Heti pääsiäisen jälkeen Etla julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyllä on ollut neutraali tai jopa positiivinen vaikutus suomalaisten työhyvinvointiin.
Työn imu oli korkeampi tekoälyä omassa työssään käyttävillä palkansaajilla ja yhteys vahvin niillä, joille tekoäly oli olennainen osa työtä.
Kansainvälisistä tutkimuksista poiketen Suomessa ei havaittu tekoälyn yhteyttä teknologiapelkoihin.
Omaksuimme aikoinaan internetin ensimmäisten maiden joukossa. Ehkä meissä jokaisessa asuu yhä se pieni insinööri, joka siivitti Nokian lentoon ja teki Suomesta 1990-luvulla maailman ensimmäisen tietoyhteiskunnan.
Kyllä meidän taas kelpaa!
Tulosten positiivista viestiä himmentää jossain määrin se, että tutkimusdata päättyy vuoteen 2023. Silloin Chat GPT:tä käytettiin lähinnä hupitarkoituksiin. Sitä pyydettiin kertomaan hassuja vitsejä tai piirtämään kuvia, ja hallusinaatioille naurettiin yhdessä.
Kolme vuotta myöhemmin paljon on muuttunut. Tekoälyn vaikutus työelämään on niin raju, että moni pelkää aidosti työpaikkansa puolesta.
On syytäkin pelätä. Jos et ole yhtään huolissasi omasta työstäsi, et ymmärrä mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa.
Hallusinaatioille ei voi enää nauraa, koska ne ovat niin harvinaisia. Monilla toimialoilla tekoäly on ylittänyt odotukset, eikä korkea koulutus tai pitkä osaaminen enää takaa oman työpaikan säilymistä.
Kukaan ei pysty sanomaan, mitä omalle ammatille tapahtuu jatkossa. Jotain kuitenkin tiedämme.
Jos haluat säilyttää työsi, noudata partiolaisten ohjetta: be prepared! Ole valmiina, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Seuraa alasi kehitystä, tutustu uusiin työkaluihin ja ole valmiina muuttumaan, kun maailma ympärillä muuttuu.
Pahinta on vanhoihin työtapoihin urautuminen. Kysy itseltäsi joka päivä, ovatko toistamasi rutiinit enää ajan tasalla, vai voisiko asiat tehdä uudella, paremmalla tavalla.
Suomen urautunein ammatti lienee metrojunan kuljettaja. Helsingin metrossa on vain yksi raide, jonka ajaminen edestakaisin on melkeinpä ihmisarvoa loukkaavan mekaanista ja tylsää.
Jos työpäiväsi on henkistä metrojunan kuljettamista, on vain ajan kysymys, milloin tekoäly korvaa sinut.
Toinen ohje: älä yritä kilpailla koneen kanssa. Työn liiallinen imu voi kääntyä haitaksi, sillä aivot tarvitsevat unta ja lepoa; myös pieniä taukoja työtehtävien välissä.
Väsyneet aivot eivät jaksa ideoida eivätkä omaksua uutta. Pelkkä tiedon maksimaalinen haaliminen ei tuo viisautta.
Hän, joka viettää vapaa-ajankin äänikirjoja kuunnellen eikä osaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, häviää silti koneen nopeudelle ja oppimiskyvylle.
Ihmisyys on ihmisen paras kilpailuetu konetta vastaan. Siksi kolmas ohje onkin: panosta inhimilliseen vuorovaikutukseen. Pyri löytämään työstäsi elementtejä, joissa ihmisen läsnäolo korostuu, ja kehitä niitä.
Etätyöntekijöille tämä on huono uutinen. Narun päässä oleva työ voidaan ennen pitkää automatisoida, koska se ei vaadi aitoa läsnäoloa.
Tekoälyt ja botit päivystävät jo nyt tylsissä Teams-palavereissa. Mistä tiedetään, onko muussakaan etätyössä oikea ihminen vai pelkkä tekoäly?
Ehkä työkaverisi on jo korvattu aidon näköisellä avatarilla.
Neljäs ohje: kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.
Vaikka Helsingin metro olisi pitänyt automatisoida jo kauan ennen tekoälyä, erinäisistä syistä johtuen sitä ei ole pystytty tekemään.
Monet bisnekset perustuvat maailman epätäydellisyyteen. Vaikka palvelut, tiedot ja tavarat voisivat teoriassa liikkua vapaasti, vanhat sopimukset, lait, käytännöt ja asiakastottumukset sotivat prosessien optimointia vastaan.
Tällaiset prosessikiemurat eivät ole loogisia, joten niitä ei jatkossakaan suoristeta tekoälyllä.
Jos työsi perustuu epätäydellisyyteen, se on turvassa vielä pitkään. Työn itsensä kannalta epätäydellisyys on kauneutta.
(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina huhtikuussa 2026)
Itse toimin asiantuntijaroolissa johon kuuluu myös paljon koodin kanssa työskentelmistä ja koodin tuottamista. Voin sanoa että AI pohjainen koodaus on kyllä mullistanut työn kuvan aivan täysin. Suoraa koodin kirjoittamista massana ei kannata enää tehdä käsin, se on vain yksinkertaisesti aivan liian hidasta ja tuottaa liikaa virheitä. Pientä hienosäätöä toki edelleen voi tehdä, tarkat yksityiskohdat on edelleen helpompi tehdä suoraan käsin kuin komentaa konetta tekemään sama. Toisaalta, ei se AI mikään taikasana silti ole. Hyvän koodin tuottaminen AI:lla vaatii huolellisuutta promtaamisessa. Jos jätät yksityiskohtia kuvailematta, niin AI kyllä keksii sinne jotain. Joskus se on ok, usein sieltä tulee ulos jotain mikä ei sovi mitenkään isoon kuvaan mitä ollaan tekemässä.
VastaaPoistaEn ole lainkaan huolissani omasta työstäni, en pysty mitenkään kuvittelemaan että mikään nykyisenkaltainen laajoihin kielimalleihin perustuva AI pystyisi korvaamaan ihmistä kokonaan. Koodin se hallitsee ja siinä se on verraton työkalu. Se analysoin koodin nopeasti ja kertoo sopiiko se vaatimuksiin, mutta ei se niitä vaatimuskia tee. Ja jos ongelmia tulee, niin ei se pysty ymmärtämään mitä ne ihmisten tarpeet on joita varten se koodi on lopulta tehty. Siihen tarvitaan edelleen se ihminen kuvailemaan se tarve ja antamaan palautetta tuliko toteutuksesta sellainen kun haluttiin. Tai onko ihmisten mielihalut enää kuitenkaan sitä mitä aluksi oli, kun valmis prototyyppi on saatavilla.
Mutta se mitä näen hyvinkin todennäköisenä kehityskulkuna, on se, että paljon matalemman tason ihmiselle näkymätöntä automaatiota siirtyy kokonaan koneitten ja kielimallien hallitsemaksi. Siellä koneet saavat keskenään määritellä vaatimuksia toisilleen ja tarkistaa lopputuloksesta tuliko siitä sellainen kuin piti. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä siitäkin sitten seuraa kun koneet hallusinoi itselleen vaatimuksia joita ihminen ei ole ollut lainkaan laatimassa. Lopputulos on varmasti jotain niin erilaista että sitä on hankala edes kuvitella.
Ainut varma asia on se, että kehityksen nopeus ei ole hidastumassa, vaan nopeutumassa. Ja uuden teknologian myötä vastaan tulee aina myös uusia ongelmia. Niitä odotellessa...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaToimin itse samankaltaisissa hommissa kuin Timo ja jaan pitkälti hänen mielipiteensä. Nykyinen kehittynyt AI on mullistanut muutaman viime vuoden aikana koodaamisen. Toisaalto moni muukin asia on lähes 30 vuotisen urani aikana mullistanut asioita. Urani alussa tieto etsittiin hyvin pitkälti kirjoista ja paperille kirjoitetuista esimerkeistä. Hakukoneet ja keskustelupalstat ovat jo aiemmin mullistaneet koodausta, kuten myös kehittyneet IDet. Puhun siis ohjelmointiympäristöistä.
VastaaPoistaSilti on kuten Timo sanoo. Ei AI yksistään mitään koodaa. Parhaimmillaan se on rajoitetuissa tehtävissä.
Rajoittavana tekijänä AI:n kanssa näen kuitenkin sen mahdollisuuden hallusinaatioon ja toisaalta AI:n suuren resurssien kulutuksen. Ei ole järkevää valjastaa AI:ta sellaisenaan rutiinitehtäviin. Siis esimerkiksi etsimään vaikkapa dokumenteista tiettyä sanaa. AI:n avulla kannattaa luoda skriptejä, jotka hoitavat rutiinitehtävät tarkasti ja aina samalla tavalla. Toisaalta skriptit ovat myös ihmisen nähtävillä ja testattavissa. Jos niissä on jotain vialla, voidaan ne korjata.
Kuten Petteri Järvisen kolumnissakin todetaan, esimerkiksi Helsingin metroakaan ei ole saatu automatisoitua, vaikka kyseessä on raiteilla kulkeva laite. Menee vielä hyvin hyvin pitkään ennen kuin esimerkiksi autoilu saadaan täysin automatisoitua. Meillä varmasti on autoja varsin pian, jotka liikkuvat selkeässä ympäristössä itsenäisesti, mutta kuljettajaa tarvitaan edelleen hienosäätöön ja ajamaan auto esimerkiksi oikealle paikalle parkkiin. Samoin kuljettajaa tarvitaan silloin, kun vaikkapa pakkanen, lumisade, räntäsade jne. häiritsee auton kameroita ja sensoreita. Ajaminen saattaa tällöin muuttua täysin manuaaliseksi.
Pikkuhiljaa ihmisten pitää vaan hyväksyä teko- ja supertekoäly. Ei sille mitään voi. Se on vaan hyväksyttävä.
VastaaPoista