EU-tuomioistuimen Google-päätös tehoaa nopeasti. Koska kyse on voimassaolevan lain tulkinnasta, päätöksen vaikutukset näkyvät jäsenmaissa heti -- myös Suomessa.
Jos olen oikein ymmärtänyt, kuka tahansa suomalainen voi vaatia Suomen oikeudelta päätöstä itsensä kannalta vanhentuneen tai epäolennaisen tiedon poistamisesta Googlen hakutuloksista. Siinä on käräjäoikeudelle pohtimista, miten näitä kriteereitä tulisi tulkita!
Ylen uutinen tietää kertoa, että EU:ssa lääkäri, entinen poliitikko ja tuomittu pedofiili ovat jo vaatineet itselleen kielteisten tietojen poistamista hakutuloksista. Poliitikko haluaa tulla valituksi uudelleen eikä halua, että hakukone löytää netistä häntä arvostelevan artikkelin. Vastaavasti lääkäri vaatii potilaiden kirjoittamia kielteisiä arvioita poistettaviksi.
Jo heti ensimmäiset tapaukset osoittavat, miten ongelmalliseen tilanteeseen päätös johtaa. Onko oikein, että poliitikko voisi poistaa itseään arvostelleen artikkelin? Jos lääkäri on oikeasti huono, ketä palvelee se, että potilaiden kriittiset arviot poistetaan?
Entä pedofiili? Tuomio on ehkä kärsitty ja rikos yhteiskunnan näkökulmasta sovitettu, mutta pedofiili ei yleensä parane. Tieto voi olla vanhentunut, mutta se ei ole väärä. Epäolennaisuudesta voidaan olla monta mieltä.
Suomessa oikeuden päätökset ovat julkisia. Jos oikeus päättää, että Googlen pitää poistaa poliitikkoa koskeva kielteinen artikkeli, tieto tästä löytyy Googlella. Sekin pitäisi siis poistaa uudella päätöksellä. Jotta tuloksena ei olisi loppumaton noidankehä, oikeuden päätökset pitää joko salata tai ainakin estää hakukoneiden pääsy niihin robots.txt-tiedostolla. Sen jälkeen muitakaan oikeuden päätöksiä ei voi hakea.
Ylen uutisen referoimat tapaukset ovat vasta hakemuksia, eivät päätöksiä. Nähtäväksi jää, millaisen linjan paikalliset tuomioistuimet asiaan ottavat, ja miten korkealle poistokynnys asetetaan. Epäselvyys on mukavaa, asianajajat tykkäävät.
Tätä taustaa vasten kuulostaa erikoiselta, että Google olisi Saksassa luomassa lomakkeen, jolla henkilöt voivat itse jättää poistopyyntöjä. Eikö pyynnön pitäisi kiertää oikeusjärjestelmän kautta? Tai voisiko kyseessä olla Googlen kosto: tekemällä poistoista liian helppoa se osoittaa, millaisiin lieveilmiöihin päätös johtaa. Googlella itsellään on oikeus poistaa mitä tahansa, ilman oikeuden päätöksiäkin.
Kaikki eivät pidä EU-tuomioistuimen päätöstä huonona. Erityisesti yllätyin chicagolaisen lakiprofessorin kirjoituksesta, jossa hän toivoi samaa unohduslakia myös Yhdysvaltoihin. Lukijoiden kommenteissa toive sai tosin melko murskaavan vastaanoton.
Jos olen oikein ymmärtänyt, kuka tahansa suomalainen voi vaatia Suomen oikeudelta päätöstä itsensä kannalta vanhentuneen tai epäolennaisen tiedon poistamisesta Googlen hakutuloksista. Siinä on käräjäoikeudelle pohtimista, miten näitä kriteereitä tulisi tulkita!
Ylen uutinen tietää kertoa, että EU:ssa lääkäri, entinen poliitikko ja tuomittu pedofiili ovat jo vaatineet itselleen kielteisten tietojen poistamista hakutuloksista. Poliitikko haluaa tulla valituksi uudelleen eikä halua, että hakukone löytää netistä häntä arvostelevan artikkelin. Vastaavasti lääkäri vaatii potilaiden kirjoittamia kielteisiä arvioita poistettaviksi.
Jo heti ensimmäiset tapaukset osoittavat, miten ongelmalliseen tilanteeseen päätös johtaa. Onko oikein, että poliitikko voisi poistaa itseään arvostelleen artikkelin? Jos lääkäri on oikeasti huono, ketä palvelee se, että potilaiden kriittiset arviot poistetaan?
Entä pedofiili? Tuomio on ehkä kärsitty ja rikos yhteiskunnan näkökulmasta sovitettu, mutta pedofiili ei yleensä parane. Tieto voi olla vanhentunut, mutta se ei ole väärä. Epäolennaisuudesta voidaan olla monta mieltä.
Suomessa oikeuden päätökset ovat julkisia. Jos oikeus päättää, että Googlen pitää poistaa poliitikkoa koskeva kielteinen artikkeli, tieto tästä löytyy Googlella. Sekin pitäisi siis poistaa uudella päätöksellä. Jotta tuloksena ei olisi loppumaton noidankehä, oikeuden päätökset pitää joko salata tai ainakin estää hakukoneiden pääsy niihin robots.txt-tiedostolla. Sen jälkeen muitakaan oikeuden päätöksiä ei voi hakea.
Ylen uutisen referoimat tapaukset ovat vasta hakemuksia, eivät päätöksiä. Nähtäväksi jää, millaisen linjan paikalliset tuomioistuimet asiaan ottavat, ja miten korkealle poistokynnys asetetaan. Epäselvyys on mukavaa, asianajajat tykkäävät.
Tätä taustaa vasten kuulostaa erikoiselta, että Google olisi Saksassa luomassa lomakkeen, jolla henkilöt voivat itse jättää poistopyyntöjä. Eikö pyynnön pitäisi kiertää oikeusjärjestelmän kautta? Tai voisiko kyseessä olla Googlen kosto: tekemällä poistoista liian helppoa se osoittaa, millaisiin lieveilmiöihin päätös johtaa. Googlella itsellään on oikeus poistaa mitä tahansa, ilman oikeuden päätöksiäkin.
Kaikki eivät pidä EU-tuomioistuimen päätöstä huonona. Erityisesti yllätyin chicagolaisen lakiprofessorin kirjoituksesta, jossa hän toivoi samaa unohduslakia myös Yhdysvaltoihin. Lukijoiden kommenteissa toive sai tosin melko murskaavan vastaanoton.
Ottamatta kantaa unohdettavuuteen sinänsä, niin pedofilia ja lasten raiskaaminen ei ole täysin samaistettavissa. Pedofiilien samaistaminen lastenraiskaajiksi voi jopa hankaloittaa heidän hakeutumistaan hoitoon, varsinkin kun yleinen mielipide on sitä mieltä, että pedofiileille sopivimmat hoitomuodot ovat pahoinpitely ja surmaaminen. Ihminen joka kärsii ko. parafiliasta voi olla tunne-elämältään melkoisessa myllerryksessä. Vaikka pedofiili ei paranisikaan, yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemisella tuskin saadaan mitään parannusta aikaan. Eristäytymisen voisi jopa kuvitella johtavan äärimmäistymiseen.
VastaaPoistaEikös päätöksessä ainakin referaattien mukaan sanottu "vanhentunut ja epäolennainen"? Tuomio annettiin siitä että netistä löytyi artikkeli jossa kerrottiin kantajan taannoisistataloudellisista ongelmista, joista oli kuulemma selvitty jo aikoja sitten. Asia on ehkä ymmärrettävä jos tämä uutisjuttu oli lähes ensimmäisten tulosten joukossa kun henkilön nimen laittoi Googleen.
VastaaPoistaJärki sanoisi että lääkärin ammatinharjoitukseen tai poliitikon yhteiskunnalliseen toimintaan liittyvät jutut eivät olisi epäolennaisia asioita. Mutta jos Google ei jaksa viedä jokaista tapausta oikeuteen (paljonko voitettavaa Googlella olisi?), mikä sanoisi ettei se noudattaisi suunnilleen yhtä perehtyvää tutkintaa YouTuben DMCA-pyynnöissä, eli ei lainkaan. Törkeimmissä DMCA takedown -väärinkäytöksissä edes materiaalin lataaja saa tietää asiasta ja voi ainakin teoriassa esittää vastalauseensa (ja jos rahaa riittää asianajajaan, jopa ehkä kenties mahdollisesti saada oikeutta), mutta miten käyttäjä saa tietää että Google seuloo tarpeelliset mutta negatiiviset linkit pois hakutuloksista? Nehän ovat jo nyt valmiiksi personoituja.
Mitenköhän muut vaihtoehtoiset hakukoneet? Monikohan lähettää poistopyynnön DDG:hen?
* yhtä perehtyvää tutkintaa _kuin_ YouTuben
VastaaPoistaEikö olisi ihan ok, että määritellään vain jokin aikaraja, jonka jälkeen tietyt jutut poistuvat verkosta - sisällöstä riippumatta. Viisi vuotta voisi olla ihan hyvä raja.
VastaaPoistaTällaista tämä nettiaika on. Muiden kohdalla intoa riittää uteliaisuuteen, mutta omalla kohdalla vainoharhaisuus kukoistaa XD
VastaaPoistaVaikka samapa se, itselleni on aivan se ja sama mitä minusta netissä lukee :)
"Onko oikein, että poliitikko voisi poistaa itseään arvostelleen artikkelin?"
VastaaPoistaEi kai artikkelia poisteta, vaan ainoastaan hakutulos. Vaikka niin päinhän sen pitäisi kyllä mennä. Ei kai olemassa olevien tietojen kerääinen voi olla rangaistavaa.