Kaksi tuntia aikaa kadota (kirja)

Menestyneistä elokuvakäsikirjoituksistaan tunnettu uusiseelantilainen Anthony McCarten on kirjoittanut kirjan Kaksi tuntia aikaa kadota, joka käsittelee teknistä valvontayhteiskuntaa (Docendo 2023). Kirja on erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun EU on saanut valmiiksi tekoälysääntelyn asetuksen.

Kaksi tuntia aikaa kadota (Going Zero).

Kirja kertoo kokeesta, jonka valvontatekniikkaa kehittänyt yritys järjestää myydäkseen tietojärjestelmäänsä CIA:lle ja kansallisesta turvallisuudesta vastaaville virastoille. Eikö olisi hienoa, jos kuka tahansa vaaralliseksi epäilty henkilö voitaisiin paikantaa tekniikan avulla?

Todistaakseen järjestelmänsä tehon WorldShare värvää kymmenen henkilöä, joiden tehtävänä on kadota 30 vuorokaudeksi kaikesta valvonnasta. Viisi henkilöä on maallikoita, toiset viisi alan ammattilaisia, joiden luulisi osaavan huijata valvojia. Kokeen alkaessa heillä on kaksi tuntia aikaa "nollata" itsensä ja sotkea jäljet, jotta yrityksen sieppaustiimit eivät pysty löytämään heitä.

Osa kirjassa kuvatuista jäljitystavoista menee kirjallisen vapauden piikkiin. Salanimen turvin piileskelevä MaskIt-yhtiön johtaja jäljitetään yhden hänen soittolistansa biisin perusteella. Palkkionmetsästäjänä työskennellyt ammattilainen piiloutuu kodittomien joukkoon mutta jää kiinni siksi, että pidättäytyy ostamasta lempiherkkujaan paljastumisen pelossa. Reaaliaikainen pääsy kauppojen järjestelmiin paljastaa hänet. 

Nuoremman naisen kanssa pakoileva johtaja välttää luottokortin käyttöä, mutta saa naisystävältään niin paljon valituksia elämän ankeudesta, että on lähes hyvillään kun kiinniottotiimi nappaa heidät kahden viikon jälkeen. Heidän kohtalokseen koituu salakuunteleva Sony Bravia televisio.

Yksi kerrallaan Fuusiokokeen tiimit jäljittävät osallistujia, kunnes jäljellä on enää viimeinen. Hän on aluksi harmittomalta vaikuttanut nainen (tietenkin) Kaitlyn Day, joka on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän pystyy piileskelemään muita kauemmin ja harhauttamaan niin sieppaustiimejä kuin valvontatekniikkaa. Mutta hänellä on omat salaisuutensa, jotka kirjan puolivälissä kääntävät juonen uuteen suuntaan.

Ihmiset valittavat, ettei heillä ole aikaa lukea kirjoja. Tätä kirjaa on vaikea jättää käsistään, kunhan tapahtumat pääsevät vauhtiin. Aikaa kyllä löytyy, kun vain teksti kiinnostaa tarpeeksi.

Ainoa miinus tulee kirjan lopusta, joka on hieman tavanomainen ja lattea edeltävien 350 sivun tykityksen jälkeen.