niin, edellä ehkä ei tullut riittävän selkeästi esille se, että painetun kirjan lukijan lukijan / käyttäjän kannalta kannattaisi mieluummin panostaa kirjan kansien kanssa hienostelun sijasta kirjan selän tekemiseen siten, että selkä on irti liimauksesta sikäli kun kirjasta ei tehdä sidottua.
VastaaPoistaOhuiden korkeintaan kerran luettavien kioski- ja viihdekirjallisuuden kanssa tällä ei ole niin merkitystä, mutta useammin tarvittavaan ja sellaiseen jota pitää voida pitää auki asialla on varsin paljon merkitystä.
Minäkin hieman ihmettelen kansikuva-keskustelua.
VastaaPoistaKirjoja on jaettu, myyty ja luettu jotain tuhat vuotta ennen kansikuvia, internetiä, puhumattakaan nyt somesta.
Nuorena kirjastossa oli mustavalkonäyttöiset nixdorf-päätteet. Ei niissä mitään kuvia ollut ja silti kirjat löytyi ihan hienosti, vaikka ruudulla oli pelkkää hitaasti vierivää ascii-tekstiä. Vaatimus olisi melkein kuin puhelinluetteloon pitäisi saada ihmisen kuva.
Jos tuokin konsepti halutaan suomessa taas kerran ahneuden vuoksi tappaa, niin ottakaa kuvat pois ja jättäkää nuolemaan näppejään.
Minä muistan nuoruudesta toisen hykerryttävän episodin Suomalaisten tyhmyydestä. Se liittyi koulun lehteen. Vuosikausia yksi yhdeksäs luokka oli etuoikeutettu tuottamaan koululehden. Lehteen tuli myös muistoksi luokkakuva joka ikisestä luokasta seitsemästä yhdeksään. Konsepti oli toiminut vuosikymmenen. Yhtäkkiä tuli jokin "pedofiilia jäkätys". "Hei siinä on lasten kuvia, joku voi kattella niitä sillä silmälllä". Ihan kuin niitä kalsareissaan kekkaloivia anttila/elloskuvasto lapsia ei voisi katsoa. Luokkakuvian laitto sitten kiellettiin, tosin siihen keksittiin ratkaisu. Lapset käänneetiin sitä koululehti kuvia varten toisin päin. Otettiin kuvatust lasten perbereistä. Tosi hyvin taas Suomi veti jo ysärillä nämä asiat. En enää tiedä, onko koko koulun lehteä edes olemassa mutta pieni aavistus on siitä, miksi koko maa nykyisin on täydessä koomassa eikä kukaan halua eikä viitsi tehdä täällä enää yhtään mitään.