Mikä pännii hyvitysmaksussa?

Ministeriön päätös lisätä hyvitysmaksu ulkoisille kiintolevyille on nostattanut myrskyn netissä. Valtaosa nettikäyttäjistä tuomitsee päätöksen, ja vain muutama luovan työn tekijä on keskusteluissa vaatinut maksutason säilyttämistä. Suuri yleisö varmaan ihmettelee, miksi muutaman euron lisämaksu saa aikaan tällaisen riidan. Eikö ole hyvä, että artisteja tuetaan luovassa työssään?

Minäpä kerron. Kyse ei ole viidestä tai 10 eurosta vaan periaatteesta -- ja siitä yli kymmenvuotisesta historiasta, jolla hyvitysmaksua on kehitetty. Yksi ala on saanut valtiolta erityiskohtelua. Siinä ei ole mitään pahaa, kunhan kohtelusta sovitaan yhdessä ja toimitaan avoimesti. Hyvitysmaksua on kuitenkin laajennettu yksipuolisesti, epäreilusti ja lain tulkintaa venyttäen. Väitän, että uusin laajennus on suorastaan lainvastainen. Mutta ei se mitään, se sopii hyvin aiempien päätösten jatkoksi. Pysyypähän linja ainakin johdonmukaisena loppuun asti.

Kiinnostuin itse hyvitysmaksusta syksyllä 1998 kuullessani, että aiemmin vain c- ja videokasetteja koskenut maksu oli kaikessa hiljaisuudessa ja ilman mitään keskustelua ulotettu myös tietokoneiden cd-r-levyihin. Vähän myöhemmin maksu nostettiin viisinkertaiseksi. Noista ajoista lähtien olen seurannut asiaa ja yrittänyt osaltani vaikuttaa siihen.

Suuri vääntö käytiin 2000-luvun alussa, jolloin EU-direktiivin implementoinnin myötä tyhjäkasettimaksun nimi muuttui hyvitysmaksuksi. Direktiivin keskeinen termi "fair compensation" muuttui käännöksessä muotoon "sopiva hyvitys". Oli eri asia maksaa kohtuullinen korvaus kuin sopiva hyvitys. Ensimmäisiä kirjoituksiani aiheesta oli 3.6.2000 Aamulehdessä julkaistu Ei kasettimaksuja tietotekniikkaan. Syksyllä 2001 tein muitakin kirjoituksia. Tietokone-lehden kolumneissa olen käsitellyt asiaa useasti, mm. helmikuussa 2002 ja joulukuussa 2007.

Iso muutos maksuun tapahtui vuonna 2005, kun maksu laajeni tallentaviin digibokseihin. Niillä ei kopioida mitään, ne ovat ajansiirtoa varten. Asia herätti myös silloisen liikenne- ja viestintäministerin mielenkiinnon, mutta vain siksi, että sen pelättiin hidastavan television muutenkin takkuillutta digitalisointia. Ministeri Karpela väitti, ettei direktiivi jättänyt muuta vaihtoehtoa (HS 28.1.2005 sekä IT-viikko 1.3.2005). Ilmeisesti hän oli väärässä, koska digibokseista ei vieläkään peritä maksua kaikissa maissa. Tarkkaa tietoa maista ei tunnu olevan missään. [Lisäys: Hyvitysmaksu muissa maissa]

Maksu laajeni ajansiirtoon, koska ministeriön tulkinnan mukaan sitä on pidettävä korvattavana käyttönä. Ei siis riitä, että tv-yhtiö maksaa esitysoikeuksista, vaan ohjelman katsomisesta pitää maksaa kollektiivinen 21 euron lisämaksu (+alv) laitteen hinnassa. Näin siitä huolimatta, että EU-direktiivi mainitsee haitan maksun perusteena. Jos haittaa ei synny tai se on vähäinen, maksua ei tulisi periä.

Vuoden 2006 alusta tuli voimaan uusi tekijänoikeuslaki, joka kielsi teknisten suojakeinojen ohitttamisen ja piraattilataukset netistä. Sen olisi pitänyt johtaa maksutasojen alentamiseen, koska sallitun kopioinnin alue kapeni. Niin ei tietenkään tapahtunut. Päinvastoin, johtava virkamies antoi ymmärtää, että seuraavaksi olisi matkapuhelinten vuoro.

Aikoinaan tekijänoikeusjärjestöt keskustelivat maksuista laitemaahantuojien kanssa, ja ministeriö päätti sen jälkeen mitä tehdään. Päätöksentekoa helpotti oleellisesti, että monet ministeriön virkamiehet olivat entisiä tekijänoikeusjärjestöjen työntekijöitä, joten henkilöt olivat tuttuja ja etu yhteinen. Jääviyskysymys herätti lopulta julkistakin huomiota. Kuvaavaa on, ettei maksajien mielipidettä tarvinnut kysyä lainkaan. Kukaan ei edustanut meitä kuluttajia, joille jäi maksajan rooli. Tähän on sentään saatu muutos yli 10 vuoden kädenväännön jälkeen, joskin sen vaikutus käytännössä on vähäinen. Ainoa mikä toimii, on julkinen painostus ja se, että lisää kansanedustajia saadaan ymmärtämään maksun väärä kohdentuminen ja epäreilu vaikutus.

Tuore päätös kiintolevymaksusta on loistava huipennus maksun historiassa. Ministeri Wallin perusteli, ettei maksua voi ulottaa matkapuhelimiin, koska vain 20 prosenttia käyttää sitä musiikin kuuntelemiseen. Heti sen perään hän laajentaa maksun ulkoisiin levyasemiin, vaikka ainoat laskelmat asiasta on tehty keväällä pidetyn puhelinhaastattelun perusteella ja ne pohjautuvat muutaman yksittäisen henkilön vastauksiin. Sillä paperilla ei mitenkään voi väittää, että ulkoisen levyn käyttö olisi lain edellyttämällä tavalla "merkittävää" saati sitten yleisempää kuin matkapuhelimissa.

Matkan varrella maksun alkuperäinen tarkoitus haitan korvaamisesta on unohtunut. Niin tekijät kuin osa kansanedustajistakin ovat alkaneet pitää maksua apurahana, jolla tuetaan tekijöitä -- siis eräänlaisena korvamerkittynä verona. Hyvitysmaksusta on tullut haitan korvaamisen sijasta saavutettu etu, jota vaalien lähestyessä halutaan puolustaa sen sisältöä ymmärtämättä.

Jos maksutulo on laskussa, se johtuu perinteisen kopioinnin vähentymisestä. Iso tekijä näyttää olevan tallentavien digiboksien myynnin romahtaminen. Näkemäni tilaston mukaan niiden myynti putosi 2008-2009 98 000 kappaleella. Se merkitsee kahden miljoonaa euron lovea maksukertymään. Mutta oleellista on, että nämä rahat eivät a) mielestäni alunperinkään kuuluneet niitä saaneille (koska mitään korvattavaa ei synny) ja b) kukaan ei ihmetellyt, mistä tällainen lisäpotti aikoinaan tekijöille tuli. Sen häviämisestä on nyt nostettu iso poru. Kun ansioton etu poistuu, tekijät kokevat kärsivänsä.

Luovilla aloilla on käynnissä samanlainen murros kuin vaikkapa lentoemännillä: globalisaatio ja tarjonnan kasvu muuttavat pelisääntöjä. Tekijä on ansainnut korvauksen työstään, mutta vanhoihin pelisääntöihin ei voi takertua ja perustella kaikkia uusia kiristyksiä tekijänoikeudella. Luova työ joutuu kohtaamaan kilpailua siinä missä muutkin alat.

Pienen maan kulttuuri kaipaa tukea, mutta se täytyy kerätä läpinäkyvästi, rehellisesti ja kaikkien osapuolten etua kuunnellen. Hyvitysmaksussa näin ei ole koskaan tehty. Siksi tuorein kehitys todella pännii meitä netti- ja tietokonekäyttäjiä, jotka olemme joutuneet yksipuolisesti ja epäoikeudenmukaisesti maksajiksi.

Ja siksi aion itse jatkaa vaikuttamista asiassa, jos tulen valituksi keväällä eduskuntaan.