Ilmastonmuutos ei ole sukupolvikysymys

Herättelin Twitterissä keskustelua edellisen blogitekstini pohjalta ja reaktio oli selvä: nuoret pitävät vanhempiaan ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun esteenä. Tämä oli myös 15-vuotiaan Greta Thunbergin viesti. Miksi aikuiset vain puhuvat eivätkä muuta elämäntapaansa niin, että ilmastonmuutos pysähtyisi?

Nuoret kokevat taistelevansa oman tulevaisuutensa puolesta. Keski-ikäiset ovat toimillaan pilanneet ympäristön ja järjestäneet itselleen mukavan elintason, jota ympäristö ei kestä.

Jokainen sukupolvi on pitänyt omia vanhempiaan muutoksen ja kehityksen tukkeena. Heitä vastaan kapinoitiin jo 1960-luvulla. Suomessa kapinan huippu taisi olla Vanhan ylioppilastalon valtaus 25.11.1968. Pariisissa meno oli paljon villimpää (ns. hullu kesä 1968). Seuraavalla vuosikymmenellä ihailtiin edistyksellistä Neuvostoliittoa, mitä taantumukselliset vanhemmat eivät voineet ymmärtää.

Nyt nuoret syyttävät vanhempiaan ilmastonmuutoksesta. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? He rakensivat Suomesta maan, jonka tiet ja rakennukset jäävät perinnöksi lapsille. He ostivat lapsilleen leluja, jotka olivat kylläkin turhaa muoviroskaa, ja totuttivat heidät epäterveellisiin hampurilaisiin, joista lapset pitivät. He veivät lapsia ulkomaille ja talvella etelän lämpöön. He ajattelivat lastensa parasta ja tekivät kuten lapset halusivat.

Nuoret ovat tottuneet materiaaliseen hyvinvointiin, jota edellisillä sukupolvilla ei ollut, ja siksi sille ei nähdä enää samanlaista arvoa. Moni nuori ei hanki ajokorttia eikä tavoittele vanhempiensa kaltaista työuraa. Kaupungistumisen ansiosta pyöräily ja jakamistalous ovat arvossaan. Pienet asunnot ovat haluttuja.

Toistaalta nuoret ovat tottuneet internetiin, ilmaisiin palveluihin, halpoihin lentoihin kaikkialle maailmaan, valtavaan valikoimaan kaikenlaisia tuotteita, verkkokaupan mukavuuteen, rajattomaan ja helppoon tiedonsaantiin, Netflixiin ja Googleen.

Olisi melkoinen isku palata 1970-luvun maailmaan, jossa ulkomaanmatkat olivat harvojen ylellisyyttä, ajettiin Ladoilla, Saabeilla ja Volvoilla, tv-kanavia oli vain kaksi, tieto piti etsiä kirjastosta eikä älypuhelimia saati koko nettiä ollut. Omassa kodissani ei ollut edes lankapuhelinta eikä televisiota.

Jos tämä olisi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen hinta, kuinka moni nuori olisi valmis palaamaan vanhempiensa elintasoon? Pystyvätkö nuoret luomaan maailman, jossa tämä kaikki pyörii entiseen tapaan, mutta ilmastoa lämmittämättä? Siinä on tulevaisuuden keskeinen kysymys.

On väärin yleistää, että kaikki vanhemmat olisivat ilmastokysymysten jarruja. Moni vanhempi on aidosti huolissaan maailmasta, joka jää lapsille ja lastenlapsille. Pirkka-Pekka Petelius, 65, ilmoitti lähteneensä vihreiden ehdokkaaksi juuri ilmastonmuutoksen vuoksi.

Yhtä suuri yleistys on luulla, että kaikki nuoret olisivat ympäristötietoisia tai valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan ilmastosyistä.

Yliopiston kirjaston roskis pursuaa kertakäyttöisiä kahvimukeja.

Todellinen uhka ilmastolle eivät ole keski-ikäiset ihmiset vaan toiset nuoret. Kiinassa ja Intiassa elää satoja miljoonia nuoria, jotka haluavat saman elintason kuin teollistuneissa maissa. Aikoinaan meille sanottiin, ettei maapallo kestäisi, mikäli miljardi kiinalaista hankkisi jääkaapin. Nyt heillä on jääkaappi ja älypuhelin. Seuraavaksi he haluavat auton, kauniita vaatteita ja mahdollisuuden matkustaa ympäri maapalloa, kuten mekin olemme tehneet.

Heidän valintansa ja arvonsa ratkaisevat sekä maapallon että ilmastonmuutoksen kohtalon.