Ulkoministeri Tuomiojan mielestä nimimerkkien käyttöä nettikeskusteluissa tulisi rajoittaa. Ainakin nettisivun ylläpidon tulisi aina tietää, kuka on tekstin todellinen kirjoittaja.
Mistähän syystä juuri ulkoministeri kommentoi asiaa Yleisradiolle? Ilmiö ei liity mitenkään hänen vastuualueeseensa. Ehkä Tuomioja oli ainoa, joka halusi profiloitua asiassa julkisuuteen muiden ministerien lomaillessa?
Joka tapauksessa Tuomiojan kommentit kumpuavat ajasta, jolloin tiedonvälityksestä vastasivat lehdistö ja Yleisradio. Tätä aikaa ei kohta enää ole. Netissä on uudet säännöt. Tiedonvälitys ja vaikuttaminen on siirtymässä lehdistöltä nettiin, eivätkä lehdistöstä kopioidut ratkaisut toimi siellä. Hallitus aikoo jopa itse nopeuttaa kehitystä lisäämällä lehtitilausten hintaan arvonlisäveron.
Ajatus siitä, että nettisivujen ylläpidolla olisi juridinen velvollisuus valvoa kirjoittajiensa tekstejä, on ykskantaan mahdoton. Nettisivut eivät ole lehtien kaltaisia julkaisuja, vaan keskusteluja.
Kukaan - siis todellakaan kukaan - ei voi sanella, miten kansan tulee keskustella. Se ei onnistunut edes Neuvostoliitossa. Vaikka julkaisutoiminta oli tarkkaan säädeltyä ja urkkijoita kaikkialla, kansa napisi ja kritisoi päättäjiä keskenään neljän seinän sisällä. Nyt uutta on vain se, että tällaiset keskustelut näkyvät niin haluttaessa kaikille, ja valitettavasti monella ei ole mitään todellista sanottavaa. Mitä vähemmän tietoa, sitä vankemmat luulot ja mielipiteet.
Mutta se ei edelleenkään tee niistä julkaisutoimintaa, jota voisi lailla säädellä.
Säännöllisin väliajoin joku vaatii, että ainakin nimettömänä kirjoittaminen pitäisi kieltää. Sen pitäisi karsia pahimmat hölmöydet.
Facebook riittää osoittamaan, ettei niin käy. Yön pimeydessä ja alkoholin avittamana omalla nimellä ja valokuvalla kirjoitetaan aivan yhtä typeriä kuin nimettömänä.
Viime talvena seurasin erästä Facebook-käyttäjää, joka avoimesti pohti suuren puolueen puheenjohtajan puukottamista ja siitä seuraavaa rangaistusta. Hän sai monia kannattajia ja rohkaisijoita, jotka kaikki esiintyivät omalla nimellään ja kuvallaan.
Profiilinsa mukaan mies oli kolmen lapsen isä Keski-Suomesta. Eniten hämmästelin sitä, että kirjoittaja oli myös monen tunnetun poliitikon Facebook-kaveri. Ilmeisesti he eivät lainkaan seuranneet kirjoittelua tai eivät piitanneet siitä. Minä piittasin - kaveri sai kenkää ystävälistaltani.
Vastaavia esimerkkejä on muitakin. Nimi ja kuva eivät välttämättä nosta keskustelun tasoa, vaikka ehkä helpottavatkin kirjoittajan jäljittämistä. Tosin ensin pitäisi keksiä, miten varmistetaan kuvan ja nimen yhteys kirjoittajaan. Sosiaalisessa mediassa yhteys on luonnollinen, muualla siitä ei ole mitään takeita.
Oikea nimi antaa kirjoitukselle uskottavuutta, jota nimettömältä nettioksennukselta puuttuu. Medialukutaitoiset osaavat jättää nimettömät tekstit huomiotta. Tämän varaan on pakko laskea jatkossakin.
Itse kirjoitan lähes aina omalla nimelläni, mutta ymmärrän hyvin nimimerkin käyttäjiä. Monet aktiiviset nettikeskustelijat ovat työnsä ja asemansa vankeja, eivätkä voi esiintyä netissä omalla nimellään. Ilman nimimerkkiä heidän arvokas kontribuutionsa jäisi saamatta. Lisäksi moni keskustelee työpaikan koneella ja työajalla, joten asiallisenkin kirjoittelun määrä vähenisi oleellisesti nimimerkit kieltämällä. Kirjoittelu siirtyisi entistä enemmän ilta- ja yöaikaan, mikä ei ainakaan parantaisi sen tasoa.
Viimeinen argumentti on huonoin, mutta mainitsen sen silti: Suomen lait ovat netissä lähes tehottomia, koska jo nyt osa keskusteluista käydään ulkomaiden kautta. Yleensä lain valvonnan tai soveltamisen vaikeus ei voi olla sen säätämisen este, mutta ehkä tässä on siitäkin ääriesimerkki.
Jos halutaan estää koulusurmien ja Norjan terroriteon kaltaiset tapahtumat, pitää rajoittaa aseiden ja räjähteiden saatavuutta. Konkreettisia esineitä on helpompi kieltää ja valvoa kuin ihmisten puheita ja ajatuksia.
Nimimerkki suojelee kirjoittajan anonyymiyttä muita keskustelijoita kohtaan. Jo nyt viranomaisella on tarvittava teknologia selvittää kirjoittajan henkilöllisyys rikosteknisessä tutkinnassa, kirjoitti nimimerkillä tai ei.
VastaaPoistaNimen käyttäminen ilman luotettavaa tunnistusta on jokseenkin sama asia kuin nimimerkin käyttäminen. Siinä vaiheessa jos jostakin kumman syystä internet-keskusteluun tulisikin jonkinlainen nimipakko, olisi meillä vaan "asdf1234":n ja "hei haloo":n sijaan nimimerkkejä kuten Andrew Berwick tai Aku Ankka.
Nimivouhkaajat voisivat esittää joitakin lukuja, kuinka paljon rikoksia jää selvittämättä, koska henkilö on kirjoittanut nimimerkillä eikä oikeaa henkilöyttä ole voitu varmistaa. Jos ongelma on todellinen, voidaan keskusteluun palata.
On sekä yleisiä että harvinaisia nimiä. Pelkän nimen (ihan oikean sellaisen) käyttö paljastaa joskus henkilön täsmällisesti tai sitten nimen kantajia on sellainen määrä, että kohdistus ei onnistu millään.
VastaaPoistaMinulla (ja pienellä suvullani) on niin harvinainen nimi, että minut tunnistaisi siitä yksiselitteisesti. Sukuni jonkin verran kuuluisat taiteilija- ja urheilijajäsenet tulisivat leimatuksi samalla.
Sen sijaan Virtasen Matti ja Korhosen Liisa saisivat kirjoittaa ihan omalla nimellään mitä haluaisivat ilman että he tai heidän sukunsa tulisi yhdistetyksi mihinkään, mitä he sanovat.
Jos kaikki blogi-kirjoittajat halutaan tässä samalle viivalle, pitäisi tunnistus tehdä nimen lisäksi kuvan, hetun, tittelin ja osoitteen kanssa, eikö niin?
Kyllä, juuri näin - devil is in the details.
VastaaPoistaPoliitikon silmissä hyvältä ja yksinkertaiselta näyttävä ratkaisu osoittautuu mahdottomaksi ja tehottomaksi. Jos se olisi helppoa, se olisi jo tehty.
Eri asia on, että mm. nettilehdillä on oikeus poistaa mitä tahansa viestejä sivultaan ja mitä enemmän toimitusten aika riittää tällaiseen työhön, sitä parempi.
Nimen/nimimerkin käytöstä nettikeskustelussa olen paljolti samaa mieltä Petterin kanssa. Yksi asia kuitenkin pisti silmään:
VastaaPoista"Monet aktiiviset nettikeskustelijat ovat työnsä ja asemansa vankeja, eivätkä voi esiintyä netissä omalla nimellään. Ilman nimimerkkiä heidän arvokas kontribuutionsa jäisi saamatta."
Väitän, että arvokkaita kontribuutioita ei nettikeskustelussa juurikaan ole. Nettikeskustelu on instituutio, jolla on lähinnä viihdearvoa.
Tarkoitan tässä nettikeskustelulla uutispalveluiden kommenttiosioissa, blogeissa, keskustelufoorumeilla, facebookissa ym. käytävää keskustelua. Aiemmin tällaista keskustelua käytiin mm. usenet newseissä ja bulletin boardeilla. Kokemusta minulla on näistä 30 vuoden ajalta ja vielä on "arvokas kontribuutio" näkemättä. Jos joku keskustelija epähuomiossa sanoo jotain järkevää, hukkuu se yleiseen mölinään.
Tämä ei tarkoita, etteikö netissä olisi hyviä kirjoituksia. Monesti tolkulla ja tiedolla varusteltu henkilö tuottaa arvokkaan kontribuution ja laittaa sen nettiin. Mutta jos kirjoitukseen liittyy kommentteja, ne voi yleensä huoleti jättää lukematta. Niissä ei ole mitään arvokasta.
Ongelmana on se, että nettikeskusteluun osallistuminen on liian vaivatonta ja nopeaa. Keskustelijat monesti eivät ehdi lukea ja ymmärtää toistensa kommentteja kunnolla ennen oman kommentin kirjoittamista. Omia kommentteja ei myöskään harkita kunnolla. Ongelma on sitä suurempi, mitä helpompaa ja nopeampaa kommentointi on. Joissain hyvin toimitetuissa blogeissa, joissa julkaisuviive on iso, ongelma on pienempi.
Keskustelijoiden tiedoissa ja taidoissa on usein myös suuria eroja. Henkilöt, jotka eivät tunne käsiteltävää aihetta tai eivät osaa ajatella ja kirjoittaa johdonmukaisesti eivät pysty järkevästi kontribuoimaan. Se ei nettikeskustelussa kuitenkaan ole osallistumisen este.
Olisi mukava, jos nettiin kehittyisi joku toimiva menetelmä järkevään keskusteluun. Vielä sellaista ei ole.
>Väitän, että arvokkaita
VastaaPoista>kontribuutioita ei
>nettikeskustelussa juurikaan ole.
>Nettikeskustelu on instituutio,
>jolla on lähinnä viihdearvoa.
Enimmäkseen näin. Kontribuution arvo ei kuitenkaan riipu sen pituudesta. Esimerkiksi hyödyllinen linkki voi olla arvokkaampi kuin monen sivun mittainen kirjoitus. Itse olen saanut paljon hyviä ideoita ja tiedonjyviä nettikeskustelujen kommenteista.
Oman nimen vaatiminen nettikirjoituksiin on hyvä asia, koska nimimerkeiltä syntyy vain herjaa ja roskaa. Jos ei uskalla kirjoittaa omalla nimellä, on paras pysyä poissa netistä. Oma nimi tulisi aina vaatia ja henkilöllisyyden varmistamiseenhan on jo yksinkertainen ja käytetty keino, tunnistus pankin kautta.
VastaaPoistaEnsinnäkin todettakoon että en ymmärrä erästä norjalaista mutta todettakoon että uutisissahan on käynyt ilmi että nämä tapahtumat olivat vasta jälkimmäinen vaihtoehto saada manifestinsä julkisuuteen. Ensimmäinenhän oli laillisempi mutta joka kariutui kun herran taloudellinen tilanne meni reisille.
VastaaPoistaMuutenkin voidaan kysyä ovat suomalaiset päättäjät ihan kartalla? Vähemmistövaltuutettu Biaudet julisti heti että pienimmistäkin vihapuheista pitäisi jakaa rangaistuksia. Selvä, mutta missä menee näiden pienten vihapuiheiden ja negatiivisen kritisoinnin raja? Jos esimerkiksi keskustellaan tk-päivystysten hitaudesta/toimimattomuudesta ja joku kommentoi "etteivät ne saatanan kielitaidottomat keikkalääkärit mitään osaa" niin onko kyseessä pientä vihapuhetta vai kritiikkiä? Vai elävätkö nämä henkilöt jossain haavemaailmassa jossa ei saisi näkyä tai kuulua mitään pahaa, aurinko paistaisi aina ja yksisarviset paskoisivat sateenkaaria taivaalle?
Maailmassa on paljon mukavia, hyviä ja kannatettavia asioita. Aloitetaan nyt vaikka maailmanrauhasta ja siitä, että olis mieli hyvä jokaisen muulloinkin kuin Jouluna ja pannaan lyhyen listani lopuksi se, että kaikki kirjoittaisivat nettiin vain omalla nimellään fiksusti muita kunnioittaen.
VastaaPoistaHumen giljotiinin eli Humen lain mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Se pätee myös ankarammassa muodossa. Siitä, millainen maailman "pitäisi olla", ei voi päätellä edes sitä, onko sellainen maailma ylipäänsä käytännössä mahdollista. Nimimerkitön kirjoittelu netissä loppuu vasta silloin, kun netti ajetaan totaalisesti alas.
Luen juuri uutisista, että Norjan murhaaja on vaatinut päästä Norjan puolustusvoimien komentajaksi.
VastaaPoistaOlematta psykiatrian ammattilainen on mahdotonta sanoa tuosta mitään, mutta näin maallikkonakin tulee kyllä kuva henkilöstä, jolla kauniisti sanoen ei ole "kaikki intiaanit samassa kajakissa", eli todellisuuden taju on täysin hämärtynyt hirvittävällä tavalla.
Vastenmielistä asiassa on politiikan tekeminen sillä täällä, vaikkapa Jungnerin ajojahti Halla-Ahoa kohtaan. "Ruumiilla rahastamista", kuten vihreillä Japanin katastrofissa.
Sananvapauden säätelyssä meillä on edessä hyvin lähellä Orwellania, "Newspeak" ja ajatuspoliisi. Jo nyt on "kiellettyjä" n-,h-ja m-alkuisia sanoja. "Ensin kielletään sanoja, sitten poltetaan kirjoja, sitten ihmisiä".