Ei meillä mitään virusta ole

Syyskuussa huomasin erään kotimaisen sivuston jakavan haittaohjelmaa, joka pujahtaa koneelle päivittämättömän Javan kautta. Ongelmana oli, että sivu kuului yhdistykselle, eikä siltä löytynyt yhteystietoja. Web-hostingin operaattori näkyi traceroutilla, joten lähetin sähköpostilla ilmoituksen heille.

Seurasin tilannetta, mutta mitään ei tapahtunut. Kun pari viikkoa oli kulunut, mittani oli täynnä. Miten on mahdollista, että suomalaisen yhdistyksen www-sivu saa levittää virusta kaikessa rauhassa kenenkään puuttumatta asiaan? Ja Suomessa nettisivujen turvallisuus on sentään parempi kuin useimmissa muissa maissa!

Lopulta laitoin asiasta viestin paikallisen sanomalehden palautelomakkeen kautta. Ja johan alkoi tapahtua. Ilmeisesti toimittaja oli ottanut yhteyttä yhdistykseen, sillä sivusto otettiin alas ja sen paikalle ilmestyi teksti, joka kertoi ylläpitotoimien olevan kesken. Viikonlopun jälkeen sivu oli taas puhdas ja toimi normaalisti.

Ko. yhdistyksen hallituksen edustaja sanoi lehden haastattelussa, että sivuilla oli ollut jokin häiriö, jonka eräät tietoturvaohjelmat olivat virheellisesti tulkinneet virukseksi, ja että ongelma oli nyt korjattu.

Kriisiviestinnän ensimmäinen sääntö: kun vahinko on tapahtunut, älä yritä kiistää sitä julkisuudessa. Se vain pahentaa tilannetta. Mikä tahansa sivusto voi joutua viruksen uhriksi, eikä vahinko enää kieltämällä parane.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiistämisestä olisi voinut tehdä isommankin numeron. Se olisi lisännyt mainevahinkoa, mutta ei olisi enää hyödyttänyt ketään.

Mitä tästä opimme? Jos oman koneen päivitykset eivät ole ajan tasalla, haittaohjelman voi saada kotimaiselta, täysin viattomalta www-sivulta. Lisäksi sen, että tiedonkulku sivun ylläpitäjälle voi olla yllättävän kankeaa, vaikka kaikki osapuolet olisivat suomalaisia. Ei siis ihme, että ulkomaiset palvelimet saavat levittää haittaohjelmia hyvinkin pitkään.