Viikonlopun uutinen yllätti minut: THL esti uhkaavaksi kokemansa kansalaisen Twitterissä - voiko viranomainen toimia näin? Uutisen mukaan THL oli blokannut erään kansalaisen Twitter-tilinsä seuraajista, koska ao. henkilö oli uhannut THL:n henkilökuntaan kuuluvan ihmisen henkeä.
Tiesin, että THL joutui melkoisen somevihan kohteeksi kevään korona-aikaan, mutta henkeen kohdistuva uhkaus kuulostaa jo kohtuuttomalta. Yhtä kohtuuttomalta kuulostaa se, että viranomaisen täytyy edes miettiä, voiko uhkailijan estää. Kyllä voi, työnantajalla on suorastaan velvollisuus suojella työntekijöidensä hyvinvointia ja turvallisuutta. Toisaalta viranomaisella on velvollisuus kohdella kaikkia tasapuolisesti, mutta tiedonjakamisen tehtävä toteutuu myös nettisivujen kautta. Twitter ei ole välttämätön, se on vain yksi uusi tapa palvella kansalaisia.
Kyseinen uhkaaja pahoitteli Twitterissä tekoaan: "olin päästellyt konjakkipäissäni vitutukseni valloilleen ja kirjoittanut todella kovaa tekstiä". Klassinen "jos otat, älä klikkaa" -keissi siis. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhkailut eivät kuitenkaan ole "kovaa tekstiä" vaan laittomia uhkailuja. Siis rikos, jossa hiirijuoppous ei ole lieventävä asianhaara.
Uutinen sai ajattelemaan, että tässä olisi mainio gradun aihe jollekin opiskelijalle: asiantuntijaorganisaatio somemyrskyn silmässä - case THL. Miten henkilökunta kestää asiattoman ja asiallisen someryöpytyksen, miten viestinnän pitäisi suhtautua ja vastata siihen?
Ministeriöt ja puolueet ovat tottuneet somerähjäämiseen. THL on kuitenkin asiantuntijaorganisaatio, jonka henkilökunnalle tilanne on varmasti ollut uusi ja ahdistava. Eikä tilanne ole vieläkään ohi: kun mainitsin gradu-aiheesta Twitterissä, sain kymmeniä THL:ää ja itseäni pilkkaavia palautteita, vaikka en kirjoituksessani ottanut kantaa THL:n toimintaan koronakriisin hoidossa.
En ota kantaa vieläkään, koska en sitä seurannut. Yleisellä tasolla kuitenkin luulen, että kaikkien maiden terveysviranomaiset saivat keväällä ryöpyn niskaansa. Ironista kyllä, kansalaisten silmissä parhaiten pärjäsivät Ruotsin viranomaiset. Innokkaimmat jopa tatuoivat Tegnellin kuvan käsivarteensa muistoksi erikoisesta koronakeväästä. Sittemmin ihailu on saattanut sielläkin vähän laantua.
Elämme asiantuntijayhteiskunnassa. Kansa ja media odottavat asiantuntijoilta varmoja vastauksia. Viruksen kohdalla niitä ei ollut. Asiantuntijat olivat keskenään erimielisiä ja jälkikäteen katsoen useimmat ennusteet osoittautuivat vääriksi. Julkisuuteen tottumattomat asiantuntijat saattoivat lausua julki varomattomasti omia ajatuksiaan, jotka yleistettiin somessa organisaation viralliseksi kannaksi. Hallitus, eri ministeriöt ja THL häärivät kaikki saman asian ympärillä ja (tietenkin) virheitä tapahtui.
Missään tilanteessa viranomainen ei saa liioitella uhkaa eikä pelotella kansaa. Somekäyttäjät voivat maalata tuomiopäivän skenaarioita ("Italian lukujen perusteella Suomessa tulee kuolemaan 200 000 ihmistä - hallitus, tehkää jotain!"), viranomainen ei voi. STUKin kommentit Fukushiman onnettomuudesta ovat tässä varoittavana esimerkkinä.
Viranomaisten on myös tasapainoiltava yhteiskunnan eri toimintojen välillä. Koko maan sulkeminen tappaisi ehkä viruksen (ainakin hetkeksi), mutta samalla kuolisi talous ja vaikutukset muuhun terveydenhuoltoon olisivat tuhoisia.
Virheistä huolimatta Suomi selvisi kevään epidemiasta hyvin. Kuolleiden määrä jäi alle kaikkien ennusteiden eivätkä sairaalat ylikuormittuneet missään tilanteessa. THL:n toimintaa arvioidaan kuitenkin laajemmin kuin pelkällä lopputuloksella. Läheisensä menettäneisiin tai itse sairastuneisiin luvut eivät tee vaikutusta. Kyse on myös tavasta, jolla asiat kerrotaan, jolla epävarmuutta viestitään ja empatialla, joka asiantuntijoista mediassa välittyy.
Tässä kaikessa on paljon opittavaa, sillä seuraavassa kriisissä somevihan kohteena on jokin toinen asiantuntijaorganisaatio.
Tiesin, että THL joutui melkoisen somevihan kohteeksi kevään korona-aikaan, mutta henkeen kohdistuva uhkaus kuulostaa jo kohtuuttomalta. Yhtä kohtuuttomalta kuulostaa se, että viranomaisen täytyy edes miettiä, voiko uhkailijan estää. Kyllä voi, työnantajalla on suorastaan velvollisuus suojella työntekijöidensä hyvinvointia ja turvallisuutta. Toisaalta viranomaisella on velvollisuus kohdella kaikkia tasapuolisesti, mutta tiedonjakamisen tehtävä toteutuu myös nettisivujen kautta. Twitter ei ole välttämätön, se on vain yksi uusi tapa palvella kansalaisia.
Kyseinen uhkaaja pahoitteli Twitterissä tekoaan: "olin päästellyt konjakkipäissäni vitutukseni valloilleen ja kirjoittanut todella kovaa tekstiä". Klassinen "jos otat, älä klikkaa" -keissi siis. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhkailut eivät kuitenkaan ole "kovaa tekstiä" vaan laittomia uhkailuja. Siis rikos, jossa hiirijuoppous ei ole lieventävä asianhaara.
Uutinen sai ajattelemaan, että tässä olisi mainio gradun aihe jollekin opiskelijalle: asiantuntijaorganisaatio somemyrskyn silmässä - case THL. Miten henkilökunta kestää asiattoman ja asiallisen someryöpytyksen, miten viestinnän pitäisi suhtautua ja vastata siihen?
Ministeriöt ja puolueet ovat tottuneet somerähjäämiseen. THL on kuitenkin asiantuntijaorganisaatio, jonka henkilökunnalle tilanne on varmasti ollut uusi ja ahdistava. Eikä tilanne ole vieläkään ohi: kun mainitsin gradu-aiheesta Twitterissä, sain kymmeniä THL:ää ja itseäni pilkkaavia palautteita, vaikka en kirjoituksessani ottanut kantaa THL:n toimintaan koronakriisin hoidossa.
En ota kantaa vieläkään, koska en sitä seurannut. Yleisellä tasolla kuitenkin luulen, että kaikkien maiden terveysviranomaiset saivat keväällä ryöpyn niskaansa. Ironista kyllä, kansalaisten silmissä parhaiten pärjäsivät Ruotsin viranomaiset. Innokkaimmat jopa tatuoivat Tegnellin kuvan käsivarteensa muistoksi erikoisesta koronakeväästä. Sittemmin ihailu on saattanut sielläkin vähän laantua.
Elämme asiantuntijayhteiskunnassa. Kansa ja media odottavat asiantuntijoilta varmoja vastauksia. Viruksen kohdalla niitä ei ollut. Asiantuntijat olivat keskenään erimielisiä ja jälkikäteen katsoen useimmat ennusteet osoittautuivat vääriksi. Julkisuuteen tottumattomat asiantuntijat saattoivat lausua julki varomattomasti omia ajatuksiaan, jotka yleistettiin somessa organisaation viralliseksi kannaksi. Hallitus, eri ministeriöt ja THL häärivät kaikki saman asian ympärillä ja (tietenkin) virheitä tapahtui.
Missään tilanteessa viranomainen ei saa liioitella uhkaa eikä pelotella kansaa. Somekäyttäjät voivat maalata tuomiopäivän skenaarioita ("Italian lukujen perusteella Suomessa tulee kuolemaan 200 000 ihmistä - hallitus, tehkää jotain!"), viranomainen ei voi. STUKin kommentit Fukushiman onnettomuudesta ovat tässä varoittavana esimerkkinä.
Viranomaisten on myös tasapainoiltava yhteiskunnan eri toimintojen välillä. Koko maan sulkeminen tappaisi ehkä viruksen (ainakin hetkeksi), mutta samalla kuolisi talous ja vaikutukset muuhun terveydenhuoltoon olisivat tuhoisia.
Virheistä huolimatta Suomi selvisi kevään epidemiasta hyvin. Kuolleiden määrä jäi alle kaikkien ennusteiden eivätkä sairaalat ylikuormittuneet missään tilanteessa. THL:n toimintaa arvioidaan kuitenkin laajemmin kuin pelkällä lopputuloksella. Läheisensä menettäneisiin tai itse sairastuneisiin luvut eivät tee vaikutusta. Kyse on myös tavasta, jolla asiat kerrotaan, jolla epävarmuutta viestitään ja empatialla, joka asiantuntijoista mediassa välittyy.
Tässä kaikessa on paljon opittavaa, sillä seuraavassa kriisissä somevihan kohteena on jokin toinen asiantuntijaorganisaatio.
Some todella vääristää ihmisten käsitystä todellisesta maailmasta ja jostakin syystä kuvitellaan, että kielenkäyttö voi olla mitä vain jos kanavana on some. Ei sellaista kieltä reaalimaailmassa kuule mitä twitteri on täynnä. Minä jouduin luopumaan koko twitterin käytöstä kun kommentoijien kielenkäytöstä tuli aina niin epämiellyttävä olo. Käytin sitä uutiskanavana ja siinä twitter onkin tosi hyvä, voi valita maailman mediatalojen kanavia seurattavaksi. Mutta kommenteista alkoi tulla lähinnä pää kipeäksi joten nyt pitää vain hakea uutiset mediatalojen verkkosivuilta.
VastaaPoistaPaljon tyytyväisempi kuitenkin olen kun olen täysin tietämätön kaiken maailman some-kuohunnasta. Se on erikoinen ilmiö. Sen annetaan kasvaa kokoaan suuremmaksi. Some kohut ollevat pienen joukon juttu mutta silti niille jostain syystä annetaan reaalimaailman puolella suuri merkitys.
Monet somen käyttäjät ei ymmärrä lukemaansa.
VastaaPoistaLisäksi somelle annetaan liikaa painoarvoa.
Varsinkin yritykset reagoi liian herkästi jos somessa valitetaan.
Mikä on se raja että kannattaa reagoida? Sillä jos se raja on kovin alhaalla niin näille kommentoijille annetaan LIIKAA VALTAA
Some pitäisi muuttaa siten että siellä voi kommentoida vain OIKEALLA IDENTTITEETILLÄ. Tämän ei pitäisi olla ongelma Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Tämänkin lähetän laiskuuttani nimettömänä.