Sunnuntaina Helsingin Sanomat julkaisi kiinnostavan jutun Petostehdas. Tutkiva journalismi osoitti voimansa, kun toimittajat selvittivät Kiovan keskustassa olevan yrityksen toimintaa. Sen puhelinmyyjät houkuttelivat uhrejaan sijoittamaan olemattomaan kryptovaluuttaan.
Etsimättä tulee mieleen Onecoinin toimisto Sofian keskustassa. Kunpa toimittajat olisivat penkoneet sitäkin.
Herää kysymys, mikseivät viranomaiset puutu toimintaan. Onko heidät lahjottu, vai eivätkö he muka tiedä mitä on tekeillä? Vai onko niin, että huijauksesta on tullut hyväksyttävää bisnestä? Ainakin Kiovan tapaus osoittaa, miksi huijarit toimivat ammattimaisen tehokkaasti ja miksi heillä on käyttää aikaa ja resursseja niin sijoitushuijauksiin kuin tietomurtoihin ja kiristysohjelmahyökkäyksiinkin.
Kyse ei enää todellakaan ole siitä nettirikollisuudesta, joka vielä kymmenen vuotta sitten huijasi uhreja nigerialaiskirjeillä ja nyyhkytarinoilla rakastuneista jenkkiupseereista. Nyt ollaan tekemisissä ammattilaisten kanssa, ja heidän osaamisensa vain kasvaa jatkossa.
Jutussa kerrotaan myös suomalaispariskunnasta, jonka Hilkka menetti huijareille kaikki säästönsä, noin 72 000 euroa. Uhreja ei saisi syyllistää, mutta ehkä tiedottamista ja valistusta täytyy edelleen lisätä. Miten muuten on selitettävissä, että ihmiset uskovat ulkomailta soittavan huijarin puheita?
Jutussa Hilkan iäksi mainitaan 69 vuotta. Vaikka nettitaidot olisivat puutteelliset, yleinen elämänkokemus tekee eläkeläisistä varovaisia. Ilmeisesti netissä ja tietotekniikassa on edelleen jotain maagista, joka läpäisee elämänkokemuksen suojamuurin.
Jatkojuttu kertoo, miten sijoituspetokset ovat yksi nopeimmin kasvavista rikollisista uhkista Euroopassa. Jep, tiedetään. "tapaukset ovat entistä kansainvälisempiä. Rikolliset käyttävät verkkopalveluita tavoittaakseen suuren määrän mahdollisia uhreja ympäri maailman" - jep, tiedetään sekin.
Miljoonista huijatuista euroista huolimatta Kiovan petostehdas on kärpässarjaa Onecoinin miljardihuijauksen rinnalla. Jos Europol ja KRP eivät puutu suurimpiin tekijöihin, pienemmät miljoonafirmat saavat pyörittää huijauksiaan jatkossakin.
Yritys vaikuttaa ulospäin dynaamiselta sijoituspalvelufirmalta. Konttoriin astelee aamuisin satoja myyjiä useista eri maista. Puhelinmyyntikeskuksen nuoret työntekijät soittelevat eri puolille maailmaa ja kauppaavat muun muassa kryptovaluuttasijoituksia. Niille luvataan suuria tuottoja.
Palkkioina onnistumisista myyjät saavat bonuksia. Jos alisuoriutuu, tulee potkut. Yrityksellä on kehittynyt asiakasrekisteri, kannustinjärjestelmä ja säännölliset työvuorot – arkipäivisin kymmenestä seitsemään.
Sijoituksia ei kuitenkaan ole oikeasti olemassa. Ne ovat huijausta. Kiovan ydinkeskustassa toimii siis petostehdas. Se on varastanut rahaa tavallisilta ihmisiltä kymmenissä eri maissa Suomesta ja Ruotsista aina Ecuadoriin saakka.Juttu on tärkeä, sillä se kertoo miten nykyajan nettihuijarit toimivat: ammattimaisesti ja avoimesti, kuin oikea bisnes, jonka toimisto sijaitsee kaupungin keskustassa, kalliilla paikalla.
Etsimättä tulee mieleen Onecoinin toimisto Sofian keskustassa. Kunpa toimittajat olisivat penkoneet sitäkin.
Herää kysymys, mikseivät viranomaiset puutu toimintaan. Onko heidät lahjottu, vai eivätkö he muka tiedä mitä on tekeillä? Vai onko niin, että huijauksesta on tullut hyväksyttävää bisnestä? Ainakin Kiovan tapaus osoittaa, miksi huijarit toimivat ammattimaisen tehokkaasti ja miksi heillä on käyttää aikaa ja resursseja niin sijoitushuijauksiin kuin tietomurtoihin ja kiristysohjelmahyökkäyksiinkin.
Kyse ei enää todellakaan ole siitä nettirikollisuudesta, joka vielä kymmenen vuotta sitten huijasi uhreja nigerialaiskirjeillä ja nyyhkytarinoilla rakastuneista jenkkiupseereista. Nyt ollaan tekemisissä ammattilaisten kanssa, ja heidän osaamisensa vain kasvaa jatkossa.
Jutussa kerrotaan myös suomalaispariskunnasta, jonka Hilkka menetti huijareille kaikki säästönsä, noin 72 000 euroa. Uhreja ei saisi syyllistää, mutta ehkä tiedottamista ja valistusta täytyy edelleen lisätä. Miten muuten on selitettävissä, että ihmiset uskovat ulkomailta soittavan huijarin puheita?
Jutussa Hilkan iäksi mainitaan 69 vuotta. Vaikka nettitaidot olisivat puutteelliset, yleinen elämänkokemus tekee eläkeläisistä varovaisia. Ilmeisesti netissä ja tietotekniikassa on edelleen jotain maagista, joka läpäisee elämänkokemuksen suojamuurin.
Jatkojuttu kertoo, miten sijoituspetokset ovat yksi nopeimmin kasvavista rikollisista uhkista Euroopassa. Jep, tiedetään. "tapaukset ovat entistä kansainvälisempiä. Rikolliset käyttävät verkkopalveluita tavoittaakseen suuren määrän mahdollisia uhreja ympäri maailman" - jep, tiedetään sekin.
Miljoonista huijatuista euroista huolimatta Kiovan petostehdas on kärpässarjaa Onecoinin miljardihuijauksen rinnalla. Jos Europol ja KRP eivät puutu suurimpiin tekijöihin, pienemmät miljoonafirmat saavat pyörittää huijauksiaan jatkossakin.
"Jutussa Hilkan iäksi mainitaan 69 vuotta. Vaikka nettitaidot olisivat puutteelliset, yleinen elämänkokemus tekee eläkeläisistä varovaisia. Ilmeisesti netissä ja tietotekniikassa on edelleen jotain maagista, joka läpäisee elämänkokemuksen suojamuurin."
VastaaPoistaTätä olen miettinyt. Onkohan niin että ihmisille on niin paljon toistettu sitä, että "raha pitää laittaa tuottamaan", "älä jätä sitä pankkitilille lojumaan, koska inflaatio syö!" jne, että sitten kun tulee houkutteleva sijoituskohde, siihen ollaan melko helposti laittamassa isojakin summia rahaa.
Kerran jutteli npitkään tuollaisen nettihuijarin kanssa. Oli kyllä vakuuttava, halusi 5000 eur Sanoi mm. että "eikö olekin niin, että sinulla on tuo raha mutta et vain luota minuun". Tosi luontevan oloinen. Voi että, kun tuollainen valjastaisi kansainväliset myyntitaitonsa muuhun kun huijaamiseen.
Huijarit ovat alansa ammattilaisia, eikä heidän ammattitaitoaan sovi vähätellä. Kuka tahansa saattaa langeta ansaan. Ehkä ulkomaille muuttanut pariskunta ei osaa varoa edes vieraskielistä soittajaa.
VastaaPoistaMahdollisesti nämä kaverit ovat huijausmyyjiä juuri siksi, että siitä ansaitsee paremmin. On vaikea kuvitella, että Kari Wahlroos olisi tehnyt miljoonia millään tavanomaisella myyntityöllä.
BBC julkaisi maanantaina jutun Criminals on CCTV: Criminals caught red-handed.
VastaaPoistaJim Browning Youtube-kanavalla on lisää hänen videoitaan.
Kiinnostava dokumentti, joka koostuu huijarifirmoista salaa kuvatuista pätkistä.
VastaaPoista"Hundreds of thousands of people fall victim to scams in the UK every year.
Many are run from criminal call centres abroad, where teams of fraudsters operate around the clock.
One man in the UK, who goes by the name "Jim Browning", decided to do something about it. He hacked into a call centre in India from where scammers target their victims.
Jim gained access to the recorded scam phone calls as well as CCTV footage exposing the scammers at work."
Hauska kohta, kun huijari väittää olevansa San Josessa Kaliforniassa, mutta ei osaa nimetä yhtään ravintolaa sieltä.
Äsken soitettiin "Microsoftin tietoturvaosastolta". Soittaja puhui englantia intialaisella korostuksella ja taustalta kuului kova call center -meteli. Puhelu näytti tulevan suomalaisesta kännykkäliittymästä (tarkistin numeron puhelun jälkeen ja se kuului rovaniemeläiselle yksityishenkilölle).
VastaaPoistaSoittajan mukaan tietokoneellani oli kuulemma viruksia, jotka olisi syytä poistaa. Kuuntelin aikani ja kyllästyttyäni kuuntelemaan haukuin soittajan huijariksi ym. Hyvin nämä soittajat on koulutettu, sillä vaikka kuinka latelin hänelle erilaisia solvauksia, niin hän ei hetkeksikään lakannut höpöttämästä tarinaansa. Lopuksi sitten vain katkaisin puhelun. Niin että kyllä näitä yrittäjiä riittää.
Tuo on huolestuttavaa, mikäli soittajan numero saadaan näkymään ulkopuolisen suomalaisen liittymänä. Yleensä nämä kai soittavat Skype- ym. IP-tekniikoiden kautta, joissa "oikeaa" puhelinnumeroa ei ole.
VastaaPoistaJärvinen, kirjoita jotain koronaviruksesta, niin päästään kommentoimaan.
VastaaPoistaJotain on pielessä, kun tuntuu, ettei Suomi edes yritä estää leviämistä. Italian kaaos on järkyttävää, siitä ei ole kerrottu karmaisevia totuuksia.
Päättäjät tasapainoilevat kahden tulen välissä. Täydellisella paniikkijarrutuksella on silläkin ikäviä seurauksia. Harvaanasuttu ja sähköiseen asiointiin tottunut Suomi on Italiaa helpommassa asemassa. Tilanne voi silti muuttua äkistikin, joten kaikkeen on varauduttava. Itse aiheesta en osaa sanoa mitään uutta, kansalaismielipiteitä on jo nyt enemmän kuin tarpeeksi.
VastaaPoistaItselleni näitä outoja soittoja suomalaisista ja ulkomaalaisista numeroista on tänä vuonna tullut useita ja joihin kaikkiin olen jättänyt vastaamatta, enkä ole myöskään soittanut takaisin, joka nähtävästi on pahin mahdollinen tapa toimia.
VastaaPoistaNäissäkin tapauksissa: "Täydellisella paniikkijarrutuksella on silläkin ikäviä seurauksia."
Sähköposteihin osaan jo suhtautua ja tuntemattomien linkkien klikkaamiseen varautua.
Toisaalta ystävät, tuttavat ja jopa sukulaisetkin valehtelevat. Yhtä vaarallista tämäkin toiminta.
Luotan vain vanhuudenhöperöön äitiini kaikissa asioissa.
Operaattoreilla olisi aivan täydet mahdollisuudet estää väärän numeron näkyminen vastaanottajalla. Tai vaihtoehtoisesti voisi näyttää tyhjää tai estettyä.
VastaaPoistaNäillä toimilla saataisiin edes vähän näitä huijauspuheluita karsittua, ja muutama potentiaalinen uhri jättäisi vastaamatta.
Kyse ei ole edes mistään lisäkulusta operaattoreille, vaan tekniikka on jo olemassa ja käytössä, mutta ei tässä käytössä.