Suosittu tv-sarja "24" on edennyt viimeiseen kauteen, joka pyörii parhaillaan Maikkarilla. Sitä katsellessa voi vain ihailla amerikkalaisten ammattitaitoa. Heidän taloutensa voi huonosti, työttömyys on korkealla ja työpaikat valuvat Aasiaan, mutta sisältötuotannon he totisesti osaavat.
Pohjimmiltaan 24 on vastenmielistä väkivaltaviihdettä. Sen väkivalta ei ole tavallista mätkimistä ja ampumista, vaan jotain paljon pahempaa; sellaista, joka sattuu ja jää vaivaamaan aikuisenkin katsojan mieltä. Itse olen välttänyt sarjan seuraamista ja nähnyt vain yksittäisiä jaksoja.
Oli sarjan tapahtumista mitä mieltä tahansa, tekijöiden ammattitaitoa voi vain ihailla. Yhteen vuorokauteen sijoittuva formaatti on tavattoman haastava. Perusjuoni on aina sama ja tarinoihin jää väkisin ladonoven kokoisia aukkoja, mutta silti voi vain ihailla, miten käsikirjoittajat ovat pystyneet luomaan jo kahdeksan lähes uskottavaa 24 tunnin kautta. Logiikan pettäminen hukkuu tapahtumien alle.
Nyt pyörivä 8. kausi on vihdoin viimeinen. Jostain syystä Maikkari teki yllättävän tempun: aiemmin se on referoinut kunkin jakson tapahtumat www-sivullaan jälkikäteen. Tällä kertaa se julkaisi tiivistelmät koko kaudesta jo etukäteen. Aluksi luulin, että kyse oli vahingosta, etenkin kun loppupään jaksot olivat epätäydellisiä ja osa niistä on vieläkin kahteen kertaan.
Mutta ehkä teko olikin suunniteltu? Nettikeskusteluista päätellen moni jo seurannut kauden jaksoja jo keväällä tapahtuneen USA-esityksen aikana netin välityksellä. Siksi tulevat tapahtumat ovat ainakin sarjan fanien tiedossa.
Omaa kieltään tekijöiden ammattitaidosta kertoo se, etteivät edes juonipaljastukset pilaa jännitystä. Jo kauden alkaessa sivulta sai lukea, miten Hassanin pelastusoperaatio epäonnistuu viime viikon jaksossa. Vaikka lopputulos oli tiedossa, sen katsominen oli tavattoman jännittävää ja pettymys lopussa käsin kosketeltava.
Valtaosa kotimaisista tuotannoista on kankeita ja dialogi teennäistä, joskin poikkeuksiakin löytyy. Osaamista pitää kehittää kaikilla osa-alueilla, jotta pystyisimme nykyistä paremmin kilpailemaan kotimaisista katsojista. Heille kaikki tekijät ovat samalla viivalla.
"24":ssa on realismia,kun vedetään turpiin niin vedetään turpiin ja joskus kuollaankin. "Happy End" on kuitenkin aina oltava,jenkkikatsoja ei kestä sellaista mustaa realismia kuin brittisarjoissa parhaimmillaan. Miten Amerikka tulisi toimeen ilman Jack Baueria? Tai Ruotsin poliisi Beckia?
VastaaPoistaOnhan resursseissa tietenkin valtava ero,mutta pakko on kysyä,miksi meidän on siedettävä vaikkapa salkkareiden kaltaista limboa? Rehellistä työläistä eli siivojaa pidetään pahnan pohjimmaisena,"lääkikseen vai oikikseen" on näiden neitosten suurin ongelma. No,kun erään käsikirjoittajatyttösenkin suurimmat ongelmat olivat,ettei tyhjiä viinipulloja viitsi kantaa ulos naapureiden nähden (täydet sentään sisään)ja harrikalle ei löydy parkkipaikkaa asunnon edestä Bulevardilla,niin ihmekös tuo ...