Päivän Hesari kirjoittaa Muxlim-portaalin kohtalosta. Vielä viime vuonna tämä maailman muslimeille suunnattu nettipalvelu oli mainio esimerkki siitä, miten Suomessa voidaan tuottaa kansainvälistä sisältöä nettiin.
Entistä hienommaksi menestyksen teki se, että palvelun isä oli Egyptistä Suomeen opiskelijaksi päätynyt Mohamed El-Fatatry. Hänen elämänsä oli juuri sellainen menestystarina, joita innovaatio-Suomi halusi kuulla. Muxlim sai julkisuutta ja sijoittajien rahaa: TEKESiltä 400 000 euroa, Siilasmaalta miljoonan.
Nyt rahat ovat lopussa ja Muxlim suljettu. Palvelun todelliset kävijämäärät jäivät kauaksi siitä, mitä julkisuuteen kerrottiin. Kun tuloja ei ollut, rahat yksinkertaisesti loppuivat.
MikroPC kirjoitti pari vuotta sitten Marko Ahtisaaren Dopplr-palvelusta, joka niin ikään sai paljon julkisuutta, mutta jonka liikevaihto vuodelta 2009 oli 754 euroa. Siis alle tonni. Ahtisaari palasi töihin Nokialle.
Ilmaisuus on vaikea bisnes. Siihen kehottavat äänekkäimmin ne, joilla ei itsellään ole mitään kokemusta yrittämisestä. Ja heitä netissä riittää.
Keskustelupalstoilla moni olettaa palvelujen olevan ilmaisia, koska ilmaisuus on jonkinlainen normi. Netti on täynnä kiinnostavia ilmaispalveluja, jotka pyörivät sijoittajien rahoilla. Ennen pitkää palvelun on kuitenkin pärjättävä omillaan. Jos ei tule tuottoja, palvelu suljetaan. Ilmaista lounasta ei ole.
Suomen pienillä markkinoilla ei juuri voi laskea mainostulojen varaan. Jos Muxlim, jonka potentiaaliseksi käyttäjäkunnaksi ilmoitettiin 25 miljoonaa muslimia, sai kerättyä mainostuloja vain 20 000 euroa vuodessa, miten viidelle miljoonalle suomalaiselle suunnattu www-palvelu pystyisi parempaan? (Muxlimin toimisto oli muuten naapuritalossa, 20 000 euroa riitti tuskin edes vuoden vuokriin).
Ilmaisuuden harha syntyy Googlesta ja Facebookista, jotka tekevät miljoonavoittoja ilmaisella palvelulla. Ero on siinä, että ne ovat alansa dominantteja toimijoita, jotka imuroivat tulot kaikkialta maailmasta. Harva kotimainen toimija pystyy samaan. Angry Birds on lähellä, mutta ehdin jo hieman huolestua, kun he syksyllä kertoivat tavoittelevansa asiakkaiden sijaan faneja. Toivottavasti vihaisista linnuista tulee oman alansa google tai facebook. Se edellyttää fanien lisäksi rahavirtaa. Muxlimissa nähtiin, ettei hyväkään tarina kanna loputtomiin.
Piraateilla on samanlainen ilmaisuuden harha. Koska muutama megatähti tekee miljoonavoitot, he neuvovat jokaista artistia jakamaan musiikkinsa ilmaiseksi. Madonnan ja U2:n kohdalla ilmaisjakelu ehkä toimisikin, koska varsinainen tuote on muualla. Mutta heitä pienempien artistien tilanne on ihan toinen.
On toinenkin tie. Pieni palvelu voi pärjätä, jos sen kohderyhmä on tarkkaan mietitty ja kulut pidetään kurissa. Vastaavasti artisti voi menestyä, jos tekee musiikkia vain omaksi ilokseen ja harrastuspohjalta. Mutta näillä eväillä ei koskaan nousta maakuntasarjaa ylemmäksi.
PS. Muutama Mohamedin lauseista herättää kysymyksiä. Jos rahasta ei ollut puutetta ("Rahaa oli yltäkylläisesti, joten emme välittäneet siitä"), miksi TEKESin piti sijoittaa 400 000 euroa? Miksei Mohamed sijoittanut omiaan, jos hänellä oli kuitenkin varaa tukea 46 000 eurolla Biaudetin presidentinvaalikampanjaa? Kuuden tonnin kuukausipalkasta se on melkoinen summa. Onko viisasta syyttää epäonnistumisesta muita ("Suomesta ei löytynyt bisnesosaamista")? Ehkä pian ilmestyvä kirja vastaa näihin kysymyksiin.
Olen pitkään ihmetellyt näiden ilmaispalvelujen taloutta ja huikeita summia mitä niistä maksetaan. Vaikea kuvitella, että esimerkiksi Flickr tai Youtube olisivat ainakaan ensimmäisinä vuosinaan tuottaneet muuta kuin jättitappiota. Sivustojen ja valtavien palvelinfarmien sekä verkkoyhteyksien rakentaminen ja ylläpitäminen maksaa maltaita.
VastaaPoistaIlmeisesti mennään riskilä ja potentiaaleilla. Kun ilmaispalvelu tulee riittävän suosituksi, alkaa sillä olla jonkinlaista mahdollisuutta tehdä rahaa joko mainosten tai maksullisten lisäpalveluiden avulla. Mutta siihen pisteeseen ei moni palvelu pääse.
Tuo Dopplr lienee sitten ihan oma lukunsa. Herkästi tulee mieleen, että Nokia maksoi velkojaan isolle Ahtisaarelle ostamalla pienen Ahtisaaren nyrkkipajan kovalla hinnalla ja antamalla hyväpalkkaisen homman. Mutta tämä on toki vain oma teoriani.
Mielenkiintoinen tuo väite (tieto?) 46.000 euron tuesta Biaudetin kampanjaan, koska sellaista tukea Biaudet ei ole ilmoittanut vaalirahoitusilmoituksessaan:
VastaaPoistahttp://vaalirahoitus.fi/fi/index/vaalirahailmoituksia/ilmoituslistaus/PV2012/FI/64I6XoZSw/E_EI_PV2012.html
Ainoa noin suuri erä, mihin lahjoitus voisi sisältyä, on Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta saatu 300.000 euron lahjoitus. Tämä edellyttäisi, että El-Fatatry tai Muslimix olisi ensin lahjoittanut rahat tuolle yhdistykselle, joka sitten lahjoitti rahaa Biaudetin kampanjaan. Tällä tavallahan ilmoitusvelvollisuutta voidaan kiertää. Samasta syystä suomalainen vaalirahoitus ei ole oikeasti avointa.
Aika härskiä toimintaa sinänsä lahjoittaa kaksi kertaa firman liikevaihdon suuruisia summia, kun samaan aikaan saa rahaa Tekesiltä ja pääomasijoittajilta.
Olet varmaan jo tuohon blogipostaukseen aiheesta tutustunut: http://hampaankolosta.blogspot.com.au/2012/02/ei-tullut-uutta-sampoa-eika-finlaysonia.html
VastaaPoistaKiitos linkistä, siinä oli tehty hyvää tutkivaa journalismia median puolesta. Taas kerran Suomen media nukkui ja tyytyi vain toistamaan lehdistötiedotteita, vaikka esimerkiksi todelliset kävijämäärät olisi ollut helppo selvittää. Asia paljastui vasta Kauppalehden 4.2.2012 julkaisemasta pikku-uutisesta.
VastaaPoista"Muxlimin toimisto oli muuten naapuritalossa, 20 000 euroa riitti tuskin edes vuoden vuokriin"
VastaaPoistaSaattoi hyvällä tuurilla riittääkin. Yrityshautomo Innopolista saa ihan kivat tilat 500-1000 kuussa. Tuskin noille kymmeniä työntekijöitä oli.