EU-tuomioistuin on tänään velvoittanut Googlea poistamaan hakutuloksista vanhentuneet, henkilöihin liittyvät tiedot. Hesarin mukaan "Kuka tahansa voi vaatia Googlea poistamaan vanhoja tietojaan".
Olen asiassa lehtitietojen varassa, eivätkä ne aina ole kovin täsmällisiä, mutta näillä tiedoilla päätös kuulostaa hyvin hankalalta. Tähän asti työnjako on ollut hyvin selvä: web-sivut tuottavat sisällön ja Google indeksoi ne. Jos sivuilla on vanhentunutta tai väärää tietoa, se pitää korjata sivulle eikä hakukoneen tuloksiin.
On huolestuttavaa, jos Googlen hakuindeksi alkaa erkaantua sivujen todellisesta sisällöstä. Sehän tarkoittaa käytännössä hakutulosten sensurointia. Ehkä niin tapahtuu jo nyt, sitä emme tiedä varmaksi, mutta juuri siksi hakujen takana olevaa logiikkaa pitäisi pikemminkin avata läpinäkyvämmäksi eikä samentaa entisestään.
Sisällön tuottaminen ja sivujen indeksointi ovat kaksi eri kokonaisuutta. Kyse on eräänlaisesta nettineutraliteetista, josta on viime aikoina käyty paljon keskustelua: voiko operaattori suosia tiettyjä sisältöpalveluita toisten kustannuksella? Nettineutraliteetin mukaisesti palvelut ja operaattorit tulee erottaa toisistaan. Nähdäkseni saman tulisi päteä myös nettisisältöön ja hakupalveluihin.
Taustalla saattaa olla tapauksia, joissa hakukone kaivaa lehden nettiarkistosta esimerkiksi vanhan tuomion, jonka henkilö on jo kärsinyt ja siten rangaistuksensa sovittanut. Onko Googlen tehtävä estää tällaista tietoa löytymästä? Eikö oikea paikka olisi poistaa tieto lehden nettisivulta?
Jos Google joutuu poistamaan hakutuloksen, miten se käytännössä tapahtuu? Entä jos uutisessa (tai kyseisessä lehden sivussa) on jotain muuta mielenkiintoista, joka sekin lakkaa löytymästä? Eikö EU:n kannattaisi ensin velvoittaa lehtiä poistamaan nettiarkistoistaan vanhentuneet tiedot (mikä olisi yhtä ongelmallista sekin)?
On filosofinen kysymys, milloin jokin tieto on vanhentunut. Rangaistus saattaa olla vanhentunut, mutta tieto itsessään ei ole väärä. Miten pitkälle kiusallisten tai tiedoiltaan muuttuneiden tapahtumien jälkikäteen peukaloinnissa voidaan mennä? Voin kuvitella, että aika moni meistä haluaisi Googlen olevan löytämättä jotain omaa hölmöilyään. Kaikki ikävät tiedot ovat "vanhentuneita", joten Googlea voi vaatia poistamaan ne.
Koskeeko päätös kaikkia EU-alueella toimivia hakukoneita? Entä miten käy Internet Archiven, jossa on kopio vanhoista sivuista, pitääkö nekin poistaa? Mitä päätös merkitsee tutkivalle journalismille?
Sitten voi vielä kysyä, onko EU:n kannalta mielekästä lähteä sääntelemään amerikkalaista hakukonetta omien oikeusperiaatteidensa mukaisesti? Tällä lähestymisellä ei ainakaan edistetä eurooppalaisten digimarkkinoiden syntymistä.
Tietosuojavaltuutettu piti tv-uutisissa päätöstä hyvänä. "Nyt tuli työkalu puuttua ongelmaan" (jolla nettisivuja saadaan poistettua hakutuloksista). Minusta tämä kuulostaa huolestuttavalta. Työkalun pitäisi löytyä muualta kuin Googlelta.
Olen asiassa lehtitietojen varassa, eivätkä ne aina ole kovin täsmällisiä, mutta näillä tiedoilla päätös kuulostaa hyvin hankalalta. Tähän asti työnjako on ollut hyvin selvä: web-sivut tuottavat sisällön ja Google indeksoi ne. Jos sivuilla on vanhentunutta tai väärää tietoa, se pitää korjata sivulle eikä hakukoneen tuloksiin.
On huolestuttavaa, jos Googlen hakuindeksi alkaa erkaantua sivujen todellisesta sisällöstä. Sehän tarkoittaa käytännössä hakutulosten sensurointia. Ehkä niin tapahtuu jo nyt, sitä emme tiedä varmaksi, mutta juuri siksi hakujen takana olevaa logiikkaa pitäisi pikemminkin avata läpinäkyvämmäksi eikä samentaa entisestään.
Sisällön tuottaminen ja sivujen indeksointi ovat kaksi eri kokonaisuutta. Kyse on eräänlaisesta nettineutraliteetista, josta on viime aikoina käyty paljon keskustelua: voiko operaattori suosia tiettyjä sisältöpalveluita toisten kustannuksella? Nettineutraliteetin mukaisesti palvelut ja operaattorit tulee erottaa toisistaan. Nähdäkseni saman tulisi päteä myös nettisisältöön ja hakupalveluihin.
Taustalla saattaa olla tapauksia, joissa hakukone kaivaa lehden nettiarkistosta esimerkiksi vanhan tuomion, jonka henkilö on jo kärsinyt ja siten rangaistuksensa sovittanut. Onko Googlen tehtävä estää tällaista tietoa löytymästä? Eikö oikea paikka olisi poistaa tieto lehden nettisivulta?
Jos Google joutuu poistamaan hakutuloksen, miten se käytännössä tapahtuu? Entä jos uutisessa (tai kyseisessä lehden sivussa) on jotain muuta mielenkiintoista, joka sekin lakkaa löytymästä? Eikö EU:n kannattaisi ensin velvoittaa lehtiä poistamaan nettiarkistoistaan vanhentuneet tiedot (mikä olisi yhtä ongelmallista sekin)?
On filosofinen kysymys, milloin jokin tieto on vanhentunut. Rangaistus saattaa olla vanhentunut, mutta tieto itsessään ei ole väärä. Miten pitkälle kiusallisten tai tiedoiltaan muuttuneiden tapahtumien jälkikäteen peukaloinnissa voidaan mennä? Voin kuvitella, että aika moni meistä haluaisi Googlen olevan löytämättä jotain omaa hölmöilyään. Kaikki ikävät tiedot ovat "vanhentuneita", joten Googlea voi vaatia poistamaan ne.
Koskeeko päätös kaikkia EU-alueella toimivia hakukoneita? Entä miten käy Internet Archiven, jossa on kopio vanhoista sivuista, pitääkö nekin poistaa? Mitä päätös merkitsee tutkivalle journalismille?
Sitten voi vielä kysyä, onko EU:n kannalta mielekästä lähteä sääntelemään amerikkalaista hakukonetta omien oikeusperiaatteidensa mukaisesti? Tällä lähestymisellä ei ainakaan edistetä eurooppalaisten digimarkkinoiden syntymistä.
Tietosuojavaltuutettu piti tv-uutisissa päätöstä hyvänä. "Nyt tuli työkalu puuttua ongelmaan" (jolla nettisivuja saadaan poistettua hakutuloksista). Minusta tämä kuulostaa huolestuttavalta. Työkalun pitäisi löytyä muualta kuin Googlelta.
Vanha hölmöily on poistettu Googlesta, mutta kun poliisi tekee turvallisuusselvityksen niin se vanha hölmöily nousee esiin ja saattaa estää työpaikan saamisen kymmenien vuosienkin jälkeen.
VastaaPoistaSe, että on poistettu rikosrekisteristä niin ei tarkoita, että on poistettu kaikista poliisin rekistereistä, arkistoista löytyy.
Tuomiota ei siis pääse karkuun, koska monet yritykset pyytävät ainakin suppeamman turvallisuusselvityksen, jossa kaikki tuomiot vaikuttavat lausuntoon.
"Tuomiota ei siis pääse karkuun, koska monet yritykset pyytävät ainakin suppeamman turvallisuusselvityksen, jossa kaikki tuomiot vaikuttavat lausuntoon."
VastaaPoistaEikös tuo mene siten että tyontekijän on annettava irtisanomisen uhalla vapaaehtoinen lupa poliisille toimittaa rikosrekisteri yritykselle. Sopivuudesta päättää yritys. Eli poliisi ei anna mitään lausuntoa.
Ei vaan poliisi kertoo onko sopiva vai ei.
VastaaPoistaTyöntekijän täytyy antaa lupa, että lausunoon saa pyytää, mutta jos ei lausuntoa ei työpaikkaa.
Rikosrekisterissä ei välttämättä ole mitään, mutta vanha tuomio 30 vuoden takaa saattaa vaikuttaa lausuntoon.
Tuon päätöksen teho on vaillinainen, onhan niitä muitakin hakukoneita. Tietysti jokainen jarru Googlelle matkalla de facto-monopoliin on tervetullut, mutta kuinkahan paljon tämä sellaiseen vaikuttaa?
VastaaPoistaSä olisit tietysti voinut lukeakin sen päätöksen ennen kun alat analysoimaan sitä :-). Tolla ei tule olemaan päljoakaan vaikutusta mihinkään. Et sä edelleenkään poista mitään googlesta pelkällä ilmotuksella vaan joudut viemään asian aina oikeuteen ja sen päätöksen mukaan toimitaan. Rikostuomiotkaan ei katoa mihinkään. Ne kun on julkista tietoa.
VastaaPoistaTuomioistuimet ovat tapansa mukaan pihalla digimaailman asioista. Jos hakutuloksiin tulee vanhaa tietoa, joka alkulähteiltä on jo poistettu, tämä voitaisiin vaatia poistamaan. Mutta nämähän yleensä poistuvat ilman erillistä vaatimustakin, kun tieto alkulähteestä poistetaan. Että Google ei saa löytää jotain mikä edelleen on julkisessa netissä, on järjetöntä.
VastaaPoistaTämä päätös oli ihan käsittämätön.
VastaaPoistaEnsin päätettiin että 'vanhentunutta' tietoa ei tarvitse poistaa tiedon julkaisseen lehden sivuilta, koska se on historiallinen fakta.
Mutta sitten hakukoneen pitäisi se poistaa? Kaiken järjen mukaan pitäisi poistaa itsetieto niin hakukoneesta se poistuu itsestään
tukevast p*e edellä puuhun
Turvallisuusselvitystä tehtäessä ei saa käyttää kymmentä vuotta vanhempia tietoja, ellei tällaisten tietojen käyttäminen ole välttämätöntä selvityksen tarkoituksen saavuttamiseksi, eikä tietoja viittätoista vuotta nuorempana tehdystä teosta. (Laki turvallisuusselvityksistä, 8 § Turvallisuusselvityksen tekeminen, 8.3.2002/177)
VastaaPoistaChicagon lakiprofessori pitää EU-tuomiota hyvänä ja toivoo samanlaista suojaa Yhdysvaltoihin: http://www.slate.com/articles/news_and_politics/view_from_chicago/2014/05/the_european_right_to_be_forgotten_is_just_what_the_internet_needs.html
VastaaPoistaEU-tuomioistuimeen tapauksen vei espanjalainen juristi, jonka vuonna 1998 saama tuomio kummitteli Googlen hakutuloksissa vielä kymmenen vuotta myöhemmin.
Tätä on pakko ihmetellä. Eikö juristi tehnyt 10 vuodessa mitään, joka olisi saanut Googlessa näkyvyyttä? Hyvä hakukone painottaa tuloksia myös ajan suhteen, eikä nosta vanhoja uutisia kärkeen.
Ongelman pitäisi ratketa itsestään, sillä tiedon paljoudesta johtuen hakukone joutuu joka tapauksessa "unohtamaan" asioita. Kymmenen vanha tuomio nousee tuloksiin vain, jos joku varta vasten osaa hakea sitä -- ja juuri niin hakukoneen pitäisikin toimia.
Tätä lukiessa tuli ihan mieleen joidenkin lehtien aprillipäivänä julkaisemat tekaistut jutut - niin käsittämätön ja naurettava tämä on. Jos netissä on tietoa, joka tulisi poistaa, on asioitava ei kenenkään muun kuin tiedon julkaisijan kanssa.
VastaaPoistaYmmärrettävästi monia harmittaa netissä itsestä löytyvä epäedullinen tieto, mutta tällainen populistinen ratkaisu, joka omasta näkökulmasta ajateltuna saattaa tuntua hyvältä, vie vain huonompaan suuntaan. Mielestäni nyt ensimmäistä kertaa Googlen hakutuloksiin todella kohdistuu pelko sensuroinnista ja totuuden vääristelystä.
Käytännön toteutuksessa kiinnostaa erityisesti, riittääkö että "sensuroitava" sivu ei saa tulla haettaessa kohdehenkilön nimellä, vai eikö sivu saa tulla hakutuloksiin millään hakusanalla.
Asian ytimessä on myös Järvisen pointti siitä, miten "vanhentuneet" tai "epäolennaiset" tiedot määritellään. Haluaako joku edes yrittää...? :)
Niin kauan kuin maailmaa hallitsevat suuryritykset ja suurvaltapoliitikot, niin ongelmia voi odottaa. En edes ymmärrä miksi Petteri tuhlaat (vuodesta toiseen) ajatuksiasi tälläisille mädistä rakenteista kumpuaville ikuisuuskysymyksille.
VastaaPoistaPeriaatteessa TVkaistan tapauksessa on kysymys ihan samasta sääntelystä. - Paitsi että televisiofirmat sattuvat (käänteisesti) olemaan nettioperaattoria suuremmat. Pienempi yritys on häviämässä. Ehkä TVkaistassa olisi mahdollisuus kotimaisiin digimarkkinoihin.
Minä hieman ihmettelen vanhentuneen tiedon käsitettä. Tieto jostain vanhasta rikoksesta ei ole erityisesti vanhentunutta, vaan se kertoo ihan totuuden kuin se oli.
VastaaPoistaYmmärrä piston silloin, jos tieto on selkeän väärää tai kohtuuttoman loukkaavaa. En näe sitä, että Googlen halutulokset eroaisivat nettisivuista minään ongelmana. Positiivisena näen tässä ajatuksen, että rajat tulevat lain ja oikeuden kautta, eikä vain liikeyrityksen tahdon ja intressien mukaan.
Mitä tulee unohtamiseen, USA:ssa se on aika tuntematon käsite ihan virallisissakin rekistereissä. Lähtökohta on, että kaikki kerätty tieto säilytetään. Jos kerran pidätetään, on niitä seurauksena elinikäinen rikosrekisteri, joka saattaa iestään työpaikan saamisen. Samoin sormenjäljet ja DNA tallennetaan pysyvästi.
Sinänsä tämä kuvaa hyvin sitä, miten vanhentunut Suomen 1999 säädetty henkilötietolaki on. On outoa pikkumaisesti säädellä miten suljetuissa rekistereissä saa tallentaa tietoa, kun Googlen takia koko Internet on henkilörekisteri.