Onko Kiinan takaovista todisteita?

Yhdysvaltojen päätös kieltää yritysten yhteistyö Huawein kanssa on järeä toimi, joka osuu syyttömiin suomalaisiin. Googlen osalta kielto tuntuu pelkältä kiusanteolta: ei ole edes väitetty, että älypuhelimet vakoilisivat käyttäjiä. Jos jotain urkitaan, se tapahtuu pilvipalveluista, jotka ovat edelleen USA:n hallinnassa. Huawein puhelinbisnekseen isketään, koska se menestyy liian hyvin, ja koska uudet puhelinmallit ovat parempia kuin USA:n omat iPhonet. Huawein puhelimia ei myydä Yhdysvalloissa, mutta muualla maailmassa ne nousivat kakkossijalle ja pudottivat Applen kolmanneksi.

Verkon aktiivilaitteiden osalta tilanne on erilainen. Mikäli runkoverkon reitittimeen tai 5G-tukiasemaan todella laitettaisiin takaovi, sen kautta voisi vakoilla liikennettä ja kyberhyökkäyksen sattuessa lamaannuttaa koko verkon. Virallisen version mukaan Yhdysvallat on huolissaan juuri tästä vaihtoehdosta. Mutta onko se totta? Onko siitä mitään todisteita? Jos on, miksei niitä julkaista?

Loogisesti ajateltuna kiinalaisten kannattaisi lisätä laitteisiin takaovia. Kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta, kaikki keinot ovat sallittuja. Takaoven löytäminen on liki mahdotonta, sillä se voidaan toteuttaa koodinpätkänä, joka aktivoidaan esimerkiksi tietyllä bittisekvenssillä. Ilman tuota herätettä takaovi on täysin näkymätön. Takaovi voidaan toteuttaa myös pienellä elektronisella komponentilla, mutta silloin sen paljastumisen vaara on ilmeinen.

Uutistoimisto Bloomberg kertoi viime syksynä takaovista, jotka oli löydetty Kiinassa alihankintana valmistetuista emolevyistä, ja joita käytettiin mm. Applen ja Amazonin palvelinkeskuksissa. Juttu oli melkoinen skuuppi -- harmi vain, ettei kukaan ole pystynyt vahvistamaan havaintoja.

Se ei kuitenkaan estänyt Bloombergia tarttumasta uudelleen aiheeseen. Pari viikkoa sitten Italian Vodafonen väitettiin löytäneen jo kymmenen vuotta sitten Huawein laitteista takaovia. Tämäkään uutinen ei ollut kovin vakuuttava; esimerkiksi Register-verkkojulkaisu ampui sen alas samantien. Uutisointia ihmettelivät muutkin.

Mikään ei silti lannista Bloombergia. Tuoreessa kolumnissa kirjoittaja ylistää Trumpin päätöstä ja hehkuttaa, miten teknologian kylmässä sodassa tarvitaan uhrauksia Kiinan uhkan torjumiseksi. Kolumnisti siteeraa nimetöntä kansallisen turvallisuuden virkailijaa: "One U.S. national security official told me that China would be able to bring U.S. cities to a standstill “with the push of a button” if American cell towers were outfitted with Huawei equipment." Tällainen pelottelu on tietenkin roskaa.

Äskeittäin hollantilainen sanomalehti uutisoi uudesta Huawein takaovesta, lisään linkin tähän kun löydän tai kun asia varmistuu. No nyt löytyi: de Volkskrant -lehden uutinen 16.5.2019: Huawei mogelijk betrokken bij Chinese spionage in Nederland. Nähdäkseni tästä ei ole uutisoitu muualla, joten tieto on yhä epävarma.

Mitä otsikon kysymykseen tulee, niin "jury is still out" sanoisi amerikkalainen.

Takaoven paljastuminen olisi paha isku laitetoimittajan luotettavuudelle. Itse uskon, että takaovet toteutetaan mieluummin ohjelmointivirheinä, jotka voidaan myöhemmin selittää parhain päin. Ja tämän pelin amerikkalaiset osaavat kiinalaisiakin paremmin. Jostain syystä Ciscon reitittimistä löytyy usein vakaviakin ohjelmointivirheitä, tuorein niistä pari viikkoa sitten: Sinister secret backdoor found in networking gear perfect for governement espionage.

Kuten tiedustelussa ja verkkovakoilussa yleensäkin, elämme varjojen maailmassa. On luultavaa, että niin amerikkalaisten kuin kiinalaistenkin laitteissa on piilotettuja toimintoja. Konkreettisia todisteita ei paljasteta, koska samalla vaarantuisi oma toiminta. Todisteet on voitu saada urkinnalla tai tavalla, joka paljastaisi liikaa omasta toiminnasta.

Me suomalaiset emme ole lännen tiedustelun sisäpiirissä, joten me saamme tiedon luultavasti viimeisten joukossa. Suojelupoliisin varoituksesta päätellen jotain tietoja on kuitenkin tihkunut.

Sopassa on mukana aimo annos kauppa... ei kun teknologiasotaa, jolla kiinalaisia yritetään estää harppaamasta lännen ohi teknologiseen johtoon. Sen vaikutukset olisivat niin suuria, että likaisetkin keinot ovat lännen näkökulmasta hyväksyttäviä.

USA:n Huawei-teknologiasota iskee lujaa myös suomalaisiin

Yhdysvaltojen päätös kieltää jenkkifirmoilta yhteistyö Huawein kanssa iskee rajusti meihin suomalaisiin. Se muistuttaa myös, miten vapaan kilpailun Yhdysvalloissa yritykset ovat tarvittaessa valtion talutusnuorassa. Kun Trump käskee, Google ei voi muuta kuin totella. Turha siis pilkata Huaweita läheisistä suhteista Kiinan johtoon. Yhdysvalloissa yksi mies tuntuu olevan vaikutusvaltaisempi kuin koko Kiinan kommunistinen puolue.

USA pakottaa Googlen lopettamaan Android-palvelut Huaweille. Samalla loppuvat käyttöjärjestelmän päivitykset ja monien tuttujen ohjelmien käyttö tulevissa puhelinmalleissa. Youtube, Gmail ja Google Maps ovat mobiilisovelluksia, joita ilman länsimaisen puhelimenkäyttäjän on vaikea olla. Puhumattakaan tietoturvapäivityksistä, jotka jatkossa tulevat pitkällä viiveellä. Niin pitkällä, että yritysten on pakko luopua Huawei/Honor-puhelinten käytöstä. Yksityisille käyttäjille tällä ei liene suurta merkitystä, sillä Androidin turva-aukot eivät ole yhtä vaarallisia kuin Windowsin tai Macin aukot.

Huawein puhelinbisnes ottaa lukua tämän jälkeen, mikä on Trumpin tarkoituskin. Mutta isku toimii myös toiseen suuntaan. Nykymaailmassa kaikki on sidoksissa toisiinsa, joten yhteistyön kieltäminen rankaisee myös jenkkien omaa teollisuutta. Komponenttien kymmenen miljardin euron vuosittaiset toimitukset jäävät tekemättä, puhumattakaan mahdollisista kostotoimista. Voi  vain kuvitella mitä tapahtuisi, jos Kiina kieltäisi Foxconnilta yhteistyön Applen kanssa. iPhonet jäisivät tehtaisiin.

Käynnissä on globaali valtataistelu, jossa Huawein puhelimet ovat vain yksi pelinappula. Talvella Trump oli huolissaan, miten Yhdysvallat on hävinnyt 5G-kilpailun ja kehotti maansa yrityksiä panostamaan jo 6G-kehitykseen, jotta sama ei toistuisi.

Mikäli Kiinasta tulee johtava 5G-maa, asialla on suuri psykologinen vaikutus. Olemme tottuneet siihen, että länsi sanelee teknisen kehityksen. Kiinan tehtävänä on valmistaa laitteet halvalla ja yrittää pärjätä kilpailussa tekollisuusvakoilun avulla. Nyt Kiinasta itsestään onkin tulossa kehittäjä ja innovaattori. Sitä ylivoimaa ei kurota aseilla umpeen.

Toinen uhka liittyy kyberturvallisuuteen. Valta ei enää kasva kiväärin piipussa vaan näyttöruuduilla ja reitittimissä. 5G-tekniikalla Kiina saa etulyöntiaseman kriittisiin tietoverkkoihin. On vain loogista, että tätä asemaa myös käytetään hyödyksi. USA on itse tehnyt samoin.

Tietoverkkoprofessori vähätteli Helsingin Sanomien haastattelussa Huawei-kiistan vaikutuksia (Googlen rajoitukset Huawein puhelimiin voivat vielä koitua kiinalaisvalmistajan eduksi). Itse olen toista mieltä. Jo pelkkä Googlen sovellusten puuttuminen tulevista puhelimista romahduttaa niiden kysynnän.

Huawei app store - se englanninkielinen versio (ihan tosi!).

Huaweillä on oma sovelluskauppa, josta voi ladata Facebookin ja muita yleisiä sovelluksia. Web-selaimella kauppa näyttää kiinalaiselta, mutta puhelimen kautta katsottuna käyttöliittymä on suomeksi. Se ei tosin paljon lohduta, sillä suomalaisten arjessa välttämättömiä sovelluksia ei ole tarjolla. Ei löytynyt tuikitärkeitä pankkisovelluksia, Parkman-pysäköintiohjelmaa, HSL-lippusovellusta, Hesari, Maikkaria, Yle Areenaa eikä Reittiopasta.

Huawei AppGallery. 

Ulkopuolisen sovelluskaupan käytössä on merkittävä tietoturvariski. Huawei ei pysty tarkistamaan sovellusten puhtautta samoin kuin Google, jolta siltäkin pääsee ajoittain läpi urkinta- ym. ohjelmia.

Eikä kyse ole pelkistä sovelluksista, vaan ekosysteemistä. Eurooppalaisesta näkökulmasta Huawei on pelkkä laitevalmistaja. Esimerkiksi Google Authenticatorin kaltaista sovellusta ei voi tulla, koska Huaweillä ei ole samanalaista luottamusta. Ja ilman Authenticatoria muutamat verkkopalvelut lakkaavat toimimasta.

Yhdysvallat on voinut perustella 5G-verkkojen hankintakieltoa tietoturvalla, mutta Googlen palvelujen katkaisu on pelkkää kiusantekoa ja härskiä painostusta.

USA:n toimet nakeravat myös amerikkalaisten omien tuotteiden ja palvelujen uskottavuutta. Jos presidentti pystyy näin helposti kieltämään yrityksen kansainvälisen toiminnan, voiko yrityksiin luottaa? Vaarassa ovat myös eurooppalaiset, sillä Trump on uhannut vastatoimilla niitä EU-maita, jotka aikovat kaikesta huolimatta ostaa Huawein verkkotekniikkaa.

Elämme nyt kriittisiä aikoja. Jos kauppasota tästä laajenee, koko it-sektorille voi aiheutua suurta vahinkoa. Kumpikaan osapuoli ei halua antaa periksi eikä menettää kasvojaan.

On väärin puhua kauppasodasta, sillä se liittyy lähinnä tulleihin. Soija tai autot ovat fyysisen maailman tuotteita. Yhdysvallat on aloittamassa Kiinan kanssa teknologiasotaa, joka on paljon strategisempi ja vaarallisempi peli.

Siinä ei ole kyse tulleista eikä rahasta, vaan tulevaisuuden teknologiasta ja sen antamasta vallasta.

Moby Dick ja Google Translator eivät korvaa kääntäjää

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vuonna 1851 ilmestynyt Moby Dick nauttii Yhdysvalloissa lähes samaa asemaa kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Suomessa. Moby Dick on kuitenkin jenkkiklassikko, johon koulussa tutustuaan, vaikka siinä on hulppeat 600+ sivua ja kirjan valaanpyyntiaihe tuntuu kovin vanhentuneelta. Kirjan merkitystä kuvastaa Wikipedia-artikkeli, joka on pitkä kuin nälkävuosi.

En ole lukenut tätä klassikkoa, joten mikäpä minä olen sanomaan. Sen tiedän, että tarina kertoo valkoista kaskelottia maanisesti jahtaavasta kapteeni Ahabista, joka vie laivansa ja miehistönsä tuhoon saadakseen haluamansa. Vain kirjan kertojaminä jää henkiin, ja hän aloittaa kirjan kuuluisalla avausrepliikillä "Call me Ishmail".

Herman Melville ei koskaan nähnyt kirjansa menestystä. Se floppasi pahasti ja teoksen arvo tunnustettiin vasta 1900-luvulla. Kirja on paitsi polveileva seikkailutarina ja valaanpyynnin ajankuva, myös vertauskuvallinen kertomus elämän tarkoituksen etsimisestä. Sitä on verrattu jopa Shakespearen tuotantoon.

Mielenkiintoni heräsi, kun näin Twitterissä Anssi Tapion viestin. Hän oli tilannut Moby Dickin suomennetun laitoksen Adlibris-kirjakaupasta ja saanut täyttä kuraa: kirjan, joka oli kaikesta päätellen "käännetty" suomeksi Google Translatorilla.

Kävin itsekin tilaamassa kirjan (22,90 euroa + 2,90 toimituskulut), mutta nettipalaute oli ilmeisesti mennyt perille ja Adlibris peruutti jo maksamani tilauksen. Tapio myi kuitenkin oman kappaleensa minulle, jolloin pääsin tutustumaan lähemmin tähän kirjalliseen raiskaukseen.

Ja totta se on -- jo tekstin alku panee lukijalle jauhot suuhun ja nostaa huimauksen pintaan:

Soita minulle ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - älä pidä mielessä, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä maailman vesipitoisen osan. Se on tapa, jolla voin ajaa pois pernasta ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; kun se on kostea, drizzly marraskuu sieluni; aina kun löydän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja, ja tuon jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hypossi saa sellaisen ylemmän käden, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tarkoituksellisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hattuja pois - sitten otan sen, että minulla on korkea aika päästä mereen heti kuten voin.

Eihän tällaista roskaa voi lukea!

Tyrmäävä aloitus - ja loppu on sitä samaa.

Ilmeisesti Google Translator on parantunut sitten tämän julkaisun, sillä nykyinen versio kääntää kirjan alun hieman eri tavalla:

Soita minulle Ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - koskaan miettimään, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä vesipitoisen maailmanosan. Se on tapa, jolla minun täytyy ajaa perna ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; aina kun se on kostea, drizzly marraskuussa sieluni; aina kun pidän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja ja kasvatan jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hyppyni saavat niin ylhäältä käsin, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tietoisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hatut pois - otan sen huomioon, että on aika ottaa merelle mahdollisimman pian kuten voin.

Alkuperäinen englanninkielinen Moby Dick löytyy netistä Gutenberg-projektin sivulta. Siinä teksti menee näin:

Call me Ishmael. Some years ago—never mind how long precisely—having little or no money in my purse, and nothing particular to interest me on shore, I thought I would sail about a little and see the watery part of the world. It is a way I have of driving off the spleen and regulating the circulation. Whenever I find myself growing grim about the mouth; whenever it is a damp, drizzly November in my soul; whenever I find myself involuntarily pausing before coffin warehouses, and bringing up the rear of every funeral I meet; and especially whenever my hypos get such an upper hand of me, that it requires a strong moral principle to prevent me from deliberately stepping into the street, and methodically knocking people’s hats off—then, I account it high time to get to sea as soon as I can.

Suomenkielisissä versioissa on pieniä eroja, mutta teksti ei ole yhtään ymmärrettävämpää. Jostain syystä drizzly jää kääntämättä, vaikka yksittäisenä sanana Translator osaa helposti kääntää sen sanaksi tihkuinen.

Tähän pitäisi nyt laittaa pätkä oikeasta suomenkielisestä käännöksestä, mutta en löytänyt kirjaa Helsingin keskuskirjasto Oodista, en Akateemisesta kirjakaupasta enkä Elisa Kirjasta. Helmet-palvelun perusteella kirjasta on pääkaupunkiseudun kirjastossa useampia kappaleita, mutta kaikki olivat lainassa.

Vaikka Translator kääntää suuria maailmankieliä (espanja, saksa, ranska, englanti) toisiinsa hyvin, sen suomen kielen taito on asiatekstissäkin puutteellinen ja kaunokirjallisuudessa kerrassaan kehno. Tekoälystä huolimatta kääntäjät saavat siis pitää työnsä vielä jatkossakin.

Mollusca Press esittää: vain kirjan ja tekijän nimet ovat oikein. 

Adlibriksen myymä "kirja" on mielenkiintoinen. Sen nimenä on vain VALAS, mikä oli myös alkuperäisen laitoksen englanninkielinen nimi. Moby Dick otettiin käyttöön markkinointisyistä vasta myöhemmin. "Kirjan" alkulehdillä ei mainita kääntäjää, ei painovuotta, ei edes kustantajaa - ei kerrassaan mitään. "Kirjassa" ei ole edes sivunumeroita.

Takakannesta löytyy sentään ISBN-numero 9788734992648. Google-haku löytää kirjan vielä Book Depositorystä ja antaa ymmärtää, että samalla tavalla tuotettuja kirjoja on muitakin (Dickens Joululaulu, Wells Aikakone sekä Orczy Punainen pimpernel). Moby Dickin julkaisupäiväksi ilmoitetaan 5.1.2019 ja kustantajaksi Mollusca press. Nilviäistä tarkoittava latinankielinen sana kuvaakin kustantajan toimintaa erinomaisesti!

Mutta palataan vielä siihen käännökseen. Maailmankirjat-sivulta löytyy lainaus oikeasta suomennoksesta:

Ahab kumartui selvittämään sitä ja sai sen taas juoksemaan, mutta ohitse sujahtava lenkki tarttui hänen kaulaansa, ja Ahab sinkoutui veneestä ennen kuin miehet ehtivät huomata mitään, yhtä ääneti kuin turkkilaisen mykän narulla kuristama uhri. Seuraavassa hetkessä köysi oli juossut saavista loppuun ja sen pään painava silmäpujos heitti yhden soutajista kumoon, iskeytyi veteen ja katosi syvyyksiin.

"Kirjassa" kyseinen kohta menee näin:

Ahab kumartui selvittämään sen; hän selvitti sen; mutta lentävä vuoro sai hänet kaulan ympärille ja äänettömästi, kun turkki mykistää uhrinsa, hänet ammuttiin pois veneestä, mutta miehistö tiesi, että hän oli poissa. Seuraavana päivänä köyden loppupään raskas silmukka lensi karkeasta tyhjästä ammeesta, pudotti hevosen, ja hymyili mereen, kadonnut sen syvyyksiin.

Mitäpä tuohon enää lisäämään! Mutta jos jollakin on oikea suomennos, voisi naputella kommentteihin alun oikeasta kirjasta.

Onecoin sulkee jäsentensä suut

Rujan veljen pidätys Yhdysvalloissa on aiheuttanut säpinää suomalaisissa onecoinisteissa. Ex-maajohtaja Tommi Vuorinen saa tehdä hartiavoimin töitä selittääkseen tapahtumat parhain päin vielä jäljellä oleville jäsenille.

Varmuuden vuoksi Vuorinen poistaa kaikki kriittiset kirjoitukset Onecoinin suomalaisesta Facebook-ryhmästä (vain jäsenille) ja uhkaa niitä, jotka aikovat puhua medialle tai poliisille, Onecoin-tilin jäädyttämisellä.

Jäsenyys verkostossa, mahdolliset rikossyytteet ja veropetokset sekä tilin sulkemisuhka, joka sammuttaisi viimeisenkin toivon saada rahojaan koskaan takaisin, sulkevat uhrien suut tehokkaasti.

Joitakin uhreja on huijattu vuosien ajan ilman, että viranomaiset ovat millään tavalla puuttuneet asiaan. Se on hämmästyttävää, enkä olisi helmikuussa 2015 osannut kuvitellakaan, että kuvio sinnittelee yhä vain uusien lupausten varassa vielä neljä vuotta myöhemmin.

Kerään edelleen aineistoa ja uhrien kokemuksia. Voit kertoa tarinasi vaikka sähköpostilla. Kaikki yhteydenpidot pysyvät luottamuksellisina.

Paljon on vuosien varrella tapahtunut! Kävin läpi vanhoja kommentteja ja löysin mm. osuvaa nimimerkkiä Ponzitiivari käyttäneen henkilön kirjoituksen 6.11.2015 klo 17.07:

Myynnin ammattilaisena olen sitä mieltä ja usein työssäni myös sen todennut, että suomalaisissa on joukko ihmisiä joiden elämää hallitsee suuri skeptisyys, pessimismi sekä negatiivisuuden kautta asioihin suhtautuminen. 

Jos olet oikeasssa ikiaikaisen härmäläisen skeptisyytesi sekä toistaiseksi vielä mustamaalaukseksi luokittelemani Blogisi kanssa. LUPAAN että tulevana Onecoin sijoittajana tulen 2-4 vuoden kuluttua kirjoittamaan tänne suuret kiitokset sinulle että säästit monien ihmisten "lomakassan". 

MUTTA jos olet väärässä niin LUPAAN että sijoitan osan Onecoineistani aukeaman kokoiseen palstaan helsingin sanomissa jossa käsittelen tätä blogiasi, sekä sitä kuinka paljon haaveita ja asioita ihmisiltä jäi toteutumatta sinunkaltaisen jarrumiehen toimesta.

Skeptistä loppuvuotta ja antoisia mustamaalaushetkiä vuodelle 2016 Petteri.

Nimim. Ponzitiivari

Kirjoittaja lupasi palata asiaan 2-4 vuoden kuluttua ja kiittää suomalaisten uhrien rahojen pelastamisesta. Toinen vaihtoehto oli aukeaman kokoinen kirjoitus Helsingin Sanomissa, missä allekirjoittanutta olisi syytetty suomalaisten haaveiden romuttamisesta.

Olisiko nyt sopiva hetki kirjoitukseen, Ponzitiivari? Jos julkinen sanoista vastaaminen tuntuu pahalta, voit lähestyä minua suoraan ja kertoa tarinasi, luottamuksellisesti tietenkin.

Ja no hard feelings, pääasia että ainakin joidenkin suomalaisten uhrien rahat säästyivät.