Linkit

tiistai 31. heinäkuuta 2018

NATOn 2 % tavoite ei voi olla itsetarkoitus

USA:n presidentti Donald Trump patistaa jatkuvasti Nato-maita kasvattamaan puolustusmenoja kohti sovittua 2 prosentin tasoa bruttokansantuotteesta. "Sopimus" on kuitenkin vain poliittinen tavoite, ei mikään kirjallinen sitoutumus. Ja hyvä niin, koska siinä ei olisi mitään järkeä.

Puolustusmenojen tulisi olla sidoksissa koettuun uhkaan. Saudi-Arabia käyttää 6,9 % bruttokansantuotteestaan puolustukseen, mikä on täysin järjetöntä. Arabiemiraateissa prosenttiosuus on samaa tasoa. Israelin 6,2 % tason ymmärtää historian valossa.

Espanjan luku on Wikipedian mukaan 0,85 % eli 11,5 miljardia dollaria. Onko jokin maa viime aikoina uhannut Espanjaa sotilaallisesti? Jotta maa yltäisi Naton tavoitteeseen, sen pitäisi lisätä puolustusmenojaan 15,5 miljardilla dollarilla. Olisiko Espanjan turvallisuus sen jälkeen parempi? Vai olisiko Espanjalla muuta käyttöä tuolle summalle, joka hyödyttäisi kansaa enemmän?

Portugalin lukema on 1,8 %, Tanskan 1,4 %, Alakomaiden 1,3 %, Belgian 1,1 % -- ketä vastaan nämä maat varustautuvat? Maahanmuutto, ilmastonmuutos ja talouden rakennemuutokset ovat konkreettinen uhka ja miljardit pitäisi käyttää niiden torjumiseen.

Kreikka on varmasti Yhdysvaltojen mieleen, sillä maa täyttää 2,5 % osuudella Nato-tavoitteen kirkkaasti. Kreikka tosin varustautuu Turkkia, toista Nato-maata vastaan, ja on ostanut aseet velaksi, joten senkään touhuissa ei ole mitään järkeä.

Kreikan armeijan aseistus näyttää olevan lähinnä amerikkalaista, saksalaista ja osin jopa kotimaista (kreikkalaista) alkuperää. Ja siinähän onkin syy, miksi Trump vaatii Nato-maita pitämään kiinni asevarustelun 2 % tavoitteista: asekauppa on Yhdysvalloille tarpeellista bisnestä. Mitä enemmän Nato-maat varustautuvat, sitä enemmän USA:n kansantalous hyötyy.

Yhteistä 2 % -tavoitetta voi perustella sillä, että Naton jäsenmaat voivat pyytää muilta apua mikäli joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. On aika epätodennäköisestä, että jokin maa hyökkäisi Belgiaan tai Espanjaan, joten näissä maissa puolustusmenojen lisäyksen myyminen kansalle vaatii ahkeraa informaatiovaikuttamista ja uhkakuvien maalailua. Siinä Nato ja USA tekevät parhaansa.

Yhteistä tavoitetta olisi helpompi perustella, mikäli rahat kerättäisiin yhteiseen kassaan ja varustelu keskitettäisiin sen jälkeen sinne, mistä uhkienkin koetaan tulevan. Yhteinen puolustusajattelu vaatisi liittovaltiota, mikä ei sovi tällä hetkellä eurooppalaisille eikä varsinkaan USA:lle, joka haluaa pikemminkin heikentää EU:ta.

Suomen puolustusmenoiksi on Wikipedian taulukossa saatu 7 miljardia dollaria, puolustusbudjetti on kuitenkin vain 2,9 miljardia euroa. Wikipedian luvuissa on huomioitu asevelvollisuuden aiheuttamat epäsuorat kustannukset. Toisella laskutavalla BKT-osuudeksi saadaan 1,3-1,6 %. Suomi on siten selvästi 2 % rajan alapuolella, vaikka olemmekin Venäjän naapurissa.

Toivottavasti maalaisjärki voittaa eri valtioissa. Puolustusmenojen kasvattaminen ei voi olla missään itsetarkoitus. Jokaisella maalla on paljon tärkeämpiä rahanreikiä.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

GDPR ja kesäuutisointi

Kirjaprojektin jälkeen on taas aikaa päivittää blogia. Silmiini osui viime viikolla uutinen British Airwaysin tavasta käyttää Twitteriä GDPR-lain vastaisesti.

Ensin raflaava otsikko "Ai näin se tietosuojauudistus toimii? British Airways vaati asiakkaan yksityistietoja Twitterissä: mm. passin numero ja osoite julki" ja perään ulkomaisesta lähteestä tiivistäen käännetty "uutinen".
Ai näin se tietosuojauudistus toimii?
Iltalehden juttu on sen verran epäselvä, että pitää tutustua alkuperäisiin lähteisiin, jotta tapauksesta saisi jonkinlaisen kuvan. Eikä se silti ole helppoa.

Jos oikein ymmärsin, British Airways oli perunut lennon eikä tyytymätön asiakas Jason Hunter saanut lisätietoja uudesta reitityksestä. Hän valitti Twitteriin, jolloin BA:n asiakaspalvelun edustaja Kelly pyysi lähettämään mm. passin numeron ja luottokortin neljä viimeistä numeroa.

Poru syntyi siitä, että Hunter ilmeisesti vastasi viestiin ja lähetti tietoja julkisesti, mikä ei tietenkään ollut BA:n tarkoitus eikä GDPR:n tai suositeltavan tavan mukaista. Silloin asiaan tarttui julkisuutta kaipaava tietoturvaopiskelija, joka halusi tehdä asiasta uutisen.

Kesän uutisköyhyydessä moni lehti uutisoi jutun pilkaten BA:ta GDPR:n väärinymmärtämisestä. Tarinan kertoi ainakin TechCrunch, Gizmodo ja The Telegraph.

Mutta mitä tässä oikeasti oli tapahtunut?

Jason Hunterin kaikki neljä twiittiä liittyvät lennoista valittamiseen:
Jason Hunterin twiittihistoria on yksipuolinen: vain valituksia lennoista.
Alkuperäinen British Airwaysin vastaus:
BA:n vastaus kokonaisuudessaan.
Siinä lukee selvästi, että "Please DM" - siis lähetä yksityisviestinä, ei julkisesti. Hunter ei ollut lukenut ohjetta eikä media näyttänyt uutisoinnissa sitä ensimmäistä (1/2) viestiä, vain jälkimmäisen (2/2).

Luultavasti BA pyysi tietoja siksi, että se voi identifioida Hunterin riittävän varmasti - muutenhan joku voisi pyytää hänen nimissään omia lippuja vaihdettavaksi. Henkilöllisyyden varmistaminen on GDPR:n vaatimusten mukaista, eikä muutaman viestin profiilikuvaton Twitter-tili itsessään ole mikään henkilöllisyystodistus.

Kesäuutisia kannattaa lukea erityisen krittisesti ja mahdollisuuksien mukaan tutustua alkuperäisiin lähteisiin. Jutut eivät käännettäessä ainakaan selvene.