Hyvitysmaksun laajentaminen lainvastaista

Kun perehtyy hyvitysmaksun laajentamiseen ja tekijänoikeuslakiin, tulee väistämätttä yllättävään lopputulokseen: maksun laajentaminen usb-levyihin on vastoin lakia.

Aloitetaan hyvitysmaksun tarkoituksesta, joka on korvata yksityisen kopioinnin aiheuttamia taloudellisia menetyksiä tekijöille. Hesarin mukaan "Wallin lupasi vielä keskiviikkona eduskunnan budjettikeskustelussa esittää asetusta, joka lisää maksukertymää."

Ministerin kommentti osoittaa, että hyvitysmaksu on kääntynyt päälaelleen: maksusta, jonka pitäisi korvata haittoja, on tullut maksuautomaatti, jonka pitää tuottaa tietty määrä rahaa tai muutoin maksua joudutaan korottamaan. Eli jos ihmiset eivät kopioi tarpeeksi, maksua pitää muuttaa, jotta sen tuotto ei laskisi!

Jo tämä on vastoin lain tarkoitusta ja henkeä.

Hyvitysmaksun tuoton pitäisi olla sidottu yksityisen kopioinnin määrään. Jos kopiointi vähenee teknologian ja käyttötapojen muuttuessa, maksun tuottokin luonnollisesti vähenee.

Vaikka hyvitysmaksu ei ole rangaistus, tässä yhteydessä sitä voisi verrata sakotukseen. Olisi kummallista, jos valtio sanoisi laajentavansa teiden kameravalvontaa, jotta kerätyt sakkotulot eivät laske. Näin voi todellisuudessa ollakin, mutta ei sitä ääneen voi mennä sanomaan.

Lisää lainvastaisuutta: tekijänoikeuslain 26. pykälän mukaan hyvitysmaksua voidaan periä "laitteesta, johon teos voidaan tallentaa ja jota merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön".

Onko ulkoinen usb-levyasema tällainen laite? Ei todellakaan. Usb-asemat on tarkoitettu tiedostojen säilyttämiseen ja varmuuskopiointiin, ei varsinaiseen käyttöön. Jos kiintolevyt välttämättä halutaan maksun piiriin, pitäisi rahastaa tietokoneiden sisäisiä levyjä, joilta kuuntelu ja katselu tapahtuu.

Entä sitten merkittävässä määrin? Käytetäänkö usb-levyjä todellakin merkittävässä määrin siihen, että ihmiset kopioivat toisiltaan cd-levyjä niille? Toinen kyseeseen tuleva sisältölaji ovat digiboksista tallennetut tv-ohjelmat, koska se on likipitäen ainoa laillinen lähde, josta videota voi tallentaa. Käytetäänkö usb-levyjä merkittävässä määrin tv-ohjelmien tallentamiseen? Jokaisen oma, arkipäiväinen kokemus sanoo että ei käytetä. Niinpä lain edellytys ei täyty.

Muistetaan, että maksu liittyy vain lailliseen kopiointiin. Dvd- tai Blu-ray-levyjä ei voi kopioida laillisesti, koska niissä on vahva tekninen suojaus. Kopiointi piraattiverkosta tai naapurin tietokoneelta, mikäli naapuri on itse kopioinut tiedostot laittomasta lähteestä, ei myöskään ole sallittua. Niin ikään iTunesista tai muusta verkkokaupasta itse ostetut musiikit ja elokuvat eivät ole maksun piirissä, koska niissä ei ole kyse kopioinnista vaan ensimmäisen teoskappaleen valmistamisesta maksua vastaan.

Ilmeisesti ministeriö on tukeutunut Teoston teettämään tutkimukseen, jonka tulokset ovat nähtävissä hyvitysmaksu.fi:n sivulla. Teosto on käyttänyt ulkopuolista tutkimuslaitosta puhelinhaastattelujen suorittamiseen, mutta olisi silti hygieenisempää jos ministeriö teettäisi omat tutkimuksensa eikä käyttäisi edunsaajien itsensä antamia lukuja. [Lisäys 17.12.2010: ministeriön edustaja kertoi kysyessäni, ettei heillä ole määrärahoja omien tutkimusten tekemiseen]

Usb-asemia käsittelevän tutkimuksen mukaan 69 % tallensi asemalle valokuvia ja 33 % muita työtiedostoja. Voi sanoa, että usb-asemia käytettiin merkittävässä määrin digikuvien ja omien tiedostojen tallentamiseen (eli juuri siihen, mistä ei tarvitse maksaa). Kohdan 'musiikkia (ei omatekoista)' osuus oli 22 % ja 'elokuvia, tv-ohjelmia tai tv-sarjan jaksoja' 13 %.

Musiikista 57 % oli peräisin alkuperäisiltä cd-levyiltä, joten ne voivat olla maksuperusteena vain, mikäli kopioija ei itse omistanut levyjä (tämä on oma tulkintani: omien levyjen siirto kiintolevylle ei voi olla tekijänoikeudellisesti relevanttia kopiointia eikä aiheuta haittaa). Sitä ei (kenties tarkoituksella) haastattelussa kysytty, joten emme voi tietää varmaksi. 'Kaverilta tai perheenjäseniltä saatuja musiikkitiedostoja' oli 29 %. Koska niin harva tallensi usb-levylle musiikkia, vastaajien määrä jää näissä kysymyksissä alle sadan, mikä tekee tuloksista hyvin epäluotettavia.

Käytännössä siis kokonaista kuusi prosenttia vastaajista oli tallentanut varmuudella usb-levylle lain tarkoittamaa musiikkia. Eikä luvussa ole mitenkään huomioitu tallennuksen laajuutta -- kuusi prosenttia on niiden henkilöiden määrä, jotka ovat tallentaneet edes yhden biisin vaikkapa 1000 gigatavun levylle.

Tämänkö tiedon perusteella ministeriö on valmis julistamaan, että usb-levyjä käytetään merkittävässä määrin lain tarkoittamaan yksityiseen kopiointiin?

Wallin sanoo Verkkouutisissa, ettei maksua voinut laajentaa puhelimiin, koska vain 20 % käyttää puhelinta siinä tarkoituksessa. "Olisi arveluttavaa syyllistää kaikkia kännyköiden omistajia siitä, että jotkut käyttävät niitä musiikin kuunteluun", Wallin vastasi Veltto Virtaselle. Jostain syystä tämä perustelu ei kuitenkaan kelvannut usb-levyissä, vaikka niissä lukemat ovat jopa kännyköitä alhaisemmat.
 
Teoston itsensä suorittama kysely osoittaa samalla sen, ettei hyvitysmaksutulon lasku johdu kopioinnin siirtymisestä muille alustoille. Siksi maksun laajentaminen niille on todellakin vastoin lakia.