Aina joulukuun 2004 tsunamista lähtien Suomi on suunnitellut hälytysjärjestelmää, joka varoittaisi kansalaisia heitä uhkaavasta vaarasta esimerkiksi tekstiviesteillä.
Asia on tärkeä. Historiallisista syistä Suomen virallinen kriisitiedottamisen kanava on edelleen Ylen radio. Mutta kuinka moni voisi todellisen kriisin sattuessa sulkea ikkunat ja odottaa ohjeita radiosta? Monellako on radio työpaikalla? Moniko edes tietää, mistä laitteesta ja miltä kanavalta kriisiohjeita pitäisi odottaa?
Ehei, jos jotain vakavaa tapahtuu, ihmiset eivät avaa radiota vaan ryntäävät internetiin. Äkillinen kuormitushuippu kaataa palvelimet ja sen jälkeen mikään tieto ei liiku mihinkään. Tietoyhteiskunnassa pitäisi totisesti pystyä parempaan. Olen kirjoittanut aiheesta itsekin.
Helsingin Sanomat tietää kertoa, että valtion hanke ei ole edennyt toivotulla tavalla. Kriisisivuston perustamista on käsitellyt ainakin kolme työryhmää, mutta valmista ei ole tullut, koska rahoitus puuttuu. Järjestelmän perustaminen maksaa ainakin miljoonan, vuosittainen ylläpito 100 000 euroa.
Tarvetta kyllä olisi - esimerkiksi Nokialla pari vuotta sitten tapahtunut juomaveden saastuminen osoitti, miten vaikeaa kansalaisten tavoittaminen voi olla. Viime vuonna sikainfluenssarokotuksista tiedottaminen oli toinen, vielä tuoreempi ja laajempi esimerkki. Järjestelmä maksaa, mutta niin maksaa myös tiedotuksen pätkiminen.
Kriisitiedotus on aihe, jonka pitäisi kiinnostaa jokaista valtiota. Miksei Suomi ole tehnyt asiasta vientituotetta? Suomi voisi toimia edelläkävijänä ja luoda järjestelmän, joka tuotteistuksen jälkeen myytäisiin muillekin valtioille. Jos valtio itse ei voi eikä halua tehdä bisnestä, miksei asiaa voi ulkoistaa jollekin yritykselle?
Tiedottaminen kuulostaa helpolta, mutta paholainen on jälleen kerran yksityiskohdissa. Järjestelmän pitäisi olla teknisesti erittäin luotettava ja toimia silloinkin, kun mikään muu ei toimi (ainakaan kunnolla). Lyhyen tiedotteen välittäminen miljoonille ihmisille mahdollisimman nopeasti ei ole helppoa vielä nykyiselläkään tekniikalla. Järjestelmä joudutaan mitoittamaan lyhytkestoisen huippukuormituksen mukaan, mikä nostaa kustannuksia.
Toinen ongelma on tiedotteiden kohdistaminen. Jos kemikaalitehdas poksahtaa Kuopiossa, siitä tarvitsee varoittaa sekä lähistöllä asuvia että sattumalta siellä oleilevia ihmisiä, mutta ei sitten muita. Jos tsunami pyyhkäisee Aasian rannikkoa, tiedon pitäisi kulkea hetkessä alueella oleville kansalaisille. Tekstiviesti tavoittaa nykyään kaikki, mutta kukaan ei halua aamuyöllä Suomessa turhaan puhelimen piippaukseen. Lisäksi jokainen viesti maksaa. Kuka maksaa lähetyksen kustannukset? Tekstiviestien lisäksi tietoa pitäisi jakaa sähköpostilla ja www-sivulla, varsinkin päiväsaikaan kun ihmiset ovat työpaikoillaan.
Ei ole helppoa, mutta ei pidäkään olla -- muutenhan joku olisi jo tehnyt sen. Nämä ovat kysymyksiä, joihin tuotteistamisella pitäisi vastata. Kymmenen vuotta sitten Suomi oli mobiilitekniikan koelaboratorio -- nyt meillä olisi tilaisuus tehdä sähköisestä kriisiviestinnästä uusi menestystarina. Viisi miljoonaa suomalaista on paljon helpompi tavoittaa kuin vaikkapa 64 miljoonaa ranskalaista.
Viranomaiset eivät pysty siihen yksinään. Mistä löytyisi kaupallisten toimijoiden ja viranomaisten koalitio, joka pystyisi hoitamaan asian?
Olisi korkea aika saattaa kriisitiedotus 2000-luvulle ja jättää radio vain backup-kanavaksi.
No kyllä ne ainakin yhdestä nallekarhusta sai koko suomen tietoiseksi alta aikayksikön ... tuossa pari viikkoa sitten ...
VastaaPoistaEttä tuossa kriisiviestinnässä tarvitsisi sitten myös saada aikaiseksi se alueellisuus (esimerkiksi tekstiviesti kaikille tietyn tukiasemien alueella oleville kännyköille). Eikä tällaista nykysysteemiä että koko suomea varotetaan telkkaruutu huudellen jossain peräpohjolassa vierailevasta nallesta ...
En ymmärrä edes mikä tässä on niin vaikeaa. Menet ulkomaille, niin sun kännykkääs tulee automaattisesti EU:n alueellakin kolme tekstiviestiä, jotka kertovat hinnat. Tämä systeemi on toiminut jo ikiajat. Ulkomainen operaattori tunnistaa uuden vierailevan kännykän ja lähettää tervetulotoivotuksen ja hinnat. Jos tämä kerran onnistuu HINTATIETOJEN välityksessä, niin mikä voi sitten olla vaikeaa hätätiedotteissa ... hintatietojen välitys on jopa monimutkasempaa, koska sen täytyy tosiaan tunnistaa sen yhden ainoan kerran tuliterän uusi roaming kännykkä, ja lähettää viestirypäs siihen yhden ainoan kerran (muutenhan niitä tulisi jatkuvalla syötöllä) ...
"En ymmärrä edes mikä tässä on niin vaikeaa."
VastaaPoistaKuten Hesarin jutussa todettiin ongelmana on poliittisen tahdon eli käytännössä rahoituksen puute. Tekniikka on jo olemassa.
Järvinen: "Lyhyen tiedotteen välittäminen miljoonille ihmisille mahdollisimman nopeasti ei ole helppoa vielä nykyiselläkään tekniikalla."
Television ja radion broadcast-kanavassa kuormitus ei ole ongelmana, mutta internetissäpä on. Internetin kriisitiedotussivuston pitäisi kuormitustilanteissa välittää pelkkää tekstiä; saapa nähdä mitä multimediaa sinne on kehitelty...
Järvinen: "Mistä löytyisi kaupallisten toimijoiden ja viranomaisten koalitio, joka pystyisi hoitamaan asian?"
Hesarin jutussa puhuttiin myös VTT:n projektista, jossa järjestelmää yritetään saada pystyyn kaupallisin voimin. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Hätätilanteessa maksullisella tiedolla on varmasti kysyntää!
Hätätilanteessa maksullisella tiedolla on varmasti kysyntää!
VastaaPoistaEpäilemättä, mutta se ei voi olla järjestelmän tarkoitus. Hätätiedottaminen on valtion velvollisuus, se ei voi olla maksullinen palvelu.
@Markus: Tässä se ongelma juuri onkin. Ulkomainen operaattori lähettää tiedotteen havaittuaan uuden roaming-puhelimen verkossaan, koska kyse on sen asiakkaasta. Miten välittää tieto tästä Suomeen ilmaiseksi? Ja miten huolehtia tietosuojasta -- ulkomaille matkustava ei ehkä ilahtuisi tiedosta, että kotimaan viranomainen tietää hänen olinpaikkansa hätätapausten varalta.
Ymmärtääkseni matkapuhelimen paikannuskaan ei toimi ulkomaisessa verkossa, jossa ollaan roaming-asiakkaana.
Tuo järjestelmän perustaminen miljoonalla ja vuosittainen yläpito 100 000 EUR/v kuulostaa jotenkin ylihinnoitetulta. Toki jos vaaditaan ehdoton ja korkea palveluntasolupaus, raskas määritelyprosessi ja otetaan mukaan koko projektin käyttöönotto ja ennen kaikkea ajaminen läpi julkishallinnossa voidaan päästä korkeisiin kustannuksiin, mutta tuntuu tuo turhan korkealta hinnalta, kun katsoo mitä esim. pilvipalveluiden avulla saadaan aikaan.
VastaaPoistaSuomestakin toivottavasti löytyisi joku Amazon Web Servicesin kaltainen toimija, jolta voisi tuohon kriisitiedottamiseen ostaa kapasiteettia ja palvelininstansseja sen mukaan kuin niitä tarvitaan, eikä tarvitsisi pitää tai perustaa erillistä laitesalia odottamaan ongelmia. Kustannuksiakin saisi skaalattua sen avulla, että lisäkapasiteettia ostettaisiin vasta kun sitä oikeasti tarvitaan.
Tuntuu että tässä on taas työryhmät päättäneet rakentaa taas kaiken itse pelkästään yhtä käyttötarkoitusta varten ja unohtaneet mahdollisuudet, mitä uusien tekniikoiden käyttö esim. valtion jo olemassa olevissa ja tulevissa sekä yksityisten palveluntarjoajien palvelinkeskuksissa jo mahdollistaisi.
@Karri: järjestelmän pitää tukea myös tekstiviestejä ja niiden välitys on maksullista. Pelkän www-sivuston hajauttaminen usealle palvelimelle olisi teknisesti helppoa, mutta kriisiajan palvelulta edellytetään lähes absoluuttista toimintavarmuutta myös lyhyen kävijäpiikin aikana. Se maksaa, eikä mikään pilvi pysty tarjoamaan sitä.
VastaaPoistaNettipalvelujen haavoittuvuudesta saatiin juuri tuore muistutus, kun vaasalainen blogipalvelu hävitti asiakkaidensa (mm. kansanedustajia) blogit lähes vuoden ajalta. Varmistuksia oli, mutta ne oli tehty "samaan järjestelmään" ja menivät siinä samalla.
@Petteri
VastaaPoistaEikös kännyköissä ole jo ikiajat ollut myös järjestelmä nk. "CB-viesteille". Alunalkaenhan tuo on tarkoitettu mainosideaan, eli kun tulet jonkin raflan lähelle niin kännykkään vain ponnahtaa tieto hinnoista jnejne ... Noh tuo oli siis originaali idea, jota ei koskaan otettu käyttöön (luojan kiitos). Mutta äsken juuri tarkistin viestiasetuksista, sieltä löytyi edelleenkin moinen asetus. Eikös tätä CB-viestiä voisi käyttää hätätiedotteisiin? Eli tietyt tukiasemat lähettää jokaiseen kuuluvuusalueella olevaan kännykkään CB-SMS viestin. Se tulee jopa suoraan ruudulle ilman erillistä viesti-ilmoitusta ja viestin avaamista, samoin tavoin kuin flash-SMS viesti.
Tämän järjestelmän avulla ei tarvitisi jäljittää ketään missä sijaitsee, vaan tietosuojallisesti homma toimisi täysin anonyymisti. Samoja toiminteita on ikiajat ollu jo RDS radioissa jnejne. Taitaa olla jopa samalla nimikkeellä. Tällä siis saataisiin viesti kaikille tiettyjen tukiasemien alueilla oleville kännyköille - anonyymisti.
Tietysti nykykännyköistä moinen toiminne on oletuksena kytketty pois käytöstä (näin ainakin omastani), mutta eiköhän telkkariin saada jokin kunnon valistusvideo että kytkekää CB-viestit päälle. Oletuspoiskytkentä johtuu varmaankin alkuperäisestä mainostarkoituksesta.
Cell broadcast -mainontaa on aikoinaan Suomessakin kokeiltu, taisi olla Itäkeskuksen ostoskeskuksessa. Se helpottaisi alueellisesti kohdistettavien viestien lähettämistä, mutta ongelmana on tosiaan ne asetukset. Voi myös olla, että CB-viestien lähettäminen kaikkien operaattorien kautta samanaikaisesti vaatisi teknisiä muutoksia, joista operaattorit vaativat rahaa. Tekniikka ei myöskään toimisi ulkomailla (joskin siellä varoittamisen pitäisikin olla ensisijassa paikallisten viranomaisten vastuulla).
VastaaPoistaMutta kyllä, järjestelmän pitäisi ilman muuta hyödyntää CB-tekniikkaa.
Josko tässäkin on liikaa työryhmiä ja ukkoja miettimässä ja jaanaamassa. Sehän on varmin tapa hidastaa/estää minkä tahansa toteutuminen. Suomessa on varmasti 1-2 jo nimeltä tunnettua henkilöä, jotka pystyvät alle puolen vuoden kirjaamaan tästä asiasta kaiken tarvittavan. Valmis limppu varmaan kiinnostaa jo poliitikkojakin (julkista rahoitusta) ihan toisella lailla kuin levällään olevat mahdollisuudet.
VastaaPoistaMatkapuhelintekniikasta jotain tietävänä voin valottaa sen verran, että rinnastus CB ja vastaaviin paikallistiedotteisiin ei ole teknisesti vertailukelpoinen, eikä nykyisiä matkapuhelinverkkoja suunnitellessa ole otettu tämän tyyppistä tiedotustarvetta juurikaan huomioon.
VastaaPoistaCB ja roaming tervetulotiedotukset perustuvat siihen, että puhelin kirjautuu verkkoon uudelle alueelle, jolloin verkko lähettää viestit tämän puhelimelta tulevan "liipaisun" perusteella. Jos liittymä on paikallaan, niin verkko ei tällaista liipaisutietoa saa, eikä samaa toiminnetta voi siksi soveltaa tiedotukseen, jonka pitäisi tavoittaa kaikki liittymät.
Ylipäätään matkapuhelinverkoissa silloin kun liittymä on ns. vapaatilassa, eli puhelua, datasiirtoa tms. ei ole menossa, liittymän sijainnin ja sen muutosten päivittäminen hoituu periaatteessa aina suunnassa puhelin -> verkko, ja verkko tietää liittymän sijainnin vain ns. location arean (LA) tarkkuudella. Kun puhelimeen muutoin halutaan lähettää viesti tai soittaa puhelu, niin puhelinta kutsutaan verkosta koko LA:n kaikista tukiasemista ja puhelin vastaa siitä tukiasemasta, jonka alueella se on. LA:n koko ja maantieteelliset rajat taas ovat joka operaattorilla erilaiset ja yhdellä LA:lla voi olla satoja tai jopa tuhansia tukiasemia.
Karkeasti tiedotuksen toteuttamiseen on kolme vaihtoehtoa:
1. Tehdään tiedotus aina maanlaajuisesti kaikkien operaattoreiden verkoissa. Tämä on teknisesti helpoin. Ongelmaksi muodostuu piikkimäisen kuorman kapasiteettitarve, eli käytännössä lähetystä pitäisi jotenkin porrastaa.
2. Tehdään tiedotus kaikkien operaattoreiden verkossa LA perusteisesti. Myös tämä on teknisesti helpohko, mutta tässä joudutaan käymään LA alueet kaikkien operaattoreiden osalta läpi ja silti tiedotusalueen rajat ovat erilaisia riippuen verkosta.
3. Tehdään tiedotus tukiaseman tarkkuudella. Tällöin maantieteellinen alue voidaan rajata hyvin tarkasti, mutta tämä vaatii käytännössä sen, että kaikille tietyssä verkossa oleville liittymille pitää lähettää ensin erikseen paikannuskutsu. Liittymän vastatessa saatavan tukiasematiedon perusteella on sitten viestejä lähettävässä järjestelmässä seulottava näistä ne, jotka ovat kohdealueen tukiasemissa, ja vasta tämän jälkeen näille voidaan lähettää itse tiedoteviesti. Tämäkin olisi toteutettavissa teknisesti, mutta ongelmaksi muodostuu kapasiteetti. Tässä vaihtoehdossa myös tiedotteita lähettävällä osapuolella pitäisi olla käytettävissään reaaliaikaiset tiedot kaikkien verkkojen kaikista tukiasemakoodeista, koska verkot muuttuvat koko ajan.
Käytännössä sanoisin, että ainut esim. nykyisiin GSM / 3G verkkoihin järkevillä kustannuksilla toteutettavissa oleva malli olisi 1. Jos lähdetään tekemään vaihtoehtoja 2. tai erityisesti 3, niin Petterin esittämä miljoonan perustamiskustannus ja sadan tuhannen käyttökustannus jää pahasti pieneksi. Kapasiteettiongelma on vastassa kaikissa vaihtoehdoissa, koska kaupalliselta pohjalta toimivia verkkoja ei voida mitoittaa tällaisen hetkellisen kuormitushuipun mukaan. Nytkin on jo nähty, että esim. joulun ja uudenvuoden sms viestikuormat saattavat saada osan verkoista "polvilleen" ja viestit saattavat tulla jopa tuntien viiveellä. Ja hätätiedotuksessa viive ei saisi luonnollisesti olla kuin minuutteja.
Ja viimeisenä Petterin peräänkuuluttamaan viranomaisten ja kaupallisten tahojen yhteistyöhän: Asiaan kuuluvilla kaupallisilla tahoilla, siis operaattoreilla, ei ole tähän mitään intressiä ilman pakkoa, koska tiedotus ei tulisi olemaan niille kannattavaa bisnestä vaan päinvastoin rahanreikä. Laitetoimittajille tässä voisi bisnescase löytyäkin, jos operaattorit velvoitettaisiin lain voimalla ottamaan tällainen toiminne käyttöön, mutta operaattorit eivät tällaista halua kustantaa.
Eikä niiden mielestäni pitäisikään, vaan julkiseen palveluun kuuluva hätätiedotuksen maksaja on syytä etsiä yhteisen kassan puolelta. Muussa tapauksessa kyseessä on käytännössä vain tietyn yksityisen toimialan (matkapuhelinoperaattorit) piiloverotus.
@Jokivaris: yksinkertaiselta tuntuva asia muuttuu usein vaikeaksi, kun siihen perehtyy riittävästi. Devil is in the details.
VastaaPoistaTänään 17:20 autoradiossa alkoi vilkkua teksti ALARM ja Yle Suomen kanavalta alkoi kuulua kaksikielinen ilmoitus tulevasta tärkeästä tiedotteesta.
Tärkeä vaaratiedote kuului sitten koko maassa: Tampereen Koivistonkylässä on havaittu karhu, ihmisiä kehotetaan pysymään sisätiloissa.
Pitääkö Tampereen karhusta todella tiedottaa radiolla koko Suomeen? Jos kanavana on radio (ja ilmeisesti myös televisio, mutta sitä en itse nähnyt), eikö tiedotejakelua voisi rajata vain Tampereen seudun asemiin?
Nykytekniikalla pitäisi totisesti pystyä parempaan!
Näinpä, monet asiat ovat selkeitä ja yksinkertaisia etäältä. Toisaalta jonkin asian tuijottaminen pelkästään lähietäisyydeltä voi aiheuttaa liiallista tarttumista yksityiskohtiin. Ja minä ainakin tiedän olevani liikaa perusinsinööri, että olisin läheskään oikea henkilö ideoimaan jotain tämän tyyppistä uutta palvelua tai teknologiaa.
VastaaPoistaSen kuitenkin tiedän myös, että jos hätätiedotusjärjestelmää vaatimuksinaan minuuttien vasteaika ja ehdoton luotettavuus lähdetään rakentamaan nykyisten matkapuhelinverkkojen päälle (edes kotimaassa, puhumattakaan että myös muualla olevat Suomalaiset pitäisi tavoittaa), niin rahaa palaa kassikaupalla, ja itseni lisäksi muutamalla muullakin insinöörillä tulee varmasti hiki jo pelkästä ajatuksesta :)