Saako Facebook valehdella tykkäämisistä?

Facebook-seinällä näkyy usein mainoksia, joista kaverit ovat tykänneet. Mutta ovatko tykkäykset todellisia? Aloin epäillä asiaa nähtyäni kaverin Facebook-virrassa KLM:n mainoksen, jonka yhteydessä oli nimeni:

Tästä mainoksesta olen muka tykännyt.

En koskaan tykkää mainoksista, joten olen varma, etten ole painanut tykkää-nappia tämänkään mainoksen kohdalla. Ja jos olisin vahingossa klikannut väärään kohtaan, sen pitäisi näkyä myös omassa Facebookissani.

Omassa FB:ssä en näytä tykänneen mainoksesta.

Kysyin FB:ssä kaverien kokemuksia asiasta. Muistivatko he tykänneensä mainosta, jonka yhteydessä heidän nimensä näkyi. Kukaan ei voinut olla varma siitä, etteikö olisi tykännyt -- ainakin vahingossa. FB kohdistaa mainokset aiheista kiinnostuneille henkilöille, joten ihmiset suhtautuvat mainoksen kohteeseen myönteisesti eivätkä voi kiistää tykkäystä 100-prosenttisella varmuudella.

Jos Facebook valehtelee ja lisää mainoksiin kaverien nimiä lupia kysymättä, kyse on huijauksesta. Vähintäänkin asiasta pitäisi mainita EULA-käyttäjäsopimuksessa (ehkä mainitaankin, onko joku lukenut?), jossa FB itse kieltää käyttäjiä valehtelemasta.

Onko itselläsi kokemuksia asiasta? Onko nimesi liitetty mainokseen, josta varmuudella tiedät, ettet ole tykännyt?

Apple vs. FBI - juttu päättyi, kysymykset jäivät

IT-maailma on seurannut jännityksellä Applen ja FBI:n välistä kädenvääntöä iPhone-puhelimen salauksen murtamisesta. Jos kiista olisi todella edennyt tuomarin päätettäväksi, lopputulos olisi voinut olla mikä tahansa. Oikeudenkäynnin pitkittyminen olisi tehnyt hallaa molemmille, mutta myös koko Yhdysvaltojen IT-teollisuudelle, joka kärsi miljardien menetykset jo Snowdenin paljastusten vuoksi. Lisäksi kiista uhkasi jakaa oman maan poliitikoita, sillä Donald Trump vaati Applea taipumaan FBI:n tahtoon.

Niinpä FBI veti kanin hatusta ja kertoi löytäneensä tahon, joka murtaa iPhonen salauksen ilman Applen apua. Se tarkoittaa, ettei salaus ollutkaan murtamaton, vaikka Apple oli niin väittänyt. Todennäköisesti FBI tiesi alusta lähtien, miten puhelin saadaan murrettua.

Auttoiko tämä yritys FBI:tä? Emme tiedä, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään.

Voi olla, että murtaja oli israelilainen mobiiliturvayritys Cellebrite, jonka työkaluja eri maiden poliisilaitokset käyttävät. Vastaavia yrityksiä on muitakin, joten yrityksen nimellä ei oikeastaan ole väliä. Mahdollista on sekin, että NSA tuli apuun ja tarjosi molemmille osapuolille keinon vetäytyä kiistasta ilman kasvojen menetystä. Ehkä NSA oli jopa urkkinut varmenteen, jota Apple olisi käyttänyt puhelimen firmwaren muokkaamiseen.

Cellebriten viranomaiskäyttöön tarkoitettu työkalupakki puhelinten murtamiseen.

Mutta asiassa on jotain muutakin. Kaikkea ei selvästikään ole kerrottu julkisuuteen.

Todennäköisesti murretun puhelimen muistissa ei ole mitään tärkeää. Miksi olisikaan, sillä Syed Farook ja Tashfeen Malik toimivat itsenäisesti eivätkä olleet minkään terroristisolun jäseniä. FBI halusi tehdä tästä ennakkotapauksen, joka antaisi sille keinot murtaa iPhonen salaus muissakin tapauksissa. Terroristille ei heru sympatioita mistään, joten hänen puhelimensa oli oiva kohde. Kukaan ei tule kysymään, mitä puhelimesta löytyi, ja oliko lopputulos vaivan arvoinen.

FBI on aiemminkin murtanut iPhone-puhelinten salauksia ja jonossa on muiltakin rikollisilta takavarikoituja puhelimia. Niiden joukossa on varmasti laitteita, joissa on oikeasti tärkeitä tietoja.

Tämä ei pääty tähän. Kiista on vain lakaistu maton alle ja on pelkästään ajan kysymys, milloin salauksista, takaovista ja laitevalmistajien velvollisuudesta luovuttaa tietoja viranomaisille kiistellään seuraavan kerran. Silloin vastaajana voi olla Facebook (Whatsapp), Microsoft (Skype) tai Google (Android).

Itse asiassa Microsoftin vastaava case on ollut vireillä jo viime vuodesta lähtien. Kyse on tiedoista, joita Microsoftin halutaan luovuttavan Irlannin palvelimelta Yhdysvaltojen viranomaisille. Oikeuden päätöstä odotetaan vielä ennen kesää. Sillä on suomalaisten kannalta vielä suurempi merkitys kuin iPhone-casella.

Lisäys 13.4.2016: Engadget kertoo, että FBI sai avun turva-aukon löytäneeltä hakkeriryhmältä. 

Käytössäsi olevan kortin uusinta

Nordea muisti kirjeellä, jonka otsikkona oli yksinkertaisesti Käytössäsi olevan kortin uusinta. Viestinä kerrottiin, että kortti uusitaan turvallisuussyistä. "Käytössäsi olevan kortin tiedot ovat mahdollisesti vaarantuneet tietomurron yhteydessä. Tästä syystä saatamme joutua turvallisuussyistä estämään nykyisen kortin credit-ominaisuuden käytön. Olemme tilanneet sinulle uuden kortin uudella korttinumerolla".

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä tietomurto on kyseessä. Sitä kirje ei kerro. Oliko korttinumero oikeasti päätynyt vääriin käsiin? Sitäkään ei mainita. Voisinko jatkossa olla varovaisempi? Ei aavistustakaan. Toivottavasti uusi tietosuojadirektiivi lisää yritysten velvollisuutta tietojen kertomiseen.

Nordea lohduttaa lihavoidulla väliotsikolla että "Uusi kortti, sama tunnusluku". Onhan sekin jo jotain. Aktiiviselle verkko-ostajalle suurempi ongelma on kortin numeron, voimassaoloajan ja sen toisen tunnusluvun (CCV) muuttuminen. Niiden opettelu vie aikansa, ja uuden kortin tiedot on päivitettävä kaikkiin niihin palveluihin, joissa on jatkuva kuukausiveloitus. Netflix ja Spotify ovat jo muistuttaneet sähköpostilla veloituksen epäonnistumisesta ja kehottaneet korjaamaan tiedot.

Kiinnostavaa on, että Nordean uusi kortti tuli tavallisessa kirjekuoressa kadun vieressä olevaan postilaatikkoon. Mukana oli vain ohjeteksti "Allekirjoita korttisi ennen käyttöönottoa."

Postin tuoma kortti on allekirjoituksen jälkeen valmis käyttöön.

Jos joku olisi napannut kirjekuoren laatikosta, hän olisi saanut käyttövalmiin kortin. Sillä olisi voinut tilata tavaroita ulkomaisista verkkokaupoista, koska numero, voimassaoloaika ja CCV-koodi ovat tiedossa. Kotimaiset kaupat varmistavat luottokorttiostokset yleensä pankkitunnuksilla, mikä antaa lisää suojaa.

Silti odottaisi, että kortti pitäisi vähintään kuitata verkkopankissa ennen käyttöönottoa. Pankit ovat erittäin tarkkoja tietomurroista ja verkkorikoksista, ja vaihtavat kortteja jopa varmuuden vuoksi, mutta lähettävät silti kortteja tavallisissa kirjekuorissa, vaikka postivarkauden riski on ilmeinen.

Vielä toinen asia verkkopankeista. Tänään 2. pääsiäispäivänä sähköpostiin ilmestyi viesti OP-pankilta:

Näyttää tiedonkalastelulta.

Yleinen muistisääntö on, etteivät suomalaiset pankit koskaan lähetä oma-aloitteisesti sähköpostia asiakkailleen. Niinpä tämänkin täytyy olla huijausviesti, joka kalastelee tunnuksia. Eikä viesteissä ainakaan pitäisi olla linkkiä nettipalveluun!

OP:n viesti on ymmärtääkseni aito, vaikka näyttääkin erittäin epäilyttävältä. Pankin pyhäpäivänä lähettämä viesti, jossa on toimiva linkki, rikkoo kaikkia tietoturvasta annettuja ohjeita. Linkki tosin on sähköpostiohjelman itsensä luoma -- Outlook ei sitä näytä, mutta Macin Mail näyttää:

Macin Mail-sähköposti näyttää jopa toimivan linkin.

OP:n viesti ei ole varsinainen tietoturvariski, mutta vastaanottajan kannalta se on erittäin hämäävä. Olisikohan myös OP:lla syytä tarkistaa menetelmiään?

Tervetuloa, kesäaika!

Mistä tietää, että talven selkä on taitettu ja ihana kesä lähestyy? Ainakin siitä, että lehdet julkaisevat juttuja, joissa varoitellaan kellojen siirtämisen terveysvaaroista. Kesäaikaan siirtyminen voi aiheuttaa jopa tuhansien kuoleman, kirjoitti Aamulehti (tosin jo neljä vuotta sitten, mutta näitä juttuja on ilmestynyt muutaman viime viikon aikana, esim. tämä: Kesäaikaan siirtyminen voi olla merkittävä terveysriski).

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kellon siirtäminen tunnilla on niin vaarallista. Aikaeroa Tukholmaan on yksi tunti, mutta Aasian-lomalla kelloja joutuu siirtämään peräti viidellä tunnilla ja Yhdysvaltojen länsirannikolle matkustettaessa 10 tunnilla.

Moni matkustaa ulkomaille useita kertoja vuodessa, kesä/talviaika vaihtuu vain kahdesti. Jos yhden tunnin vaihtaminen kahdesti vuodessa on vaarallista, eikö ulkomaan matkailu pitäisi kieltää? Tai ainakin matkalippuihin pitäisi lisätä varoitus "Lentomatka voi vaarantaa terveytesi".

Viikonloppuisin bailataan ja valvotaan myöhään yöhön, mikä vastaa usean tunnin aikaerorasitusta. Eikö näissä ole vastaava terveysvaara? Vuorotyöstä puhumattakaan.

Kokonaan eri asia on, onko kellon siirtämisestä nykypäivänä mitään hyötyä. Maatalousyhteiskunnan tarpeisiin Perinteisen teollisuuden tarpeisiin luotu järjestelmä näyttää globaalin talouden ja matkailun aikana kiusalliselta muinaisjäänteeltä, joka tuottaa monenlaista käytännön harmia mm. lento- ja juna-aikataulujen suhteen. Lisäksi Yhdysvallat siirtää kellojaan eri aikaan kuin Eurooppa.

Totta on, että kesäajasta voisi luopua, mutta ei niinkään terveys- vaan käytännöllisyyssyistä.

Nyt teen tunnustuksen: pidän kesäaikaan siirtymisestä. On psykologisesti mukavaa siirtää kelloa tunnilla eteenpäin tietäen, että kadotetun tunnin saa syksyllä takaisin. Kellojen siirtäminen on todellakin merkki kesäisen ajanjakson alkamisesta. Valoisuus lisääntyy ulkona ja se parempi puolisko kalenterivuodesta on taas alkamassa. Jippii!

Kellojen siirtämiseen liittyy käytännön harmeja, mutta nekin vähenevät vuosi vuodelta. Auto osaa jo siirtää kellonsa oikeaan aikaan GPS:n ansiosta, samoin osaavat kodin älylaitteet. Vain muutama mekaaninen seinäkello kaipaa enää käsin siirtämistä.

Pian se taas alkaa: ihana kesäaika. Siispä tervetuloa!

Muokattu 23.3.2016

Onecoin-havaintoja

Vielä muutama havainto Onecoinista. "Koulutuspaketin" ostaneet pääsevät seuraamaan rahojen louhintaa reaaliaikaisen näytön kautta. Lohkoketju-sivulla onkin vakuuttavan näköisiä numeroita. Niiden perusteella uutta rahaa näyttää syntyvän tasan 10 000 kappaleen erissä 9-10 minuutin välein, mikä on jo sinällään epäilyttävää (miten ihmeessä palapeliin löytyykin aina 10 000 ratkaisua kerralla, ja vielä yhtä nopeasti, vaikka palapelin pitäisi vaikeutua koko ajan?).

Lohkoketjun reaaliaikainen seurantanäyttö

Keskellä näyttöä on "Current block is mining from" näyttö, jossa vilistävät heksadesimaalikoodit. Web-sivun ohjelmakoodista näkee, että kyse on pelkästä videosta, joka pyörii luuppina tekstin taustalla. Mp4-tiedoston voi tallentaa omaan koneeseen, jolloin numerot jatkavat pyörimistä entiseen tapaan. Teki mieli lisätä samainen näyttö tällekin sivulle, mutta syyllistyisin tekijänoikeusrikkomukseen (tosin epäilen, ettei videon tekijä ole Onecoin, vaan se on koulutuspakettien tavoin nyysitty jostakin). (Lisäys 18.3.16: videoleike on Shutterstockin kirjastosta)

Lohkoketjun pituus (height) näyttää kasvavan jokaisen 10 000 kolikon myötä yhdellä, eli 58 351 kertoo suoraan louhittujen kolikoiden määräksi 583 510 000 kappaletta. Kaikki taulussa näkyvät transaktiot ovat 10 000 suuruisia.

Herää kysymys, missä ovat ne kolikot, joita ihmiset ovat kertomansa mukaan myyneet Onecoinin sisäisessä pörssissä? Eikö näitä tapahtumia ole tallennettu lainkaan lohkoketjuun? Mikä se sellainen lohkoketju on, jossa ei ole kaikkia transaktioita? Turha kai kysyäkään.

Financial IT alkuperäinen ja Ruja Ignatova -erikoisnumero.

Entäs tämä sitten: Onecoinilta voi ostaa Financial IT-lehden erikoisnumeron, jonka kannessa on Ruja Ignatova. Lehti on sama kuin aiempi numero, mutta OC-versioon on vaihdettu kansikuvan lisäksi yksi artikkeliksi naamioitu mainos, jonka Onecoin on ilmeisesti itse maksanut. Lehden voi tilata suoraan julkaisijalta, mutta minimitilaus on 10 kappaletta ja hinta tällöin 199 dollaria.

Yhtiölle kelpaavat vain eurot

Yhtiön omalta sivulta voi ostaa yksittäisiä kappaleita 15 euron hintaan. Kiinnostavaa on, että lehden voi maksaa ainoastaan euroilla. Jos yritys ei itse hyväksy Onecoineja maksuvälineeksi, miten joku muu voisi hyväksyä? Yhtiön leikkiraha ei kelpaa edes sille itselleen.

Ja miksi kelpaisi? Yhtiön kannalta Onecoinit ovat arvottomia, koska niitä voi louhia tyhjästä. Rahallista arvoa niille syntyy vasta, kun jäsenet siirtävät oikeaa rahaa OC-leikkirahaa vastaan. Yhtiön tavoitteena on pyrkiä eroon OC-rahasta, ei saada sitä takaisin.

Hämmentyneenä seuraan, miten Onecoin-verkostoijat jatkavat uusien jäsenten värväystä ja käytännössä lupaavat taloudellista vaurastumista varoittavista uutisista huolimatta. Olen kuullut osallistujien salaa tekemiä nauhoituksia näistä tilaisuuksista.

Kaikki värvääjät eivät ole elämänkoululaisia, mutta yhteistä heille on sujuva puhe ja loistavat esiintymistaidot. Monilla on taustaa myynti- tai asiakaspalvelutehtävistä, kiinteistövälittäjistä portsareihin. He vakuuttavat kuulijansa ja korostavat, ettei kryptovaluutan tekniikkaa tarvitse edes ymmärtää -- riittää, että lähtee rakentamaan omaa verkostoa. Oletko valmis tekemään muutaman tunnin ylimääräistä työtä viikossa, jos sillä voi ansaita satoja euroja extraa? Ja mahdollisuuden rikastumiseen? Kukapa ei olisi.

Vielä yksi ajatusleikki. Vuosi sitten tässäkin blogissa Onecoin-kannattajat korostivat, että kauppahinta on ostajan ja myyjän välinen sopimus. Jos ostaja katsoo 5000 euron englanninkielisen, muualta kopioidun koulutusmateriaalin olevan hintansa arvoista, ei kukaan voi siihen puuttua.

Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Esimerkiksi verottaja voi katsoa poskettoman suuren kauppahinnan olevan yritys kiertää veroja, ja lätkäistä jälkikäteen korotetun lahjaveron.

Entä jos alkaisin myydä 100 eurolla kirjaani, mutta antaisin maksutta kaupan päälle muutaman pullon Koskenkorvaa? Kauppani olisi tietenkin auki myös iltaisin ja viikonloppuisin, silloinhan asiakkaatkin liikkuvat. Tiedon tarve voi yllättää milloin tahansa -- ja minähän myyn vain kirjoja!

Todennäköisesti viranomaiset tulkitsisivat kaupan yritykseksi kiertää alkoholin myynnistä säädettyjä lakeja ja lopettaisivat touhun alkuunsa.

Muokattu 18.3.2016

Onecoin-satuja

Onecoin-maajohtaja Tommi Vuorinen kutsuu videolla allekirjoittanutta satukirjailijaksi, joten katsotaanpa millaisista saduista on kyse.

Onecoin-markkinointitilaisuus Turussa 23.2.2016

16 minuutin kohdalla Vuorinen kertoo Ruja Ignatovan olleen "yksi pääpuhujista" The Economist -lehden Itä-Euroopan talousfoorumissa. Todellisuudessa Ignatovalla oli lyhyt, maksettu sponsoripuheenvuoro.

17 minuutin kohdalla Vuorinen lupaa: "Kaikki jotka ovat tässä huoneessa: kun te otatte tämän asian tosissanne, te olette vuoden päästä taloudellisesti riippumattomia. Ymmärrättekö te?" - tämä on kova lupaus, etenkin kun tähän asti Vuorinen on neuvonut laittamaan Onecoiniin vain sen verran rahaa kuin voi hymyillen hävitä. Kuinka monella osallistujalla on varaa hävitä naureskellen sijoittamansa 5000 euroa?

27 minuutin kohdalla Vuorinen myöntää avoimesti, että koulutusta käytetään lakien kiertämiseen. Sijoitusmyynti kuluttajille vaatisi (hyvästä syystä!) lupia ja tutkintoja, eli Vuorisen omin sanoin "kolikkojen myyntiin pitäisi olla sijoitusneuvojan pätevyys, FiVan hyväksymä rahoitusmarkkinaesite ja toimilupa".

32 minuutin kohdalla Vuorinen kertoo valuutan arvosta: "Se on nyt viisi euroa tällä hetkellä, parin vuoden aikajänteellä me mennään yli 100 euron kappaleelta… väistämättä. Omistaja on itse sanonut ettei hän voi sitä estää. Mitä sen jälkeen tapahtuu on aika mielenkiintoista. Sen vuoksi kannattaisi olla aika monta kolikkoa takataskussa." -- aika kovia lupauksia rikastumisesta.

Vuorinen ei näe mitään ristiriitaa siinä, että vaikka kolikon arvon luvataan 20-kertaistuvan, sitä käytettäisiin samanaikaisesti valuuttana. Jos todella uskoo rahan arvon nousuun, eihän sitä kannata käyttää mihinkään, koska jälkikäteen ostosten hinta nousee laskennallisesti moninkertaiseksi.

41 minuutin kohdalla Vuorinen kertoo saksalaisesta juristista, joka on "tutkinut lähdekoodin ja todennut, että se on aidon kryptovaluutan lähdekoodi". Juristi ei tasan tarkkaan tutki mitään lähdekoodia eikä ymmärrä siitä enempää kuin sika Bitcoinista. Näkemäni saksalaisen juristin paperi arvioi ainoastaan kryptovaluutan laillisuutta eri maissa. Jos samainen juristi on auditoinut myös lähdekoodia, näyttäkää paperi minullekin.

42 minuutin kohdalla Vuorinen korostaa, että tämä ei ole sijoitustoimintaa. Verkosto myy vain koulutusta, jonka kylkiäisenä tulevat maksuttomat optiot. "Ette lupaa mitään tuottoja kenellekään, se on laitonta", hän korostaa -- vaikka on juuri itse luvannut kaikkien rikastuvan.

47 minuutin kohdalla Vuorinen myöntää itsekin, että Onecoinin tämänhetkinen "arvo" on täysin keinotekoinen. "Kysyntä ja tarjonta määrää puhtaasti arvon, meillähän se on keinotekoista kunnes lähtökoodi vapautetaan, mutta siihen mennessä me ollaan rakennettu niin vankka käytettävyys tälle valuutalle että kurssi ei lähde alas vaan ylöspäin".

54 minuutin kohdalla Vuorinen esittää tutun palapelivertauksen, jonka mukaan kryptovaluutan luonti muistuttaa yhä vaikeamman palapelin ratkaisemista. Tämä on puhdasta satua.

58 minuutin kohdalla Vuorinen spekuloi, että koska Onecoinin 5 euron yksikköhinta on alhainen, sen arvo tuplaantuu helpommin kuin Bitcoinilla, jonka hinta on n. 400 euroa. Tällaista psykologista efektiä tosiaan nähdään joskus osakemarkkinoilla, mutta sen soveltaminen kryptovaluuttaan on satua.

59 minuutin kohdalla Vuorinen väittää, että useat pörssit saavat Bitcoinin hinnan heittelehtimään, koska pienestä pörssistä voi ostaa halvemmalla kuin suuresta. Onecoin on parempi, koska siinä on vain yksi pörssi (yhtiön oma). Ihan satua koko väite, suoranaista tuubaa.

1 h 2 minuutin kohdalla Vuorinen kertoo auditoinnista. Vuosi sitten luvattiin, että auditoinnin suorittaa kansainvälinen tilintarkastustoimisto. Se latistui Morrison Internationaliin, joka luopui nopeasti leikistä pyramidiepäilyjen vuoksi. "Morrison meni samaan halpaan alkuvaiheessa, kun sai liian paljon palautetta pyramidista...", Vuorinen myöntää ja kertoo, että nyt auditointia tekevän "pienen toimijan" S-Systemsin henkilöt ovat entisiä Morrisonin työntekijöitä.

Auditointi on Onecoinin oma keksintö, jolla yritetään todistaa lohkoketjun olevan aito ja olemassa. Mitään muuta kryptovaluuttaa ei tarvitse auditoida.

Yleisökysymyksissä 1 h 38 minuutin kohdalla "suurin huolenaihe on verottaja", kuten eräs kysyjä sanoo. Väittäisin, että huolenaiheet ovat ihan muualla kuin verotuksessa.

Tällä hetkellä OC-pörssi on kahden viikon huoltotauolla: "Because of its rapid growth, Onecoin needs to periodically do maintenance necessary because of the high number of miners and better integration with the blockchain".

High number of miners? Niitähän on Onecoinissa tasan yksi - yhtiö itse. Better integration with the blockchain? Voi, mitä satua. Huoltotauosta huolimatta louhinta jatkuu entisellään ja uusia jäseniä otetaan sisään koko ajan. Vain kolikkojen myynti on estetty.

Viime aikoina Onecoin on käynyt ahneeksi. Myyntiin on tullut yhä kalliimpia paketteja (tuoreimpana 25 000 euron hintainen Infinity), jossa ei ole koulutusta lainkaan. Onko tämä satua vai puhdasta sijoitustoimintaa? Lisäksi kaikkien pakettien hintoja nostetaan 10 prosentilla huhtikuun alusta "...thus aiming to maintain a stable price of the coin".

PS. Vuorinen vihjaa leikillisesti Burj Khalifan (maailman korkein rakennus Dubaissa) olevan pyramidi, koska lippu 124. kerroksen näköalatasanteelle maksaa 150 euroa. Nämä ovat pikalippuja, joilla pääsee jonon ohi. Normaalilipun hinta on 31-50 euroa. Ehkä Vuorisen ei tarvitse välittää näin pienistä summista, sillä videolla hän kertoo viikkotuloikseen yli 35 000 euroa. Lähes parin miljoonan vuosituloilla pääsee jo Suomen parhaiten ansaitsevien listalle.

PS2. Kommentoidaan samalla Tampereen tilaisuuden videota, josta on tosin pelkkä ääniraita. Kohdassa https://www.youtube.com/watch?v=I1HQfjFppI8&t=6m ääni yleisöstä kertoo veljen katkaisseen kaikki yhteydet, ilmeisesti Onecoinin vuoksi. Kysyjä on itse uskossa, mutta ihmettelee miksi ykkösverkostoitujaksi mainostettu (koulutukseltaan baarimikko) Juha Parhiala asuu Pattayalla ja poseeraa leikkirolexien ja netistä kopioitujen kuvien kanssa. Luulisi miehen, jolla on yhden (joidenkin tietojen mukaan neljän) miljoonan euron kuukausitulot pystyvän parempaan. Niinpä!

Lisäys 13.3.2016: Videolla Tommi Vuorinen kertoo Rujan omistavan 90 % yhtiöstä. Ylen taloustoimittaja selvitti yhtiön tietoja Bulgarian kaupparekisteristä ja kävi ilmi, että yhtiön rahat menevät kuitenkin toiselle yhtiölle, jonka omistajaksi on merkitty Veska Ignatova, Rujan äiti. 

Luotettava media vaatii aktiivisuutta

Perinteinen media kampanjoi eilen luotettavuuden puolesta ja valemediaa vastaan. Päätoimittajat ovat oikealla asialla. Ammattimaisen median rinnalle on noussut yritysviestintää, kaikenkirjavia bloggaajia ja suoranaista median kaapuun puettua huijausta, joka julkaisee mitä tahansa raflaavaa saadakseen klikkauksia ja sitä kautta mainostuloja.

Luotettavuus ansaitaan teoilla. Tässä vanhalla medialla on hmm... hieman parantamisen varaa. Kiire tuottaa huolimattomuus- ja kirjoitusvirheitä (eilisen 7 Uutisten tikkeristä laskin kolme kirjoitusvirhettä) ja taloudellinen ahdinko johtaa klikkien kalasteluun arveluttavin keinoin. Jos toimittajat laitetaan tulospalkkaukseen -- mitä enemmän juttusi kerää klikkejä, sitä parempaa palkkaa saat -- valemedian tie on ennen pitkää koko median tie.

Lukijat sanovat kaipaavansa asiallisia uutisia ja tutkivaa journalismia, mutta enemmistö klikkaa huuhaa-otsikoita ja äänestää jaloillaan.

Onneksi meillä on käytössä vapaaehtoinen laatumedian tukimaksujärjestelmä. Voit tukea valitsemaasi mediaa maksamalla siitä, vaikka et aina jaksaisikaan hakea paperilehteä postilaatikosta. Itse teen juuri näin.

Kun Teemu Selänne runsas kuukausi sitten kohahdutti maahanmuuttokriittisellä twiitillään, häneltä vaadittiin perusteluita. Pienen odottelun jälkeen niitä tulikin. Teksti, joka vaikutti olevan ammattikirjoittajan kynästä, kertoi ystävän tyttären joutumisesta joukkoraiskauksen uhriksi. Kiekkosankarin viesti sai ikään kuin oikeutuksen lähipiirin kokemuksista. Fanit ja media tyytyivät tähän.

Onneksi Yle ei tyytynyt. Maahanmuuttajien suorittamat joukkoraiskaukset ovat yhteiskunnallisesti tärkeä aihe. Niitä ei voi vähätellä, mutta ei myöskään liioitella. Ylen toimittaja oli pyrkinyt selvittämään, mistä tapauksesta oli kyse. Sellaista ei löytynyt.

Valemedia epäilee viranomaisten vähättelevän maahanmuuttajien tekemiä rikoksia, mutta tämän tapauksen penkominen ei kiinnostanut edes sitä.

Median resurssipula on todellinen ongelma, mutta ei selitä kaikkea. Olisi ollut helppo tarttua Selänteen twiittiin ja soittaa muutama puhelu. Median tehtävänä ei voi olla some-kohujen referointi, vaan asioiden kyseenalaistaminen ja tarkistaminen. Se jäi nyt tekemättä.

Itse olen ihmetellyt median saamattomuutta toisessakin asiassa. Jo 17 000 suomalaista on laittanut rahojaan erikoiseen Onecoin-kryptovaluuttaan, joka on ilmiselvä pyramidihuijaus. Edes kaksi kertaa Wincapitaa suurempi ihmismäärä ei ole saanut toimittajia heräämään. Luulisi, että kansainvälinen huijaus, jonka avainhenkilöistä osa on suomalaisia, kiinnostaisi mitä suurimmassa määrin.

Onecoin on järjestänyt värväystilaisuuksia ympäri maata jo toista vuotta. Tietääkseni yksikään toimittaja ei ole vaivautunut paikalle edes henkilökohtaisesta uteliaisuudesta. Videoituja esityksiä löytyy Youtubesta, joten edes fyysinen osallistuminen ei ole ollut välttämätöntä.

Kun media on näin hampaaton, verkostohuijarit saavat mellastaa rauhassa.

Briteissä on toisin. Kun Kari Wahlroos erehtyi Lontooseen pitämään ensimmäistä värväystilaisuutta, paikalla ollut Mirror-lehden toimittaja näki heti, mistä on kyse, ja teki suorasanaisen jutun tapahtumasta. Eikä tähän kulunut kuin pari tuntia aikaa.

Brittitoimittaja näyttää mallia suomalaisille kolleegoilleen. 

Tarvitsemme laatumediaa jatkossakin. Somekohujen kasvattamiseen ja ulkomaisten uutisten kääntämiseen suomeksi pystyy kuka tahansa.

Kyse on aktiivisuudesta.