Kävin tänään Hämeenlinnassa järjestetyillä keskiaikamarkkinoilla. Sää oli pilvinen ja välillä satoi, mutta nähtävää oli runsaasti.
Lisää kuvia on nettigalleriassani Picasawebissä.
Katsellessani vanhoja työnäytöksiä tuli mieleen kerettiläinen ajatus: miltä näyttävät tulevaisuuden keskiaikamarkkinat? Siis silloin, kun keskiaika viittaa 1900-lukuun.
Hevosturnajaisten sijaan esiintyjät ajavat 1900-luvun polttomoottoriautoilla, tööttäävät toisilleen ja yrittävät kiilata toisiaan ulos radalta. Pakokaasun haju ja moottorien äänet tuovat eksotiikkaa ja saavat katsojat kauhistelemaan, miten brutaalia muinainen liikenne olikaan.
Esiintyjät on puettu 1900-luvun vaatteisiin. Joillakin vaatteet ovat ilmeisesti niin vanhoja, että ne pysyvät koossa vain isoilla hakaneuloilla ja niiteillä. Vakavimmat historianharrastajat ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat ottaneet lävistyksiä tavoittaakseen vuosituhannen nuorisoelämän hengen mahdollisimman aidosti.
Työnäytöksissä riittää varsinkin lapsilla ihmettelemistä. Joku vedostaa kuvia valonherkälle paperille. Hän hääräilee punaisessa valossa oudon laitteen kimpussa. Valmiit kuvat hän ripustaa narulle kuivumaan. Vieraat pääsevät kokeilemaan vanhaa viestintätapaa, joka perustuu sähköjohdon käyttöön.
Yksi esiintyjä osaa vielä harvinaisen taidon: kymmensormijärjestelmän. Hänen vikkelät sormensa hakkaavat näppäimiä rätisevän äänen säestyksellä. "Konekirjoittaja", joku yleisöstä tietää kuiskata. Ajatella, että aiemmin koneille ei voinut puhua! Asiat oli muutettava tekstiksi kirjain kerrallaan, mikä oli tavattoman vaivalloista.
Kaikkein eniten vieraita ihmetyttää kuitenkin vanha tapa viettää aikaa yhdessä. Naiset ja miehet istuvat tärkeän näköisenä ison pöydän ympärillä jakkupukuihin ja pikkutakkeihin pukeutuneina. Pöydille on levitetty litteitä, suorakaiteen muotoisia esineitä, joita istujat välillä hypistelevät käsissään. Sitten he taas painavat päänsä nöyrästi alas ja naputtelevat sormin pieniä laitteita hiljaisuuden vallitessa. Yksi kerrallaan joku nostaa katseensa ja puhuu jotain, mitä kukaan ei näytä kuuntelevan.
Sitä kai kutsuttiin "palaveriksi", vaikka paloja tai verta ei näy missään.
Voi miten hullua maailman meno ennen olikaan!
 |
| Seppä työssään. |
Katsellessani vanhoja työnäytöksiä tuli mieleen kerettiläinen ajatus: miltä näyttävät tulevaisuuden keskiaikamarkkinat? Siis silloin, kun keskiaika viittaa 1900-lukuun.
Hevosturnajaisten sijaan esiintyjät ajavat 1900-luvun polttomoottoriautoilla, tööttäävät toisilleen ja yrittävät kiilata toisiaan ulos radalta. Pakokaasun haju ja moottorien äänet tuovat eksotiikkaa ja saavat katsojat kauhistelemaan, miten brutaalia muinainen liikenne olikaan.
Esiintyjät on puettu 1900-luvun vaatteisiin. Joillakin vaatteet ovat ilmeisesti niin vanhoja, että ne pysyvät koossa vain isoilla hakaneuloilla ja niiteillä. Vakavimmat historianharrastajat ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat ottaneet lävistyksiä tavoittaakseen vuosituhannen nuorisoelämän hengen mahdollisimman aidosti.
Työnäytöksissä riittää varsinkin lapsilla ihmettelemistä. Joku vedostaa kuvia valonherkälle paperille. Hän hääräilee punaisessa valossa oudon laitteen kimpussa. Valmiit kuvat hän ripustaa narulle kuivumaan. Vieraat pääsevät kokeilemaan vanhaa viestintätapaa, joka perustuu sähköjohdon käyttöön.
Yksi esiintyjä osaa vielä harvinaisen taidon: kymmensormijärjestelmän. Hänen vikkelät sormensa hakkaavat näppäimiä rätisevän äänen säestyksellä. "Konekirjoittaja", joku yleisöstä tietää kuiskata. Ajatella, että aiemmin koneille ei voinut puhua! Asiat oli muutettava tekstiksi kirjain kerrallaan, mikä oli tavattoman vaivalloista.
Kaikkein eniten vieraita ihmetyttää kuitenkin vanha tapa viettää aikaa yhdessä. Naiset ja miehet istuvat tärkeän näköisenä ison pöydän ympärillä jakkupukuihin ja pikkutakkeihin pukeutuneina. Pöydille on levitetty litteitä, suorakaiteen muotoisia esineitä, joita istujat välillä hypistelevät käsissään. Sitten he taas painavat päänsä nöyrästi alas ja naputtelevat sormin pieniä laitteita hiljaisuuden vallitessa. Yksi kerrallaan joku nostaa katseensa ja puhuu jotain, mitä kukaan ei näytä kuuntelevan.
Sitä kai kutsuttiin "palaveriksi", vaikka paloja tai verta ei näy missään.
Voi miten hullua maailman meno ennen olikaan!
Näppäimien painelun suosio perustuu kai siihen että sormissa on enemmän lihaksia kuin äänielimissä ja monimutkaisessa viestinnässä kielen käyttö olisi paljon vaivalloisempaa. Siis luonnollisesti seuraava askel on että koko keho otetaan mukaan kommunikointiin.
VastaaPoistaKovin keskiaikaiselta eivät näytä nuo sepän silmalasit. Ns. historianelävöittäjät eivät oikein sulata, että asiasta mainisee.
VastaaPoista