Ukrainen droonien harhautuminen Suomeen on herättänyt kiivasta keskustelua vaaratiedottamisen kanavasta. Miksi Suomi ainoana EU-maana käyttää erillistä sovellusta, kun muualla varoitukset tulevat puhelimeen CB-lähetyksenä (Cell Brodcast, ETSI-standardi)? CB-lähetys ei vaadi sovelluksen asentamista, joten se tavoittaa myös turistit.
Vaaratiedottamisen historia alkoi radiossa luetuista varoituksista. Tsunamin (2004) jälkeen perustettiin työryhmä pohtimaan mobiililaitteiden käyttöä, olihan Suomi Nokian ansiosta alan edelläkävijä koko maailmassa. Suomesta Thaimaahan lähetetyt tekstiviestivaroitukset olisivat ehkä pelastaneet ihmishenkiä.
Yhteistyö operaattorien ja viranomaisten välillä kangerteli rahan vuoksi. Kuka maksaisi järjestelmän rakentamisen ja tekstiviestien lähettämisen?
Jotain kuitenkin tapahtui. Kesäkuussa 2015 (jep, 11 vuotta myöhemmin) julkaistiin 112 Suomi -mobiilisovellus, joka pystyi lähettämään avunpyytäjän koordinaatit suoraan pelastuslaitokselle (kätevä esim. metsässä, mökillä tai saaressa). Aluksi kyse oli hätäpuhelusovelluksesta, jolla pystyi hälyttämään apua itselleen, mutta myöhemmin se alkoi näyttää myös vaaratiedotteita. Syksyllä 2021 mukaan tulivat ajankohtaiset tietoturvatiedotteet.
Sosiaalisesta mediasta sain linkin hallituksen esitykseen (HE 98/2020), jossa pahimpaan korona-aikaan pohdittiin vaaratiedottamisen kehittämistä (kohta 5.1.5). Muu maailma oli jo mennyt CB-tekniikkaan (EU-Alert), joten miksi Suomi päätti toisin?
EU:n teledirektiivin artikla 110 velvoittaa jäsenmaita rakentamaan varoitusjärjestelmän joko CB:nä tai mobiilisovelluksena. HE:n perusteluissa epäillään, että CB-ratkaisut tukeutuvat vanhenevaan teknologiaan, kun taas mobiilisovellusta voidaan kehittää loputtomasti. "Vanheneva teknologia" tarkoitti tekstiviestejä. Uskottiin, että niiden käyttö jatkaisi laskuaan, kun ihmisten viestintä siirtyisi pikaviestiohjelmiin.
Teknologian vanhentumisuhka liittyy nimenomaan päätelaitteen mahdollisuuteen tukea tekstiviestiformaattia. Päätelaitevalmistajien suunnalta ei ole saatavissa takeita siitä, että uudet älypuhelimet mahdollistaisivat tekstiviestit niin monen vuoden aikajänteelle, josta on kyse suunniteltaessa väestön vaaratiedottamisratkaisua...
Sovelluspohjainen ratkaisumalli on perustamis- ja ylläpitokustannuksiltaan huomattavasti edullisempi, ja se tukeutuisi uudenaikaisempaan teknologiaan, joka muun muassa mahdollistaisi paremman kohdennettavuuden viranomaiselle ja räätälöitävyyden loppukäyttäjälle, mukaan lukien monipuolisemmat esteettömyyttä tukevat toiminteet.
Lisäksi mainitaan kustannukset. CB edellyttäisi "miljoonaluokan perustamiskustannuksia kunkin teleyrityksen verkossa".
En tiedä, kuka perustelut oli kirjoittanut, mutta ne ihmetyttävät. Muiden EU-maiden tuki CB:lle oli tiedossa, eikä se edes ole tekstiviesti, vaan suoraan näytölle ilmestyvä teksti-ikkuna. Miksi perustelujen kirjoittaja uskoi, että tämä ominaisuus voisi hävitä tulevista puhelinmalleista? Ymmärsikö kirjoittaja eron CB:n ja SMS:n välillä?
Perusteluissa päädytään suosittamaan 112 Suomi -jatkokehitystä, koska sovellus olisi paremmin räätälöitävissä ja se toteuttaisi esteettömyyden (varoitukset voitaisiin saada vaikka puhuttuina). Lisäksi nostetaan esiin tietosuoja: mobiilisovellus ei kerää tietoja, kun taas CB vaatii operaattoria pitämään kirjaa liittymien sijainnista. Tämäkin perustelu ihmetyttää, sillä operaattorit seuraavat joka tapauksessa liittymiensä sijaintitietoja.
Viimeisenä perusteluna mainitaan monikielisyys:
Suomen lakisääteistä vaaratiedottamisjärjestelmää ajatellen keskitetyllä varoitusjärjestelmällä olisi helposti pitäydyttävä lakisääteisissä kansalliskielissä, siinä missä esitettävää sovellusperusteista järjestelmää olisi huomattavasti joustavampi kehittää vaikkapa täydentävin linkein kohti monikielisempää väestön varoittamiskulttuuria.
Ja tietenkin kyse oli kustannuksista:
Esitettävän sovellusperusteisen vaaratiedottamisratkaisun taloudellisten vaikutusten kokoluokka on merkittävästi alhaisempi kuin toisen toteuttamisvaihtoehdon eli keskitetyn tekstiviesti- tai soluyleislähetysperusteisen ratkaisun... Ehdotetulla sovellusperusteisen vaaratiedottamismallilla on samalla huomattavasti kevyempiä vaikutuksia televiestintää toteuttavien teleyritysten omaisuudensuojan (PL 15§) kannalta verrattuna keskitettyyn tekstiviesti- tai yleissolulähetykseen perustuvaan malliin.
Toisaalta tekstissä mainitaan vain tekstiviestijärjestelmän kustannukset, jotka nousisivat miljooniin teleyritystä kohti. Tekstiviestit ovat hitaita ja raskaita, eikä niitä ole suunniteltu joukkolähetyksiin. Havainnollinen esimerkki saatiin 6.12.2017, kun 100-vuotias Suomi lähetti kansalaisille onnitteluviestin itsenäisyydestä. Lähetykseen kului kahdeksan tuntia ja yhden operaattorin virheen vuoksi 400 000 asiakasta jäi ilman viestiä.
CB-järjestelmän kustannuksia ei HE:n perusteluissa analysoida lainkaan.
Joten tässä sitä nyt ollaan. Korona-aikaan tehty päätös ei kiinnostanut mediaa, eivätkä päättäjät pitäneet teknistä asiaa kovin tärkeänä silloisessa maailmantilanteessa.
Nyt ihmettelemme Suomen valitsemaa linjaa ja yritämme saada droonivaroituksia 112-ohjelmaan "jo" ensi vuoden aikana.
 |
| 112 Suomi paikannus kuluttaa akkua. |
Maailma on muuttunut. Puhelimet ovat täynnä sovelluksia, jotka kuluttavat akkua ja vaativat päivittämistä. "Älä asenna yhtään tarpeetonta sovellusta" on edelleen yksi puhelimen tietoturvaohjeista. Siksi jatkuvasti päällä oleva 112 Suomi -sovellus on tänään kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu vaaratiedottamiseen. Toisin kuin CB, se ei edes hälytä, jos puhelin on äänettömällä. Paikkatiedon seuranta kuluttaa akkua.
Näissä asioissa kannattaa tehdä niin kuin muutkin eikä sooloilla kansallisesti.
Aikaisempia kirjoituksiani vaaratiedottamisesta:
- Drooni-hälytykset jatkossa puhelimeen, mutta miten sitten pitäisi toimia? (31.3.2026)
- Vaaratiedottaminen on Suomen häpeäpilkku (9/2018)
- Viranomaisten vaaratiedotteet ovat huono vitsi (HS-kolumni, 4.9.2014)
- Vaaratiedotteiden radiojakelu muuttuu alueelliseksi - vihdoin (9/2014)
Juuri näin
VastaaPoistaJos en aivan väärin muista, niin merkittävin vaikuttaja oli Jyväskylän yliopiston mobiilisovelluksen ohjelmisto projektina kehitetyn ja siitä perustetun firman (Magister Solutions Oy) ja muutenkin siinä vaiheessa kovasti kasvaneen mobiilisovellusten yleistymisen vahvaan lobbaamiseen.
VastaaPoistaOpinnäytetyön julkaisu Älypuhelinviestintä vaaratilanteessa - JYX: JYU.
Yle juttuja Älypuhelinsovellus toisi tiedon hädästä juuri kriisialueen ihmisille, tämän lopussa linkkejä vielä pariin lisäjuttuun aiheesta.
Myös Tampereen yliopistolla ahkeroitiin ainakin yksi Vaaratiedottamisen tekninen kehitys opinnäytetyö aiheesta.
CB-tekniikan hyvä toimivuus tuli itsellekin tutuksi pari vuotta sitten Espanjassa. Messukeskuksessa alkoi parin sadan ihmisen matkapuhelimet hälyttämään yhtäaikaa varoituksena tulva-vaarasta, joita Espanjassa oli tulloin runsaasti. Ei tarvinnut mitään erillisiä sovelluksia latailla, liian kätevää suomalaisille(?).
VastaaPoistaTällaisen nostaisin vielä, että asumme Paraisten lähellä ja 112-appsiin tuli hälytys palokaasuista. Tässä Android-appsissa on sekin ongelma, että Androidissa on oletuksena ominaisuus, joka "vaimentaa" notifikaatioita vähän käytetyistä appseista luultavasti akkukeston parantamiseksi. Meillä vain yhteen puhelimeen tuli morsetusääni ja tiedote. Viime vuonna käyttöön otettuun uuteen Samsungin S-malliin EI tullut mitään tiedotetta 112-appsiin, kun puhelin oli luokitellut appsin turhaksi ja pistänyt jäähylle. Jotenkin olettaisi jos hankkii Android-puolen markkinajohtajan parhaan pään puhelimen ja kaikki päivitykset on ajan tasalla, niin siinä toimisi tuo, mutta ei.
VastaaPoistaHyvä huomio! Sovellusten pakastus on ominaisuus, jonka saa pois päältä sekä sovelluskohtaisesti että yleisesti, mutta oletus on tosiaan tuo, että käyttämättömät sovellukset jäädytetään. Puhelin ei tiedä että joku sovellus on tärkeämpi kuin joku toinen.
Poista- "varoitukset voitaisiin saada vaikka puhuttuina": tätä ei ole toteutettu 22 vuotta suunnittelun jälkeenkään
VastaaPoista- "sovellusperusteista järjestelmää olisi huomattavasti joustavampi kehittää vaikkapa täydentävin linkein kohti monikielisempää väestön varoittamiskulttuuria': tukee suomea, ruotsia ja englantia. Vaikka käännöspalvelut eivät maksa nykyään paljon mitään, niin mitään yritystä ohjelmassa ei ole tuen lisäämisen suuntaan. Tuo kääntämistyö per kieli on luokkaa puoli tuntia ja koneavusteisesti alle vartti.
Kaikilla ei ole älypuhelinta, joten tekstiviestihälytykset ovat tarpeellisia.
VastaaPoistaCell Broadcast toimii tavallisissakin puhelimissa toisin kuin Android- ja iPhone-sovellukset.
PoistaOlin kuukausi sitten Etelä-Koreassa, ja siellä tulee viranomaistiedotteita automaattisesti suoraan puhelimeen, myös meillle turisteille. Mitään erillistä sovellusta ei tarvitse asentaa, eikä korealaista puhelinnumeroakaan tarvita. Minulla oli puhelimessa suomalaisen operaattorin SIM-kortti.
VastaaPoistaTiedotteita tuli muutama päivässä, ja niissä varoitettiin esim. metsäpalovaarasta ja annettiin kadonneiden henkilöiden tuntomerkkejä. Viestit olivat kylläkin koreaksi, mutta ne sai käännösohjelmalla käännettyä kätevästi englanniksi.
Korea ei varsinaisesti elä rauhan aikaa Pohjois-Korean uhkan vuoksi, ja siksi kai siellä osataan ottaa uhkista tiedottaminen vakavasti. Jos Etelä-Koreassa kyetään tällaiseen kansalaisille ja maassa oleskeleville tiedottamiseen, niin kyllä siihen kyetään Suomessakin. Tekniikka on selvästi olemassa, tarvitaan vain tahtoa.
Meidän pitää vain luopua myrkyllisestä yhdistelmästä omahyväistä "Suomi on maailman paras asiassa X" -ajattelua ja "Suomi on lintukoto" -luulottelua, sillä nämä passivoivat ja hidastavat kehitystä, kunnes todellisuuden rautanyrkki opettaa taas kerran, että ei me nyt ihan maailman kärkeä tärkeissä asioissa ollakaan.
On kai organisaatiohimmeli hajalla. Kukaan ei oikein halua ottaa vastuuta tiedottamisesta tai sen puutteesta. Sitten kun itse alkaa kyhätä jotain sovellusta, voi henkilöstön vaihtuvuus johdattaa huonolle tielle. Kun sovelluksen virittänyt kesätyöläinen lopettaa, kukaan ei enää tiedä, mitä koodi tekee. Ehkä tästä nyt saadaan edes muutama uusi työpaikka.
VastaaPoista