Viime perjantaina kuultiin kolme mielenkiintoista uutista. Ensimmäinen kertoi, miten suomalaista professoria vastaan on nostettu Tanskassa syyte vakoilusta Venäjän hyväksi.
Professori itse kiisti syytökset ja epäili Tanskan olevan pikemminkin kiinnostunut arktisiin vesialueisiin liittyvistä selvityksistä. Kuulustelujen yhteydessä Tanskan turvallisuuspalvelu oli saanut haltuunsa hänen asiasta keräämänsä aineistot.
Toinen uutinen kertoi suomalaisen ympäristökeskuksen virkamiehen joutuneen pidätetyksi Venäjällä hänen otettuaan näytteitä lannoitetehtaan fosforipäästöistä. Helsingin Sanomien mukaan turvallisuuspoliisi FSB penkoi tietokoneen, ja sen sisältö oli jo seuraavana päivänä Venäjän luonnonvarainministeriön tiedossa. Palatessaan Suomeen tutkija joutui vielä luovuttamaan tietokoneensa ja muistitikkunsa. Ympäristökeskus yrittää nyt saada takaisin Venäjän viranomaisten hallussa olevaa omaisuuttaan.
Kolmas uutinen oli presidentti Martti Ahtisaaren kommentti siitä, miten hänen puheluitaan oli salakuunneltu maailmalla jatkuvasti. Ahtisaaren mukaan maailma on "agentuureja täynnä" ja hänen oma elämänsä jännittävämpää kuin James Bondilla.
Perjantain uutiset ovat tärkeä muistutus siitä, että vaikka Suomi on televiestinnän lintukoto, ulkomailla peli on kovaa eikä keinoja kaihdeta. Jokainen valtio salakuuntelee maansa läpi kulkevaa tele- ja dataliikennettä, vaikka Ruotsi onkin ainoa, joka on avoimesti kertonut siitä (ns. FRA-laki).
Kun siis liikumme ulkomailla tai asioimme sähköisesti maan rajojen yli, meidän on itse huolehdittava viestintämme ja tiedostojemme suojaamisesta. Nykyisillä ohjelmilla se ei ole edes vaikeaa. Pitää vain huomata omien tietojensa arvo ja se, että ne saattavat kiinnostaa muitakin.
Ympäristötutkija ei ehkä kokenut tietokoneensa sisältöä niin arvokkaaksi, että olisi salannut sen tiedot, mutta käytäntö osoitti toisin. Salaus olisi estänyt FSB:tä penkomasta tietokonetta luvatta.
Vielä jokunen vuosi sitten Suomen ulkoministeri teki etätöitä lähettämällä työviestejä ilmaisen ja suojaamattoman Hotmail-sähköpostin kautta. Tällaisen hyväuskoisuuden aika on lopullisesti ohi.
(Julkaistu hieman lyhenneltynä Helsingin Sanomien yleisönosastolla 18.4.2012 otsikolla "Televiestinnässä ei keinoja kaihdeta").
Professori itse kiisti syytökset ja epäili Tanskan olevan pikemminkin kiinnostunut arktisiin vesialueisiin liittyvistä selvityksistä. Kuulustelujen yhteydessä Tanskan turvallisuuspalvelu oli saanut haltuunsa hänen asiasta keräämänsä aineistot.
Toinen uutinen kertoi suomalaisen ympäristökeskuksen virkamiehen joutuneen pidätetyksi Venäjällä hänen otettuaan näytteitä lannoitetehtaan fosforipäästöistä. Helsingin Sanomien mukaan turvallisuuspoliisi FSB penkoi tietokoneen, ja sen sisältö oli jo seuraavana päivänä Venäjän luonnonvarainministeriön tiedossa. Palatessaan Suomeen tutkija joutui vielä luovuttamaan tietokoneensa ja muistitikkunsa. Ympäristökeskus yrittää nyt saada takaisin Venäjän viranomaisten hallussa olevaa omaisuuttaan.
Kolmas uutinen oli presidentti Martti Ahtisaaren kommentti siitä, miten hänen puheluitaan oli salakuunneltu maailmalla jatkuvasti. Ahtisaaren mukaan maailma on "agentuureja täynnä" ja hänen oma elämänsä jännittävämpää kuin James Bondilla.
Perjantain uutiset ovat tärkeä muistutus siitä, että vaikka Suomi on televiestinnän lintukoto, ulkomailla peli on kovaa eikä keinoja kaihdeta. Jokainen valtio salakuuntelee maansa läpi kulkevaa tele- ja dataliikennettä, vaikka Ruotsi onkin ainoa, joka on avoimesti kertonut siitä (ns. FRA-laki).
Kun siis liikumme ulkomailla tai asioimme sähköisesti maan rajojen yli, meidän on itse huolehdittava viestintämme ja tiedostojemme suojaamisesta. Nykyisillä ohjelmilla se ei ole edes vaikeaa. Pitää vain huomata omien tietojensa arvo ja se, että ne saattavat kiinnostaa muitakin.
Ympäristötutkija ei ehkä kokenut tietokoneensa sisältöä niin arvokkaaksi, että olisi salannut sen tiedot, mutta käytäntö osoitti toisin. Salaus olisi estänyt FSB:tä penkomasta tietokonetta luvatta.
Vielä jokunen vuosi sitten Suomen ulkoministeri teki etätöitä lähettämällä työviestejä ilmaisen ja suojaamattoman Hotmail-sähköpostin kautta. Tällaisen hyväuskoisuuden aika on lopullisesti ohi.
(Julkaistu hieman lyhenneltynä Helsingin Sanomien yleisönosastolla 18.4.2012 otsikolla "Televiestinnässä ei keinoja kaihdeta").
@ No,maa on aina ollut nitkallaan ryssän renkejä ja tuosta tutkijan tapauksesta että ryssä on ryssä vaikka voissa paistettuna. Mara James Bond? Kaatoi sit kans misujakin samaan tahtiin,onhan Namibiassa pikku-Martteja;)!
VastaaPoista"Pitää vain huomata omien tietojensa arvo ja se, että ne saattavat kiinnostaa muitakin." Vähän menen ohi aiheesta, mutta tämä on erittäin hyvä pointti toisessakin näkökulmassa.
VastaaPoistaJokaisella tekeleellä on arvoa jollekin, mutta niin paljon tavaraa jää pöytälaatikkoon, eikä vaikka Githubille, että ihan pahaa tekee :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista