12 tunnin Twitter-jäähy tulee helposti vahingossa

Viime viikolla sain yllättäen 12 tunnin Twitter-jäähyn. Kesken twiittailun näytölle tuli vain teksti:

Oho, mitä tapahtui?

"Tilisi on lukittu - olemme todenneet, että olet rikkonut Twitterin sääntöjä". Mitä ihmettä? En voinut käsittää, mitä sääntöjä olin rikkonut, koska olin vain osallistunut livenä Giulianin tiedotustilaisuudesta käytyyn keskusteluun. Ei uhkailuja tai kunnianloukkauksia, ei sopimattomia kuvia, ei tekijänoikeusrikkomuksia... ei mitään.

Ilmoituksen psykologinen vaikutus oli pysäyttävä, sillä se muistutti, millaisessa australialaisen alkuasukkaan asemassa me käyttäjät olemme. Meitä voi kohdella yksipuolisesti ja ilman perusteluja miten tahansa. Ei ole asiakaspalvelua, johon voisi ottaa yhteyttä ja kysyä, mitä tapahtui. Ei ole ketään, jolle valittaa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Yhtä hyvin Australian aboriginaali voisi yrittää valittaa kokemistaan vääryyksistä Britannian kuningattarelle.

Tapaus muistutti konkreettisesti siitä, että palvelu on kyllä ilmainen, mutta meillä käyttäjillä ei ole arvoa (ei ainakaan yksilöinä, massojen kohdalla tilanne on toinen -- nimenomaan massat ovat some-palveluille kaikki kaikessa).

Itse en enää palveluun päässyt, joten en voinut edes nähdä, mitä oli tapahtunut. Toinen käyttäjä lähetti ystävällisesti ruutukuvan, jossa aiempi twiittini oli merkitty poistetuksi yhteisönormeja rikkovana. Olin siinä linkittänyt ulkomaiseen uutissivuun, jonka osoitteen lähetin ko. käyttäjälle Facebookin yksityisviestinä, jotta hänkin voisi katsoa, mitä erikoista sivulla oli. Oliko sivulla kenties haittaohjelma, lapsipornoa tai jotain muuta laittomuuksia, mitä en ollut huomannut?

Aamulla luulin jo näkeväni unta, sillä kyseinen viesti oli kadonnut myös Facebookista! Jo toinen isku some-palveluiden vallasta. Vasta avattuani keskusteluhistorian omaan ikkunaan selvisi, että myös Facebook oli luokitellut linkin yhteisönormiensa vastaiseksi ja poistanut sen vähin äänin.

Kun 12 tuntia oli kulunut, pääsin vihdoin purkamaan Twitterin lukituksen. 

"Poista sääntöjämme rikkovat twiitit."

Tietenkin otin yhteyttä tukeen ja epäilin, että kyse oli virheestä, mutta en odota ikinä saavani vastausta. 

Jälkikäteen selvisi, että laittamani linkki G-News-sivuston uutiseen "Electronic Voting Systems with Socialist Origin" oli palveluiden mielestä propagandaa, jota ei saanut jakaa. Löysin sivun googlella ja se näytti käsittelevän Giulianin parhaillaan esittämiä väitteitä Dominion-yhtiön vaiheista. En voinut kuvitellakaan, että tällaisen sivun jakaminen rikkoisi yhteisönormeja.

Tämän tapauksen valossa on selvää, että Twitter ja Facebook sensuroivat tiedonvälitystä. Niillä on tekniikan suoma valta estää linkkien jakaminen palvelussaan -- enkä näe siinä mitään väärää. On niiden omaa sananvapautta päättää, mitä saa jakaa ja mitä ei. Jos Twitter esti minua levittämästä vahingossa G-News-sivun disinformaatiota, olen vain tyytyväinen. Sensuurin ja disinformaation raja vaatii kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua.

Silti tapahtunut on syvästi huolestuttava. Twitter ei voi jakaa 12 tunnin jäähyjä ilman, että käyttäjä saa edes tietää, mitä väärää hän on tehnyt. Jäähyn sijaan Twitter olisi voinut lisätä twiitin loppuun varoituksen, että linkki osoittaa arveluttavalle sivulle, tai estänyt linkin jakamisen virheilmoituksen kera. Jos näin voi käydä vahingossa, mitä enää uskaltaa jakaa? Poistaako Twitter seuraavalla kerralla tilin kokonaan?

Twitterin ja Facebookin yhdessä suorittama, näennäisen sattumanvarainen sensurointi, herättää huolta. Nyt kyse oli (väitetystä) kiinalaisesta propagandasivusta, mutta mihin muuhun tällaista valtaa voidaan käyttää? Jos some-yhtiöt tarttuvat näin pieniin asioihin, mikseivät ne estä vastaavalla innolla selkeitä valheita, uhkauksia ja vihaviestejä? Jos ne ottavat näin selkeää päätoimittajavastuuta joillakin alueilla, voivatko ne enää väittää olevansa pelkkiä teknisiä alustoja?

Ja onko meillä some-käyttäjillä ilmaispalveluissa mitään arvoa, vai olemmeko pelkkää mainoskarjaa? Miksi me sitoudumme palveluun, joka ei itse sitoudu mihinkään?