Kaksi kolmesta ei halua seksiä töissä

JOKA KOLMAS HALUAA SEKSIÄ TÖISSÄ! Neljä kymmenestä haluaisi tehdä sen ryhmässä!

Näin julisti Hesarin NYT-liite viikko sitten. Voi pyhä yksinkertaisuus - nyt iltapäivälehtien kyseenalainen tapa haalia lukijoita on levinnyt jo Hesariinkin. Voi olla, että näillä loputtomilla ja itseään toistavilla seksikyselyillä saa hittejä web-palveluun ja irtonumeroita kaupaksi, mutta ne myös rapauttavat lehden arvoa. Seksiotsikoiden perässä juoksevat lukijat eivät ole uskollisia lehdelle, eivät niitä, joita lehden pitäisi palvella.

Aliarvioimalla lukijoita lehdet kaivavat vain omaa kuoppaansa.

Seksikyselyillä, joihin surffaajat saavat itse vastata nettisivulla, ei ole muuta kuin viihdearvoa. Niistä ei voi lainkaan päätellä, kuinka moni oikeasti haluaa seksiä töissä tai ryhmässä. Ei silti, että asia meitä kiinnostaisikaan. Minäkin haluan suklaata, jäätelöä, urheiluauton, maailmanympärimatkan... mihin tilastoon nämä lasketaan? Missä kyselyssä voin klikata näitä vaihtoehtoja?

Raflaavat seksikyselyt herättävät lähinnä sääliä lehdistöä kohtaan. Näinkö alas median tarvitsee nykyisessä kilpailutilanteessa vajota? Pitääkö Hesarinkin lähteä kilpailemaan iltapäivä- ja juorulehtien kanssa niiden omilla aseilla?

Yksi ero sentään on. Tämän viikonlopun NYT-liitteessä oli julkaistu lukijakirje, joka päättyi kysymykseen Miksi meidän pitää ottaa vastaan maan johtavana sanomalehtenä pidetyltä Hesarilta Seiskan tasoista paskaa? Pisteet lehdelle sen julkaisemisesta. Ehkä palaute aiheuttaa pohdintaa myös toimituksessa. Jos tämä oli ironiaa tai jonkinlainen koe, me lukijat reputimme siinä.