Yrityksen hyvitysmaksu: veroa verosta

Tuttu yrittäjä toi minulle jokin aika sitten toimistotukusta saamansa laskun. Hän oli ostanut tyhjiä dvd-aihioita yrityksensä käyttöön ja ihmetteli, mikä on laskussa näkyvä rivi yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu.

Skannasin hänen laskunsa verkkoon, jotta voimme ihmetellä asiaa yhdessä.

Kuten laskusta käy ilmi, aihioiden hinnan lisäksi on peritty 15 euroa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua. Maksu on täysin perusteeton, koska yrityskäytössä ei voi olla yksityistä kopiointia. Mitään hyvitettävää ei ole.

Yleensä kaupat eivät erittele maksua laskussa, vaan lisäävät sen suoraan tuotteiden myyntihintoihin. Pisteet Lindell Oy:lle siitä, että sen laskussa on kunnollinen erittely. Näin myyjä muistuttaa, että yritys olisi oikeutettu hankkimaan aihionsa ilman maksua. Se tosin edellyttää lupamenettelyä, johon suurin osa yrittäjistä ei viitsi vaivautua.

Lopputulos on, että artistit ja heidän järjestönsä keräävät runsaasti sellaista rahaa, joka ei lainkaan kuuluisi heille. Ja sitten he vielä nurisevat, miten epäoikeudenmukaista on jättää maksupohjan laajennus matkapuhelimiin toteuttamatta.

Tutkitaanpa laskua vielä lisää. Viisitoista euroa ei ole summana järin suuri, mutta sen virheellinen perustelu tietenkin harmittaa. Ja jos summaa verrataan arvonlisäveroon, hyvitysmaksu on kaksinkertainen. Pienet dvd-aihiot (8 cm) on tarkoitettu videokameroihin ja ne ovat sen vuoksi hyvitysmaksun ulkopuolella. Siksi laskussa hyvitysmaksu on lisätty vain 12 sentin aihioille, joiden lähtöhinta on yhdeksän euroa. Niistä perittävä 15 euron lisämaksu on siis yli 1,5-kertainen itse tuotteen hintaan verrattuna.

Kannattaa huomata, että arvonlisävero lasketaan hyvitysmaksun päälle. Siispä ensin peritään hyvitysvero, jota käsitellään ikään kuin se olisi asiakkaan ostama hyödyke, ja siitä itsestään peritään vielä arvonlisävero. Siis veroa verosta!

Turha enää kysyäkään, kenellä olisi syytä valittaa hyvitysmaksun epäoikeudenmukaisuudesta.