Suomalaiset kaikkoavat Facebookista - Peak some

Harto Pöngän laskelmat, joiden mukaan Facebookista oli lähtenyt 300 000 suomalaista, saivat aikaan pienoisen kohun. Asia oli ilmeisesti arka myös yhtiölle itselleen, joka tavoistaan poiketen kommentoi asiaa. Uusimman tiedotteen mukaan käyttäjien määrä ei olisi laskenut keväästä, vaan olisi edelleen 2,8 miljoonaa. Myös Helsingin Sanomien Jussi Pullinen on pohdiskellut lukujen kertomaa.

Blogissa Pönkä avaa laskelmiaan tarkemmin. Kopioin sieltä keskeisen kuvaajan tähän:

Harto Pöngän laskelma Facebookin kuukausittaisista käyttäjämääristä Suomessa.

Grafiikan perusteella lasku on tuntuva ja kiistaton. Sen syistä voidaan olla monta mieltä. Keväällä oli iso tietosuojakohu, joka alkoi Cambridge Analyticasta ja päätyi #Delete Facebook -kampanjaan. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tietosuoja olisi ollut ratkaiseva syy käyttäjien lähtöön. Tietosuojakohuja on ollut säännöllisesti, eivätkä ne aiemminkaan ole vaikuttaneet käyttäjämääriin.

Laskua enemmän itseäni kiinnostaisi tietää, mikä käänsi käyttäjämäärän nousuun kesällä 2016. Sitä edeltävä kasvu näyttää kuin viivottimella vedetyltä. Tapahtuiko kesällä 2016 jotain erityistä Facebookille?

Koska käyttäjätiedot eivät tule yhtiöltä itseltään, niihin ei kannata tuijottaa liian tarkasti. Ilmaispalvelussa käyttäjä-termin määrittelykin on vaikeaa, koska osa tileistä on käytännössä kuolleita. Facebook itse puhuu kuukauden aikana palvelussa käyneistä.

Aktiivikäytön kääntyminen laskuun on kuitenkin todennäköistä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Kymmenen vuoden ajan palvelu on saanut käyttäjät roikkumaan "Fasessa" ja lukemaan tuttavien turhia ja joskus tahallisen ärsyttäviäkin, kiiltokuvamaisia päivityksiä. Se on pitkä aika missä tahansa palvelussa.

Moni aloitti Facebookin käytön, koska sai kuulla löytävänsä sen kautta vanhoja tuttuja ja etäisiä sukulaisia. Tämä uutuudenviehätys ei enää toimi.

Viimeisten viiden vuoden aikana Facebook ei ole juurikaan uudistunut. On luonnollista, että ihmiset alkavat kyllästyä, eikä minkään palvelun käyttäjämäärä voi kasvaa loputtomasti. Silti grafiikasta näkyvä muutos on yllättävän nopea ja selvä, joten ilmeisesti taustalla on muutakin.

Olemme ehkä ohittaneet Peak some -pisteen, jonka jälkeen sosiaalisen median käyttö alkaa vähentyä -- tai ainakin erikoistua pienempiin kanaviin. Osa painottaa Linked-iniä, jotkut Snapchatia, toiset Instagramia. Valinnat ovat henkilökohtaisia. Itse olen suosinut viime aikoina Twitteriä ja vähentänyt oleellisesti Facebookin käyttöä. Rajoitettu merkkimäärä on siunaus, koska se estää kietoutumasta loputtomiin väittelyihin.

Facebookille itselleen käyttäjämäärän kääntyminen lasku on iso juttu. Se tietää kylmää puhuria pörssikurssiin, joka on perustunut uskoon loputtomasta kasvusta. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten yhtiö reagoi. Pahinta on, että käännepiste osuu muutenkin hankalaan aikaan. Muun Piilaakson mukana yhtiö on joutunut presidentti Trumpin silmätikuksi, sitä syytetään toisaalta vihapuheen levittämisestä ja toisaalta konservatiivisten mielipiteiden tukahduttamisesta. Sekä Facebook että Twitter ovat alkukesän aikana karsineet suuren määrän feikkitilejä palveluistaan, mikä sekin voi vaikuttaa lukujen pientymiseen.

Facebookilta vaaditaan enemmän vastuuta käyttäjien levittämästä sisällöstä. Tätä taustaa vasten lasku on jopa hyvä asia. Se osoittaa todeksi Zuckerbergin keväisen lauseen, jonka mukaan yhtiö ei koe olevansa monopoli omalla alallaan.

Somen kulta-aika voi olla vasta edessä, vaikka käyttäjämäärät kääntyvät laskuun. Jäljelle jäävät siirtyvät paremmin itselleen sopiviin palveluihin ja sitoutuvat niihin entistä enemmän. Hyvässä lykyssä trollien ja feikkien määräkin alkaa laskea, koska erillisissä kanavissa laajaa näkyvyyttä on vaikeampi hankkia.

(Tekstiä muokattu Facebookin uuden tiedotteen vuoksi, jossa käyttäjämäärän lasku kiistetään)

Toimittajakunta naisistuu - Hesarin kovista uutisista 85 prosenttia naisilta

Monet ammatit, joita miehet aikoinaan dominoivat, ovat nykyään naisvaltaisia. Valmistuvista juristeista ja lääkäreistä enemmistö on naisia. Miesvalta on säilynyt lähinnä insinööreillä ja muilla teknisillä aloilla.

Myös toimittajakunta naisistuu nopeasti. Ylivoimainen enemmistö viestintää lukevista on naisia. Harva heistä ryhtyy toimittajiksi, sillä muut viestinnän tehtävät työllistävät suurimman osan. Toisaalta toimittajaksi voi ryhtyä melkein kuka tahansa, koska ammattitutkintoa ei vaadita. Joillakin on taustaa ihan muista opinnoista. Yhteistä on kuitenkin kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin sekä koulutus, yleensä vielä akateeminen sellainen.

Seuraan Helsingin Sanomia. Viime aikoina siellä on julkaistu silmiinpistävän paljon kasvisruoka-, terveys- ja ihmissuhdejuttuja. Ne kiinnostavat lukijoita, joka sekin on yhä naisvaltaisempaa, ja keräävät siksi klikkejä. Mutta ovatko aihevalinnat epäsuoraa seurausta myös toimittajakunnan omasta taustasta ja kiinnostuksesta?

Laskin tämän päivän (28.8.2018) lehden uutisiin ja muihin juttuihin merkityt kirjoittajat -- ja hämmästyin. Pääkirjoitus- ja uutissivujen jutuissa oli tasan yksi miehen kirjoittama juttu ("EU:n perusoikeudet kunniaan"). Ensimmäisen aukeaman kolumni oli Anu Kantolalta ("Suomen on aika totutella elämään pelinappulana") ja toinen teksti Annamari Sipilältä ("Jos haluaa klubiin, pitää nähdä vaivaa").

Kahdessa jutussa kirjoittajina olivat mies ja nainen yhdessä. Loput 20 juttua olivat naisten kirjoittamia. Pääkirjoitussivun, kotimaan, kaupungin, ulkomaiden ja talouden uutisista naisten kirjoittamia oli 24 ja miesten 4. Prosentteina luvut ovat 86 % ja 14 %.

Muilla osastoilla juttuja on niin vähän, ettei osuuksien laskemisella ole juuri merkitystä. Urheilujuttuja oli 6, niistä miesten näppäimistöltä 4. Ne kaksi naisen (Päivikki Kauste) kirjoittamaa urheilujuttua liittyivät Portugalin kisoissa tapahtuneeseen naisten ahdisteluun.

Kulttuurissa tilanne 3-2, tieteessä vain yksi juttu (mies), tänään-osastolla yksi juttu (mies) ja TV-osastolla 2-1.

Kaikki lehdessä nimetyt kirjoittajat huomioiden miesten osuus oli 37 % ja naisten 63 %. Olisi kiinnostavaa tehdä vastaava vertailu lehtiin 10, 20 ja 30 vuoden takaa.

Seuraavaksi voi kysyä, onko jakaumalla merkitystä. Sukupuoleen liittyvät aiheet ovat herkkiä; arvaan, että muutama lukija on vetänyt herneen nenään jo tässä kohdassa (jos on ylipäätään jaksanut lukea alkua pidemmälle). Onhan se niinkin, että ammattitaitoinen toimittaja kirjoittaa mistä aiheesta käsketään ja tekee sen neutraalisti. Mutta veikkaan, että jos suhde olisi toisin päin (miehet kirjoittaisivat 86 % ns. kovista uutisista), vinoumaan olisi kiinnitetty huomiota. Viestintä on aina myös vallankäyttöä.

Moni lehden toimitus seuraa, kuinka monta naista jutuissa esiintyy joko asiantuntijoina tai juttujen aiheina, jotta tasa-arvo toteutuisi nykyistä paremmin. Olisiko syytä kiinnittää huomiota myös toimittajiin itseensä? Kaikissa ammateissa tulisi olla sekä naisia että miehiä. Sukupuolijakauman vinoutuminen kumpaan tahansa suuntaan on epätoivottavaa kehitystä.

Jos sukupuolella ei ole toimitustyössä väliä, miksi STT:n miesvaltainen hallitus nostatti pienen kohun? Onko sillä väliä, että naisvaltaista toimittajakuntaa ohjaa Hesarisa kaksi miespuolista päätoimittajaa ja 3/4 toimituspäälliköistä on miehiä? Kumpi vaikuttaa lehteen enemmän: johto vai kirjoittajat?

Yhdysvalloissa hämmästeltiin, miksi Trumpin valinta presidentiksi tuli yllätyksenä medialle. Yhdeksi syyksi on arveltu sitä, että naisvaltainen ja akateemisesti koulutettu toimittajakunta tunsi paremmin Itärannikon ja Euroopan olot kuin oman maansa hiljaisen enemmistön. Ehkä toimittajien taustalla on väliä? Ehkä itseä kiinnostavat aihevalinnat, näkökulma ja käsittelytapa kuitenkin näkyvät jutuista? Itselle tulee mieleen mm. kasvissyöntibuumi, jota ei sitten ollutkaan muualla kuin lehtien kirjoituksissa (maksumuurin takana).

Ehkä tässä on yksi syy, miksi pieni mutta äänekäs osa lukijoista on vieraantunut valtamedioista ja kokee niiden tuputtavan vihervasemmistolaista suvaitsevaisuutta ja käsittelevän itselleen vieraita vähemmistöaiheita.

Sekään ei ole hyväksi -- ei vieraantujille itselleen, mutta ei myöskään medialle eikä yhteiskunnalle.

Lisäys 29.8.2018: Pikaisella vilkaisulla tämän päivän lehdessä jakauma näyttäisi olevan tasapuolisempi. Silmiinpistävää on, että kulttuuri- ja tv-jutut ovat nykyisin voittopuolisesti miesten kirjoittamia, kun niitä ennen pidettiin naisten kevyinä aiheina. Urheilu-uutisissa mikään ei ole muuttunut, edelleen miesten valtakuntaa -- tiede samoin.

Lisäys 30.8.2018: Tyttöjen vähäinen osuus luonnontieteissä ja matematiikassa huolestuttaa monia kirjoittajia (esim. tänään HS Mielipide "Opettaja voi innostaa tyttöjä matematiikan opiskeluun"). Poikien vähäisestä osuudesta näkee harvoin kenenkään kirjoittavan.

Onecoin, täydellinen rikos?

Ei kai kukaan yllättynyt, kun Onecoin eilen ilmoitti kolikkojen vapaan vaihdannan siirtyvän vuodella eteenpäin? Nyt maaginen päivämäärä on 8.10.2019. Ennen sitä keksitään taas jokin veruke, jolla aikataulua voidaan lykätä eteenpäin. Kaupankäynti Onecoinilla ei ala koskaan, sillä kolikoilla ei ole arvoa.

Raivostuivatko käyttäjät, kun vuosien kärsivällisen odotuksen jälkeen ilmoitettiin taas uudesta lykkäyksestä? Ei suinkaan. Verkosto sitoo ihmiset toisiinsa. Kukaan ei halua asettaa kaveria pulaan -- varsinkin kun tietää, että niin tehdessään myöntäisi menettäneensä tuhansia euroja ja joutuisi ehkä syytteeseen rikoksesta. Uhri huomaa olevansa samassa veneessä tekijän kanssa. Pirullisen tehokasta.

Tilillä näkyvä 100 000 euron virtuaalinen saldo pitää toivon liekkiä yllä. Niin kauan kuin on pienikin mahdollisuus, että kolikot saa joskus muutettua oikeiksi euroiksi, ei kannata luovuttaa. Aina voi tapahtua jotain, mikä saa kolikon arvon vielä nousemaan nykyisestään (ei voi, koska jo nykyinen tähtitieteellinen ja puhtaasti fiktiivinen arvo on käsittämätöntä huijausta).

Toistuvilla lykkäyksillä avainhenkilöt ostavat itselleen aikaa. Rikoksen jäljet kylmenevät ja hyvässä lykyssä syyteoikeus vanhenee. Ruja Ignatova katosi lokakuussa 2017, Kari Wahlroos jätti Onecoinin viime vuoden joulukuussa ja Tommi Vuorinen aikoo karistaa Suomen pölyt jaloistaan ensi vuoden aikana. Juuri sopivasti.

Alkaa näyttää siltä, että Onecoin on tekemässä täydellisen rikoksen. Parasta on, että uhrit eivät edes tajua joutuneensa huijatuiksi eivätkä siksi tee rikosilmoitusta.

Rahat ovat menneet parempiin taskuihin. Parturin pöydällä silmiini osui Seiska-lehden kansi:

"Kohuliikemies Kari Wahlroos kaahauksesta vankilaan Virossa!"

Mistä tuo "liikemies" tuohon tuli?

Kari Wahlroos kaahasi McLaren 720S urheiluautolla yli 200 km/h.

Jutun mukaan "kryptovaluuttabisneksien parissa työskentelevä liikemies... ajoasenne katsottiin hengenvaaralliseksi muita tielläliikkujia kohtaan ja hänet passitettiin viikoksi putkaan".

Katsokaa, Onecoin-verkoston jäsenet: siellä ne teidän muka koulutukseen ja tokeneihin pimeästi siirtämänne eurot ovat! Wahlroosin puolen miljoonan euron urheiluautossa. Teitä huijattiin, ettekä edes myönnä sitä itsellenne.

On pakko uskoa, että Suomessa saa kusettaa ihmisiä joutumatta siitä vastuuseen. Tommi Vuorisen esitelmät ja Kari Wahlroosin herätyskokoukset eivät ole johtaneet mihinkään seurauksiin, koska jäsenet eivät tee rikosilmoituksia eikä sen paremmin KRP, verottaja kuin Finanssivalvontakaan halua puuttua näin hankalaan ja kansainväliseen huijaukseen.

Onecoinin eilen ilmoittama ICO-järjestely on tarkoituksellisen hämärä ja epäselvä. Jos joku jäsenistä osaa selittää asian selvällä suomella, laittakaa kommenttikenttään. Perimmäinen tarkoitus on vain ostaa aikaa. Toinen tarkoitus on ilmeisesti luoda jonkinlainen uusi kryptovaluutta, joka toimisi valmiissa Ethereum-ketjussa (kuten LEOcoin), ja konvertoida Onecoin-leikkirahat sinne, jolloin vielä jäljellä olevat huijarit voisivat osoittaa poliisille todellisen lohkoketjun olemassaolon. Viis siitä, että kaikki 3,5 vuoden aikana tapahtunut "louhinta" on ollut pelkkää teatteria.

Verkoston jäsenten kannalta lopputulos on sama: kolikoilla ei edelleenkään ole mitään arvoa, eikä tule. Huijarit nauravat partaansa ja nostavat lisää rahaa salaisilta pankkitileiltään ylinopeussakkojen maksuun.

Alunperin ne olivat sinun rahojasi. Nyt ne ovat uunokolikoita, kirjaimellisesti.

Lisäys 27.8.2018

Onecoinin jäsenmäärä kasvaa eksoottisilla alueilla. Samoalla ihmiset ovat laittaneet tähän elinikäiset säästönsä ja myyneet autonsa:

The #Onecoin Ponzi scheme is still ongoing in developing countries. In Samoa, there are meetups where people have sold their cars and have given their life savings. The Central Bank here has required approval for crypto meetups because of this.

— Alexis Aiono (@AlexisAiono) 26. elokuuta 2018

Onecoinin ICO-sivulla viime viikolla olleet pörssien logot, joiden kanssa Onecoin väitti käyvänsä neuvotteluja listautumisesta, ovat kummasti kadonneet viikonlopun aikana. 

Olisikohan tällä suuren Kraken-pörssin kannalla jotain tekemistä asian kanssa:

Will these exchanges please publicly denounce any potential partnership with the known scam #Onecoin? They have been charged with scamming hundreds of millions. https://t.co/xbk3WFF33p  @bitfinex @binance @krakenfx @HuobiGlobal @hitbtc @OKEx_ pic.twitter.com/ZWKadq0KpX

— Alexis Aiono (@AlexisAiono) 27. elokuuta 2018

Kraken-pörssi: "Emme halua olla misään tekemisissä ponzi-coinien kanssa".

Ja vielä loppuun Wikipedian Onecoin-artikkeli, johon on listattu huijausta vastaan tehdyt tutkinnat ja viranomaisten varoitukset. 

LEOCoin, vähän parempi kuin Onecoin?

Jatketaan kryptovaluutta- ja huijausteemaa toisella kirjoituksella. Suomessa levitetään myös toista verkostomarkkinointiin kytkettyä kryptovaluuttaa, LEOCoinia. Sain siitä 11-sivuisen suomenkielisen esitteen. Teksti muistuttaa kovasti Onecoinia: on verkostopalkkiota, ylä- ja alalinjaa, sponsoreita, tasoja, bonuksia (matching, network, direct selling ym.), louhintaa ja koulutuspaketteja.

Aloituspakkauksen (pronssi) hinta on 180 puntaa, hopea-paketin 720 puntaa ja kulta-paketin 1800 puntaa. Kalleimman koulutuksen hinta on hirvittänyt suomalaista kirjoittajaakin, sillä hän varoittaa "Erikoiskoulutusmateriaalien arvoksi yhtiö on määritellyt peräti 20 000 punnan hinnan" ja suosittelee ostajaa "todellakin tutustumaan ja toteamaan itse ovatko ne hintansa arvoisia".

Voisi kuvitella, että LEOCoin on kloonannut hyvän huijauksen Onecoinilta, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. LEO-yhtiö (Learning Enterprises Organisation Ltd) on perustettu 2012 ja LEOCoinin louhinta alkoi jo vuonna 2014. Kolikolla on todellinen lohkoketju, koska valuutta on ilmeisesti rakennettu toisen lohkoketjutekniikan päälle.

LEOCoin on parempi kuin Onecoin, sillä sen pääkonttori on Englannissa ja yhtiön avainhenkilöt ovat todellisia. Suurin ero on kuitenkin siinä, että LEOCoinilla on julkisesti noteerattu arvo ja sitä voi oikeasti vaihtaa muutamassa pörssissä. Kurssikehitys ei tosin ole ollut kovin mairitteleva. Juuri nyt arvo on 0,21 dollarin luokkaa. LEO osoittaa, ettei kryptovaluutan tarvitse odottaa vuosia vapaan vaihdannan alkamista.

LEOCoin kurssikehitys vuoden ajalta

LEOCoiniin on luvattu tämän vuoden aikana mullistava uutuus: MasterCard debit-kortti, joka antaa "euron tasoisen käytettävyyden näille kryptovaluutoille". Siinä ei ole mitään erityistä, sillä Bitcoineja on jo pitkään voinut käyttää samalla tavalla. Louhintaa tehdään esitteen mukaan "ainakin Englannissa, Sloveniassa ja Islannissa" - sekin parempaa kuin Onecoinissa, joka ei koskaan kertonut louhintakeskusten sijainteja.

Valuutan lisäksi LEOCoinista rakennetaan laajempaa ekosysteemiä, jossa jäsenet voivat osallistua mm. kiinteistö- ja startup-sijoittamiseen.

Markkinointimateriaali venyttää totuutta ja ylistää kryptovaluuttojen nousupotentiaalia Onecoinista tuttuun tapaan vertaamalla omaa valuuttaa Bitcoiniin ja hehkuttamalla sen arvon miljoonakertaistumista. Esite väittää että "muidenkin kryptovaluuttojen kärki nousee voimakkaasti" ja "Lähes kaikki digivaluutat ovat tähän mennessä nostaneet arvoaan pelkän yleisen kiinnostuksen johdosta". No ei ihan. "LEOcoin on palkittu ja jopa vallankumouksellinen digivaluutta". Niinhän ne aina.

Esitteessä on monia varoituksia, kuten vastuuvapauslauseke, jonka mukaan jokaisella on vastuu omasta liiketoiminnastaan: "sinulle asian esitellyt henkilö kertoi sinulle toiminnasta sen mitä hän sillä hetkellä muisti ja tiesi".

En suosittele ketään lähtemään tällaiseen verkostoon. Säännöt ja bonusjärjestelmät ovat niin monimutkaisia, että niistä on vaikea saada selkoa. Epäselväksi jää, mistä todellisesta liiketoiminnasta jäsenet saavat tuottoja. Äkkiseltään tuloja näyttäisi syntyvän vain uusien jäsenten ostamista paketeista, jolloin toiminta täyttää pyramidin tunnusmerkistön. Ei ole mitään syytä, miksi valuutan arvo jatkossa nousisi.

Miksi laittaa rahoja Onecoiniin, kun samanlainen verkosto pyörii jo LEOCoinilla ja valuutta on vapaasti vaihdettavissa? Lisätietoja saa varmaankin yhteyshenkilöksi ilmoitetusta osoitteesta lohkoketjutiimi@gmail.com.

Muita vaihtoehtoja ovat Coinspace, Virosta johdettu Dagcoin (www.dagcoin.org), johon Kari Wahlroos lähti, sekä lukijapalautteessa mainittu ja Belizeen rekisteröity Chameleon Coin, jolla on toimintaa myös Suomessa. "Cameleoncoin on uusi älykäs innovaatio, jonka sisältö muuttuu jatkuvasti ja arvo nousee. Ensimmäisen vuoden minimi euromääräinen tuottotavoite onkin asetettu +100%." - jep, kuulostaa lupaavalta! Kurssikäyrä keskusteluikkunan kera löytyy suomeksi:

Chameleon Coinin meno hyytynyt kevään 2017 jälkeen. Luultavasti tuttuja nimiä chat-ikkunassa.

Tyypillistä on, että samat huijarit ja uhrit siirtyvät kolikosta toiseen, eivätkä opi kokemuksistaan.

Lisäys 8.5.2019: LEOCoinin arvo on jatkanut alamäkeä. Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin kolikon arvo on 0,07 dollaria.

LEOCoin hintakehitys vuoden ajalta.

Lisäys 18.11.2019: LEOCoinin arvo Coinmarketcap-palvelussa näyttää olevan 0,006028 dollaria.

Onecoin-ilta Espoossa

Onecoin-rintamalla on ollut pitkään hiljaista, koska yli vuoden ajan jäsenet ovat odottaneet valuuttansa "vapautumista" 8.10.2018. Itselleni ei tullut yllätyksenä, että uusien tietojen mukaan kaupankäynnin alkaminen siirtyy todennäköisesti ensi vuoteen. Perusteluina ovat "ei mennä keskeneräisellä kolikolla markkinoille" ja "kolikon arvo pitää ensin vakiinnuttaa". Syyskuun alussa alkaa ns. kolikkoanti (ICO), jossa kolikkoja myydään pankeille ja suursijoittajille. Sen piti tapahtua jo alkuvuodesta, mutta Saksan poliisitutkimukset lykkäsivät aloitusta. Tässä kaikessa ei ole mitään järkeä, mutta sehän on sivuseikka.

Myös ex-maajohtaja Tommi Vuorinen on palannut kehiin. Hän puhui Tampereen ja Turun tilaisuuksissa, ei kuitenkaan Espoossa. Vuorinen on myös palannut tiedottajan rooliin lähettämällä medioille tiedotteen poliisitutkinnan päättymisestä. Ehkä hän vastaisi taas toimittajien kysymyksiin?

Koska Onecoinilla ei ole organisaatiota Suomessa, Innopoli 1:n Leonardo-auditorio oli varattu toisen yrityksen nimissä:

Tunneklinikka - mikäs tämä on?.

Tunneklinikan omistaa Mika Peltola, joka on ollut alusta lähtien Onecoin-toiminnassa mukana. Sivulla http://ritvajankala.wixsite.com/henkinensydan/teachers Peltolan kerrotaan olevan tunneterapeutti, parantaja ja yrittäjä, joka on "auttanut satoja ihmisiä vapautumaan erinäisistä henkisistä ja tunnetasoilla olevista ongelmista". Peltola kertoo saaneensa "syntymälahjana erityisen herkkyyden tuntea ja aistia energiavärähtelyitä ja olla yhteydessä henkimaailmaan Kryon-nimisen olennon kautta". Näille kyvyille lienee käyttöä myös Onecoinissa.

Onecoinin aloittaessa Peltola ylläpiti sivustoa www.tulevaisuudenmaksuvaluutta.com (ei enää olemassa), jossa kehuttiin valuttaa ylenpalttisesti:

"Tulevaisuuden maksuvaluutta"

Yhteystietona oli silloin henkimaailmaan sopivasti voitto4you@hotmail.com. Ironista on, että sivulla Onecoinia verrataan Bitcoiniin, jonka arvo oli jo tuolloin (2015) moninkertaistunut. Todelliset nousut olivat silti vasta edessä. Jos ihminen olisi laittanut rahansa Onecoinin sijasta Bitcoiniin ja myynyt oikeaan aikaan, hän olisi 20-kertaistanut rahansa.

Koska tilaisuus pidettiin aivan kotinurkilla, halusin mennä kuulemaan tuoreimmat uutiset. Tällä kertaa järjestäjät olivat saaneet ohjeet, ettei minua saa päästää sisään. Aiempiin yleisötilaisuuksiin olen päässyt ongelmitta. Menetys ei ollut suuri, olen kuullut asioista jälkeenpäin mukana olleilta eikä mitään varsinaista uutta tullut ilmi.

Yksityistilaisuus - ethän avaa ovea! (kolmeen kertaan)

Otaniemen tilaisuudessa oli yllättävän paljon osallistujia, arvioisin 70-80. Verkostoon uskovia löytyy siis pääkaupunkiseudultakin, ei yksin maakunnista. Juttelin muutaman kanssa heidän poistuessaan tilaisuudesta klo 20 aikaan ja usko näytti vahvalta. Tähän liittyviä monia näkökulmia käsittelen tulevassa kirjoituksessa.

Yhtiön mukaan Onecoin-käyttäjiä on noin 3,5 miljoonaa. Kolikkoja on ymmärtääkseni "louhittu" noin puolet maksimäärästä eli noin 60 miljardia. Yhden kolikon arvoksi yhtiö on ilmoittanut runsaat 20 euroa. Muiden kryptovaluuttojen arvo on tämän vuoden aikana vähintään puolittunut, mutta markkinaheilunta ei tietenkään koske Onecoinia, koska sillä ei ole markkinoitakaan. Yhtiön oma ilmoitus arvosta riittää.

Jokainen Onecoin-omistaja haluaa myydä kolikkojaan heti kun mahdollista. Nyt se iso kysymys, johon kukaan ei vielä ole osannut vastata: kuka verkoston ulkopuolinen haluaisi ostaa OC-kolikkoja 20 eurolla kappale? Jotta arvo säilyisi yhtiön ilmoittamalla tasolla, jonkun pitäisi ostaa 60 miljardia kolikkoa a 20 euroa eli yhteensä 1200 miljardilla eurolla. Suomen valtion budjetti on noin 55 miljardia, eli jo nykyisillä OC-kolikoilla saisi koko Suomen menot 22-kertaisesti.

Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Vaikka kolikkoja joskus oikeasti pääsisi myymään, niiden hinta määräytyy kysynnän eikä yhtiön ilmoituksen mukaan. Ja kysyntä on nollan luokkaa.

Yhtiö tietysti toivoo, että mahdollisimman moni pitäisi kolikkonsa ja odottaisi tulevaa arvonnousua, mutta mistä se voisi tulla? Jos myyntimahdollisuus joskus toteutuu, kurssi romahtaa, joten kannattaa myydä ensimmäisten joukossa.

Seuraa lisäkysymys niille onecoinisteille, jotka uskovat pystyvänsä vastaamaan edelliseen kysymykseen.

Roadtourin illoissa puhuttiin paljon KYC-dokumenteista, koska niiden avulla muka torjutaan laittomuuksia ja varkauksia (ettei käy kuten Bitcoinissa). Yhtiö haluaa jokaiselta verkoston jäseneltä passikopion ja tuoreen laskun, jolla todistaa kotiosoitteensa. Jos dokumentit vanhenevat (esim. passi), tilillä olevat kolikot näyttävät katoavan ja ilmestyvät takaisin vasta, kun jäsen on lähettänyt kopiot ajantasaisista todistuksesta.

Unohdetaan se, että tällainen toiminta on täysin GDPR-tietosuojalakien vastaista eli laitonta. Unohdetaan sekin, että em. dokumenttien lähettäminen Bulgarian huijareille on äärimmäisen suuri henkilökohtainen riski.

Vaihdannan alettua Onecoin haluaa tietää, kenellä kolikot sen jälkeen ovat. Joskus kerrottiin, että omistajan nimi kryptattaisiin jokaiseen kolikkoon, jolloin se pitäisi vaihtaa aina, kun raha siirtyy ostotapahtuman yhteydessä (mitähän mahtavat tehdä vaihtorahoille? Kryptovaluutat eivät oikeasti ole mitään kolikoita).

Kuka myyjä hyväksyisi kolikkoja, joihin pitää aina kauppatapahtuman yhteydessä vaihtaa oma tai asiakkaan nimi? Asiakkaiden pitäisi todistaa henkilöllisyytensä, vaikka sitten ostaisi pelkkää jäätelöä kioskilta. Lisäksi hämäräperäinen bulgarialainen yhtiö voisi seurata täydellisesti rahaliikennettä, tietää mihin olet maksanut ja paljonko saanut.

Mikä olisi tällaisen rahan käytettävyys? Tasan nolla, ilman sen arvoakin.

Mutta uskollisia verkoston jäseniä tällaiset kysymykset eivät horjuta. Totuus tulee edelleen yhtiöltä ja he odottavat ilmoitusta, milloin vapaa vaihdanta lopulta alkaa.

Sananvapaus ja kivapuhe

Twitterin Keijo Kaarisade -parodiatili, joka nimittää itseään vihapuhepoliisiksi, myönsi allekirjoittaneelle toissa viikolla "palkinnon", joka saa suun hymyyn:

Parodiatilin "palkinto".

Taustalla oli Sanna Ukkolan twiitti, jossa kysyttiin, olivatko vastaajat koskaan muuttaneet mieltään nettikeskustelujen seurauksena. Itse löysin yhden asian: aiemmin ajattelin, että kyllä nettiin hölmöjä mielipiteitä mahtuu eikä niistä kannata kenenkään välittää, mutta olen muuttanut mieltäni:

Ennen uskoin, ettei nettikirjoittelua tarvitse rajoittaa - kyllä nettiin hölmöjä mielipiteitä mahtuu. Olen muuttanut kantaani. Kaikkea kirjoittamista ei tarvitse sallia sananvapauden nimissä, teksteilläkin voi olla vaikutusta tekoihin.

— Petteri Järvinen (@petterij) 6. elokuuta 2018

Sanatarkasti siis: Ennen uskoin, ettei nettikirjoittelua tarvitse rajoittaa - kyllä nettiin hölmöjä mielipiteitä mahtuu. Olen muuttanut kantaani. Kaikkea kirjoittamista ei tarvitse sallia sananvapauden nimissä, teksteilläkin voi olla vaikutusta tekoihin.

Parodiatili tulkitsi tätä oman agendansa mukaisesti ja katsoi sen palkinnon arvoiseksi. 

Ennen sosiaalista mediaa nettikeskustelut olivat pienen piirin juttu, eikä höyryjen päästäminen niillä ollut kovin vaarallista. Nyt tilanne on toinen. Kun kaikki ovat netissä, omasta mielestä väärin ajattelevia rankaistaan henkilökohtaisella uhkailuilla, pelottelulla ja häirinnällä. Usein kirjoittaja on vielä niin pelkuri, että piiloutuu somen valetilien taakse. Sellainen ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää. 

Ylen tämän päivän uutinen kuvaa hyvin, millaiseksi touhu on mennyt. Toisten häirintä tekee pilkkaa sananvapaudesta: häiritsijät väittävät puolustavansa sananvapautta rankaisemalla toisia sen käytöstä.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, mistä sananvapaudessa on kyse. Epäilen, että ymmärtämättömyys on tahallista, sillä ei tämä vaikeaa ole. 

Sananvapaus on perusoikeus, mutta se ei ole absoluuttinen tai ehdoton, kuten ei mikään muukaan perusoikeus. "Sananvapaus joko on tai sitä ei ole", on ihan puppua. 

On paljon asioita, joita ei saa sanoa ääneen sananvapaudesta huolimatta -- tai ainakin siitä seuraa rangaistus, koska ennakkosensuuria ei Suomessa juurikaan ole. Esimerkiksi toisen henkilön terveystietojen, salasanan tai yksityisyyttä loukkaavien tietojen julkinen levittäminen on kiellettyä, samoin yritys- ja sotilassalaisuuksien.

Myös toisten henkilöiden uhkailu, pelottelu ja kunnian loukkaaminen on kiellettyä. Ja niin pitääkin olla. 

Sananvapaus liittyy kuitenkin mielipiteen vapauteen. Jokaisella on oikeus olla eri mieltä abortista, tasa-arvosta, kansalaistottelemattomuudesta -- sekä tietenkin maahanmuutosta, joka tuntuu olevan monelle se kipein asia. 

En keksi asiaa, josta Suomessa ei saisi sanoa mielipidettään. Kyse on siitä, miten mielipide sanotaan. Näiden välillä on iso ero. 

Yksinkertainen vertailukohta on rikastuminen: Suomessa ei ole kiellettyä rikastua, kunhan se tapahtuu laillisin keinoin eikä esim. varastamalla tai veroja kiertämällä. Vastaavalla tavalla saa sanoa, ettei halua Suomeen lisää maahanmuuttajia tai muistuttaa, että raiskaustilastoissa ulkomaalaisilla on huomattava yliedustus (joka tosin kutistuu, kun huomioidaan maahanmuuttajien vinoutunut ikäjakauma).

"Tapa ittes!" tai "Senkin suvakkihuora!" eivät ole sananvapautta vaan vihapuhetta ja täyttävät kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Ne rikkovat lakia.

Tämän ei pitäisi olla millään tavalla vaikeaa. Suositaan siis kivapuhetta vihapuheen sijaan!

Kuviani ja tekstejäni saa jatkossakin käyttää opetustoimessa

EU-tuomioistuin päätti, ettei netistä kopioitua kuvaa saa julkaista netissä ilman valokuvaajan lupaa - ei, vaikka kyse olisi koulun oppilastyöstä. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, näinhän se on aina ollut.

Jos asia olisi jäänyt tähän, olisin unohtanut koko jutun. Mutta sitten näin Kopioston oudon twiitin:

Opettajille tiedoksi: EU-tuomioistuimen viimeviikkoinen päätös #valokuva'n käytöstä vahvisti nykyisen toimintatavan. Kopiointiluvallamme koulutöitä saa jatkossakin elävöittää kuvilla.https://t.co/oOgr8ePPAm#EUtuomioistuin #tekijänoikeus #kopiointilupa #koulu #opettaja

— Kopiosto (@Kopiosto) 13. elokuuta 2018

Siis: "Opettajille tiedoksi: EU-tuomioistuimen viimeviikkoinen päätös valokuvan käytöstä vahvisti nykyisen toimintatavan. Kopiointiluvallamme koulutöitä saa jatkossakin elävöittää kuvilla."

Mitä tässä oikein yritettiin sanoa? Kopioston maksullisella luvalla koulut voivat käyttää opetuksessa netistä kopioitua aineistoa, mutta lupa koskee vain koulujen sisäistä käyttöä. Kopioitua aineistoa ei edelleenkään saa jakaa verkossa (esim. julkaisemalla oppilastöitä julkisella verkkosivulla -- tapaus, josta EU-tuomioistuin antoi alussa mainitun päätöksen).

Joitakin vuosia sitten Kopiosto sai oikeuden rahastaa kouluja "nettiluvasta", joka oikeuttaa kopioimaan netistä kuvia ja tekstiä opetustyöhön. Opettaja voi käyttää aineistoa tunnilla ja oppilaat voivat lisätä netistä kuvia omiin harjoitus- ja projektitöihinsä. Kopiosto kerää tästä hyvästä maksua, jonka se sitten tilittää omien periaatteidensa mukaisesti.... niin, en tarkalleen tiedä mihin. Luultavasti apurahoina ja muina tukina toisille tekijöille.

Musiikin puolella tämä ns. kollektiivilisenssi on ollut käytössä vuosikymmeniä. Siellä käytäntö toimii, koska julkiset esittäjät (radiokanavat, bändit, tapahtumat) pitävät kirjaa käyttämästään musiikista ja tekijänoikeusjärjestöt tilittävät korvaukset henkilöille, joille ne kuuluvat.

Nettipuolella ei ole vastaavaa mekanismia. Kopiosto ei voi tietää, kenen teoksia kouluissa on kopioitu ja mihin niitä on käytetty. Käytännössä Kopiosto siis myy oikeuksia toisten teoksiin ja kerää siitä rahaa itselleen (jakaen sitä tekijöille). Kopioston maksulla saa kopioida myös ulkomaisilta sivuilta, vaikka niille ei tilitetä mitään korvauksia. Olisi kiinnostavaa tietää, onko muissa maissa vastaava käytäntö.

Olen kirjoittanut aiheesta jo seitsemän vuotta sitten, kun järjestelmää rakennettiin, eikä se tänään tunnu yhtään oikeudenmukaisemmalta. Esimerkiksi minun nettiin laittamiani kuvia ja tekstejä saa Kopioston myymällä luvalla käyttää minulta lupaa kysymättä, eikä minulle liioin makseta mitään.

En ole maksua vaatinutkaan. Ainakin kahdesti tekstini on ollut ylioppilaskokeen aineistona. Pidän sitä hyvänä asiana, koska olen saanut valtiolta käytännössä ilmaisen koulutuksen aikana, jolloin se kotiolojeni vuoksi oli erittäin arvokasta. Jos voin maksaa jotain takaisin, olen siitä vain iloinen.

Tekijä voi kieltää Kopiostoa myymästä lupia omiin teoksiinsa. Yksityishenkilön kannalta kiellolla ei ole merkitystä, sillä oppilaat eivät tarkista, onko heidän kopioimansa kuva peräisin kielletyltä sivulta, eikä Kopiosto liioin tilitä käytöstä mitään, vaikka kieltoa ei olisi.

Entistä sekavammaksi asia menee mm. Creative Commons -lisenssien vuoksi. Niillä jokainen tekijä voi itse antaa tai rajoittaa teostensa luvallista käyttöä. Spesifinen CC-lisenssi ajaa Kopioston yli. Kopioston yleistä lupaa käytetään vain aineistoihin, joiden lupia ei ole määritelty muilla tavoilla.

En ole varma, onko Kopioston myymä "kopiointilupa" (miten voi antaa luvan sellaiseen, mitä ei omista?) koulujen kannalta hyvä asia. Ainakin se totuttaa oppilaat ajatukseen, että netistä saa vapaasti kopioida omiin töihin melkein mitä vain. Tämä erikoisasema koskee vain opetuskäyttöä, ei työelämää (joskin kopiointi yksityiseen käyttöön on taas sallittu muista syistä).

Kopioston kouluilta perimät maksut rahoitetaan opetusministeriön rahoista. Miksi rahan pitää kiertää Kopioston kautta? Eikö avustuksia ja tukia voisi maksaa suoraan ministeriöstä?

Arvostan suuresti opettajien työtä ja siksi annan täten kirjallisesti luvan käyttää tuottamaani aineistoa (lähde mainiten ja moraalisia oikeuksia kunnioittaen) opetuskäytössä jatkossakin, ilman Kopioston myöntämiä lupia. (Noin! Nyt se on tehty, eikä mikään käytännössä muuttunut)

Varo lippuhuijausta netissä

Sain jokin aika sitten sähköpostia henkilöltä, joka oli ostanut kaksi online-lippua festivaaleille (ilmeisesti netin kautta yksityishenkilöltä). Lipuissa oli nimeni ja sähköpostiosoitteeni, joten hän halusi varmistaa, että liput olivat aitoja.

Eivät tietenkään olleet. Joku oli löytänyt netistä pari vuotta sitten laittamani kuvan lipusta (väärennetty-teksti nyt lisätty, jotta kukaan ei käyttäisi tätä uudelleen):

Väärennetty lippu.

Hän oli vaihtanut tekstit festaria varten ja myynyt liput 150 eurolla. Onneksi ostaja huomasi kysyä asiaa etukäteen, muutoin portilla olisi odottanut ikävä yllätys. Kertoi tekevänsä huijauksesta rikosilmoituksen, toivottavasti tekijä jäi kiinni.

Mitä tästä opimme? Älä osta netistä lippuja tuntemattomilta henkilöiltä. Niiden väärentäminen on helppoa.

Toinen opetus: älä laita lippujen kuvia nettiin (koskee myös lentokoneiden boarding passeja, joita joskus postataan sosiaaliseen mediaan hyvissä matkalle lähdön fiiliksissä).

Facebook heitti vihdoin Infowarsin ulos palvelustaan

Facebook, Youtube, Apple ja Spotify heittivät vihdoin Infowarsin ulos palvelustaan, kertoo Foxin uutinen. Vuonna 1999 aloittanut Infowars henkilöityy Alex Jonesiin, joka on omissa kanavissaan mm. sitkeästi väittänyt, että Sandy Hookin joukkosurmassa kuolleet lapset olivat näyttelijöitä ja että koko tapaus oli lavastus, jolla hallinto pyrkii keräämään aseet pois kansalaisilta.

Foxin uutinen aiheesta.

Somepalveluita on vaadittu rajoittamaan valeuutisten, vihapuheen ja roskan levittämistä. Ne ovat itse siihen haluttomia eivätkä halua ryhtyä päättämään, mikä sisältö on riittävän väärää.

Somejäteille mikä tahansa sisältö kelpaa, kunhan se houkuttelee käyttäjiä ja saa heidät viettämään aikaa sivuilla. Tällainen ajattelu on vastuutonta. Aivan kuten yrityksetkään eivät voi loputtomasti saastuttaa ympäristöään, Facebookin kaltaiset yhtiöt eivät voi kasvattaa voittojaan millä tahansa keinoilla. Ne ovat jo nyt tarkkoja sisällöstä, silloin kun suodatus sopii niille itselleen. Esimerkiksi Youtube ei hyväksy omatekoisia videoita, joissa on tekijänoikeuden alaista musiikkia.

Salaliitto- ja huuhaa-aiheilla ratsastava Infowars edustaa oikeistolaista äärilaitaa ja vaalikampanjan aikana Donald Trump kehui häntä julkisesti. Infowars on vain jäävuoren huippu, siksi sen kohtaloa somekanavissa seurataan mielenkiinnolla ja asia herättää USA:ssa poliittisia intohimoja. Onko oikein, että Kalifornian liberaalit nettipalvelut voivat rajoittaa koko maan oikeistolaista viestintää?

Apple ja Spotify poistivat Infowarsin podcastin jakelustaan, Youtube ja Facebook kanavat sivuiltaan. Facebookin perusteluna oli sen omien sääntöjen rikkominen: "glorifying violence, which violates our graphic violence policy, and using dehumanizing language to describe people who are transgender, Muslims and immigrants, which violates our hate speech policies."

Moni suomalainen nettisoturi näyttää uskovan, että poistot ovat sananvapauden rajoittamisesta. Ei ole. Sananvapaus on valtion käsite, ei yrityksen. Yrityksenä Facebookilla ja Googlella on oikeus valita asiakkaansa eikä niiden tarvitse välittää sananvapaudesta.

Yrityksiä sitoo laki, jonka nojalla niiden tavoitteena pitää olla voiton tuottaminen osakkeenomistajille, ts. yritysten pitää ajatella omistajien parasta (lain sallimissa rajoissa tietenkin). Yrityksen brändin tahraaminen roskalla on osakkeenomistajien edun vastaista. 

Facebookilla ei ole velvollisuutta antaa tilaa Infowarsin valheille, vaan päinvastoin velvollisuus lopettaa niiden levittäminen. Mutta kumpikaan ei johdu sananvapaudesta.

Infowars on itsekin yritys. Alex Jones on tehnyt ison bisneksen roskasisällöstä eikä varmaan itsekään usko väitteitä, joita sivuilla ja radio-ohjelmassaan levittää. Mutta ne tuovat rahaa. Entä jos Infowarsia vaadittaisiin sananvapauden nimissä julkaisemaan myös vasemmistolaisia näkemyksiä? Onko sillä oikeus itse päättää, mitä palvelussa saa julkaista?

Joitakin näyttää ärsyttävän se, että rajoittaminen kohdistuu juuri äärioikeiston sisältöön. Miksei yhtä lailla äärivasemmistoon? Ilmeisesti sillä ei nähdä yhtä suurta vaikutusta. Jos äärivasemmisto tai jokin muu ääriajattelu alkaa tahrata yrityksen brändiä, osakkeenomistajat velvoittavat johdon toimimaan. Kuinka monta amerikkalaista äärivasemmistolaista infowarsia osaat itse luetella?

Asia ei silti ole helppo. Viime kuussa Zuckerberg aiheutti myrskyn kieltäytymällä poistamasta holokaustiin liittyviä sivuja sanoen, että joskus ihmiset vain ymmärtävät asiat väärin. Holokaustin kieltäminen voi meistä tuntua pieneltä asialta, mutta esimerkiksi Saksassa sen kieltäminen on lailla kriminalisoitu ja myös Facebook joutuu noudattamaan lakia Saksan alueella. Zuckerberg on itse juutalainen. 

Someyhtiöt eivät ole hyväntekijöitä eivätkä sananvapaustaistelijoita. Ne ovat pelkkiä yrityksiä, mikä tahtoo usein unohtua. Niillä on kuitenkin valtaa, eikä yrityksille kertynyt valta koskaan ole ongelmatonta. Tähän asti valta on näkynyt taloudellisena valtana. Facebook ja Google vievät jonkin tiedon mukaan puolet Suomen nettimainonnan kakusta ja keräävät asiakkaistaan kaiken tiedon bisneksen pönkittämiseksi. 

Nyt tämä valta on saanut uuden ilmentymän. Yhtiöt käyttävät valtaansa sisällön poistamiseen. Vaikka päätökset eivät ole suoranaisesti poliittisia, niissä törmää länsirannikon liberaali kulttuuri äärioikeiston ja Trumpin lietsomaan pelkoon ja muiden halveksuntaan.

Tästä tulee vielä iso asia Yhdysvaltojen sisällä ja se koskettaa meitä suomalaisiakin.

Muuten, Pinterest näyttää liittyneen joukkoon: https://www.infowars.com/pinterest-removes-infowars-account-amid-mass-censorship-purge, samoin Linked-in.

Republikaaniehdokas syyttää Facebookia poliittisesta syrjinnästä, kun yhtiö ei hyväksynyt Kambodžan kansanmurhasta kuvattua videopätkää. Ehkä päätös ei kuitenkaan liity poliittiseen kantaan?

Lisäys 8.8.2018: Tässä 30.12.2017 julkaistussa Interceptin jutussa kerrotaan Facebookin sulkeneen palestiinalaisten tilejä Israelin ja USA:n viranomaisten käskystä. Perusteluna oli rikokseen yllyttäminen (incitement). Jos FB ei olisi sulkenut tilejä, Israel olisi velvoittanut siihen kansallisen lakinsa nojalla. Juuri siinä on yrityksen ja valtion ero.

Twitter ei poista Infowarsin tunnuksia, koska toiminta ei ole rikkonut sen omia sääntöjä (ei viittaustakaan sananvapauteen). Twitter kuitenkin seuraa tilannetta.