Linkit

tiistai 14. elokuuta 2018

Kuviani ja tekstejäni saa jatkossakin käyttää opetustoimessa

EU-tuomioistuin päätti, ettei netistä kopioitua kuvaa saa julkaista netissä ilman valokuvaajan lupaa - ei, vaikka kyse olisi koulun oppilastyöstä. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, näinhän se on aina ollut.

Jos asia olisi jäänyt tähän, olisin unohtanut koko jutun. Mutta sitten näin Kopioston oudon twiitin:




Siis: "Opettajille tiedoksi: EU-tuomioistuimen viimeviikkoinen päätös valokuvan käytöstä vahvisti nykyisen toimintatavan. Kopiointiluvallamme koulutöitä saa jatkossakin elävöittää kuvilla."

Mitä tässä oikein yritettiin sanoa? Kopioston maksullisella luvalla koulut voivat käyttää opetuksessa netistä kopioitua aineistoa, mutta lupa koskee vain koulujen sisäistä käyttöä. Kopioitua aineistoa ei edelleenkään saa jakaa verkossa (esim. julkaisemalla oppilastöitä julkisella verkkosivulla -- tapaus, josta EU-tuomioistuin antoi alussa mainitun päätöksen).

Joitakin vuosia sitten Kopiosto sai oikeuden rahastaa kouluja "nettiluvasta", joka oikeuttaa kopioimaan netistä kuvia ja tekstiä opetustyöhön. Opettaja voi käyttää aineistoa tunnilla ja oppilaat voivat lisätä netistä kuvia omiin harjoitus- ja projektitöihinsä. Kopiosto kerää tästä hyvästä maksua, jonka se sitten tilittää omien periaatteidensa mukaisesti.... niin, en tarkalleen tiedä mihin. Luultavasti apurahoina ja muina tukina toisille tekijöille.

Musiikin puolella tämä ns. kollektiivilisenssi on ollut käytössä vuosikymmeniä. Siellä käytäntö toimii, koska julkiset esittäjät (radiokanavat, bändit, tapahtumat) pitävät kirjaa käyttämästään musiikista ja tekijänoikeusjärjestöt tilittävät korvaukset henkilöille, joille ne kuuluvat.

Nettipuolella ei ole vastaavaa mekanismia. Kopiosto ei voi tietää, kenen teoksia kouluissa on kopioitu ja mihin niitä on käytetty. Käytännössä Kopiosto siis myy oikeuksia toisten teoksiin ja kerää siitä rahaa itselleen (jakaen sitä tekijöille). Kopioston maksulla saa kopioida myös ulkomaisilta sivuilta, vaikka niille ei tilitetä mitään korvauksia. Olisi kiinnostavaa tietää, onko muissa maissa vastaava käytäntö.

Olen kirjoittanut aiheesta jo seitsemän vuotta sitten, kun järjestelmää rakennettiin, eikä se tänään tunnu yhtään oikeudenmukaisemmalta. Esimerkiksi minun nettiin laittamiani kuvia ja tekstejä saa Kopioston myymällä luvalla käyttää minulta lupaa kysymättä, eikä minulle liioin makseta mitään.

En ole maksua vaatinutkaan. Ainakin kahdesti tekstini on ollut ylioppilaskokeen aineistona. Pidän sitä hyvänä asiana, koska olen saanut valtiolta käytännössä ilmaisen koulutuksen aikana, jolloin se kotiolojeni vuoksi oli erittäin arvokasta. Jos voin maksaa jotain takaisin, olen siitä vain iloinen.

Tekijä voi kieltää Kopiostoa myymästä lupia omiin teoksiinsa. Yksityishenkilön kannalta kiellolla ei ole merkitystä, sillä oppilaat eivät tarkista, onko heidän kopioimansa kuva peräisin kielletyltä sivulta, eikä Kopiosto liioin tilitä käytöstä mitään, vaikka kieltoa ei olisi.

Entistä sekavammaksi asia menee mm. Creative Commons -lisenssien vuoksi. Niillä jokainen tekijä voi itse antaa tai rajoittaa teostensa luvallista käyttöä. Spesifinen CC-lisenssi ajaa Kopioston yli. Kopioston yleistä lupaa käytetään vain aineistoihin, joiden lupia ei ole määritelty muilla tavoilla.

En ole varma, onko Kopioston myymä "kopiointilupa" (miten voi antaa luvan sellaiseen, mitä ei omista?) koulujen kannalta hyvä asia. Ainakin se totuttaa oppilaat ajatukseen, että netistä saa vapaasti kopioida omiin töihin melkein mitä vain. Tämä erikoisasema koskee vain opetuskäyttöä, ei työelämää (joskin kopiointi yksityiseen käyttöön on taas sallittu muista syistä).

Kopioston kouluilta perimät maksut rahoitetaan opetusministeriön rahoista. Miksi rahan pitää kiertää Kopioston kautta? Eikö avustuksia ja tukia voisi maksaa suoraan ministeriöstä?

Arvostan suuresti opettajien työtä ja siksi annan täten kirjallisesti luvan käyttää tuottamaani aineistoa (lähde mainiten ja moraalisia oikeuksia kunnioittaen) opetuskäytössä jatkossakin, ilman Kopioston myöntämiä lupia. (Noin! Nyt se on tehty, eikä mikään käytännössä muuttunut)

5 kommenttia:

  1. Ja todella mielenkiintoiseksi homma menee, kun nykyään monet noista koulutöistä tehdään suoraan verkkoympäristössä (O365, Google, erilaiset oppimisympäristöt), joista töiden lipsahtaminen julkiseksi on monesti vain yhden ruksin muuttaminen jossain, vaikkapa vahingossa.

    VastaaPoista
  2. Se, että on itse tehnyt musiikin niin sen jakaminen ilmaiseksi ei aina ole mahdollista jos olet Teoston jäsen.

    Voit halutessasi laittaa omia teoksiasi kuunneltavaksi tai pienimuotoisesti myyntiin omille verkkosivuillesi. Luvan sekä ilmaiseen että kaupalliseen jakeluun voit hakea Teoston verkkopalvelusta. Ennen kuin laitat teoksia verkkoon kuunneltavaksi tai ostettavaksi, hankithan suostumuksen myös kappaleen mahdollisilta muilta tekijöiltä.

    Sinä siis maksat Teostolle, että voit jakaa ilmaiseksi omia kappaleitasi jos olet Teoston jäsen, joka sinun pitää olla, että saat esim. radiosoitosta rojaltisi.

    NCB veloittaa tuosta 65 Euron hallinointikulun, mutta latausmäärän pitää silloin olla alle 5000 kopiota ja ilman hallinnointikulua 1000 kappaletta Teoston luvalla, mutta siinä on sitten lisä rajoituksia.

    VastaaPoista
  3. En malta olla tuomatta esiin knoppia, että ylioppilaskoetta kohdellaan eri tavalla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#P14 (3 momentti)

    Kopioston lupaa ei tarvita ollenkaan, vaan laissa on suoraan tekijänoikeuteen poikkeus vapaaseen käyttöön.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, enpä huomannutkaan, että ylioppilaskoe on erikseen mainittu poikkeuksena tekijän yksinoikeudesta. Kiinnostava knoppi, tosiaan.

    Aihetta sivuten: opetustoiminta tai ainakin oppilaiden koulussa tapahtuva kopiointi voitaiin mielestäni tulkita yksityiseksi käytöksi, niin maksuperuste tältä osin poistuisi.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi sanoi..."Sinä siis maksat Teostolle, että voit jakaa ilmaiseksi omia kappaleitasi jos olet Teoston jäsen, joka sinun pitää olla, että saat esim. radiosoitosta rojaltisi."

    Kun teoksen (sävellys, sanoitus yms.) tekijä on liittynyt Teoston asiakkaaksi maksamalla kertamaksun, hän voi rekisteröidä teoksiaan Teoston teosrekisteriin ja antaa Teostolle oikeuden niiden hallinnointiin. Jos teoksesta tehdään äänite, siitä laskutetaan tuottajaa, ja teoksen oikeudenomistajalle/-jille maksetaan korvaus äänitteelle tallentamisesta.
    Tällä ei ole mitään tekemistä Teosto ry:n jäsenyyden kanssa.
    Radiossa soitetusta musiikista maksaa äänitteellä esiintyville taiteilijoille korvauksen Gramex. Gramexin asiakkaaksi liittyminen ei maksa mitään.
    Yksityiskohtaisempia tietoja löytyy Teoston ja Gramexin sivuilta.

    VastaaPoista