Turha salamyhkäisyys ei ole Suomen tiedustelun etu

Helsingin Sanomat kertoi tänään tietoja Suomen signaalitiedustelusta (Suomen salaisin paikka, 16.12.2017, tilaajille). Otsikko on osuva -- puolustusvoimien Tiedustelulaitos ja Viestikoekeskus ovat julkisia salaisuuksia, joista Suomessa ei saa puhua. Kannatamme avoimmuutta, mutta tiedustelua se ei koske. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tiedustelulaitoksen ei tarvitse antaa itsestään mitään tietoja, ei edes henkilömäärää tai budjetin suuruusluokkaa. On erikoista, että länsimaisessa demokratiassa jokin toiminto on täysin pimeä.

Hesarin juttu on otsikoitu osuvasti: "Suomen salaisin paikka"

Nyt Hesari on valaissut tiedustelua tehokkaalla lampulla. En silti löytänyt jutusta mitään, mikä ei olisi yleisesti tiedossa tai ainakin helposti pääteltävissä. Viestikoelaitoksen salainen raportti vuodelta 2005 ei voi olla kovin kurantti tämän päivän tilanteessa. Raportilla "Tietoverkkosodankäynnin uhka-arvio" joulukuulta 2008 on korkeintaan historiallista arvoa. Muutkin jutussa mainitut selvitykset ovat noin 10 vuotta vanhoja.

Totta kai Suomi seuraa itänaapurin radioliikennettä ja vaihtaa saatuja tietoja ulkomaiden tiedustelupalvelujen kanssa. Henkilökunnan vahvuuden (jutun mukaan Tikkakosken tiedustelulaitoksessa työskenteli vuonna 2010 yhteensä 150 henkeä) olen kertonut NSA-kirjassani vuonna 2014. Tiedustelukoneen Casa C-295 tiedot on mainittu saman kirjan sivulla 150. Tiedot keräsin aikoinaan julkisista lähteistä. Tikkakosken yliviivaaminen pöytäkirjasta tuntuu huvittavalta, kun sijainti on kaikkien tiedossa.

Se, joka on luovuttanut salaisia pöytäkirjoja ja vuosiraportteja toimittajille, on syyllistynyt rikokseen. Vaikka julkaistuissa tiedoissa ei kovin salaista olekaan, tietojen julkistaminen Hesarissa juuri nyt, isänmaallisen hengen ollessa korkeimmillaan, herättää monissa ärtymystä. Jutun kirjoittaneista toimittajista Laura Halminen on erikoistunut kyberturvallisuuteen, Tuomo Pietiläinen talousrikoksiin ja tiedustelulain valmisteluun. Luultavasti Pietiläinen on halunnut taustoittaa sotilastiedustelulain merkitystä ja kuvata, miten ko. salainen yksikkö tulee jatkossa suorittamaan myös siviilitiedustelun teknisen toteutuksen. Asia on ajankohtainen, sillä kansanedustajat päättävät parhaillaan lain sisällöstä.

Tiedustelulain valmistelua on syytetty salamyhkäisyydestä. Sotilaiden halu salata kaikki mahdollinen lietsoo epäluottamusta. Viimeistään Snowdenin paljastusten jälkeen kansa on tiennyt, että kaikki maat vakoilevat minkä pystyvät -- eikä Suomella ole mitään syytä olla pekkaa pahempi tai muita kirkasotsaisempi.

Väitän, että avoimuus näissä asioissa olisi jopa PV:n omien etujen mukaista. Salamyhkäisyys nykyisen avoimuuden aikakaudella kääntyy itseään vastaan. Minkälaisia salaisia valvontaoikeuksia haluamme antaa organisaatiolle, josta emme tiedä edes henkilökunnan määrää?

Tuleva sotilastiedustelulaki antaa ensi kertaa (!) laillisen pohjan tiedustelulle. Samalla PV saa mm. oikeuden lähettää agentteja ulkomaille (James Bondin tyyliin) ja asentaa haittaohjelmia vieraiden valtioiden (tai heidän Suomessa olevien edustajiensa) koneisiin. Tällaisia oikeuksia ei voi antaa organisaatiolle, jonka toiminnasta ei tiedetä mitään. Rajoitettu julkisuus on lain hinta.

Kiinnostavin kohta Hesarin jutussa liittyy Nordstream-putken arviointiin. Näillä pohdinnoilla olisi julkista merkitystä. Nyt suomalaiset ovat ihmeissään, miksi eräät Itämeren maat kieltävät putken tuomisen aluevesiensä läpi kun taas Suomi ei näe asiassa mitään ongelmaa.

Puolustusvoimat tarvitsee salaisuutensa, mutta aivan kuten yritystenkin, PV:n kannattaa pohtia mikä oikeasti on nykyään salaista. Ruotsin FRA on valinnut avoimen linjan: sen henkilökunta, budjetti ja toiminnan periaatteet ovat julkisia. FRA:lla on oma web-sivusto, jossa kerrotaan verkkotiedustelun toteutuksesta ja tavoitteista. Jopa vuosikertomus on julkinen -- tai ainakin vuosikertomuksesta on julkinen versio. Luulen, että päättäjille jaetaan aivan toisenlainen kertomus vuodesta 2016.

Ote FRA:n vuosikertomuksesta 2016.

Aitoruotsalaiseen tapaan vuosikertomus esittelee yhden FRA:n palveluksessa olevan kryptologin. Anna, 42 vuotta, on matematiikan tohtori ja murtaa työnsä puolesta vihollisten koodeja. Tällaiseen avoimuuteen Viestikoekeskuksella on vielä matkaa.

KRP on alkanut tutkia Suomen tietovuotoa. Olemme saaneet oman snowdenin. Tutkittavien joukko ei liene kovin suuri, sillä sotilastiedustelulain työryhmän jäsenet on äkkiä käyty läpi.

Hesarin juttu on tarpeellinen, mutta salaisista raporteista kertomisen olisi voinut jättää vähemmälle. Niiden sisältö ei ollut oleellista jutun pointin kannalta. Mukana on myös pakollinen heitto kansalaisten sähköpostien lukemisesta, mikä on tarkoitushakuista ja faktisesti väärää (paperilehdessä se on vieläpä otsikkona: Salainen yksikkö saisi siepata sähköpostejasi). Tuleva laki ei anna tähän mahdollisuutta -- mikä ei silti tarkoita, etteikö sitä voisi tapahtua. Mitä salamyhkäisempää toiminta on, sitä enemmän harmaalla alueella voi toimia. Tässä suhteessa tiedustelulaki on tervetullut ja hyvä asia.

PS. Milloin Viestikoekeskus avaa omat web-sivunsa? Voisi olla tarpeen esim. tulevia signaalianalyytikkoja ja kryptologeja rekrytoitaessa. Ja milloin se vaihtaa vanhahtavan nimensä paremmin kuvaavaksi?

Tekstiä muokattu 17.12.2017