Kun tekijänoikeuslakia aletaan uudistaa on hyvä muistella nykyisen lain (Lex Karpela) syntyvaiheita.
Taustalla oli EU:n tekijänoikeusdirektiivi (2001), joka oli pakko implementoida kansalliseen lainsäädäntöön. Ilman tätä painetta Suomi olisi tuskin lähtenyt hankalaan lain uudistamiseen. Ensimmäinen lakiehdotus raukesi, koska sitä ei ehditty käsitellä ajoissa, ja kulttuuriministeri Suvi Lindenin aloittama laki päätyi vaalien jälkeen uuden hallituksen kulttuuriministeri Tanja Karpelalle.
Valmisteluvaiheessa kuultiin lähinnä tekijänoikeusjärjestöjä (EFF pääsi sentään sanomaan jotain kuluttajien puolesta). Media ja kansanedustajat heräsivät vasta loppumetreillä, kun laki oli jo eduskuntakäsittelyssä. Syyskuussa 2005 eduskunnassa käytiin kiivasta keskustelua lain vaikutuksista erityisesti nuorten oikeuksiin kopioida omia cd-levyjään. Lakiin oli tulossa suojausten purkamisen kieltävä pykälä, joka esti juuri tuolloin markkinoille ilmestyneiden suojattujen cd-levyjen kopioinnin.
Edustajat olivat niin huolissaan asiasta, että kokoomuksen Jari Vilen halusi käynnistää tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen, jossa kuluttajan näkökulma otettaisiin paremmin huomioon. Vasemmistoliiton Kari Uotila halusi lakia korjattavan jo seuraavan vuoden keväällä. Nämä molemmat ehdotukset kuitenkin hävisivät ratkaisevassa äänestyksessä. (Se kolmas ehdotus oli muuten kristillisdemokraattien Toimi Kankaanniemen ehdotus turvata jumalanpalveluksissa käytetyn musiikin tekijöiden asema, laki kun jätti heidät tekijänoikeuskorvausten ulkopuolelle).
Laki hyväksyttiin lokakuussa 2005 äänin 121-34 ja varustettiin lausumalla, että hallituksen pitää edistää mahdollisuutta teosten kotikopiointiin. Hallitus velvoitettiin raportoimaan vuoden päästä sivistysvaliokunnalle, miten lain määräykset olivat vaikuttaneet.
En muista, miten raportointi toteutui. Joka tapauksessa kopiosuojatut cd:t hävisivät markkinoilta, jolloin ongelma poistui itsestään. Demarien Arja Alho taisi olla ainoa, jota asia jäi vaivaamaan niin paljon, että hän kutsui minut vuoden päästä lounaalle eduskuntaan ja kyseli, miten uusi tekijänoikeuslaki oli vaikuttanut ja oliko suojausten purkukielto tuottanut ongelmia kansalaisille. Pisteet siitä hänelle, toivottavasti joku nykyisistä edustajista on yhtä aktiivinen.
Lex Karpela uudisti lakia muillakin tavoin. Ennen ulkomailta oli saanut tuoda omaan käyttöön pienen määrän piraattilevyjä. Lex Karpelassa lakia kiristettiin määräämällä täyskielto. Nyt kaupallinen piratismi on lähes kuollut. Miksi ostaa huonolaatuisia VHS-elokuvia tai cd-levyjä Mustamäen torilta, kun alkuperäiset saa netistä ilmaiseksi?
Nettipiratismi oli kahdeksan vuotta sitten harvojen hupia, eikä siitä juurikaan keskusteltu lainvalmistelun yhteydessä. Nyt tilanne on aivan toinen -- harva enää ostaa cd-levyjä eikä suojausten poistamisen kiellolla tai kaupallisen piratismin torjunnalla ole merkitystä.
Nämä esimerkit osoittavat, miten maailma on muuttunut kahdeksassa vuodessa. Siksi on outoa (tai ainakin tarkoitushakuista) vaatia, että tekijänoikeuslakia pitäisi "uudistaa" palaamalla vuoden 2005 tilanteeseen (siis aikaan ennen Lex Karpelan voimaantuloa 1.1.2006). Uudistuksessa pitää katsoa tulevaan, ei menneisyyteen. Nettipiratismi on tämän päivän cd-levy, jonka sallimiseen tai kieltämiseen kansanedustajien on otettava kantaa.
Tältä osin nykyisen lain pykälät, jotka rankaisevat vain levittämisestä ja määrittävät vahingonkorvaukset täyden myyntihinnan mukaisesti, ovat todellakin vanhentuneet.
Taustalla oli EU:n tekijänoikeusdirektiivi (2001), joka oli pakko implementoida kansalliseen lainsäädäntöön. Ilman tätä painetta Suomi olisi tuskin lähtenyt hankalaan lain uudistamiseen. Ensimmäinen lakiehdotus raukesi, koska sitä ei ehditty käsitellä ajoissa, ja kulttuuriministeri Suvi Lindenin aloittama laki päätyi vaalien jälkeen uuden hallituksen kulttuuriministeri Tanja Karpelalle.
Valmisteluvaiheessa kuultiin lähinnä tekijänoikeusjärjestöjä (EFF pääsi sentään sanomaan jotain kuluttajien puolesta). Media ja kansanedustajat heräsivät vasta loppumetreillä, kun laki oli jo eduskuntakäsittelyssä. Syyskuussa 2005 eduskunnassa käytiin kiivasta keskustelua lain vaikutuksista erityisesti nuorten oikeuksiin kopioida omia cd-levyjään. Lakiin oli tulossa suojausten purkamisen kieltävä pykälä, joka esti juuri tuolloin markkinoille ilmestyneiden suojattujen cd-levyjen kopioinnin.
Edustajat olivat niin huolissaan asiasta, että kokoomuksen Jari Vilen halusi käynnistää tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen, jossa kuluttajan näkökulma otettaisiin paremmin huomioon. Vasemmistoliiton Kari Uotila halusi lakia korjattavan jo seuraavan vuoden keväällä. Nämä molemmat ehdotukset kuitenkin hävisivät ratkaisevassa äänestyksessä. (Se kolmas ehdotus oli muuten kristillisdemokraattien Toimi Kankaanniemen ehdotus turvata jumalanpalveluksissa käytetyn musiikin tekijöiden asema, laki kun jätti heidät tekijänoikeuskorvausten ulkopuolelle).
Laki hyväksyttiin lokakuussa 2005 äänin 121-34 ja varustettiin lausumalla, että hallituksen pitää edistää mahdollisuutta teosten kotikopiointiin. Hallitus velvoitettiin raportoimaan vuoden päästä sivistysvaliokunnalle, miten lain määräykset olivat vaikuttaneet.
En muista, miten raportointi toteutui. Joka tapauksessa kopiosuojatut cd:t hävisivät markkinoilta, jolloin ongelma poistui itsestään. Demarien Arja Alho taisi olla ainoa, jota asia jäi vaivaamaan niin paljon, että hän kutsui minut vuoden päästä lounaalle eduskuntaan ja kyseli, miten uusi tekijänoikeuslaki oli vaikuttanut ja oliko suojausten purkukielto tuottanut ongelmia kansalaisille. Pisteet siitä hänelle, toivottavasti joku nykyisistä edustajista on yhtä aktiivinen.
Lex Karpela uudisti lakia muillakin tavoin. Ennen ulkomailta oli saanut tuoda omaan käyttöön pienen määrän piraattilevyjä. Lex Karpelassa lakia kiristettiin määräämällä täyskielto. Nyt kaupallinen piratismi on lähes kuollut. Miksi ostaa huonolaatuisia VHS-elokuvia tai cd-levyjä Mustamäen torilta, kun alkuperäiset saa netistä ilmaiseksi?
Nettipiratismi oli kahdeksan vuotta sitten harvojen hupia, eikä siitä juurikaan keskusteltu lainvalmistelun yhteydessä. Nyt tilanne on aivan toinen -- harva enää ostaa cd-levyjä eikä suojausten poistamisen kiellolla tai kaupallisen piratismin torjunnalla ole merkitystä.
Nämä esimerkit osoittavat, miten maailma on muuttunut kahdeksassa vuodessa. Siksi on outoa (tai ainakin tarkoitushakuista) vaatia, että tekijänoikeuslakia pitäisi "uudistaa" palaamalla vuoden 2005 tilanteeseen (siis aikaan ennen Lex Karpelan voimaantuloa 1.1.2006). Uudistuksessa pitää katsoa tulevaan, ei menneisyyteen. Nettipiratismi on tämän päivän cd-levy, jonka sallimiseen tai kieltämiseen kansanedustajien on otettava kantaa.
Tältä osin nykyisen lain pykälät, jotka rankaisevat vain levittämisestä ja määrittävät vahingonkorvaukset täyden myyntihinnan mukaisesti, ovat todellakin vanhentuneet.
Vahingonkorvausten määrittämiseen on tietysti mahdotonta löytää periaatetta jonka kaikki hyväksyisivät. Kun vahingonkorvauksen perusteena on jakaminen (levittämien) eikä lataaminen, tuo tietysti loogisesti tarkoittaisi sitä, että jakajan vahingonkorvaus määräytyisi lataajien toiminnan perusteella mikä ei välttämättä ole ihan oikein sekään.
VastaaPoistaYksi vaihtoehto tietysti on Amerikan malli, jossa lakiin kirjataan sanktiot per teos. Tällä hetkellä taksa on 750-30.000$ per teos jos myöntää teon ja -150.000$ jos ei myönnä.
Täh, kyllä ostan edelleen musiikin cd-levyinä, koska se muovin pala on edullisempi kuin iTunes ja saan samalla varmuuskopion.
VastaaPoistaMinä haluan omistaa musiikkini fyysisesti ja uskon, että meitä keräilijöitä on enemmänkin.
Tämä cd/vinyylin osto suoraan yhtyeeltä tarjoaa mielestäni parhaan tavan tukea artisteja, jotka tekevät musiikkia jota haluaisin kuunnella.
Uskon väitteeseesi kyllä kulutusmusiikin yhteydessä.
että kokoomuksen Jari Vilen halusi käynnistää tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen, jossa kuluttajan näkökulma otettaisiin paremmin huomioon. Vasemmistoliiton Kari Uotila halusi lakia korjattavan jo seuraavan vuoden keväällä
VastaaPoistaUudistamisvaatimuksia tuli myös rivikansanedustajia ylemmiltä tahoilta. Perustuslakivaliokunnan lausunto http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/pevl_7_2005_p.shtml sisältää seuraavaa:
Tekijänoikeuslain vaikeaselkoisuus voi muodostua ongelmalliseksi perustuslain 8 §:ssä säädettyyn rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen kannalta. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (PeVL 48/2002 vp , s. 2/II, PeVL 26/2004 vp , s. 3/II). Tämä vaatimus ei täyty parhaalla mahdollisella tavalla, kun säännökset tekijänoikeusrikoksesta ja -rikkomuksesta saavat olennaisen sisältönsä vaikeaselkoisen tekijänoikeuslain kautta. Tähän seikkaan on valiokunnan mielestä kiinnitettävä erityistä huomiota sovellettaessa rangaistussäännöksiä yksittäistapauksissa.
Valiokunta pitää edellä esitetyn perusteella tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään toimiin tekijänoikeuslainsäädäntöä selkeyttävän kokonaisuudistuksen aikaansaamiseksi. Tässä yhteydessä on tarpeen arvioida tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuutta eri perusoikeuksien näkökulmista ja toteuttaa lainsäädännön tasapainottamiseksi mahdollisesti tarvittavat sääntelytoimet.
Mihin tämä PeV:n esittämä vaatimus tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksesta on unohdettu jo kahdeksan vuoden ajaksi?.
Tässä Yhdysvaltain mallissa on ikäviä ihmisten oikeuksia heikentäviä piirteitä.
VastaaPoistaEsimerkiksi: Jos minä jaan vaikka Time Warnerin singlen Bittorrentilla, voi TW vaatia minulta satojen tuhansien tai miljoonien dollareiden korvauksia. Mutta jos Time Warnerin lehti tai ajankohtaisohjelma käyttää luvatta minun ottamaani valokuvaa, johon minulla on tekijänoikeudet, heidän korvausvelvollisuutensa on sadoissa, harvoin tuhansissa, dollareissa. Tämä ei yleensä edes kata asianajajan palkkaa. Tämä ei ole minun oikeustajuni mukaista. Lisäksi suuryrityksillä on aina valta-asema yksityishenkilöön verrattuna koska heillä on resursseja oikeudenkäynteihin joita tavallisella kaduntallaajalla ei ole.
Omistusoikeus, ja oikeus myydä ostettu teos edelleen on myös hyvin ongelmallinen digitaalimaailmassa, mutta siinäkin on selvästi heilahdettu kuluttajan etuja vastaan.
Tekijänoikeuskestojen järjettömsti kasvava pituus, ja se että yksilön tekijänoikeus on lyhyempi kuin yritysten, on myös kummallista.
Minusta on aivan selvää että tekijänoikeuksia pitäisi pohtia ihan alusta pitäen -- miksi niitä on, mitä niillä yritetään saavuttaa, ja miten tämä tehtäisiin parhaiten.
Mihin tämä PeV:n esittämä vaatimus tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksesta on unohdettu jo kahdeksan vuoden ajaksi?
VastaaPoistaSitä ei ole varsinaisesti unohdettu, OKM ei vain ole saanut tuloksia aikaiseksi. Tekijänoikeuslain muutostarpeita on seurattu erilaisten selvitysten varassa. Tämä PeV:n evästys on silti hyvä tuoda esiin, kun eduskunta pohtii, pitäisikö sen vaivautuako ottamaan kantaa aloitteeseen.
Samassa lausunnossa on toinenkin tärkeä kohta, joka liittyy laillisen lähteen vaatimukseen:
Henkilöllä tulee ehdotetun sääntelyn perusteella olla tieto lähdekappaleen laillisuudesta, jotta hänellä olisi lain 12 §:ään perustuva oikeus. Vaatimus on nykyaikaisessa viestintäteknisessä ympäristössä varsin korkea. Esimerkiksi avoimessa tietoverkossa saatavilla olevasta aineistosta voi - kuten esityksen perusteluissa todetaan - olla vaikea päätellä, onko se laillista vai ei; joskus päättely on jopa mahdotonta. Tällainen epävarmuus oikeuden olemassaolosta on perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä ongelmallista.
Ongelman vakavuutta lieventää jossain määrin se, että muutaman kappaleen valmistaminen yksityistä käyttöä varten 11 §:n 5 momentin vastaisesti ei 56 a §:n 2 momentin perusteella ole tekijänoikeusrikkomuksena rangaistava teko. Kappaleen yksityiseen käyttöön lainvastaisesti valmistanut on kuitenkin 57 §:n 1 momentin mukaan tuottamuksestaan riippumatta velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen, minkä lisäksi kappaleen valmistaja voidaan 58 §:n nojalla tuomita menettämisseuraamukseen. Tällaiset seuraamukset voidaan sääntelyn kokonaisuus huomioon ottaen tuomita myös henkilölle, joka ei ole tiennyt hänen käyttämänsä aineiston olevan lainvastaista.
PeV halusi, ettei laittomasta lähteestä kopioijia rankaista, koska laillisuuden selvittäminen voi joissain tilanteissa olla ongelmallista.
Aloitteen puuhamiehen julkisuudessa esittämä väite, jonka mukaan laiton lähde tulee sallia, koska nykytilanteessa kopioija voi syyllistyä vakavaan rikokseen tietämättään, on siten täyttä puppua.
Nettipiratismi oli kahdeksan vuotta sitten harvojen hupia, eikä siitä juurikaan keskusteltu lainvalmistelun yhteydessä. Nyt tilanne on aivan toinen -- harva enää ostaa cd-levyjä eikä suojausten poistamisen kiellolla tai kaupallisen piratismin torjunnalla ole merkitystä.
VastaaPoistaOnkohan aika vähän kullannut muistoja? Minusta esim. Napsteria (1999-2001) voi pitää mainstream-palveluna. Sillä oli Wikipedian mukaan jopa 80 miljoonaa käyttäjää, eikä nettipiratismin kasvu suinkaan Napsterin kaatumiseen pysähtynyt. Pirate Bay:kin aloitti 2003.
Nettipiratismi on ollut jo Lex Karpelaa säädettäessä laaja ilmiö ja sen torjunta on ollut yhtenä keskeisenä tavoitteena. Tässä pari Effin sivuilta löytynyttä tiedotetta:
http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2005-04-18.html "EFFI: Lakivaliokunta luovuttamassa poliisin valtuuksia viihdeteollisuudelle"
http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2005-04-14.html "EFFI: Vertaisverkkojen käyttäjien uhkailu osoittaa huonoa harkintakykyä"
Lex Karpelan ongelmat olivat hyvin tiedossa jo sitä säädettäessä eikä niille tehty mitään.
Eikö kopiosuojauksen murtamisen kielto edelleenkin vaikeuta kaupasta ostettujen DVD- ja Bluray-levyjen kopiointia, käyttämistä Linuxissa ja konversiota mobiilikäyttöön? Tästä huolimatta tyhjistä levyistä peritään hyvitysmaksua.
Pitää huomata, että ko. tekijänoikeuslain valmistelu aloitettiin jo vuonna 2002 (HE 177/2002). Ehdotus kuitenkin raukesi, koska eduskunta ei ehtinyt käsitellä sitä ennen vaaleja, joten sama teksti pienin viilauksin annettiin eduskunnalle vuonna 2004 (HE 28/2004).
VastaaPoistaNettipiratismi oli tuolloin jo otsikoissa -- juuri siksi lakiin lisättiin laittoman lähteen käsite. Syksyn 2005 keskustelu keskittyi kuitenkin cd/dvd-levyjen kopiosuojauksiin, nettipiratismista ei puhuttu juuri mitään.
Hesari muuten mainitsi Pirate Bayn ensimmäisen kerran kesäkuussa 2006.
Tänään dvd-levyjen suojauksella ei juuri ole merkitystä, Blu-ray-levyillä kyllä. Tosin, kun jokaisen levyn saa piraattiverkosta napin painalluksella ilman suojauksia, tällä on merkitystä vain niille, jotka haluavat noudattaa lakia.
Kun tehokkaan suojauksen murto kiellettiin laissa, hyvitysmaksuun olisi pitänyt tehdä vastaava tarkistus alaspäin. Näin ei tehty, päinvastoin. Tätä kritisoin äänekkäästi jo vuonna 2005 sekä siitä lähtien jatkuvasti.
@Petteri decss on Suomessa katsottu vahvaksi salaukseksi ja sitä ei saa purkaa. Hovioikeuden ennakkopäätös on.
VastaaPoistaEnnakkopäätöksen perusteella Windows-koneessa VLC:llä DVD:n katselu on laillista ja Linux-koneella ko. DVD:n katselu on laitonta, vaikka sielläkin käytetään samaa VLC-ohjelmaa.
Minun mielestä tuo on aika hölmö tilanne.
Hovin päätöksen mukaan dvd-suojauksen purkuohjelmaa ei saa tehdä eikä levittää. Tuomio oli kummallinen, koska laissa nimenomaisesti annetaan oikeus purkaa suojaus omistetun teoskappaleen katsomiseksi -- kunhan tulosta ei tallenneta levylle.
VastaaPoistaMonien käyttöjärjestelmien mukana (kuten Windows 7 ja OS X) tulee dvd-levyjen katseluohjelma, eikä siinä ole mitään ongelmaa. VLC:ssä itsessään oli jotain lisenssiongelmia, jonka vuoksi sen kehittäminen lopetettiin iPadille - en tiedä, onko tämä tilanne muuttunut.
Suojattujen levyjen purkukielto on esimerkki siitä, miten nopeasti maailma on muuttunut. Tekijänoikeuslakia olisi syytä korjata tältä osin - toivottavasti kansanedustajat ottavat sen itse esille, koska aloitteessa ei ole tästä mainittu mitään.
[Salauksen nimi on muuten CSS, deCSS on sen purkuohjelman nimi (jonka norjalaista kehittäjää uhkasi kotimaassaan vankeustuomio)]
Tässä olisi laki syytä päivittää: on oikeus tehdä varmuuskopio itselleen ostamastaan DVD:stä, koska hyvitysmaksu. Mutta jos se on kopiosuojattu, sitä mukamas ei sitten saakaan tehdä, vaikka se on oikeus.
VastaaPoistaOsa ohjelmista osaa kertoa, että on suojattu eikä tee kopiota. Osa, mm. Handbrake, sen sijaan tekee sen kertomatta käyttäjälle - rikos voi olla siis ihan huomaamaton, koska käyttäjän ei tarvitse sen enempää edes miettiä suojausta. Ja laki on outo: on siis sallittua ja sitten kuitenkaan ei. Tähän selkoa.
Tuo DVD-levyjen purkukieltohan oli siitä erikoinen, että edes lainsäätäjä ei tiennyt mistä sääsi. Lainsäätäjä vain kirjoitti direktiiviä laiksi tietämättä mitä teki. Kysymys siitä, olisiko DVD:n kopioiminen laillista jätettiin oikeuden päätettäväksi. Minusta tämä on kelvotonta lainsäädäntöä. Kyllä lainsäätäjän tulee tietää, mitä tekee ja miten laki vaikuttaa olemassa oleviin teknologioihin.
VastaaPoistaYleisesti lainsäätäjän halu luoda omaa terminologiaa luot tällaisia ongelmia. Kuka nimittää CD-levyä laitteeksi, jolle sävellysteos voidaan tallentaa?
Se, mihin laki ei ole ottanut kantaa on teosten antaminen perinnöksi. Ihmisillä on erilaisia teoskappaleita, joita ei voi myydä (esimerkiksi netistä ostetut, itse tallennetut). Mitä näille käy ihmisen kuollessa? Pitääkö ne tuhota? Tässä olisi kirjarovioiden tuntua.
Yleisesti lainsäätäjän halu luoda omaa terminologiaa luot tällaisia ongelmia. Kuka nimittää CD-levyä laitteeksi, jolle sävellysteos voidaan tallentaa?
VastaaPoistaTuohon aikaan myytiin laitteita, joilla kopioitiin cd-äänilevyjä. Aihiot olivat erilaisia kuin tietokonekäyttöön myydyt cd-r-levyt. Tietysti cd-levyjä kopioitiin myös tietokoneella.
Se, mihin laki ei ole ottanut kantaa on teosten antaminen perinnöksi.
Tämä lienee enemmän sopimusoikeutta ts. mitä oikeuksia saat ostamiesi lisenssien mukana.
(esimerkiksi netistä ostetut, itse tallennetut). Mitä näille käy ihmisen kuollessa? Pitääkö ne tuhota?
Suojaamattomien tai itse tallennettujen tiedostojen kanssa ei pitäisi olla ongelmia.
Se, mihin laki ei ole ottanut kantaa on teosten antaminen perinnöksi. Ihmisillä on erilaisia teoskappaleita, joita ei voi myydä (esimerkiksi netistä ostetut, itse tallennetut). Mitä näille käy ihmisen kuollessa? Pitääkö ne tuhota? Tässä olisi kirjarovioiden tuntua.
VastaaPoistaMiten tämä omien teoskappaleiden myyminen oikein menee? Eikö EU-oikeus tuominnut ainakin OEM-lisenssien jälleenmyyntikiellon kohtuuttomaksi.
Julkistetusta teoksesta saa tehdä yksityistä käyttöä varten muutaman kopion (kunhan lähde on laillinen). Oletetaanpa että olet nauhoittanut radiosta C-kasetille nykymusiikkia walkman-käyttöä varten. Ei liene epäselvyyttä, että tämä on laillista, jolloin tuloksena on kasetillinen laillisia teoskappaleita?
Ennen pitkää kyllästyt ko. poppiin, ja kasetti päätyy kevätsiivouksen yhteydessä kirpparille menevään kasaan. Voitko myydä kasetin laillisesti kirpparilla... ja miksi?
VLC ja Linuxille tehdyt soittimet (esimerkiksi Totem) käyttävät salauksen purkuun libdvdcss-kirjastoa, jolla ei ole mitään tekemistä DeCSS:n kanssa. Toimintaperiaate ja laillinen asema on libdvdcss:ssä erilainen. Libdvdcss:ää ei ole milloinkaan viety käräjille.
VastaaPoistaNäissäkin kommenteissa menevät kuva- ja äänitallenteet sekaisin.
VastaaPoistaÄänitallenteen omia lisäkopioita ei saa julkisesti näyttää ja esittää ja erityisesti ainoa paikka ostaa luvallinen kansikopio on latauspalvelu, joka senkin tarjoaa. Se kuvataide kuuluu jo eri pykälien alaisuuteen eikä siihen ole mitään kopiointi ja skannausoikeutta.
Tekijänoikeuslaki koskee paljon muutakin tallennusta kuin "laillisesta lähteestä" musiikin latausta käyttöehtoja noudattaen.
Viittauksessanne juuri tuolla EU-pohjaisella lakimuutoksella selkeytettiin musiikkiteosten laillinen digitaalinen myynti ja toisintaminen. Ensin pitää siis olla tämä laillisesti digitoitava tuote, joka on tehty lain puitteissa. Ei kukaan voi palata lakia edeltäneeseen tilanteeseen.
Tässäkin lakimuutoksessa mainittu YouTube (kuten Spotifykin) osaa ymmärtää käyttöehdoissaan, että sen sisältöä ei saa toisintaa eikä äänittää. Viittaus uudessa kansalaisaloite esityksessä siis on torso. Toimijat tietävät etteivät siitä myöskään maksa (kuluttajien puolesta) liki laillisella maaperälläkään toimiessa.
YouTube korvaa jo käyttöä (streemaus) monissa maissa sopimuskumppaneilleen ja Suomessakin jo osin. Tänä vuonna Saksaan rantautuen Spotify toimi ainakin hetken GEMAn suhteen laittomalla maaperällä, mutta lupasi laillistaa tilanteen (maksut säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja nuotinkustantajille streemauksesta). Sisällön käytön Spotify maksaa.
Pahempi ongelma Suomessa ovat LAITTOMAT UPLOUDAUKSET YouTubeen. Käyttöehtoja ei osata täällä(kään) noudattaa ja eletään kuin eräskin Brasilian bulvaani. Työkalulla kolmella poistolla lähtee kyllä lataajan tili alta, jos niin haluaa rekisteröitynyt sisällön omistaja. Lisäksi mainokset "salliva/levittävä" hakurobotti on jo monen ulkomaisen latausyhteistyökumppanin käytössä virallisesti jakeluissa olevissa levyissä ja levy-yhtiöillä. Pienimmät ja yksin yrittävät kärsivät tietenkin nyt eniten laittomasta YouTube uploadauksesta.
Uusimmat (2010) EU-direktiivimuutokset Tekijänoikeuslakiin ovat jo astumassa voimaan (eduskuntakäsittelyn jälkeen) kahdessa vaiheessa ensi vuoden loppuun mennessä. Määräaika lain muutoksiin jäsenmaille umpeutuu.
Hallituksen esitys sisältää voimaantulopäivämäärät.
Tarkoitat ilmeisesti HE 73/2013 -esitystä?
VastaaPoistaSiinä on muuten kiintoisa kohta liittyen tekijän oikeuksien parantamiseen:
Lakiin ehdotetaan otettaviksi säännökset esittävän taiteilijan mahdollisuudesta irtisanoa äänitallenteen oikeuksien luovutussopimus, jos tuottaja ei tarjoa äänitallenteen kappaleita myyntiin tai välitä äänitallennetta yleisölle, sekä esittävälle taiteilijalle maksettavasta lisäkorvauksesta siinä tapauksessa, että esittävä taiteilija on luovuttanut oikeutensa tuottajalle kertakorvauksella.
Ongelma tuossa Linuxin libdvdcsss:ssä on se, että se pitää asentaa erikseen ja tämän tuo hovioikeuden päätös kieltää.
VastaaPoista"Ongelma tuossa Linuxin libdvdcsss:ssä on se, että se pitää asentaa erikseen ja tämän tuo hovioikeuden päätös kieltää."
VastaaPoistaLibdvdcss (ja VLC) on saatavilla myös Windowsille.
Kyllä, mutta Windowsissa VLC:n osalta sitä ei tarvitse tietää ja erikseen asentaa. Tämä tekee sen jutun.
VastaaPoistaTarkoitat ilmeisesti HE 73/2013 -esitystä
VastaaPoistaKyllä. Tuolla 2014 lopussa voimaan tulevalla tekijänoikeuslain pykälällä helpotetaan taasen lopunkin nyt markkinoilla olemattoman materiaalin julkaisua virallisesti esim. myös digitaalisessa muodossa.
Eli se sama lainaus sieltä edeltä (2005) että mikään materiaali ei tipu itsestään lailliseen julkaisuun, jos ei laki anna mahdollisuuksia.