Haitan korvausta vai hyvää mieltä? Tapaukset Compensate, Finnair ja Onecoin

KRP:n saamattomuutta Onecoin-huijauksessa voi arvostella, mutta vielä heikomman suorituksen on tarjonnut Poliisihallituksen arpajaishallinto. Se tulkitsee ja valvoo rahankeräyslakia. Jos kuluttajilta otetaan rahaa ilman, että sille saadaan realistisesti hinnoiteltua vastiketta, kyseeessä on joko rahankeräys tai rikos. Keräys vaatii luvan.

Kun Onecoin aloitti Suomessa 2014, maajohtaja Vuorinen oli yhteydessä arpajaishallintoon, kävi esittelemässä toimintaa ja kertomansa mukaan lennätti yhtiön lakiasiainjohtajan Irina Dilkinskan Suomeen keskusteluja varten.

Miten on mahdollista, että arpajaishallinto hyväksyi Onecoinin myyvän 5000 euron arvoisia kopioituja englanninkielisiä "koulutuspaketteja" (pdf-tiedostoja)? Miksei se viheltänyt heti alussa touhua poikki ja vaatinut rahankeräyslupaa? Miksei arpajaishallinto kertonut tulkintaansa KRP:lle, joka marraskuussa 2015 ilmoitti ainoastaan seuraavansa tilannetta ja antoi huijauksen jatkua?

Tämä kysymys nousi uudelleen esiin alkuvuodesta, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Vartian Compensate-säätiön kohtelusta. Arpajaishallinto tulkitsi, että Compensaten myymät kompensaatiomaksut eivät tarjoa aitoa vastiketta, vaan niillä kuluttaja ostaa itselleen ainoastaan hyvää mieltä. Kyse on siis hyväntekeväisyydestä, joka vaatii rahankeräysluvan. Pitkä ja perusteellinen selvitys ilmestyi 14.1. jutussa "Ilmastosäätiön perustanut Antero Vartia kantelee Poliisihallituksesta oikeuskanslerille".

Pian sen jälkeen maaliskuussa Finnair lopetti oman päästöhyvitysjärjestelmänsä. Tammikuussa 2019 Vihreä lanka -lehti oli otsikoinut Finnairin alkavan myydä mielenrauhaa. Onko mielenrauha vastiketta vai hyväntekeväisyyttä?

Miten Onecoinin "koulutuspaketit" menivät läpi, mutta maailmalla yleinen päästöhyvitysten myynti ei?

Pahinta on, että Hesarin jutun mukaan arpajaishallinto ei ole antanut selviä vastauksia Vartian eikä median kysymyksiin, eikä edes kuullut Vartian nimeämiä asiantuntijoita.

Rahankeräyksiin liittyy lukuisia väärinkäytön mahdollisuuksia. On hyvä, että laki on tiukka, mutta sen pitää olla riittävän selkeä ja viranomaisen pitää pystyä antamaan perusteltuja tulkintoja. Mitä hyötyä on laista tai viranomaisesta, jonka toiminta ja tulkinta on näin epämääräistä?

Vähintäänkin laki pitäisi pikavauhtia uudistaa.