Mikä on valheiden hinta?
Emme me luule niitä totuudeksi.
Suurin vaara on se, että kun kuulemme valheita, emme tunnista totuutta. Mitä me sitten teemme?
Mitä muuta jää?
Hylkäämme toivon totuudesta ja tyydymme sen sijaan tarinoihin.
HBO-kanavan viisiosainen minisarja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta oli alkukesän ilmiö. Sarjan jaksot ilmestyivät touko-kesäkuussa viikon välein ja ne herättivät valtavasti kehuja. IMDB:n arviot ovat ylistäviä (Chernobyl, keskiarvo 9,5).
Katsoin sarjan vasta palattuani Tšernobylistä. Ensimmäinen reaktio oli lievä pettymys -- tämähän oli melko tavanomainen draama, jonka lopputulos oli alusta lähtien tiedossa. Vasta viimeinen jakso pelasti kaiken. Se tosin tuntui JFK - avoin tapaus toisinnolta ja hyvin epäneuvostoliittolaiselta.
Lukuisat asiavirheet latistivat omaa katselukokemusta. Esimerkiksi helikopteri törmäsi kaapeleihin vasta puoli vuotta myöhemmin. Pripjat evakuoitiin huhtikuussa, mutta siihen liittyvät kohtaukset on kuvattu keskikesällä. Eniten häiritsi kuitenkin sarjan antama kuva, jonka mukaan yksi varaministeri ja yksi tiedemies vastasivat katastrofin hoidosta. Eihän se voinut niin olla!
Naiset on usein sivuutettu merkittävistä tapahtumista kertovissa elokuvissa ja kirjoissa. Tässä oli päinvastoin: sarjan tarpeita varten oli luotu kuvitteellinen naistiedemies, josta tehtiin sankari. Historiallista vääristelyä oli käännetty 180 astetta toiseen suuntaan. Mutta vääristely mikä vääristely.
Katseltuani sarjan kohtauksia uudelleen ja kuunneltuani sarjaan liittyvän podcastin (Spotify, Apple) olen muuttanut suhtautumistani. Sarjan kirjoittaja oli perehtynyt aiheeseen viiden vuoden ajan, joten hän tunsi tapahtumat hyvin, vaikka olikin tv-sarjaa varten lyhentänyt ja yhdistänyt niitä, ja luonut ylimääräisen henkilön kuvaamaan kymmenien tiedemiesten panosta katastrofin jälkihoidossa. Tv-sarja ei ole dokumentti, mutta se välittää omilla keinoillaan saman lopputuloksen.
On yllättävää, ettei Tšernobylin tapahtumista ole aiemmin tehty elokuvia. Tarina on dramaattinen ja siinä on monia sankareita, joiden teot ovat muistamisen arvoisia. Suurin syy unohdukseen oli Neuvostoliitto, joka yritti häivyttää katastrofin mahdollisimman nopeasti. Onneksi tapahtumat on nyt kaivettu esiin.
Vuoden 1986 jälkeen on syntynyt sukupolvia, jotka ovat kuulleet Tšernobylistä vain koulussa tai lukeneet netissä. Heille tapahtumien ja seurausten avaaminen on hyödyllistä ja kiinnostavaa. Itse muistan tapahtumaan ja seurauksiin liittyviä tv-uutisia, mutta esimerkiksi Legasovin kohtalo oli itselleni täysin uutta tietoa.
Tähän liittyykin omituinen virhe, jota en itsekään heti oivaltanut. Legasov ei kuollut tasan kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen, vaan vasta päivää myöhemmin. Sarjassa kahden vuoden merkkipäivällä on keskeinen rooli.
Tv-sarjassa oli monia kohtauksia, jotka tuntuivat liioitelluilta ja epäaidoilta. Podcastissa käsikirjoittaja Craig Mazin kuitenkin kertoi niiden perustuvan tositapahtumiin -- tai ainakin tarinoihin, joita osalliset ja paikalliset ovat kertoneet. Lopullista varmuutta kaikista tapahtumista ei saada koskaan.
Moni katsojista ihmettelee, miksi voimalan henkilökunta, palomiehet, kaivosmiehet, tutkijat, helikopteripilotit ja monet muut suorittivat tehtäviä, joissa kuolettavan säteilyannoksen riski oli niin suuri. Eikö heille kerrottu vaarasta? Eivätkö he tienneet henkensä olevan uhattuna?
Itse mietin samaa 11.9.2001, kun katselin television uutiskuvia WTC-iskujen tuhosta. Ilma oli sakeana myrkkykaasuista, asbestista ja pölystä. Maallikkokin näki, että pelastushenkilökunta toimi oman henkensä uhalla. He tekivät kuitenkin velvollisuutensa, sen, mihin heidät oli koulutettu ja mihin heitä oli valmisteltu. (Lisätty 6.9.2019 linkki pelastushenkilöstön terveystutkimukseen).
Uskon, että Tšernobylissä tapahtui samoin. Kaikki eivät ymmärtäneet vaaraa, koska ydinvoima oli Neuvostoliitossa arkipäiväistä ja vientituotteena kansallisen ylpeyden aihe, mutta osa varmasti ymmärsi. Tietäen, että vaarassa oli oman maan ja koko Euroopan tulevaisuus, he tekivät velvollisuutensa. Neuvostoliitossa ajatus kollektiivisesta edusta yksilön sijaan oli varmasti korostuneempi kuin New Yorkissa. (CNN uutisoi juuri 200. WTC-pelastustöihin osallistuneen palomiehen menehtymisestä sairauksiin ja Trump hyväksyi 10 miljardin dollarin avustusrahaston perustamisen).
Jokainen valheemme kerryttää velkaa totuudelle.
Ennemmin tai myöhemmin velka pitää maksaa.
Näin RMBK-reaktori räjähtää. Valheiden takia.
(Legasov oikeudenkäynnissä)
Tšernobyl-sarjan tärkein sanoma on ajankohtainen yhä tänäänkin: valheet kumuloituvat ja lisäävät taakkaa, joka tulee väistämättä maksettavaksi jonain päivänä. Silloin eniten kärsivät syyttömät, eivät itse valehtelijat. Siksi yhtään selvää valhetta ei tule hyväksyä. Niitä on vastustettava ja korjattava heti, koska muutoin kehitys karkaa käsistä ja tuloksena on katastrofi. Vaikka sarja kertoo Neuvostoliiton valheista, nykyinen valeuutisten ja somevaikuttamisen aikakausi toimii samoilla periaatteilla kaikkialla maailmassa.
Vasta sarjan katsottuaan ymmärtää, miten valheet ja virheet voivat johtaa tuhoon ilman, että selkeitä syyllisiä on vaikea osoittaa. Suurten tapahtumien taustalla ei ole suurta salaliittoa eikä pahojen ihmisten suunnitelmaa, vaan ketju kasaantuvia valheita ja yksilöiden tekemiä virheitä.
Vielä pari sanaa sarjasta. Faktavirheistä huolimatta tekijä korostaa kaiken olevan mahdollisimman aitoa. Valvomon henkilönimet ovat aitoja, heidän toimintansa samoin. On pakko uskoa, etteivät valvomon työntekijät oikeasti ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. Heidän tietämyksensä mukaan reaktori ei voinut räjähtää. Koulutus, usko ja neljän reaktorin (plus kaksi uutta rakenteilla) valtava kompleksi synnytti valheellisen turvallisuuden tunteen.
Miten tehdä jännittävä draama aiheesta, jonka lopputuloksen kaikki tietävät alkuhetkistä lähtien? Jos tapahtumat kerrottaisiin aikajärjestyksessä, sarjasta ei mitenkään saisi kiinnostavaa. Craig Mazin on päätynyt nerokkaisiin ratkaisuihin. Yksi niistä on näyttää räjähdys heti lyhyen johdannon jälkeen. Katsoja palkitaan ja hänen uteliaisuutensa tyydytetään vasta viimeisessä jaksossa.
Itseni yllätti tieto, että oikeudenkäynti todella tapahtui ja vieläpä Tsernobylin kaupungissa heinäkuussa 1987. JFK-leffasta kopioitu tapa esitellä aihe katsojille on amerikkalainen, mutta toimii mainiosti. Todellisuudessa oikeudenkäynti kesti kolme viikkoa ja oli todella tylsä. Sarjassa tähtitodistajana esiintyvä Legasov ei ollut lainkaan paikalla.
Tšernobyl ei ole kannanotto ydinvoimaa vaan valehtelua vastaan. Se ei ole dokumentti, vaikka tapahtumat ovatkin tosia -- myös ne kaikkein epäuskottavimmat kohdat, ja erityisesti juuri ne.
Suosittelen Tšernobylin katsomista kaikille. Nyt sen näkee HBO-kanavalta, mutta on vain ajan kysymys, milloin jokin suomalainen tv-kanava ostaa sarjan esitysoikeudet.
Kiinnostunut voi ladata myös kaikkien jaksojen käsikirjoitukset sivulta https://johnaugust.com/library Kannattaa kuitenkin katsoa sarja ensin ja tutustua käsikirjoitukseen vasta jälkikäteen.
Muokattu ja täydennetty 28.7.2019 sekä 29.7.2019.
Emme me luule niitä totuudeksi.
Suurin vaara on se, että kun kuulemme valheita, emme tunnista totuutta. Mitä me sitten teemme?
Mitä muuta jää?
Hylkäämme toivon totuudesta ja tyydymme sen sijaan tarinoihin.
HBO-kanavan viisiosainen minisarja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta oli alkukesän ilmiö. Sarjan jaksot ilmestyivät touko-kesäkuussa viikon välein ja ne herättivät valtavasti kehuja. IMDB:n arviot ovat ylistäviä (Chernobyl, keskiarvo 9,5).
 |
| Tšernobyl tv-sarjassa on vain viisi jaksoa. Toista tuotantokautta ei tule. |
Lukuisat asiavirheet latistivat omaa katselukokemusta. Esimerkiksi helikopteri törmäsi kaapeleihin vasta puoli vuotta myöhemmin. Pripjat evakuoitiin huhtikuussa, mutta siihen liittyvät kohtaukset on kuvattu keskikesällä. Eniten häiritsi kuitenkin sarjan antama kuva, jonka mukaan yksi varaministeri ja yksi tiedemies vastasivat katastrofin hoidosta. Eihän se voinut niin olla!
Naiset on usein sivuutettu merkittävistä tapahtumista kertovissa elokuvissa ja kirjoissa. Tässä oli päinvastoin: sarjan tarpeita varten oli luotu kuvitteellinen naistiedemies, josta tehtiin sankari. Historiallista vääristelyä oli käännetty 180 astetta toiseen suuntaan. Mutta vääristely mikä vääristely.
Katseltuani sarjan kohtauksia uudelleen ja kuunneltuani sarjaan liittyvän podcastin (Spotify, Apple) olen muuttanut suhtautumistani. Sarjan kirjoittaja oli perehtynyt aiheeseen viiden vuoden ajan, joten hän tunsi tapahtumat hyvin, vaikka olikin tv-sarjaa varten lyhentänyt ja yhdistänyt niitä, ja luonut ylimääräisen henkilön kuvaamaan kymmenien tiedemiesten panosta katastrofin jälkihoidossa. Tv-sarja ei ole dokumentti, mutta se välittää omilla keinoillaan saman lopputuloksen.
On yllättävää, ettei Tšernobylin tapahtumista ole aiemmin tehty elokuvia. Tarina on dramaattinen ja siinä on monia sankareita, joiden teot ovat muistamisen arvoisia. Suurin syy unohdukseen oli Neuvostoliitto, joka yritti häivyttää katastrofin mahdollisimman nopeasti. Onneksi tapahtumat on nyt kaivettu esiin.
Vuoden 1986 jälkeen on syntynyt sukupolvia, jotka ovat kuulleet Tšernobylistä vain koulussa tai lukeneet netissä. Heille tapahtumien ja seurausten avaaminen on hyödyllistä ja kiinnostavaa. Itse muistan tapahtumaan ja seurauksiin liittyviä tv-uutisia, mutta esimerkiksi Legasovin kohtalo oli itselleni täysin uutta tietoa.
Tähän liittyykin omituinen virhe, jota en itsekään heti oivaltanut. Legasov ei kuollut tasan kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen, vaan vasta päivää myöhemmin. Sarjassa kahden vuoden merkkipäivällä on keskeinen rooli.
Tv-sarjassa oli monia kohtauksia, jotka tuntuivat liioitelluilta ja epäaidoilta. Podcastissa käsikirjoittaja Craig Mazin kuitenkin kertoi niiden perustuvan tositapahtumiin -- tai ainakin tarinoihin, joita osalliset ja paikalliset ovat kertoneet. Lopullista varmuutta kaikista tapahtumista ei saada koskaan.
Moni katsojista ihmettelee, miksi voimalan henkilökunta, palomiehet, kaivosmiehet, tutkijat, helikopteripilotit ja monet muut suorittivat tehtäviä, joissa kuolettavan säteilyannoksen riski oli niin suuri. Eikö heille kerrottu vaarasta? Eivätkö he tienneet henkensä olevan uhattuna?
Itse mietin samaa 11.9.2001, kun katselin television uutiskuvia WTC-iskujen tuhosta. Ilma oli sakeana myrkkykaasuista, asbestista ja pölystä. Maallikkokin näki, että pelastushenkilökunta toimi oman henkensä uhalla. He tekivät kuitenkin velvollisuutensa, sen, mihin heidät oli koulutettu ja mihin heitä oli valmisteltu. (Lisätty 6.9.2019 linkki pelastushenkilöstön terveystutkimukseen).
Uskon, että Tšernobylissä tapahtui samoin. Kaikki eivät ymmärtäneet vaaraa, koska ydinvoima oli Neuvostoliitossa arkipäiväistä ja vientituotteena kansallisen ylpeyden aihe, mutta osa varmasti ymmärsi. Tietäen, että vaarassa oli oman maan ja koko Euroopan tulevaisuus, he tekivät velvollisuutensa. Neuvostoliitossa ajatus kollektiivisesta edusta yksilön sijaan oli varmasti korostuneempi kuin New Yorkissa. (CNN uutisoi juuri 200. WTC-pelastustöihin osallistuneen palomiehen menehtymisestä sairauksiin ja Trump hyväksyi 10 miljardin dollarin avustusrahaston perustamisen).
Jokainen valheemme kerryttää velkaa totuudelle.
Ennemmin tai myöhemmin velka pitää maksaa.
Näin RMBK-reaktori räjähtää. Valheiden takia.
(Legasov oikeudenkäynnissä)
Tšernobyl-sarjan tärkein sanoma on ajankohtainen yhä tänäänkin: valheet kumuloituvat ja lisäävät taakkaa, joka tulee väistämättä maksettavaksi jonain päivänä. Silloin eniten kärsivät syyttömät, eivät itse valehtelijat. Siksi yhtään selvää valhetta ei tule hyväksyä. Niitä on vastustettava ja korjattava heti, koska muutoin kehitys karkaa käsistä ja tuloksena on katastrofi. Vaikka sarja kertoo Neuvostoliiton valheista, nykyinen valeuutisten ja somevaikuttamisen aikakausi toimii samoilla periaatteilla kaikkialla maailmassa.
Vasta sarjan katsottuaan ymmärtää, miten valheet ja virheet voivat johtaa tuhoon ilman, että selkeitä syyllisiä on vaikea osoittaa. Suurten tapahtumien taustalla ei ole suurta salaliittoa eikä pahojen ihmisten suunnitelmaa, vaan ketju kasaantuvia valheita ja yksilöiden tekemiä virheitä.
Vielä pari sanaa sarjasta. Faktavirheistä huolimatta tekijä korostaa kaiken olevan mahdollisimman aitoa. Valvomon henkilönimet ovat aitoja, heidän toimintansa samoin. On pakko uskoa, etteivät valvomon työntekijät oikeasti ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. Heidän tietämyksensä mukaan reaktori ei voinut räjähtää. Koulutus, usko ja neljän reaktorin (plus kaksi uutta rakenteilla) valtava kompleksi synnytti valheellisen turvallisuuden tunteen.
Miten tehdä jännittävä draama aiheesta, jonka lopputuloksen kaikki tietävät alkuhetkistä lähtien? Jos tapahtumat kerrottaisiin aikajärjestyksessä, sarjasta ei mitenkään saisi kiinnostavaa. Craig Mazin on päätynyt nerokkaisiin ratkaisuihin. Yksi niistä on näyttää räjähdys heti lyhyen johdannon jälkeen. Katsoja palkitaan ja hänen uteliaisuutensa tyydytetään vasta viimeisessä jaksossa.
Itseni yllätti tieto, että oikeudenkäynti todella tapahtui ja vieläpä Tsernobylin kaupungissa heinäkuussa 1987. JFK-leffasta kopioitu tapa esitellä aihe katsojille on amerikkalainen, mutta toimii mainiosti. Todellisuudessa oikeudenkäynti kesti kolme viikkoa ja oli todella tylsä. Sarjassa tähtitodistajana esiintyvä Legasov ei ollut lainkaan paikalla.
Tšernobyl ei ole kannanotto ydinvoimaa vaan valehtelua vastaan. Se ei ole dokumentti, vaikka tapahtumat ovatkin tosia -- myös ne kaikkein epäuskottavimmat kohdat, ja erityisesti juuri ne.
Suosittelen Tšernobylin katsomista kaikille. Nyt sen näkee HBO-kanavalta, mutta on vain ajan kysymys, milloin jokin suomalainen tv-kanava ostaa sarjan esitysoikeudet.
Kiinnostunut voi ladata myös kaikkien jaksojen käsikirjoitukset sivulta https://johnaugust.com/library Kannattaa kuitenkin katsoa sarja ensin ja tutustua käsikirjoitukseen vasta jälkikäteen.
Muokattu ja täydennetty 28.7.2019 sekä 29.7.2019.
Pienet virheet, niiden salailu ja kasautuminen ovat olleet pääosassa myös monessa Lentoturmatutkinnan jaksossa. Suuria potentiaalisia riskejä omaavissa monimutkaisissa järjestelmissä ei kerta kaikkiaan vain ole vara löysäillä tai katsoa vaaratilanteita läpi sormien.
VastaaPoistaKuulostaa samalta mihin Nokiakin kaatui, pelkoon ja valehteluun.
VastaaPoistaLegasov ei ollut edes paikalla oikeudessa, mutta fiktiivinen luento reaktiivisuudesta valotti ydinvoimalan toimintaa. Edes Neuvostoliitossa ei ketään ammuttu enää 1980-luvulla. Miljöö ja ajankuva oli muuten hyvin autenttinen. Kävin Kiovassa 1980-luvulla ja muualla Neuvostoliitossa yksityiskotien vieraana. Kämpät olivat tuollaisia, paksut verhot, tummaa puuviilua. Tapana oli viettää aikaa ystävien kanssa keittiössä.
VastaaPoistaKuinka todenmukaisesti Chernobyl on kuvattu?
VastaaPoistaErinomainen linkki ja sivu faktantarkistuksesta. Ensimmäiseltä katsomalta asiavirheet ja neuvostoaikaa pilkkaava asenteellisuus ("jos teet virheitä, sinut ammutaan") vaivasivat, mutta ne eivät lopulta ole kovin oleellisia. Tsernobylin tapahtumia ei voi kertoa täysin faktapohjaisesti, kerronta vaatii asioiden yksinkertaistamista ja yhdistämistä. Jopa jenkkityylisen oikeudenkäynnin antaa anteeksi, koska se toimii sarjassa niin mainiosti.
VastaaPoistaLisäksi podcastien kuuntelu osoitti, että Mazin oli täysin tietoinen asioiden oikeasta laidasta ja vääristeli niitä tietoisesti.
Joitakin asioita on silti vaikea hyväksyä, kuten säteilyn vertaamista luoteihin tai säteilyn tarttumisesta ihmisestä toiseen viruksen lailla. Ihan näin yksinkertaiselle tasolle ei tarvitsisi edes perusjenkkikatsojan vuoksi mennä.
YLE:lla olisi suorastaan velvollisuus hankkia ko. sarja ohjelmistoonsa jo pelkästään sen vuoksi että se koski Suomea aika läheisesti, tapahtuihan onnettomuus silloisessa naapurimaassa. Jo pelkkänä aiheena se varmasti herättää suurta kiinnostusta ja eikä tarvitsisi kansalaisten erikseen maksaa ohjelman katsomisesta jos se näkyisi Areena-palvelussa.
VastaaPoista"[S]arjan tarpeita varten oli luotu kuvitteellinen naistiedemies, josta tehtiin sankari.
VastaaPoistaTšernobyl ei ole kannanotto ydinvoimaa vaan valehtelua vastaan."
Tämän mukaan NL:ssa naisten osuus matemaattisissa ja teknisissä tehtävissä oli huomattavan suuri.
Minusta Chernobyl (kirjoitan näin, koska sarjan nimeä ei taida olla litteroitu suomeen, vaan sitä markkinoidaan alkuperäisessä muodossa) on kannanotto avoimuuden puolesta salailua vastaan. Sarjasta ei oikeastaan saa ydinvoiman vastaista näkökulmaa tai kuvaa. Minulle sarja pikemminkin vahvisti sitä mahdollisuutta, että ydintuho ei ole koko maailman tuho, ja ydinvoimaa voidaan käyttää rauhanomaisesti ja turvallisesti, jos turvallisuus asetetaan voittojen edelle. Alaa pitää säännellä ja valvoa. Valtion ja tiedotusvälineiden pitää varmistaa, että atomireaktio pysyy hallinnassa ja menettelytavat ovat kaiken parhaan tiedon mukaiset.
"[K]uunneltuani sarjaan liittyvän podcastin (Spotify, Apple) olen muuttanut suhtautumistani."
VastaaPoistaPodcastit (kolme osaa) jaossa myös Soundcloudissa. Soundcloud ei vaadi DRM:ää.
Podcastissa kerrottiin, että insinööri Djatlov oli jo aiemmin "kutittanut lohikäärmeen häntää" – altistunut lähes kohtalokkaalle määrälle säteilyä työskennellessään ydinsukellusveneiden reaktoreiden parissa ennen Tšernobyliä. Tarinasta välittyy eräänlainen cowboy-asenne tai välinpitämätön uhkarohkeus, joka johti turvallisuusmääräysten ohittamiseen.
VastaaPoistaMieleen tuli heti Louis Slotin, joka rikkoi plutoniumin käsittelyn varomääräyksiä. Slotin käytti mukavuudenhalusta tai katteettomasta itsevarmuudesta ruuvimeisseliä kannattelemaan koelaitteen kupua. Meisseli lipsahti, kupu putosi kiinni ja reaktio käynnistyi. Slotin kuoli yhdeksässä päivässä säteilymyrkytykseen, vaikka hän oli hajottanut kokoonpanon välittömästi sekunneissa. Varomääräykset oli laadittu sen jälkeen, kun Slotinin kollega Harry Daghlian oli kuollut saman Demon Coreksi kutsutun säteilylähteen aiheuttamiin vammoihin vain kuukausia aiemmin.
Muistin lukeneeni tästä "lohikäärmeen hännän kutittelusta" Hesarista ja juttu löytyikin 7.8.2016: "Se oli sitten siinä". Huolettomuutta ja cowboy-asennetta on esiintynyt aina.
VastaaPoistaNeuvostoliitossa oli paljon naisia tutkijoina ja lääkäreinä, mutta ei juuri lainkaan politiikan päättävissä tehtävissä.
Jenkit kirjoittavat Chernobyl, Ukrainassa se litteroidaan länsiaakkosilla muotoon Chornobyl. Paikan päältä ostamassani jääkaappimagneetissa lukee sarkofagin valokuvan päällä "Chornobyl tour".
"Jenkit kirjoittavat Chernobyl, Ukrainassa se litteroidaan länsiaakkosilla muotoon Chornobyl."
VastaaPoistaPaikkakunta on suomeksi Tšernobyl (kansallisen standardin siirtokirjoituksen mukaan). Chernobyl on englannin mukaisessa asussa, ja suomalaisessa kontekstissa tässä muodossa sana tarkoittaa HBO:n sarjaa.
---------
Itse kirjoitan entisen NL:n paikannimistöä joskus "väärin" venäläisen asun mukaan, esimerkkinä en koskaan puhu Georgiasta, vaan Gruusiasta.
Viroa en milloinkaan kutsu muulla nimellä kuin Eesti.
HS:n artikkeli on mielenkiintoinen. Artikkelin kuvassa nähdään Louis Slotin ja Herb Lehr. Kuvaavaa on, että Lehr eli pitkän elämän. Hän kuoli tammikuussa 2018 95-vuotiaana, vaikka oli ollut kiinteästi mukana Manhattan-projektissa. Lehr ei koskaan ottanut turhia riskejä.
VastaaPoista