Saan usein kysymyksiä, joissa epäillään verkkokauppojen ja pakettifirmojen vuotavan henkilötietoja huijareille. Miten muuten olisi mahdollista, että oikean tilauksen jälkeen sähköpostiin saapuu huijausviestejä juuri samoilta yrityksiltä?
Selvitin aihetta Digiajan tietosuoja -kirjassani (2022) ja löysin yhden mahdollisen selityksen: sähköpostin roskapostisuodatin. Se torjuu huomaamatta lukuisia huijaus- ja kalasteluviestejä, koska ne näyttävät epäilyttäviltä.
Kun asiakas sitten lähettää tai saa aidon sähköpostin em. yrityksiltä, roskasuodatin näkee sanan olevan käyttäjälle relevantti eikä enää estä sitä. Näin myös huijaukset alkavat päästä läpi.
Seuraavan kerran kun epäilet tietojesi vuotaneen, käy tutkimassa roskapostikansion viestihistoriaa. Löydätkö aiemmin estettyjä, samaan yritykseen liittyviä huijausviestejä? Harmi vain, että roskaviestien kansio ei säilytä kovin vanhoja viestejä. Algoritmi kuitenkin muistaa ne.
Samantapainen mekanismi saattaa selittää osan "Facebook salakuuntelee minua" -ilmiöistä. Sanan käyttö tekstissä, tai jopa sen esiintyminen valokuvassa, saattaa laukaista mainonnan. Mikrofonista ja salakuuntelusta ei ole kyse.
Itselleni sattui viikolla hauska tapaus. Olin lukenut illalla Max Seeckin Kauna-kirjan loppuun ja havahduin ajatukseen, etten ole nähnyt pitkään aikaan mainosta hänen uusista kirjoistaan. Vieläköhän mies kirjoittaa? Ja heti seuraavana päivänä näin netissä tiedotteen, jonka mukaan Seeck on tosiaan pitänyt taukoa mutta uusi kirja Merkitty ilmestyy syyskuussa.
Jos Facebook tai Google liittyisivät jotenkin juttuun, voisin epäillä salakuuntelua. Nyt luin kirjan paperisena ja näin tiedotteen vastauksena mielessä pyörivään kysymykseen.
Kun asioita on paljon, törmäyksiä sattuu väistämättä, eikä kyse ole mistään muusta kuin puhtaasta sattumasta.
Näissä "palvelu X salakuuntelee" epäilyissä taitaa suurin perimmäinen syy olla se, että käyttäjä itse yhdistää näytettyihin mainoksiin sen mitä asioita hänen elämässään on lähiaikoina tapahtunut. Vaikka palvelu näyttäisi käyttäjälle täysin satunnaisia mainoksia, niin aina joskus jollekin käyttäjälle tulee jokin sellainen mainos joka osuu poikkeuksellisen hyvin juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Ja siitä urbaanilegendat lähtee liikkeelle.
VastaaPoistaKäyttäjän itsensä vapaaehtoisesti jakaman datan perusteella tehdyn profiloinnin avulla todennäköisyys tuon kaltaisille tapahtumille saadaan jo melko suureksi. Tavallisen ihmisen tavalliseen elämään erityisin hyvin sopivia täsmämainoksia tulee varmasti paljon.
Sen sijaan ihan todellinen käyttäjien salakuuntelu, vieläpä ilman lupaa tehtynä, voisi olla palvelun pitäjälle todellinen katastrofi. Teknisemmiltä ihmisiltä se ei varmasti jää huomaamatta, ja kun siitä on kerätty todelliset todisteet niin kyllähän siitä varmasti oikeudenkäynnit ja vahingonkorvaukset seuraisivat. Mutta koska teknisiä todisteita salakuuntelusta ei ole kukaann esittänyt, niin ainut johtopäätös on että sitä ei todellisuudessa tapahtu.
Monia muita pienempiä kohuja on kyllä ollut esimerkiksi puhelimista joihin on "vahingossa" jäänyt erilaisia tuotekehityksenaikaisia jäljitystoimintoja joilla käyttöä voidaan seurata. Jos jotain laajamittaisempaa valvontaa tapahtuisi, niin ei se jäisi huomaamatta.