TV-ala huokaisi eilen helpotuksesta. Finnpanelin viime vuoden tilastot osoittavat, että TV-katselu voi Suomessa hyvin uusista katselutekniikoista (älypuhelimet, tabletit, ulkomaiset palvelut) huolimatta. Keskimääräinen katseluaika (nyt 182 minuuttia) putosi vain yhdellä minuutilla edellisestä vuodesta, jolloin saavutettiin kaikkien aikojen ennätys.
Televisiokatselun korkea määrä ei ole tilasto, jolla haluaisimme varsinaisesti juhlia. Passiivinen sohvalla makoilu lisää yksinäisyyttä ja kansanterveydellisiä ongelmia. Olikin outoa, että television digitalisoinnissa ministeriö asetti yhdeksi tavoitteeksi kanavien määrän lisäämisen ja oli tyytyväinen, kun katseluminuutit nousivat.
Vuosina 2005-2006 televisiota katseltiin keskimäärin 169 minuuttia vuorokaudessa. Analogiatelevisio suljettiin 2007, jonka jälkeen on tilastoihin on ilmestynyt kymmenkunta uutta kanavaa. Tarjonnan määrä on siis moninkertaistunut, mutta katselu lisääntynyt vain 13 minuuttia. Ei ihme, että TV-toimiala kokonaisuutena on vaikeuksissa.
Tärkein trendi (jota otsikolla "Television asema on vahva" varustettu lehdistötiedote ei edes mainitse) on se, että television katselu painottuu yhä enemmän eläkeläisiin, samalla kun nuorten osuus putoaa. Joitakin vuosia sitten Finnpanel itse raportoi katselun määrän ikäryhmittäin, mutta nyt jouduin laskemaan sen itse. Tulos on tässä:
Kahdessa keskimmäisessä ikäryhmässä TV-katselun aika ei ole juurikaan muuttunut, mutta yli 65-vuotiaiden katselu on lisääntynyt ja alle 25-vuotiaiden vähentynyt selvästi.
Otin vuonna 2007 talteen Finnpanelin vastaavat luvut, joskin niissä ikäryhmät oli jaettu tarkemmin eikä suora vertailu nykyiseen sen vuoksi onnistu.
Eläkeläisten (yli 64-vuotiaat) katselu oli jo silloin noussut viidellä minuutilla edellisvuoteen verrattuna, mutta oli "vain" 256 minuuttia. Viime vuonna (2013) aika oli noussut 282 minuuttiin.
Juuri tämä on television ongelma: ikäihmiset, joiden määrä kasvaa suurten ikäluokkien eläköityessä tuntuvasti, katsovat yhä enemmän, mutta mainostajia kiinnostaisivat erityisesti nuoret aikuiset, joita on vaikea saada television ääreen.
Tämän sai huomata Yle, joka yritti kohdentaa TV2:n profiilia erityisesti nuoria kiinnostavaksi. Seuraus oli, että parin vuoden aikana kanavan katseluosuus putosi noin 20 prosentista 11,9 prosenttiin. Voisi ilkeästi kysyä, tarvitsevatko nuoret julkista palvelua? Jos eivät koe tarvitsevansa, pitääkö sitä väkisin yrittää tarjota? Nuorille suunnattua sisältöä on rajattomasti ilman Ylenkin tarjontaa.
Miten käy televisioalan sitten, kun suuret ikäluokat poistuvat kokonaan? Syntyykö tämän päivän nuorille ja keski-ikäisille vastaavaa tottumusta television tuijottamiseen sitten kun he itse ovat eläkeiässä?
Vielä ihan toinen asia. Finnpanelin tilastoista käy ilmi, että ilman televisiota olevien kotitalouksien määrä on laskenut. Vuonna 2011 televisiottomia talouksia oli 10 prosenttia, viime vuonna enää kuusi prosenttia.
Tämä on vastoin yleistä trendiä, jossa yhä useampi sanoo luopuneensa televisiosta kokonaan. Joko he liioittelevat, tai sitten televisioksi on laskettu myös tietokone ja muut digilaitteet. Kiinnostavaa kyllä, myös vuonna 2007 televisiottomien talouksien osuus oli kuusi prosenttia. Mikä sai ihmiset luopumaan televisioistaan 2011 ja hankkimaan ne takaisin 2013?
Lisäys 9:40: Tarkempi erittely ikäryhmien katselumääristä löytyy Powerpoint-kalvoilta http://www.finnpanel.fi/lataukset/tv_vuosi_2014.pdf (erit. sivu 4). Sivulla http://www.finnpanel.fi/tulokset/tiedotteet.php on linkit myös aiempien vuosien vastaaviin esityksiin.
Televisiokatselun korkea määrä ei ole tilasto, jolla haluaisimme varsinaisesti juhlia. Passiivinen sohvalla makoilu lisää yksinäisyyttä ja kansanterveydellisiä ongelmia. Olikin outoa, että television digitalisoinnissa ministeriö asetti yhdeksi tavoitteeksi kanavien määrän lisäämisen ja oli tyytyväinen, kun katseluminuutit nousivat.
Vuosina 2005-2006 televisiota katseltiin keskimäärin 169 minuuttia vuorokaudessa. Analogiatelevisio suljettiin 2007, jonka jälkeen on tilastoihin on ilmestynyt kymmenkunta uutta kanavaa. Tarjonnan määrä on siis moninkertaistunut, mutta katselu lisääntynyt vain 13 minuuttia. Ei ihme, että TV-toimiala kokonaisuutena on vaikeuksissa.
Tärkein trendi (jota otsikolla "Television asema on vahva" varustettu lehdistötiedote ei edes mainitse) on se, että television katselu painottuu yhä enemmän eläkeläisiin, samalla kun nuorten osuus putoaa. Joitakin vuosia sitten Finnpanel itse raportoi katselun määrän ikäryhmittäin, mutta nyt jouduin laskemaan sen itse. Tulos on tässä:
 |
| Televisio menettää nuoria ja kerää eläkeläisiä. |
Otin vuonna 2007 talteen Finnpanelin vastaavat luvut, joskin niissä ikäryhmät oli jaettu tarkemmin eikä suora vertailu nykyiseen sen vuoksi onnistu.
Juuri tämä on television ongelma: ikäihmiset, joiden määrä kasvaa suurten ikäluokkien eläköityessä tuntuvasti, katsovat yhä enemmän, mutta mainostajia kiinnostaisivat erityisesti nuoret aikuiset, joita on vaikea saada television ääreen.
Tämän sai huomata Yle, joka yritti kohdentaa TV2:n profiilia erityisesti nuoria kiinnostavaksi. Seuraus oli, että parin vuoden aikana kanavan katseluosuus putosi noin 20 prosentista 11,9 prosenttiin. Voisi ilkeästi kysyä, tarvitsevatko nuoret julkista palvelua? Jos eivät koe tarvitsevansa, pitääkö sitä väkisin yrittää tarjota? Nuorille suunnattua sisältöä on rajattomasti ilman Ylenkin tarjontaa.
Miten käy televisioalan sitten, kun suuret ikäluokat poistuvat kokonaan? Syntyykö tämän päivän nuorille ja keski-ikäisille vastaavaa tottumusta television tuijottamiseen sitten kun he itse ovat eläkeiässä?
Vielä ihan toinen asia. Finnpanelin tilastoista käy ilmi, että ilman televisiota olevien kotitalouksien määrä on laskenut. Vuonna 2011 televisiottomia talouksia oli 10 prosenttia, viime vuonna enää kuusi prosenttia.
 |
| Televisiottomia ja antennikatsojia yhä vähemmän (kuva: Finnpanel). |
Lisäys 9:40: Tarkempi erittely ikäryhmien katselumääristä löytyy Powerpoint-kalvoilta http://www.finnpanel.fi/lataukset/tv_vuosi_2014.pdf (erit. sivu 4). Sivulla http://www.finnpanel.fi/tulokset/tiedotteet.php on linkit myös aiempien vuosien vastaaviin esityksiin.
"Eläkeläisten (yli 64-vuotiaat) katselu oli jo silloin noussut viidellä minuutilla edellisvuoteen verrattuna, mutta oli "vain" 256 minuuttia."
VastaaPoistaLaskenut. 256 minuuttia v. 2005, 251 minuuttia v. 2006.
Totta, kyseisenä vuonna yli 64-vuotiaiden katselu oli laskenut muutaman minuutin ja 45-64-vuotiaiden ryhmässä oli kolmen minuutin kasvu. 256 minuutin katseluluku on vuoden 2005 tulos.
VastaaPoistaTämän sai huomata Yle, joka yritti kohdentaa TV2:n profiilia erityisesti nuoria kiinnostavaksi. Seuraus oli, että parin vuoden aikana kanavan katseluosuus putosi noin 20 prosentista 11,9 prosenttiin. Voisi ilkeästi kysyä, tarvitsevatko nuoret julkista palvelua? Jos eivät koe tarvitsevansa, pitääkö sitä väkisin yrittää tarjota? Nuorille suunnattua sisältöä on rajattomasti ilman Ylenkin tarjontaa.
VastaaPoistaMiten käy televisioalan sitten, kun suuret ikäluokat poistuvat kokonaan? Syntyykö tämän päivän nuorille ja keski-ikäisille vastaavaa tottumusta television tuijottamiseen sitten kun he itse ovat eläkeiässä?
Onko näissä luvuissa mukana myös Areenan yms vaihtoehtojen toljottamista? Ainakin Finnpanelin sivuilla netti-tv on luokiteltu tv:stä ja radiosta erilleen, ja tiivistelmässäkin puhutaan lähinnä tallentavista digibokseista.
Minua kiinnostaisi nähdä TV2:n 'nuorisoprofiilin' (Doctor Who, Sherlock, Game of Thrones, mitä näitä nyt on) ohjelmien netti-tv-osuudet. Toki tätä sisältöä olisi 'tarjolla' vaikkei Yle sitä välittäisikään, mutta niinhän on perskules myös uutisia, saippuaoopperoita ja vanhojen sarjojen dvd-boksisettejä.
Eiköhän tuo televisiottomien osuuden pienetyminen ole kertaluontoinen piikki tilastoissa, l. johtunee lupamaksujärjestelmän muuttumisesta.
VastaaPoistaLisätään vielä: Kirjojakin on tarjolla kirjakaupoissa niin maar valtavasti, ellei karkki- ja tilpehöörikaupaksi muuttuvaa Suomalaista lasketa mukaan, mihin niitä kirjastoja tarvitaan?
VastaaPoistaKysymys 'julkisen palvelun' tarkoituksenmukaisuudesta ikäluokkien asettelu vastakkain ei tunnu tarkoituksenmuukaiselta.
Televisio on käsitteellisesti yhä enemmän palvelu, eikä laite. Meidän perheessä on kolme tablettia, TV ja Elisa Viihde. Meidän TV ei ole edes HD, epäolennaista. Olennaista on, että voimme tallentaa ohjelmat jotka meitä kiinnostaa pilveen ja katsoa silloin kuin sopii. Nuoremmalla polvella televisio ja YouTube kuuluu samaan nippuun. Kumpaakin katsovat sujuvasti tabletilta, ymmärtävät auttavasti englantia ja eivät tee suurta käsitteellistä eroa eri videopalveluiden välillä.
VastaaPoistaMilleniaaleilla ei ole historiassaan painolastina ajatusta siitä, että TV oli joskus ainoa laite, josta tuli liikkuvaa kuvaa. Kun nämä muuttavat pois kotoa, ei välttämättä tule hankittua TV vastaanotinta. Tabletti nettiyhteydellä riittää.
Kymmenen vuoden päästä YLE = YLE Areena ja se DVB-T2 lähetysverkko on osoittautunut hukkainvestoinniksi.
Pari kommenttia.
VastaaPoista- Oliko tilastossa huomioitu väestön vanheneminen.
- Nuoret ajettiin pois TV:n äärestä pakkoboksilla. Nyt ovat huomanneet ettei töllöä tarvitsekaan. YLE ajoi asiakkaita pois.
Minusta TV:n katselun mittaaminen alkaa olla jo jonkin verran harhaista. Elokuvia ja muuta sisältöä voi katsoa netistä ilmaiseksi tai maksullisesti. Mitataanko tätä?
VastaaPoistaMitä tulee passiiviseen TV:n tuijottamiseen, niin tottahan on, että liika on liikaa mitä vain, mutta entä jos kukaan ei katsoisi lainkaan TV:tä. Oltaisiinko silloin ihannetilanteessa? Tuskinpa se nyky-yhteiskunta niinkään pyörisi.
Mitä tulee esimerkiksi tietokoneen, tabletin tai kännykän käyttöön, niin taitaapa olla niinkin, että suurin osa näillä laitteilla tehdyistä asioista on aika lailla TV:n katseluun verrattavaa "turhuutta". Ei kai esimerkiksi Angry Birdin pelaaminen ole erityisen kehittävää.
"Mikä sai ihmiset luopumaan televisioistaan 2011 ja hankkimaan ne takaisin 2013?"
VastaaPoistaOmat teoriani: YLE-vero. Kun joutuu maksamaan kuitenkin niin haluaa ehkä ottaa hyötyä irti. Se minkä arvelen nuorten ihmisten perheissä vaikuttaneen pakkoveroa enemmän vielä on PlayStation3. Muutenkin aika usein nuorissa ikäpolvissa telkkari on useammin ison monitorin roolissa, eikä kukaan sieltä katso varsinaisia kanavia.
Oma suosikki YLE:llä on heidän nettipalvelusta ohjelma nimeltä: "Valitettavasti katseluaika tuli täyteen 2 päivää sitten. vaikka miten maksaisit yle-veroa, et todellakaan saa katsoa ohjelmaa enää ikinä. hae piraattilahdesta kopio tästä bbc-dokkarista kthxbai".
VastaaPoistaEläkeläinen kommentoi
VastaaPoistaNäissä ikäryhmätilastoissa ja niiden eri vuosien vertailuissa on yksi ongelma (haaste) ylitse muiden.
Tämän vuoden yli 64-vuotiaat ovat erilainen joukko kuin toissavuoden yli 64-vuotiaat. Pohjakoulutuksesta riippumatta ikäluokkaan tulevilla on erilainen tietotekniikka-, työelämä- ja kulttuuritausta kuin parikin vuotta aikaisemmin ikäluokkaan tulleilla.
Jos television tarjoamalla sisällöllä on mitään vaikutusta katseluun niin vaikuttaa tuo ikäluokan muutos myös.
Pelkkiä tunteja mittaamalla ei saada mitään järkevää tulosta.
Nuoret ovat pitkään jo katsoneet piraattina netistä H.264-leffoja ja nyt on siirtyminen menossa 3d-telkkuihin (sisältöä myös oltava, jotta voi oikeuttaa hankinnan) sekä 4k-resoluutioon H.265:llä. Myös 5.1-äänisysteemit on 10 vuotta sitten päivitetty 7.1:een ja monikanavasisältö olisi tosi kivaa kuultavaa kun kaiuttimiin investoitu tonni per pönttö ja huone akustoitu.
VastaaPoistaYLE tulee vuosikymmenen verran kehityksen perässä.
Osa myös järkeilee, että DVB-T-lähetysasemat kuluttavan usean saunan verran sähköä jatkuvasti ja valokaapeli olisi parempi vaihtoehto. Boikotoimalla YLE:ä ja muita kommunistisia taantumusfirmoja ja edistämällä Netflixiä, Spotifyä, HBO:ta ja jopa piraattisivustoja saadaan ehkä ne kuidut joka kotiin ja tekniikka kuntoon. Kun se 100-1000 megabitin symmetrinen kuitu tulee edes isoimmissa keskuksissa koteihin, loppuu valtion harjoittama taantumuksellinen teknologiatyrannia ja ihmiset voivat itse valita, mitä tekevät.
YLE elää ihan omassa rinnakkaistodellisuudessa ja tätä vielä korostaa se, kun budjetti on irroitettu YLE-maksusta. Ei ole mitään hajua enää, kuinka moni sitä katsoo. Pakko-TV:stä tulee samanlainen kiistakapula kuin suomenruotsalaisella ääntämisellä opetetusta pakkoruotsin kielestä. Iso osa ei halua ja valikoi itse elämässään toisin, mutta joku eliitti pakottaa väkisin.
Finnpanelin mittaustavassa on paha puute:
VastaaPoistaKun ilmoittautuu koneelle ohjelman katsojaksi pitäisi voida ilmoittaa katsooko haluamaansa ohjelmaa vai katsooko kun ei muuta voi. Eli siis vaikuttaako ns sosiaalinen paine: puoliso pakottaa katsomaan tai kieltää vaihtamasta kanavaa. Tämä selittää mahdollisesti vaikkapa Itsenäisyypäivän pönötyksen katsojaluvut.
Mitatut katsojaluvut ovat siis huuhaata.
Kun valtio kehittää TV-palveluita, en näe mitenkään outoa että positiiviseksi nähdään se, että niitä käytetään. Ajatus, että niistä tehtäisiin niin huonoja, että ihmiset lähtisivät lenkille ei oikein istu vapaaseen yhteiskuntaan. Sitäpaitsi digitalisoinnin alkuaikoina ajettiin nimenomaan kaikenlaista etäoppimista ym. syynä digitalisointiin. Vasta joskus 2005 tajuttiin mistä on kyse.
VastaaPoistaDigi-kanavat eivät yhtäkkiä tupsahtaneet 2007 vaan moni seurasi digi-TV:tä jo aikaisemmin. Jos vertaa katseluaikoja 1990-lukuun on ero aika selvä. Tosin silloin saattoi vielä olla paljon vanhuksia, jotka eivät TV:tä katsoneet. Ja suret ikäluokat olivat vielä töissä.
Syy miksi 2013 ihmiset muka ottivat TV takaisin käyttöön on Yleverossa. Tämä ei ole todellinen muutos vaan muutos raportoinnista. Ihmiset eivät ennen myöntäneet katsovansa TV:tä. Sinänsä fiksua, koska tarkastaja saattaisi esiintyä kyselyn tekijänä.
Kuluttajabarometrissa näkyi myös vastaava hyppäys,joskin pienempi n. 91 % => 93 % 15-75 ikäluokassa.
Tosiaan, tutkimukset,jotka sanovat että vanhukset eivät kuluta on tehty aivan eri aikoina. Nykyvanhukset kuluttavat ja heillä on myös rahaa kulutettavaksi. Siksi mainostajien panostus nuoriin ei välttämättä ole realistinen.
VastaaPoistaMitä tulee pakkoboksiin, nimenomaan nuoret ovat innokkaita omaksumaan uutta teknologiaa. En usko, että juuri ketään nuorta boksit pelottivat. Lisäksi lähes kaikilla on jo taulu-TV, joka ei boksia tarvitse. Vuodesta 2006 Suomessa on myyty reilusti yli kolme miljoonaa TV:tä, enemmän kuin yksi kotitaloutta kohden.
@Anonyymi
VastaaPoistaOsa myös järkeilee, että DVB-T-lähetysasemat kuluttavan usean saunan verran sähköä jatkuvasti ja valokaapeli olisi parempi vaihtoehto.
Jaa, kannattaisiko kuitenkin laskea oikeasti eikä vain heitellä mutua?
Ihan vain nopeasti laskettuna alla, jotta tulee käsitys miten asiota voi ja pitää lähestyä.
Yksi YLE:n lähetin tavoittaa sadoista helposti tuhansista useisiin kymmeniin tuhansiin talouksiin per lähetin. DVB-T(2) Lähettimen tehot ovat luokkaa 8kW - 20kW.
Yritin löytää tähän virallista vapaasti verkossa olevaa lähdettä, mutta en löytänyt muuta kuin tämän viitteeksi DNA:n T2 pilotista, käytetystä tehosta ja tavoitettavuudesta.
Kuituverkossa pelkkä yksi giganen SFP SM/LX tai kymppigiganen SFP+ SM/LR moduli (kuitu-transceiver) kuluttaa sähköä 1W, kantama on aina 10km asti, pidemmillä väleillä käyttävät moduulit vie tehoa moninkertaisesti. Satameganen moduuli ei käytännössä vie vähempää tehoa kuin giganen.
Lisäksi tulee sen laitteen tehonkulutus johon moduuli tökätään. Alle 10W kuluttavaa laitetta (kytkin/reititin) jossa on SFP moduulipaikka on ei mulle heti tule mieleen, joten lasketaan kotitalouden pään laitteen kulutukseksi vaikka 15W ts. ehkä saman verran minkä digiboksi kuluttaa päällä ollessaan.
Operaattorin päässä vaikka Cisco 6509 perus sup720:llä ja sopivilla moduulikorteilla, yhteisteho noin 2kW, moduulipaikkoja 384 kpl (todellisuudessa ehkä 256kpl liittymää on lähempänä todellisuutta)
Edellä olevasta saamme laskettua, tehonkulutukseksi asiakas + operaattoripäässä asiakasta lähinnä olevan CO:n asiakaskohtaiseksi tehontarpeeksi 15W+ 5.2W yhteensä 20.20W.
Kuituverkon kustannus ylittää DVB-T(2) broadcast jakelun kustannukset 8kW:n lähtinteholla jo 396 katsojan tavoittamisella ja 20kW:n lähettimellä 990:n katsojan tavoittamisella.
Jos unohdamme asiakaspään energiankulutuksen, niin vastaavat luvut ovat 1538 ja 3846 katsojaa/taloutta jossa kuituverkon kustannus ylittää energiankulutuksessa DVB-T(2) lähetystehon.
Kuituyhteyttä tietoliikenneverkkona tietysti voi käyttää kaikkeen muuhunkin samalla, mutta pelkällä energiataloudella siihen siirtymistä ei kannata perustella.
Kun valtio kehittää TV-palveluita, en näe mitenkään outoa että positiiviseksi nähdään se, että niitä käytetään
VastaaPoistaLuulisi valtiota kiinnostavan enemmän kansanterveyden kuin amerikkalaisten tv-yhtiöiden talouden edistäminen. Miksi muuten valtion pitäisi kehittää tv-palveluita? Ai niin, se halusi pedata markkinoita Nokialle. Kuulostaa tutulta.
Vanhat analogialähettimet olivat tehosyöppöjä, digilähetin on kooltaan ja teholtaan murto-osa edeltäjästään. Toisaalta kulutus siirtyi lähetysasemilta koteihin, sillä digiboksit veivät yhden voimalan edestä sähköä.
Laajakaistan tehonkulutuslaskelma oli mielenkiintoinen. Usein näkee, että nettiä pidetään vihreänä ja ympäristöä säästävänä, vaikka todellisuus on jotain muuta. Jos vielä laitteiden elinkaari otetaan huomioon, nettikäyttö on kaikkea muuta kuin ekologista.
@Anonyymi
VastaaPoistaKuituverkkoihin ollaan muutenkin siirtymässä. Myös 3g/4g-yhteydet tarvitsevat kuitua tukiasemalleen. DVB-C, DVB-T ja internet-johto ovat myös päällekkäin joillakin alueilla. Suomessa jo nyt nettipeittävyys on sellainen ja netin käyttöaste, että kuidun harkitseminen olisi järkevää. Toki verkon ylläpito vaatii sähköä, mutta päällekkäisyys näyttää pahemmalta uhalta.
Jos tekijänoikeusasiat olisivat helpompia, nettijakelun kautta saataisiin muitakin etuja ja vaikea uskoa, ettei niihin siiryttäisi joskus vielä, kunhan nykyinen to-demonisointi päättyisi. Mm. on demand -sisältö, datan tallennus ja deduplikointi keskitetysti. Jos yhdellä asiakkaalla on 500 Gigan digiboksi kotona, 5 miljoonaa suomalaista ei tosiaan tarvitse 2500 gigaa levytilaa tv-sisältöä varten. Koko jakeluketju on yhtä kaaosta tällä hetkellä ja tekijänoikeuden takia tehtävät ratkaisut haittaavat tekniikan täysimääräistä käyttöä.
Viestintäviraston sivulla voi olla taajuusasioiden yhteydessä jotain faktaa lähettimistä. Ainakin joskus olen törmännyt. SFP:n energiankulutuksesta en osaa sanoa, mutta mitä sanoit reitittimistä on mahdollista. Minulla on 5-porttinen gigabitin reititin, jonka kulutus on max 10W ja 802.11ac-tukiasema, jolla max 24W. En ole kuitenkaan mitannut käytännössä, mitä nämä kuluttavat. Luultavasti hieman alle tuon.
@Petteri,
VastaaPoistaolen itse tehnyt investointeja ihan kokeilumielessä kodin sähkölaskun pienentämiseksi ja sähkölaskua on mahdollista pudottaa merkittävästi, vaikka nettiä käyttääkin.
Hyviä esimerkkejä energiapiheistä nykylaitteista ovat:
Led-valaistut näytöt: 24" ja 20W mitattu kulutus
Äänentoistoon D-luokan vahvistimet: riippuu tehoista, mitä kuluu sähköä, mutta hyötysuhde on luokkaa 70-85%. Vertailun vuoksi jos ostat marketista 50" tv:n ja Yamahan halvan kotiteatterivahvistimen, TV voi kuluttaa 40-50W ja vahvistin 50W täysin hiljaisena mutella.
Puhelimet ja tabletit kasuaaliin surffailuun ja sähköpostiin yms. viestintään. Kulutus < 3W
Ultrabookit, jos ei tarvitse tehokasta pelikonetta. Esim. omalla Haswell-ultrabookilla kulutus on 3.5-8W idlenä. Siinä on SSD-levy ja IPS-paneeli.
Raspberry Pi digiboksina. Kulutus < 10W. Mitattu luokkaa 7W.
NSA:n ja TO-mafian takia tarvitsen palvelinkonetta, joka kuluttaa sitten enemmän. Toivoisin tähän poliittista ratkaisua.
anonyymi:
VastaaPoista"olen itse tehnyt investointeja ihan kokeilumielessä kodin sähkölaskun pienentämiseksi ja sähkölaskua on mahdollista pudottaa merkittävästi, vaikka nettiä käyttääkin."
Kauankohan kestää että investoinnit maksavat itsensä takaisin, riittääkö 50 vuotta? Mutta uusia vimpaimia on aina mukava ostaa.
NS ja TO mafia = palvelininvestointi ilmaisen viihdykkeen lataamiseksi.
Mutta ainahan näitä voi perustella itselleen millä verukkeilla tahansa.
Kun jotain tehdään, pitää se tehdä kunnolla ja käyttömäärä on yksi tapa mitata laatua. Tässä kyse oli TV-järjestelmän uudistamisesta, ei liikunnan lisäämisestä. Jos valtio kehittää liikuntajärjestelmiä, silloin niitä mitataan niiden käytön mukaan. Ajatus, että TV-järjestelmästä tehtäisiin huono, jotta ihmiset liikkuisivat enemmän on älytön.
VastaaPoistaValtiolla nyt vain sattuu olemaan rooli TV:n kehittämisessä lähes joka maassa. Suomessa se voi olla suurempi kuin muissa, mutta silti standardit ja taajuudet ovat valtion asioita päättää. Kyse on ihan yleisestä infrastruktuurista.
Digibokseja myytiin 2-3 miljoonaa. Ei näistä tule kuin 10 % Loviisan yhdestä reaktorista.Toisaalta TV :itä uusittiin vähemmän kuluttaviin. Muutos oli joka tapauksessa välttämätön. En sano, ettei Suomessa tehty siinä paljonkin virheitä. Kaapelin pakkodigitalisointi oli älytöntä. Päätösvalta olisi pitänyt jättää operaattoreille.
Suurin ongelma oli lähtökohdassa, että digi-TV oli IT-projekti. Se ensinnäkin vei huomion netin tulemiselta ja johti vääriin odotuksiin ja resurssien haaskaamiseen. Oletettavasti tässä syynä oli perisuomalainen käsitys, jossa TV nähdään jotenkin paheksuttavana asiana. Kaksisuuntaisuudella legitimoitiin digi-TV:n kehittäminen.
@Anonyymi,
VastaaPoistaRaspberry Pi varusteineen maksoi kimppatilauksena noin 40 euroa. Sähkölasku laski hankintojen seurauksena noin 30 eur/3kk (laskutusväli). Pääsyitä tähän on energiapihimmät osat ja kehittyneemmän lepotilat.
Eli vuodessa säästöä 120 euroa + korko, jos pitää rahaa säästössä. Jos vähentää hankinnoista vanhojen myytyjen osien hinnan, 12-18 kk:n sisään on maksettu takaisin.
Vastaavanlaisia säästöjä tuli aiemmin kun vaihdoin esim. 3x60W plafondit 30-45W:n loistevaloilla valotehon samalla lisääntyessä.
@Osmo, voisi sanoa, että digi-tv-hankkeella sabotoitiin TV:n kaksisuuntaisuus. Opiskelin itsekin näitä kaksisuuntaisen digiboksin tekniikoita korkeakoulussa joskus 10 vuotta sitten. Samalla tavoin kuin Symbian- ja J2ME-opetus nämä kaikki kariutuivat.
VastaaPoistaTekniikat valittiin ihan typerästi. 1998-2003 oli jo nähtävissä H.264-standardointityön eteneminen ja laajakaistojen myötä netin leviäminen. MPEG2 vaati digi-tv:ssä 2 megan kaistan, H.264:lle olisi riittänyt mega samaan kuvanlaatuun. Lisäksi jo 1998 sai 512 kbps laajakaistoja ja 2003 taisi 8/1 olla maaseudullakin saatavilla. Varsinaista lyhytnäköisyyttä ottaa käyttöön vanhentuneet teknologiat.
@Anonyymi
VastaaPoistaTekniikat valittiin ihan typerästi. 1998-2003 oli jo nähtävissä H.264-standardointityön eteneminen ja laajakaistojen myötä netin leviäminen.
Heh H.264 levisi laajemmalti käyttöön vasta flashin tuettua sitä versiosta 9.0.115 vuonna 2009.
MPEG2 vaati digi-tv:ssä 2 megan kaistan, H.264:lle olisi riittänyt mega samaan kuvanlaatuun.
No tuo nyt on osapuilleen oikein, MPEG4 (H.264:lla) vie puolet kaistasta jonka MPEG2 tarvisee.
Lisäksi jo 1998 sai 512 kbps laajakaistoja ja 2003 taisi 8/1 olla maaseudullakin saatavilla.
Vuonna 1998 ei käytetty vielä "laajakaista" termiä kuin korkeintaan visionäärien puheissa ja jos käytännössä joku puhui käyttäneensä laajakaistaa niin se tarkoitti ISDN-videoneuvottelua jossa useampia BRI-liittymiä bundlattiin niin että saatiin videoneuvottelu käytyä sen aikaisella tekniikalla. Kotikäyttäjillä alkoi olla myös jo ISDN reitittimiä yhdellä bri-liittymällä, jonka maksiminopeus on/oli 2 x 64kbps. xDSL:stä alkoi kuulua juttuja, että sellainen on tulossa mutta käytännössä sitä ei ollut vielä saatavilla kuin vasta vuonna 2000 suomessa.
Kuluttajien laajakaistat olivat hitaita aluksi, 256kbps oli aivan tavallinen nopeus vielä vuoteen 2004 asti, sen jälkeen nopeudet alkoivat nousta. 8/1 oli yleinen vasta vuosikymmenen lopulla.
Yrityksillä oli 1998 512kbsp - 2Mbps liittymiä Ciscon reitittimillä ja synkronisilla modeemeilla tai Telen Fastnet nodeilla toteutettuna. Yliopistoilla oli jo OC-3 (155Mbps) ATM yhteyksiä ja sitä samaa operaattorit käyttivät omissa verkoissaan OC-12 (622Mbps) alkoi myös yleistyä operaattorien runkoyhteyksissä. Giganen ethernetti oli saatavilla vasta vuonna 2000, sen yleistyminen kesti todella kauan LAN:nkin puolella koska se oli kallis. Yleistyminen alkoi LAN:n puolella vasta 2005 muuten kuin runkoyhteyksien osalta.
Suurella osalla yrityksiä on edelleenkin hitaammat yhteydet konttorilla kuin monella on kotona. Web sivut ja sähköposti on monella aspattuna, työasemayhteyksille konttorilla riittää monella vähempikin kapasiteetti.
Varsinaista lyhytnäköisyyttä ottaa käyttöön vanhentuneet teknologiat.
Aikaperspektiivisi on vääristynyt vähintäänkin 5v ajalta, osin jopa pidemmältä ajalta. Ei tekniikka yleensä heti ole saatavissa kun siitä MB, M-PC tai TK kirjoittaa. Vaikka olisikin, niin kuluu aikaa kun se alkaa yleistyä ja leviää laajemmalti käyttöön.