Vielä ajatuksia tiemaksusta

GPS-tiemaksu herättää monenlaisia ajatuksia. Keskustelu alkoi yli neljä vuotta sitten, kun Helsinki päätti ryhtyä selvittämään ruuhkamaksujen käyttöönottoa. Silloin kirjoitin aiheesta ensi kertaa blogiini (Helsingin päätös tuo gps-valvonnan autoihin 3.11.2009). Suunnitelmat ovat ehtineet muuttua moneen kertaan matkan varrella, mikä käy ilmi muista aihetta koskevista blogikirjoituksistani.

Autojen GPS-valvonta on aiheena niin uusi ja monitahoinen, että siitä löytyy jatkuvasti uusia näkökulmia.

Ministeri piti aamu-tv:ssä parhaana jakaa Suomi vähintään kolmeen maksuvyöhykkeeseen. Millainen vääntö maksuista lopulta tuleekaan kun asia politisoituu paitsi puolueiden (keskusta, kokoomus, vihreät) myös kuntien välillä.

Tähän asti autoilun verotuotot ovat menneet valtiolle, koska niitä ei ole voitu kohdistaa kuntiin. Kunta vastaa katujen puhtaanapidosta ja aurauksesta. Eikö olisi oikein, että se saisi määrätä teidensä kilometrimaksun? Ajokilometrin hinnasta tulisi ehkä kunnallisveron kaltainen tuloerä. Ehkä se johtaisi jopa kilpailuun ("muuta meille, meillä autoilu on halpaa!").

Vai kävisikö päinvastoin niin, että valtio joutuisi tukemaan kriisikuntien asukkaita maksuja alentamalla? Ajokilometrin hinta vaikuttaa suoraan kuntalaisten elintasoon.

Samassa aamun keskustelussa Oras Tynkkynen vaati maksuun myös aikaporrastusta, mikä veisi sen lähelle alkuperäistä ruuhkamaksua. Hän myös esitti, että maksu tulisi määrätä talouskohtaisesti sen mukaan, miten helppo perheen olisi käyttää julkisia liikennevälineitä. Oikeudenmukaisuus onkin yksi järjestelmän keskeisistä lupauksista.

Jos maksua lähdetään hienosäätämään näin monen muuttujan mukaan, upotaan suohon. Tai sitten joudutaan perustamaan virasto, joka määrittelee perhekohtaisen kilometrihinnan auton koon, lasten määrän, harrastusten ja työpaikan sijainnin mukaan.

Jorma Ollila takelteli eilen A-Studiossa mallia puolustaessaan. Näki, että tehtävä ei ollut hänelle mieluisa. Osa argumenteista oli keinotekoisia eikä olisi kestänyt, jos toimittaja olisi tarttunut niihin.

Erityisesti yksi kohta jäi mieleeni: "Polttoaineveron korottaminen on mahdotonta. Emme voi ajatella, että bensan hinta olisi yli kaksi euroa litralta. Siitä kärsisivät erityisesti maaseudulla asuvat köyhät ihmiset".

Saapa nähdä. Veikkaan, että hinta ylittää kaksi euroa paljon ennen kuin GPS-järjestelmä tulee käyttöön. Seuraava veronkorotus on jo parin viikon päästä. Öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana Ollila tietenkin toivoo, ettei bensan hinta nousisi liikaa.

Toinen erikoinen asia oli lupaus "jopa muutamista tuhansista hyväpalkkaisista työpaikoista", jotka järjestelmä epäsuorasti loisi. Järjestelmä joudutaan kuitenkin kilpailuttamaan eikä ole mitään takeita, että suomalaiset saavat kaupan. Ehkä Ollila tarkoitti työpaikoilla valvonnan vaatimia uusia verovirkailijoita? Muutoin hanke, lupaukset ja Nokian osallisuus siinä kuulostavat samalta kuin digi-tv:ssä 15 vuotta sitten. Kuka vielä muistaa, että Nokiasta piti tulla merkittävä digiboksivalmistaja?

Oleellista on, että järjestelmä myydään kansalaisille rehellisin argumentein. Ei kannata luottaa nykyisiin hintoihin eikä laskentamalleihin. Kun laitteet on saatu autoihin, kilometrihintoja voidaan nostaa ja järjestelmää muuttaa loputtomiin. Valtiolla on paljon enemmän mahdollisuuksia rahastukseen kun nykyisessä mallissa, jossa keräyskohtia on vain kolme (polttoainevero, autovero, vuosittainen käyttömaksu). Verokertymän ei varmasti anneta laskea siitä, mitä se nyt on, vaikka oman auton käyttö vähenisi. Kun tähän vielä lasketaan päälle järjestelmän rakentamis- ja käyttökustannukset on selvää, että autoilijan verotaakka tulee jatkossa nousemaan.

Loppukevennyksenä viittaus tietosuojaan ja GPS-valvonnan epätarkkuuteen: Paikkatietoon pohjautuva verotuksenne saapui. Juuri tämän vuoksi kaikki ajot on tallennettava ja autoilijalla oltava mahdollisuus tarkistaa ne itse laskun oikeellisuuden varmistamiseksi.

Kuten nämäkin esimerkit osoittavat, aiheesta riittää keskustelunaiheita vielä pitkään.