Hyvitysmaksu ei ole tekijänoikeutta

Anssi Kelan tavoin minullakin pursuaa hyvitysmaksu jo korvista ulos, mutta ilmeisesti aihe kaipaa vieläkin selventämistä. Kela kirjoittaa, miten hyvitysmaksu on puolittunut parin vuoden takaisesta tasosta, ja vaatii ministeriötä korjaamaan asian.

Hyvitysmaksutulo on vaihdellut vuosien varrella voimakkaasti riippuen siitä, mitä alustoja on otettu maksun piiriin. Tällainen kuvaaja löytyy Hyvitysmaksu.fi:n omalta sivulta, mutta valitettavasti se loppuu vuoteen 2007. Sen jälkeisestä ajasta liikkuu ristiriitaisia tietoja. Kela väittää maksutulon puoliintuneen, mutta Hyvitysmaksu.fi:n omilta sivuilta käy ilmi, että vuonna 2010 tekijöille jaetaan maksun tuottoina 9,67 miljoonaa euroa. Pudotusta parin vuoden takaiseen on siis 20 prosenttia.

Tekijöiltä tuppaa unohtumaan, ettei hyvitysmaksu ole mikään tekijänoikeuskorvaus eikä Teosto-maksu. Ne maksut tilitetään todellisten soitto- ja käyttökertojen perusteella. Ne ovat perusteltua ja oikeutettua tuloa, jonka tekijät ovat ansainneet.

Hyvitysmaksu ei ole tekijänoikeutta. Maksu on luotu tekijänoikeuden varjolla, mutta kyse on käytännössä apurahoista. Niitä peritään sillä verukkeella, että yksityinen kopiointi aiheuttaa tekijöille haittaa. Jos musiikin kopiointi vähenee (iTunes, Ovi, Spotify), ei korvattavaa synny entiseen malliin. Kehityksen pitäisi näkyä lisääntyneenä myyntinä. Siitä yksikään tekijä ei puhu mitään. Kaikki valittavat vain, miten epäoikeudenmukaisesti maksutulon lasku kohtelee luovia tekijöitä.

Minäpä kerron mikä on epäoikeudenmukaista: osa Kelan kaipaamista tukirahoista on kerätty tallentavien digiboksien hinnassa. Juuri niiden läpimurto oli syynä vuoden 2007 hyvitysmaksun piikkiin. Miten Kela perustelee sen, että tv-ohjelmien ajansiirrolla pitäisi tukea hänen projektejaan? Jos hän itse esiintyy televisiossa, hän saa siitä normaalit esityskorvaukset.

Lisää epäoikeudenmukaisuuksia: ehkä hyvitysmaksutulo on pienentynyt yritysten vihdoin huomattua, että he maksavat sitä aivan turhaan. Yrityksissä ei ole yksityistä kopiointia, joten kaikki olisivat oikeutettuja maksun palauttamiseen. Harva on kuitenkaan tehnyt niin, koska ei jaksa nähdä vaivaa.

Vielä yksi epäoikeudenmukaisuus: vuoden 2006 alusta sallittua yksityistä kopiointia rajoitettiin uudella tekijänoikeuslailla. Tämä olisi pitänyt kompensoida hyvitysmaksutariffien alentamisena. Arvatkaa näkyikö?

Ihmettelen, miksi tekijät takertuvat tähän hyvitysmaksuasiaan. Ovatko he niin tottuneita apurahoihin ja etuihin, että eivät hahmota enää kokonaisuutta? Tekijöiden tuloja syö piratismi, ei hyvitysmaksun alentuminen. Piraatit nauravat partaansa, kun tekijät itkevät apurahojensa vähenemisestä, eikä varsinainen ongelma kiinnosta heitä lainkaan. Osa laillisen kopioinnin vähentymisestä selittyy juuri sillä, että laiton kopiointi on yleistynyt.

Kulttuuriuutisissa kirjoitetaan: "Tiistaina ministeri Wallin vakuutti puoluejohtaja Paavo Arhinmäelle, muuttavansa asetusta siten, että maksukertymäkäyrä kääntyy nousuun ensi vuonna." Miten hyvin ministeri mahtaa tuntea asian? Hyvitysmaksu on nimensä mukaisesti hyvitystä kopioinnista, ei mikään tuloautomaatti. Voiko ministeri määrätä kansan kopioimaan enemmän?

Jos kopiointihaittojen lisäksi halutaan apurahoja, niitä varten on luotava jokin toinen järjestelmä. Ei urheiluakaan tueta mailamaksulla.