Bisneksen klassisia virheitä on uuden kilpailijan aliarviointi ja vankkumaton usko oman aseman säilymiseen. Legendaarinen esimerkki tästä on Apple, jonka kotimikro (Apple II) oli aikansa käsite (vähän kuin Nokia 2110 paljon myöhemmin).
Kun IBM sitten esitteli oman mikrotietokoneen, Apple toivotti kilpailijan tervetulleeksi koko sivun lehti-ilmoituksella "Welcome, IBM. Seriously" (kuva löytyy mm. täältä). Tekstissä Apple kehuu rivien välissä itseään ja omaa kaukonäköisyyttään ja lupaa, että markkinoiden kasvu on vasta alussa, joten tilaa riittää molemmille.
Toisin kuin Apple odotti, IBM PC:stä tuli valtava menestys, mikä tiesi Applelle lopun alkua. Vuonna 1985 Steve Jobs joutui jättämään yhtiön ja Apple kävi konkurssin partaalla. Jobsin paluun jälkeinen aika on sitten historiaa.
Vähältä piti, ettei Nokialle käynyt samalla tavalla. Kaksi päivää iPhonen julkistuksen jälkeen Nokian multimedia-toimialan johtaja Anssi Vanjoki teki saman virheen toivottaessaan Applen tervetulleeksi kisaan:
Sanotaan, että henkilö, joka ei tunne historiaa, joutuu toistamaan sitä. Ehkä Vanjoki ei tiennyt, millaisen mokan Apple oli tehnyt runsaat 25 vuotta aiemmin. Onneksi hän kuitenkin vastaili suomalaiselle toimittajalle eikä kansainväliselle medialle -- muutoin kommentti olisi nostettu Applen rinnalle markkinoinnin ja liikkeenjohdon oppikirjoihin.
Kommenteista käy ilmi, miksei Nokia ottanut iPhonea vakavasti. Applen myyntitavoite oli vaatimaton (vuoden 2008 loppuun mennessä vain 10 miljoonaa puhelinta), eikä yhden prosentin markkinaosuudella vielä hätistelty Nokiaa, joka oli alan gorilla.
Lisäksi "Applen iPhone kilpailee kaikkien N-sarjan tuotteidemme kanssa. Meillä tuotteiden hintahaitari vaan on paljon laveampi eli vajaasta 200 eurosta tuhanteen euroon" -- laaja tuotevalikoima nähtiin Nokian etuna.
Loppukommentti kertoo myös paljon: "Ihan mielenkiintoinen tuote, mutta siitä puuttuu muutamia välttämättömiä ominaisuuksia kuten nopeat tiedonsiirtoyhteydet mahdollistava 3G."
Todellisuudessa 3G:n puuttuminen ei ollut mikään ongelma -- se oli helppo lisätä myöhempään malliin. Sen sijaan Nokian olisi pitänyt vaihtaa puhelintensa käyttöjärjestelmä, käyttöliittymä, luoda kokonaan uusi mallisto, rakentaa ekosysteemi ja päästä eroon yrityksen sisäisestä insinööriajattelusta. Ei ihme, että Apple voitti.
Nokia oli insinööritalo, jonka mielestä 3G oli ratkaiseva ominaisuus. Ei ollut. Asiakkaita kiinnostivat paljon enemmän helppokäyttöisyys, näyttävyys, ohjelmien toiminta ja saatavuus ym. tekijät. Vähän myöhemmin, Applen esiteltyä sovelluskaupan idean, kävi ilmi myös ekosysteemin merkitys.
Näissä kaikissa Nokia oli toivottomasti myöhässä. Symbian-puhelimia ohjattiin painikkeilla, synkronointi pc:n kanssa oli painajaista, Ovi-palvelu ei koskaan toiminut, liian laaja mallivalikoima teki myytyjen puhelinten tukemisesta ja päivittämisestä likipitäen mahdotonta. iPhonessa kaikki toimi, ja vieläpä helposti.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta valtaosa mediasta ymmärsi välittömästi iPhonen vallankumouksellisuuden. Omat ajatukseni löytyvät tuon ajan Tietokone-lehden kolumneista. Myös Anssi Porttikivi kirjoitti blogissaan 28.8.2007 osuvasti Miksi iPhone on uhka Nokialle.
Epäilijöitäkin löytyi. Investointipankki Nomuran analyytikko Richard Windsor ei uskonut iPhonen vaikuttavan Nokiaan, vaikka "uusi matkaviestin onkin herättänyt ennakkoon valtavasti kiinnostusta". Siitä huolimatta "uskomme, että laitteen puhelin-, tekstiviesti- ja sähköpostiominaisuudet ovat ala-arvoisia". Windsor onkin ollut jo monta vuotta entinen analyytikko, nykyinen bloggaaja.
Nokialla oli omakin kosketusnäyttöprojekti (Series 90), mutta siitä saatiin ulos vain yksi laite (Nokia 7710). Kaikesta päätellen johto ei uskonut kosketusnäyttöön. Sen sijaan paljon aikaa ja energiaa käytettiin mobiilitelevisioon (DVB-H), joka broadcast-tyyppisenä tekniikkana oli omasta mielestäni jo tuolloin vanhentunut eikä edes teknisesti järkevästi toteutettavissa (verkkojen nopeudet, akkutekniikka ym).
Nokia hukkasi ratkaisevat vuodet 2007-2011, joiden aikana alustalla kyteneet liekit pääsivät kasvamaan roihuksi. Helmikuussa 2011 lautta paloi jo valtoimenaan, joten jäljellä oli vain huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Nyt tiedämme, että valinta kohdistui siihen erittäin huonoon.
Kun IBM sitten esitteli oman mikrotietokoneen, Apple toivotti kilpailijan tervetulleeksi koko sivun lehti-ilmoituksella "Welcome, IBM. Seriously" (kuva löytyy mm. täältä). Tekstissä Apple kehuu rivien välissä itseään ja omaa kaukonäköisyyttään ja lupaa, että markkinoiden kasvu on vasta alussa, joten tilaa riittää molemmille.
Toisin kuin Apple odotti, IBM PC:stä tuli valtava menestys, mikä tiesi Applelle lopun alkua. Vuonna 1985 Steve Jobs joutui jättämään yhtiön ja Apple kävi konkurssin partaalla. Jobsin paluun jälkeinen aika on sitten historiaa.
Vähältä piti, ettei Nokialle käynyt samalla tavalla. Kaksi päivää iPhonen julkistuksen jälkeen Nokian multimedia-toimialan johtaja Anssi Vanjoki teki saman virheen toivottaessaan Applen tervetulleeksi kisaan:
 |
| Vanjoki: Tervetuloa kisaan Apple |
Kommenteista käy ilmi, miksei Nokia ottanut iPhonea vakavasti. Applen myyntitavoite oli vaatimaton (vuoden 2008 loppuun mennessä vain 10 miljoonaa puhelinta), eikä yhden prosentin markkinaosuudella vielä hätistelty Nokiaa, joka oli alan gorilla.
Lisäksi "Applen iPhone kilpailee kaikkien N-sarjan tuotteidemme kanssa. Meillä tuotteiden hintahaitari vaan on paljon laveampi eli vajaasta 200 eurosta tuhanteen euroon" -- laaja tuotevalikoima nähtiin Nokian etuna.
Loppukommentti kertoo myös paljon: "Ihan mielenkiintoinen tuote, mutta siitä puuttuu muutamia välttämättömiä ominaisuuksia kuten nopeat tiedonsiirtoyhteydet mahdollistava 3G."
Todellisuudessa 3G:n puuttuminen ei ollut mikään ongelma -- se oli helppo lisätä myöhempään malliin. Sen sijaan Nokian olisi pitänyt vaihtaa puhelintensa käyttöjärjestelmä, käyttöliittymä, luoda kokonaan uusi mallisto, rakentaa ekosysteemi ja päästä eroon yrityksen sisäisestä insinööriajattelusta. Ei ihme, että Apple voitti.
Nokia oli insinööritalo, jonka mielestä 3G oli ratkaiseva ominaisuus. Ei ollut. Asiakkaita kiinnostivat paljon enemmän helppokäyttöisyys, näyttävyys, ohjelmien toiminta ja saatavuus ym. tekijät. Vähän myöhemmin, Applen esiteltyä sovelluskaupan idean, kävi ilmi myös ekosysteemin merkitys.
Näissä kaikissa Nokia oli toivottomasti myöhässä. Symbian-puhelimia ohjattiin painikkeilla, synkronointi pc:n kanssa oli painajaista, Ovi-palvelu ei koskaan toiminut, liian laaja mallivalikoima teki myytyjen puhelinten tukemisesta ja päivittämisestä likipitäen mahdotonta. iPhonessa kaikki toimi, ja vieläpä helposti.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta valtaosa mediasta ymmärsi välittömästi iPhonen vallankumouksellisuuden. Omat ajatukseni löytyvät tuon ajan Tietokone-lehden kolumneista. Myös Anssi Porttikivi kirjoitti blogissaan 28.8.2007 osuvasti Miksi iPhone on uhka Nokialle.
Epäilijöitäkin löytyi. Investointipankki Nomuran analyytikko Richard Windsor ei uskonut iPhonen vaikuttavan Nokiaan, vaikka "uusi matkaviestin onkin herättänyt ennakkoon valtavasti kiinnostusta". Siitä huolimatta "uskomme, että laitteen puhelin-, tekstiviesti- ja sähköpostiominaisuudet ovat ala-arvoisia". Windsor onkin ollut jo monta vuotta entinen analyytikko, nykyinen bloggaaja.
Nokialla oli omakin kosketusnäyttöprojekti (Series 90), mutta siitä saatiin ulos vain yksi laite (Nokia 7710). Kaikesta päätellen johto ei uskonut kosketusnäyttöön. Sen sijaan paljon aikaa ja energiaa käytettiin mobiilitelevisioon (DVB-H), joka broadcast-tyyppisenä tekniikkana oli omasta mielestäni jo tuolloin vanhentunut eikä edes teknisesti järkevästi toteutettavissa (verkkojen nopeudet, akkutekniikka ym).
Nokia hukkasi ratkaisevat vuodet 2007-2011, joiden aikana alustalla kyteneet liekit pääsivät kasvamaan roihuksi. Helmikuussa 2011 lautta paloi jo valtoimenaan, joten jäljellä oli vain huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Nyt tiedämme, että valinta kohdistui siihen erittäin huonoon.
"Nokialla oli omakin kosketusnäyttöprojekti (Series 90), mutta siitä saatiin ulos vain yksi laite (Nokia 7710)."
VastaaPoistaEi pidä paikkansa. Omistin itse kosketusnäyttöpuhelimet 5800 ja C6-01. Ihan hyviä puhelimia, ja paljon halvempia kuin vastaava iPhone.
Lause viittaa Series 90 -alustaa käyttäneisiin puhelimiin. iPhonen menestyksen jälkeen kosketusnäyttö liimattiin myös Series 60:n päälle.
VastaaPoistaKosketusnäyttöjäkin on erilaisia. Nokian kosketusnäytöt olivat resistiivisiä eli näyttöä piti painaa, kun taas iPhonessa kapasitiivinen eli se oikeasti tunnisti kosketuksen ja vieläpä useasta paikasta yhtäaikaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Steve Jobsille kelpasi vain paras. Nykyisin kukaan ei käytä resistiivisiä näyttöjä. Näyttö ja sitäkautta käytettävyys ovat huomattavasti oleellisempia asioita, kuin 3G-yhteys.
VastaaPoistaKäytettävyys jäi Nokialla pahasti teknisten asioiden jalkoihin. On järkyttävää ja täysin käsittämätöntä miten käyttäjän piti Symbian-puhelimissa valita listasta oikea GPRS- ja 3G access pointti. Mitä ihmettä insinöörien päässä on voinut liikkua? Eihän käyttäjää kiinnosta, eikä hän edes ymmärrä mistä oli kyse. Samaan aikaan esim. Windows Mobile -laitteet valitsivat automaattisesti Wifi, 3G ja MMS access pointin tilanteen mukaan.
Windsorin kommentti kertoo hyvin miten pihalla analyytikot asioista ovat. Heitä haastatellaan jatkuvasti asioista, mutta paremmat vastaukset saataisiin lottokoneelta.
Tiedetoimittajat tuntuvat olevan yhtä ymmärtämättömiä vielä tänäkin päivänä, kuin Nokiassa oltiin. Puhelinvertailuissa tuijotetaan vain teknisiin ominaisuuksiin. Mitä enemmän megapikseleitä, prosessoriytimiä, muistia ja isompi näyttö, sitä parempi laite. Silti kuluttajat valitsevat puhelimen pääasiassa tunteella, eivät teknisten ominaisuuksien perusteella. Nokialla tätä asiaa ei koskaan kunnolla ymmärretty.
Joissakin Nokian puhelimissa oli kynä, jolla kuvakkeita tökittiin vanhojen PDA-laitteiden tapaan. iPhonen multi-touch kosketusnäyttö oli tosiaan eri planeetalta.
VastaaPoistaJobsin iPhone-esittely 9.1.2007 jää historiaan yhtenä mahtavimmista presentaatioista, mitä koskaan on pidetty. Se löytyy vieläkin Youtubesta. Itselle jäi erityisesti mieleen pinch-ote, listan "pomppaaminen" kun se sitä vieritettiin loppuun sekä tekstiviestien käsittely. Tämä oli juuri sitä, mitä kuluttajat kaipasivat alati monipuolisemmiksi käyvien mobiililaitteidensa hallintaan. Ympäristö oli toki suljettu, mutta tässä tapauksessa se oli pikemminkin etu kuin haitta.
Ostin Nokian E7-00:n syyskuussa 2011 hintaan 325 e. Parempaa ja kestävämpää puhelinkojetta ei vain saa nykyisin. Virta riittää hyvin ja viimeisen päivityksen jälkeen käyttis oli sellainen kun sen olisi pitänyt olla alusta saakka. Mitään vikoja ei ole ollut ja akku ottaa vieläkin virtaa 97 %:iin saakka. Kutsun tuollaista vehjettä kestävän kehityksen tuotteeksi. Fyysillinen näppäimistö on myös paras ratkaisu minulle. Ja olisi varmasti monelle muullekin, mutta kun myydään ei-oota. Uusia sovelmia en ole ladannut opera minin päivitysversion jälkeen, ei ole kyllä ollut tarvettakaan.
VastaaPoistaTapz: Käytettävyys jäi Nokialla pahasti teknisten asioiden jalkoihin.
VastaaPoistaNäin asia ei ollut vielä 1990-luvulla, kun Nokian 2110 erottui edukseen valikoilla.
Minusta Nokian brändi perustui 2110:n kaltaisiin vaakanäyttöihin, jotka olivat optimaalisia juuri tekstille. Ne jättivät allensa tilaa mekaanisille valikkonäppäimille.
Tekniikka kyllä vanhenee, mutta kysymys onkin enemmän brändistä kuin tekniikasta. Vuosi 2007 oli menestys iPhonen lisäksi myös Dorolle. Viimeksi mainittu on käytettävyyteen perustuva brändi, joka kilpaili aika paljon samoilla markkinoilla kuin Nokia. Dorot eivät olleet teknisesti kummoisia.
Mac -ihmisenä Nokiassa aikanaan ärsytti kun Nokia ei viitsinyt tarjota kunnollisia työkaluja puhelimen synkronointiin. Omaan silmään asia näytti lähinnä viitsimisen puutteelta: Erilaisilla epävirallisilla työkaluilla sai kaiken tarpeellisen (kalenteri, meilit, musiikki) siirtymään puhelimen ja koneen välillä varsin näppärästi. Nokia tarjosi ihan hyvät ohjeet mutta ei koskaan mitään virallista työkalua.
VastaaPoistaPuolivillaisen tuen vuoksi Mac -ihmiset hankkivat iPhonen heti kuin mahdolista, vaikka sen kolme ensimmäistä versiota olivat puuttellisia harjoitelmia. Oikeastaan vasta iPhone 3G oli ensimmäinen teknisesti käyttökelpoinen iPhone. Itse sinnittelin 4S:ään asti ennenkuin vaihdoin luurin Nokiasta Appleen.
Ei ole Applen Android-tuki paljon parempi: pitää ladata erillinen ohjelma, jolla valokuvia saa siirrettyä, ja sekin on aika kömpelöä. Windowsissa Android-puhelimen muisti näkyy suoraan levyasemana.
VastaaPoista"Joissakin Nokian puhelimissa oli kynä, jolla kuvakkeita tökittiin vanhojen PDA-laitteiden tapaan. iPhonen multi-touch kosketusnäyttö oli tosiaan eri planeetalta."
VastaaPoistaTuttavani työskenteli Nokialla tuohon aikaan, ja hänellä oli usein käytössään uusia malleja ja prototyyppejäkin. Itse haeskelin jossakin vaiheessa qwerty-näppäimiställä varustettua puhelinta, mutta kaikki kokeilemani olivat näppäintuntumaltaan ns. hanurista. Kerran näin sitten kaverini käyttävänä kynällä tuollaista Nokian kosketusnäyttöä ja pyysin saada kokeilla. Sehän hakkasi mennen tullen nuo miniatyyrinäppikset. Kun kysyin mikä malli ja paljonko maksaa, niin vastaus oli: ei näitä oikeasti tule markkinoille ja parin viikon kuluttua kerätään kehittäjiltäkin pois. Kohtuuhintaan olisi kelvannut kyllä minulle, tuohon aikaan en ollut iPhonesta kuullutkaan. Jatkoin sitten simpukkamallilla vielä jonkin aikaa.
Kun menin sitten ostamaan ensimmäistä kosketusnäytöllä varustettua älypuhelintani, niin Nokialta oli tarjolla N8. Ja kas kummaa, nettiselain tahmasi uskomattoman paljon kokeiltavana olleisiin Androideihin ja iPhoneen verrattuna. Tämähän korjautui ymmärtääkseni myöhemmissä päivityksissä, mutta eihän ykkössovelluksen pitäisi olla tuollainen kökkötraktori enää siinä vaiheessa kun tuote päästetään myyntiin. Aivan käsittämätöntä.
Nokia-keskustelussa usein sanotaan, että Nokia oli liian insinöörivetoinen, mutta minusta ainakin ohjelmistopuolella Nokian tuotokset olivat liian huonoja, ja joista todellakin näki, että ne ovat tuhansien ohjelmoijien koodeista kokoon heitettyjä virityksiä. Sovelluskaupat vaativat ulkopuolisia kehittäjiä, ja Nokialla ei ollut mitään mahdollisuuksia pakottaa heitä käyttämään omia sekavia alustojaan. Ratkaisu olisi voinut olla jonkun Linus Torvalds -tasoisen henkilön palkkaaminen auktoriteettiasemaan, ja jolla olisi ollut kanttia pakottaa teamit tekemään yksinkertaista ja selkeää koodia. Toisaalta esim. Nokian ostama Qt oli mielestäni varsin elegantti ohjelmistoalusta, mutta myös sitä tuhottiin tekemällä sen päälle Nokian omia sekavia rajapintoja. Joka tapauksessa vaihtoehtoja olisi ollut useita. Nokia olisi myös voinut ostaa ulkopuolelta jonkun toisen mobiilikäyttöjärjestelmän, kuten Google aikoinaan osti Androidin.
VastaaPoistaNokian uhka ei sinänsä ollut Apple vaan Applen luoma uusi markkatilanne. Jos kyse olisi ollut Apple vs. Nokia ottelusta, niin Nokia olisi saattanutkin menestyä ja jopa säilyttää valta-asemansa. Ajankohtaan liittyy myös älypuhelimien siirtyminen harvojen herkuista massojen käyttöön ja ekosysteemien merkityksen kasvu. Nokian olisi pitänyt jo PC-maailman kokemuksista, jota sillä oli ihan firmanakin tajuta, ettei ole tilaa kolmelle elosysteemille. Kun muut hylkäsivät Symbianin olisi pitänyt ymmärtää, ettei sillä ole tulevaisuutta.
VastaaPoistaLinux Torvals tasoisen öykkärin? Siinä sitä olisi oltu solmussa. Ja QT tuohottiin koska QT ei sellaisenaan soveltunut annettuun tehtävään ja AR kehittäjät eivät luvanneet muutoksia riittävänt nopeasti jotta Nokia olisi voinut odottaa. Joskus asiat on vaan pakko tehdä
VastaaPoista"Linux Torvals tasoisen öykkärin? Siinä sitä olisi oltu solmussa."
VastaaPoistaTässä nähdään, että lelupuhelinten asiantuntijoita ovat aivan tavalliset ihmiset. ;)
Mutta jos jostain syystä haluttaisiin tehdä hyötypuhelin, joka olisi ammatillisessa mielessäkin käytettävä, niin miksei siihen voisi laittaa Linuxia?
Itse lähtisin jatkamaan GSM-puhelinten linjaa. Fyysiset näppäimet toimivat paremmin kännyköissä. Ne sopivat esim. teksti-tv:n selailuun, jota monet harrastaa edelleen. Tälläistä sisältöä voisi tuottaa Open Sourcena (kuten Wikipediaa), ja se voitaisiin jakaa broadcast-tekniikalla.
Mutta tulevaisuus ei ole siinä. Se on yhteisöpalveluissa ja lelupuhelimissa.
"Ne sopivat esim. teksti-tv:n selailuun, jota monet harrastaa edelleen"
VastaaPoistaMonet? Eihän nuorempi ikäpolvi käytä paljoa edes televisiota saati sitten teksti-tv:tä. Miksi lukea kännykällä typistettyjä teksti-tv-juttuja, kun voi lukea "alkuperäisen" uutisen kokonaan?
"Monet?"
VastaaPoistaNo vaikka Alankomaiden yleisradioyhtiön teksti-tv-sovelluksella on 1 000 000–5 000 000 lataajaa.
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.eoffice.android
Linux Torvals tasoisen öykkärin? Siinä sitä olisi oltu solmussa. Ja QT tuohottiin koska QT ei sellaisenaan soveltunut annettuun tehtävään ja AR kehittäjät eivät luvanneet muutoksia riittävänt nopeasti jotta Nokia olisi voinut odottaa. Joskus asiat on vaan pakko tehdä
VastaaPoistaOhjelmistotekniikkaan kuuluu myös se, että mietitään, onko se mitä ollaan tekemässä paras mahdollinen vaihtoehto, ei pelkästään koodaaminen annettujen reunaehtojen mukaisesti. On iso ongelma, jos firman johdolla ei ole riittävää ymmärrystä teknisistä yksityiskohdista, vaan ainoastaan ajatus, että pitää tehdä nopeasti jotain, joka on kuin iPhone. Olisi ollut aika yhdentekevää olisiko matkittu iPhonea vai ei, kunhan ulkopuoliset sovelluskehittäjät olisivat hyväksyneet Nokian alustakseen. He olisivat voineet paikata puuttuvat ominaisuudet.
"Nokia E7-00. Parempaa ja kestävämpää puhelinkojetta ei vain saa nykyisin. Virta riittää hyvin ja viimeisen päivityksen jälkeen käyttis oli sellainen kun sen olisi pitänyt olla alusta saakka. Mitään vikoja ei ole ollut ja akku ottaa vieläkin virtaa 97 %:iin saakka. Kutsun tuollaista vehjettä kestävän kehityksen tuotteeksi. Fyysillinen näppäimistö on myös paras ratkaisu minulle. Ja olisi varmasti monelle muullekin, mutta kun myydään ei-oota. Uusia sovelmia en ole ladannut opera minin päivitysversion jälkeen, ei ole kyllä ollut tarvettakaan."
VastaaPoistaKomppaan.