Vuonna 1986 sattunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on noussut jälleen otsikoihin suositun HBO-sarjan ansiosta. Oma kiinnostukseni periytyy nuoruudesta, muistan tv-uutiset kohonneista säteilyarvoista ja lopulta Neuvostoliitosta tihkuneet tiedot voimalaonnettomuudesta. Katastrofin koko laajuus paljastui vasta päivien päästä, jälkihoitoa tehdään edelleen, yli kolme vuosikymmentä myöhemmin. Tv-sarjaa en ole nähnyt.
Heti onnettomuuden jälkeen voimalan ympärille perustettiin 30 kilometrin säteellä suojavyöhyke. Vuonna 2011 alue katsottiin riittävän turvalliseksi turisteille ja tapahtumapaikalle alettiin järjestää kiertokäyntejä. HBO-sarja on kuulemma lisännyt vieraiden määrää merkittävästi ja Tšernobyl on yksi Ukrainan suosituimpia turistikohteita.
Alue sijaitsee noin 150 kilometriä pääkaupunki Kiovasta pohjoiseen, aivan Valko-Venäjän rajalla. Alueelle pääsee vain ryhmässä oppaan kanssa, omatoimimatkoja ei ole. Bussi ajaa perille runsaassa kahdessa tunnissa. Maantie on paikoin hyväkuntoinen, paikoin kyyti on niin pomppivaa, ettei nukkumisesta tule mitään. Päivän retki Kiovasta maksaa noin 100 euroa.
Opas kertoo onnettomuusyön tapahtumista ja pelastustöistä. Bussissa pyörii myös video tapahtumista ja meidän bussissa myös dokumentti uuden, vuonna 2016 valmistuneen suojan (sarkofagi) rakentamisesta.
Uloimman suojavyöhykkeen (Tsernobyl exclusion zone) raja on säilynyt 30 kilometrissä. Rajalla oli ruuhkaa, meidän ryhmä joutui odottamaan yli tunnin. Henkilöllisyydet tarkistettiin ja jokaiselle jaettiin dosimetri, joilla valtio mittaa turistien saamaa säteilyä. Se kerätään takaisin alueelta poistuttaessa. Kun pysytään oppaan mukana turvallisilla reiteillä ja poluilla, säteily poikkeaa vain hieman normaalista taustasäteilystä eikä ole vaaraksi.
Kierroksen aikana nähdään muistomerkkejä ja vieraillaan aivan entisen voimalan vieressä. Alueella on yhä paljon toimintaa, sillä suojakuorta tarkkaillaan koko ajan ja sen sisällä etäohjatut robotit purkavat vanhoja rakenteita.
Lähistöllä on myös Dugan valtava tutka-antenni, joka oli ilmeisesti osa Neuvostoliiton ohjusvaroitusjärjestelmää. Huippusalainen paikka jouduttiin hylkäämään ydinvoimaturman jälkeen. Sen alle pääsee kävelemään, jolloin rakennelman valtava koko tekee vaikutuksen.
Lopuksi on kävelykierros pikaisen evakuoinnin autioittamassa Pripjatin (Pripyat) kaupungissa. Se perustettiin vuonna 1970 moderniksi "atomikaupungiksi", jossa asui paljon nuoria perheitä ja palvelut olivat sen ajan standardeilla huippuluokkaa. Ydinvoima oli arvostettu ja hyvin palkattu ala, aivan kuten digipalvelut ja startupit tänään.
Yli 30 vuoden aikana luonto on vallannut kaupungin takaisin ja näkymät ovat kuin ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Voisi kuvitella, että zombie hyppää esiin milloin mistäkin puskasta. Paras aika vierailuun on keväällä, kun puissa ei ole lehtiä estämässä näkyvyyttä. Toisaalta kesän vihreä luonto korostaa elämän voittoa materiasta.
Hylättyjen ja autioiden rakennusten jälkeen vuorossa on kuuluisin kohde: rapistunut, aavemaisen autio huvipuisto ja sen maailmanpyörä, joka on kohonnut onnettomuuden symboliksi. Puisto piti avata vappuna 1986, mutta vajaata viikkoa aikaisemmin sattunut onnettomuus autioitti koskemattoman huvipuiston.
Lisää kuvia galleriassani.
Mitä onnettomuusyönä todella tapahtui? Hyvä kuvaus löytyy Ilta-Sanomien onnettomuuden 30-vuotispäivänä julkaistusta jutusta. Neuvostoliiton viranomaiset kaatoivat syyn henkilökunnan niskaan, ja tämä totuus jäi pitkään vallitsevaksi. Nyt kuitenkin tiedämme, että voimalan suunnittelu oli riskialtis, henkilökunta ei tuntenut sen toimintaa ja pelastustoimet kangertelivat, koska onnettomuuksiin ei oltu varauduttu oikeastaan lainkaan.
Matkailu avartaa aina, ja erityisesti Tsernobylissä. Seuraavassa muutamia itselleni heränneitä ajatuksia.
Ensinnäkin turismin olemus. Pelastustöissä kuoli välittömästi 31 henkilöä, myöhemmin säteilyn on arvioitu vaatineen 4000-6000 kuollutta lisää. Opas kertoi, miten palokunta ryntäsi paikalle ilman mitään suojavarusteita eikä kukaan aluksi ymmärtänyt tuhon laajuutta. Nuoria varusmiehiä tuotiin paikalle ja heille luvattiin kotiutus heti, kun olivat tehneet osansa pelastustöissä. Lukuisat ihmiset pilasivat oman ja osa myös jälkeläistensä tulevaisuuden ymmärtämättä vaaran vakavuutta. Neuvostoliiton aikana ei ollut matkapuhelimia eikä internetiä, joista olisi voinut hankkia tietoa. Oli pakko luottaa ja noudattaa ohjeita, tehdä velvollisuutensa.
Heidän uhrauksensa eivät olleet turhia. Onnettomuudessa vain noin 20 % ydinmateriaalista vapautui ilmaan. Pitkään oli vaara, että ilman pelastustoimia uusi, entistä voimakkaampi räjähdys olisi levittänyt ilmaan loputkin, jolloin uhrimäärä olisi moninkertaistunut ja osia Euroopasta olisi muuttunut asuinkelvottomaksi.
Tänään paikalle tulvii turisteja, jotka katsovat näkymää kameran linssin läpi, osa taiteellista kuvakulmaa etsien, osa mielessään tietokonepeleihin verraten. Samanlaisia kenttiä on lukuisissa peleissä, missä ammutaan vihollisia apokalyptisissa maisemissa. Mutta tämä on totta. Tai ainakin oli -- nyt se näyttää pelkältä viihteelliseltä kulissilta, jossa nuoret ottavat itsestään selfieitä kuunnellen samalla korvanapeistaan Spotifyn suosikkeja.
Mitähän henkensä uhranneet pelastajat olisivat ajatelleet, jos olisivat tienneet?
Käynti saa pohtimaan ydinvoiman turvallisuutta. Erään arvion mukaan Tsernobylin jälkihoito tuli niin kalliiksi, että se vaikutti osaltaan Neuvostoliiton romahdukseen. Lisäksi Tsernobylistä tuli ydinvoiman vaarallisuuden symboli juuri, kun ihmiskunta olisi tarvinnut co2-vapaata energiaa.
Jos jotakin, käynti osoittaa säteilyn arvaamattomuuden. Onnettomuudesta huolimatta Ukraina piti onnettomuusreaktori neljän vieressä olevat kolme aiempaa reaktoria käynnissä. Viimeinen niistä suljettiin vasta vuonna 2000. Vaikka aivan vieressä tapahtui suuri ydinonnettomuus, muiden reaktorien operointia voitiin jatkaa. Uuden suojakuoren rakentaminen vanhan, vuotavan sarkofagin vieressä oli sekin mahdollista, vaikka vanhan rakennuksen päälle ei säteilyn vuoksi ollut menemistä.
Osa puhdistustöihin osallistuneista henkilöistä ("likvidaattoreista") sairastui vakavasti, osa kuoli. Osa ei huomannut terveyshaittoja. Muutama onnettomuushetkellä valvomossa ollut työntekijä eli ainakin vielä 2000-luvun alussa.
Alueella työskentelee yhä ihmisiä, sillä on asuttuja kerrostaloja ja jopa pieni hotelli matkailijoiden yöpymistä varten. Mummoja ja pappoja on palannut kielloista huolimatta koteihinsa. Metsät näyttävät vihreiltä, aivan kuin kyse olisi luonnonpuistosta.
Tsernobyl on onnettomuusalue, mutta ei sellainen totaalisen kuollut erämaa jollaiseksi ydintuho yleensä kuvitellaan.
Turisteja viedään turvallisille alueille, mutta kaikkialle ei ole menemistä. Maaperä on saastunut, eikä sitä voi kaivaa, joten putket vedetään maan pintaa pitkin. Kun opas neuvoo koskettamaan säteilymittarilla maailmanpyörän vaunujen pohjaa, lukema kasvaa nelinkertaiseksi. Säteilyä on yhä jäljellä, eikä sitä voi havaita ihmisaistein.
Säteily on yhtä arvaamatonta kuin kohtalo itse.
Vielä muutama käytännön neuvo. Päiväretket Kiovasta alueelle ovat luultavasti kaikilla samanlaisia, samoin hintataso. Paljon riippuu oppaasta, meidän oppaamme tunsi asian mainiosti ja puhui niin paljon, että Pripjatin kävelykierrokselle ja kuvaamiselle olisi voinut jäädä enemmänkin aikaa.
Valtion velvoittaman annosmittarin lisäksi matkanjärjestäjät vuokraavat halukkaille hetkellisen säteilyn määrän näyttävää mittaria, meillä hinta oli 200 hryvniaa (vajaat 10 euroa). Se on melko turha kapistus, koska pienillä muutoksilla taustasäteilyyn ei ole käytännön merkitystä. Ainoa hyöty niistä on selfieissä, jos haluaa poseerata mittarin kanssa.
Kierroksen aikana voi osallistua lounaaseen työntekijöiden ruokalassa. Paikka tarjoaa aitoa neukkumeininkiä niin ruuan laadun kuin palvelun suhteen. Kokemus sekin. Ruokalaan mennään vanhanaikaisen säteilymittarin läpi. Toinen mahdollisuus on ottaa mukaan omat eväät. Ruokalan alakerrassa on neukkutyyliset wc-tilat, muita tyhjennysmahdollisuuksia on vähän, mikä kannattaa huomioida juomisessa.
Kohtalokas reaktorikoe käynnistyi yövuoron alkaessa klo 1 yöllä lauantaina 26.4.1986 ja johti räjähdykseen 23 minuuttia myöhemmin. Tietoja kohonneista säteilymääristä saatiin aluksi Ruotsin kautta ja vasta maanantaina 28.4. uutistoimisto TASS tiedotti ensi kerran onnettomuudesta. Omasta nuoruuden päiväkirjasta löytyy lyhyt merkintä samalta päivältä: säteily oli noussut Suomessa 2-6-kertaiseksi normaaliin taustasäteilyyn verrattuna.
Sen aikainen viranomaistoiminta näyttää nykymittapuulla säälittävältä. Suomi ei halunnut välittää Neuvostoliiton kannalta kiusallisia tietoja ennen kuin niiden oikeellisuudesta oltiin varmoja. Kun mitään omia tietolähteitä ei ollut, Suomen viranomaiset olivat Neuvostoliiton antamien tietojen varassa. Ne olivat niukkoja ja tapahtunutta vähätteleviä. Kuolleiden määräksi ilmoitettiin kaksi ja tilanteen sanottiin olevan hallinnassa.
Mukana oli myös huonoa onnea. Kotimaan säteilymittauksia haittasi virkamieslakko, jonka vuoksi ilmatieteenlaitoksen ainoa tietokone oli ollut kuukauden "kylmillään" eikä Kajaanissa sunnuntai-iltana havaittuja kohonneita säteilyarvoja lähdetty selvittämään virka-ajan ulkopuolella.
Täytyy muistaa, että maailma oli tuolloin kovin erilainen. Suurvallat tekivät ydinkokeita, joista levisi päästöpilviä ilman onnettomuuksiakin. Ei ollut sosiaalista mediaa lietsomassa paniikkia, illalla oli tv-uutiset ja aamulla ilmestyi päivän sanomalehti. Tiedottamisella ei ollut niin kiire.
Tänään säteilytason voi tarkistaa helposti netistä esimerkiksi sivulta https://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/sateilytilanne-tanaan. Toivottavasti emme koskaan joudu turvautumaan sivun tietoihin tositilanteessa.
Lisäys 19.7.2019: Vaikka Jaakko Leppäsen blogikirjoitus käsittelee Chernobyl-sarjan tapahtumia ja asiavirheitä, sen perusteellinen selvitys avaa erinomaisesti säteilyn vaikutuksia ja viranomaisten pelastustoimia.
Heti onnettomuuden jälkeen voimalan ympärille perustettiin 30 kilometrin säteellä suojavyöhyke. Vuonna 2011 alue katsottiin riittävän turvalliseksi turisteille ja tapahtumapaikalle alettiin järjestää kiertokäyntejä. HBO-sarja on kuulemma lisännyt vieraiden määrää merkittävästi ja Tšernobyl on yksi Ukrainan suosituimpia turistikohteita.
 |
| Onnettomuuden aiheuttanut neljäs reaktori tänään. |
Opas kertoo onnettomuusyön tapahtumista ja pelastustöistä. Bussissa pyörii myös video tapahtumista ja meidän bussissa myös dokumentti uuden, vuonna 2016 valmistuneen suojan (sarkofagi) rakentamisesta.
 |
| Turistiruuhkaa sulkuvyöhykkeen portilla. |
Kierroksen aikana nähdään muistomerkkejä ja vieraillaan aivan entisen voimalan vieressä. Alueella on yhä paljon toimintaa, sillä suojakuorta tarkkaillaan koko ajan ja sen sisällä etäohjatut robotit purkavat vanhoja rakenteita.
Lähistöllä on myös Dugan valtava tutka-antenni, joka oli ilmeisesti osa Neuvostoliiton ohjusvaroitusjärjestelmää. Huippusalainen paikka jouduttiin hylkäämään ydinvoimaturman jälkeen. Sen alle pääsee kävelemään, jolloin rakennelman valtava koko tekee vaikutuksen.
Lopuksi on kävelykierros pikaisen evakuoinnin autioittamassa Pripjatin (Pripyat) kaupungissa. Se perustettiin vuonna 1970 moderniksi "atomikaupungiksi", jossa asui paljon nuoria perheitä ja palvelut olivat sen ajan standardeilla huippuluokkaa. Ydinvoima oli arvostettu ja hyvin palkattu ala, aivan kuten digipalvelut ja startupit tänään.
Yli 30 vuoden aikana luonto on vallannut kaupungin takaisin ja näkymät ovat kuin ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Voisi kuvitella, että zombie hyppää esiin milloin mistäkin puskasta. Paras aika vierailuun on keväällä, kun puissa ei ole lehtiä estämässä näkyvyyttä. Toisaalta kesän vihreä luonto korostaa elämän voittoa materiasta.
 |
| Törmäysautot, joita ei koskaan ehditty käyttää. |
Lisää kuvia galleriassani.
Mitä onnettomuusyönä todella tapahtui? Hyvä kuvaus löytyy Ilta-Sanomien onnettomuuden 30-vuotispäivänä julkaistusta jutusta. Neuvostoliiton viranomaiset kaatoivat syyn henkilökunnan niskaan, ja tämä totuus jäi pitkään vallitsevaksi. Nyt kuitenkin tiedämme, että voimalan suunnittelu oli riskialtis, henkilökunta ei tuntenut sen toimintaa ja pelastustoimet kangertelivat, koska onnettomuuksiin ei oltu varauduttu oikeastaan lainkaan.
Matkailu avartaa aina, ja erityisesti Tsernobylissä. Seuraavassa muutamia itselleni heränneitä ajatuksia.
Ensinnäkin turismin olemus. Pelastustöissä kuoli välittömästi 31 henkilöä, myöhemmin säteilyn on arvioitu vaatineen 4000-6000 kuollutta lisää. Opas kertoi, miten palokunta ryntäsi paikalle ilman mitään suojavarusteita eikä kukaan aluksi ymmärtänyt tuhon laajuutta. Nuoria varusmiehiä tuotiin paikalle ja heille luvattiin kotiutus heti, kun olivat tehneet osansa pelastustöissä. Lukuisat ihmiset pilasivat oman ja osa myös jälkeläistensä tulevaisuuden ymmärtämättä vaaran vakavuutta. Neuvostoliiton aikana ei ollut matkapuhelimia eikä internetiä, joista olisi voinut hankkia tietoa. Oli pakko luottaa ja noudattaa ohjeita, tehdä velvollisuutensa.
Heidän uhrauksensa eivät olleet turhia. Onnettomuudessa vain noin 20 % ydinmateriaalista vapautui ilmaan. Pitkään oli vaara, että ilman pelastustoimia uusi, entistä voimakkaampi räjähdys olisi levittänyt ilmaan loputkin, jolloin uhrimäärä olisi moninkertaistunut ja osia Euroopasta olisi muuttunut asuinkelvottomaksi.
Tänään paikalle tulvii turisteja, jotka katsovat näkymää kameran linssin läpi, osa taiteellista kuvakulmaa etsien, osa mielessään tietokonepeleihin verraten. Samanlaisia kenttiä on lukuisissa peleissä, missä ammutaan vihollisia apokalyptisissa maisemissa. Mutta tämä on totta. Tai ainakin oli -- nyt se näyttää pelkältä viihteelliseltä kulissilta, jossa nuoret ottavat itsestään selfieitä kuunnellen samalla korvanapeistaan Spotifyn suosikkeja.
Mitähän henkensä uhranneet pelastajat olisivat ajatelleet, jos olisivat tienneet?
Käynti saa pohtimaan ydinvoiman turvallisuutta. Erään arvion mukaan Tsernobylin jälkihoito tuli niin kalliiksi, että se vaikutti osaltaan Neuvostoliiton romahdukseen. Lisäksi Tsernobylistä tuli ydinvoiman vaarallisuuden symboli juuri, kun ihmiskunta olisi tarvinnut co2-vapaata energiaa.
Jos jotakin, käynti osoittaa säteilyn arvaamattomuuden. Onnettomuudesta huolimatta Ukraina piti onnettomuusreaktori neljän vieressä olevat kolme aiempaa reaktoria käynnissä. Viimeinen niistä suljettiin vasta vuonna 2000. Vaikka aivan vieressä tapahtui suuri ydinonnettomuus, muiden reaktorien operointia voitiin jatkaa. Uuden suojakuoren rakentaminen vanhan, vuotavan sarkofagin vieressä oli sekin mahdollista, vaikka vanhan rakennuksen päälle ei säteilyn vuoksi ollut menemistä.
Osa puhdistustöihin osallistuneista henkilöistä ("likvidaattoreista") sairastui vakavasti, osa kuoli. Osa ei huomannut terveyshaittoja. Muutama onnettomuushetkellä valvomossa ollut työntekijä eli ainakin vielä 2000-luvun alussa.
Alueella työskentelee yhä ihmisiä, sillä on asuttuja kerrostaloja ja jopa pieni hotelli matkailijoiden yöpymistä varten. Mummoja ja pappoja on palannut kielloista huolimatta koteihinsa. Metsät näyttävät vihreiltä, aivan kuin kyse olisi luonnonpuistosta.
Tsernobyl on onnettomuusalue, mutta ei sellainen totaalisen kuollut erämaa jollaiseksi ydintuho yleensä kuvitellaan.
Turisteja viedään turvallisille alueille, mutta kaikkialle ei ole menemistä. Maaperä on saastunut, eikä sitä voi kaivaa, joten putket vedetään maan pintaa pitkin. Kun opas neuvoo koskettamaan säteilymittarilla maailmanpyörän vaunujen pohjaa, lukema kasvaa nelinkertaiseksi. Säteilyä on yhä jäljellä, eikä sitä voi havaita ihmisaistein.
Säteily on yhtä arvaamatonta kuin kohtalo itse.
Vielä muutama käytännön neuvo. Päiväretket Kiovasta alueelle ovat luultavasti kaikilla samanlaisia, samoin hintataso. Paljon riippuu oppaasta, meidän oppaamme tunsi asian mainiosti ja puhui niin paljon, että Pripjatin kävelykierrokselle ja kuvaamiselle olisi voinut jäädä enemmänkin aikaa.
Valtion velvoittaman annosmittarin lisäksi matkanjärjestäjät vuokraavat halukkaille hetkellisen säteilyn määrän näyttävää mittaria, meillä hinta oli 200 hryvniaa (vajaat 10 euroa). Se on melko turha kapistus, koska pienillä muutoksilla taustasäteilyyn ei ole käytännön merkitystä. Ainoa hyöty niistä on selfieissä, jos haluaa poseerata mittarin kanssa.
Kierroksen aikana voi osallistua lounaaseen työntekijöiden ruokalassa. Paikka tarjoaa aitoa neukkumeininkiä niin ruuan laadun kuin palvelun suhteen. Kokemus sekin. Ruokalaan mennään vanhanaikaisen säteilymittarin läpi. Toinen mahdollisuus on ottaa mukaan omat eväät. Ruokalan alakerrassa on neukkutyyliset wc-tilat, muita tyhjennysmahdollisuuksia on vähän, mikä kannattaa huomioida juomisessa.
Kohtalokas reaktorikoe käynnistyi yövuoron alkaessa klo 1 yöllä lauantaina 26.4.1986 ja johti räjähdykseen 23 minuuttia myöhemmin. Tietoja kohonneista säteilymääristä saatiin aluksi Ruotsin kautta ja vasta maanantaina 28.4. uutistoimisto TASS tiedotti ensi kerran onnettomuudesta. Omasta nuoruuden päiväkirjasta löytyy lyhyt merkintä samalta päivältä: säteily oli noussut Suomessa 2-6-kertaiseksi normaaliin taustasäteilyyn verrattuna.
Sen aikainen viranomaistoiminta näyttää nykymittapuulla säälittävältä. Suomi ei halunnut välittää Neuvostoliiton kannalta kiusallisia tietoja ennen kuin niiden oikeellisuudesta oltiin varmoja. Kun mitään omia tietolähteitä ei ollut, Suomen viranomaiset olivat Neuvostoliiton antamien tietojen varassa. Ne olivat niukkoja ja tapahtunutta vähätteleviä. Kuolleiden määräksi ilmoitettiin kaksi ja tilanteen sanottiin olevan hallinnassa.
Mukana oli myös huonoa onnea. Kotimaan säteilymittauksia haittasi virkamieslakko, jonka vuoksi ilmatieteenlaitoksen ainoa tietokone oli ollut kuukauden "kylmillään" eikä Kajaanissa sunnuntai-iltana havaittuja kohonneita säteilyarvoja lähdetty selvittämään virka-ajan ulkopuolella.
 |
| Helsingin Sanomien uutinen 30.4.1986 on tänään koomista luettavaa |
Tänään säteilytason voi tarkistaa helposti netistä esimerkiksi sivulta https://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/sateilytilanne-tanaan. Toivottavasti emme koskaan joudu turvautumaan sivun tietoihin tositilanteessa.
Lisäys 19.7.2019: Vaikka Jaakko Leppäsen blogikirjoitus käsittelee Chernobyl-sarjan tapahtumia ja asiavirheitä, sen perusteellinen selvitys avaa erinomaisesti säteilyn vaikutuksia ja viranomaisten pelastustoimia.
Ukrainassa on muitakin tahattomia säteilyonnettomuustapauksia. Louhoksella hukkunut teollinen säteilymittarin osa päätyi betoniin ja kerrostalon seinäelementtiin Kramatorskissa 1980–1989. Yhdeksän vuoden aikana useita ihmisiä sairastui tai kuoli, ennenkuin osattiin epäillä säteilyä.
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Kramatorsk_radiological_accident
Asiasta voi olla myös toista mieltä:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=ciStnd9Y2ak
Hyvä katsaus.
VastaaPoistaIlmeisesti aika suuri osa päästöistä kulkeutui myös Valko-Venäjälle tai alueelle, joka nykyisin on Valko-Venäjää, jonka vuoksi Svetlana Aleksijevitš on haastatellut ihmisiä, ja julkaissut kertomuksia, niitä ei ole mukava lukea.
Ai ylijohtaja oli muka pyytänyt tietokoneen jättämistä päälle lakon ajaksi, ja sitä ei toteltu? Great. Uskoisiko tuota edes.
VastaaPoistaBTW tv-sarja on upea.
Kiinnostava bloggaus, kiitoksia siitä!
VastaaPoistaMyös kuvagalleria on kiehtova, vaikka onnettomuuden unohtaisi kokonaan. Siitä näkee hyvin, miten luonto ottaa omansa takaisin.
Ydinkokeet ilmakehässä oli lopetettu suurelta osin jo yli 20 vuotta ennen onnettomuutta. Tosin Ranska jatkoi vuoteen 1974 ja Kiina vuoteen 1980.
VastaaPoistaMahtoivatkohan Venäläiset odottaa että kukaan ei huomaa mitään ja peitetään jäljet sekä ollaan ettei mitään olisi tapahtunut? Vasta kun länsimaissa (esim. Ruotsissa) alettiin julkisesti ihmettelemään kohonneita säteilyarvoja ja tuulten perusteella ne pystyttiin paikallistamaan Ukrainan suunnalle oli Neukkujen pakko myöntää ydinvoimalaonnettomuuden tapahtuneen. NL:n omat kansalaisetkaan eivät saaneet tietoa siitä mitä oli tapahtunut vasta kun useiden päivien päästä ja silloinkin hyvin valikoidusti. Lisäksi oli NL:n oli pakko nöyrtyä pyytämään apua ulkovalloilta kun havaitsivat etteivät he hallitse tilannetta ollenkaan yksin.
VastaaPoistaAjankohta oli huono NL:n imagon kannalta; Jenkit olivat voittaneet Apollo menestyksellään avaruuskisan, Afganistanin sota oli menossa pahasti mönkään, Ronald Reagan uhosi "tähtien sota" ohjelmallaan ja oli nimennyt NL:n "pahan valtakunnaksi". Lisäksi maan puikoissa oli jo neljäs pääsihteeri muutaman vuoden sisään, Gorbatsov, joka oli jo uudistus aatteillaan alkanut huojuttaa vanhoja valtarakenteita. Olisiko siinä ollut mahdollisia syitä miksi asia olisi yritetty salata?
Neuvostoliitossa ei ylipäätään uutisoitu kielteisistä asioista, kuten lento-onnettomuuksista. Vakavaan ydinvoimalaonnettomuuteen ei oltu varauduttu sen paremmin pelastus- kuin tiedottamismielessä, tilanne tuli täytenä yllätyksenä. Onneksi vallassa oli Gorbatsov, Breznevin aikaan tapahtuma olisi luultavasti yritetty kiistää loppuun asti ja musta puhua valkoiseksi.
VastaaPoistaVielä onnettomuuksien salaamisesta: tuore uutinen siitä, että USAssa edustajainhuone vaatii Pentagonia selvittämään, tekikö armeija punkeista bioaseita, kuulostaa salaliittoteorialta tai aprillipilalta. Mutta kai se on pakko ottaa vakavasti? Borrelioosi bioaseena kuulostaa pöhköltä.
VastaaPoistaUSA:ssa on myös lukuisia saastumistapauksia, joissa pilaantunut joki tai maaperä on vaarantanut asukkaiden terveyden, eikä vaarasta ole tiedotettu.
Huonojen uutisten kertominen tuntuu aina olevan yhtä vaikeaa.
Vielä osui silmiini uutinen, jonka mukaan 200 WTC-iskun pelastustöissä ollutta palomiestä on kuollut tapahtuman aiheuttamiin sairauksiin (ja 343 menehtyi 11.9.2001). He tiesivät riskin paremmin kuin Tsernobylin kolleegansa, mutta hoitivat silti velvollisuutensa.
VastaaPoistaTuo, että kansa olisi Suomessa ollut Ruotsista saatujen säteilytietojen varassa, ei kyllä ihan tarkalleen ottaen pidä paikkansa. Kohonnut säteilytaso havaittiin sekä Suomessa että Ruotsissa sunnuntai-iltana. STUK sai puolustusvoimilta tiedon seuraavana aamuna, jolloin myös Ruotsista otettiin yhteyttä. Ensimmäinen tiedote luettiin radiossa iltapäivällä.
VastaaPoistaNuo kaikki tapahtumat mahtuvat suurin piirtein puolen vuorokauden sisään, ja Ruotsin ja Suomen viranomaisten antaman tiedotteen välillä on korkeintaan muutama tunti.
"Neuvostoliitossa ei ylipäätään uutisoitu kielteisistä asioista,"
VastaaPoistaOnko Yle tai HS kertonut tästä? Tämä tosin on huvittavaa, mutta nauru se vasta vaarallista onkin.
"Russian President Putin slips on ice during annual hockey game"
https://www.youtube.com/watch?v=JiogOlN_ezA
Neuvostoliiton toiminta 1980-luvulla omia kansalaisiaan kohtaan tuntuu välinpitämättömältä. Ihmisten terveys vaarantui salailun ja piittaamattomuuden vuoksi.
VastaaPoistaSamanlaista tapahtuu myös länsimaissa. Yhdysvalloissa on monia saastuneita alueita, joilla asukkaiden terveys on vaarantunut puutteellisen viranomaistoiminnan vuoksi. Viimeksi tänään osui silmiini Huffington Postin uutinen "<a href="https://www.huffpost.com/entry/birmingham-alabama-pollution-superfund-site_n_5d40750ae4b0db8affaf3ade>Potentially Dangerous Conditions May Exist In This Area</a>", josta muutamia lainauksia:
"residents of North Birmingham are living in a nightmare as bureaucracy and corruption undermine public health" - kuulostaa ihan Neuvostoliitolta.
"We passed houses where lawn chairs sat against the industrial site’s fence line, the neighbors long gone, abandoned homes remaining." - kuulostaa ihan Pripjatilta.
"Don’t eat or drink in your yard. Don’t chew gum outside. Don’t grow a garden. Wash children and their toys if they come in contact with the soil." - saastuminen kuulostaa samanlaiselta kuin säteily.
"The first, a public health dispute over whether residents of the Superfund site are really sicker than other populations; and the second, a complicated political scandal that makes research and restoration here nearly impossible. By 2011, investigations by local station CBS 42 found residents throughout North Birmingham diagnosed with chronic illnesses. Multiple generations of families were suffering from cancer simultaneously; children were reliant on inhalers and breathing machines, and parents were searching for answers for unexplained dermatological and behavioral issues." - kuulostaa ihan Tsernobylin kaltaiselta sotkulta ja peittelyltä, vaikka mittakaava onkin selvästi pienempi.
Vastaavia jätevuoria ja saastealueita on Yhdysvalloissa lukuisia muitakin.