Steve Jobsin elämäkerta ilmestyi muutama viikko sitten.
Nimestään huolimatta kirja ei ole niinkään Steve Jobsin kuin hänen yritystensä elämäkerta. Jobs näyttäytyy vain työnsä kautta, aivan kuin hänellä ei olisi ollut yksityiselämää lainkaan. Ehkä ei ollutkaan. Perhe ja ihmissuhteet olivat toissijaisia töihin verrattuna. Entä harrastukset? Nope.
Kirja käy läpi Jobsin nuoruuden, huumesekoilut ja zen-buddhismin. Applen perustamisen jälkeen kirja saa vauhtia ja tapahtumien virta tempaisee lukijan mukaansa. Potkut Applelta 1985 olivat ainoa tapa pelastaa yhtiö, samoin Jobsin palkkaaminen takaisin 11 vuotta myöhemmin. Kriisiin ajautunut yhtiö kävi tuolloin 90 päivän päässä konkurssista.
Jobsin omista yrityksistä NeXT oli täydellinen epäonnistuminen, Pixar loistava menestys. Applen palattuaan Jobs pisti kaiken uusiksi ja kehitti uskomattoman strategian digitaalisesta hubista, joka 2000-luvulla nosti Applen satumaiseen menestykseen.
iPod-julkistukseen asti kirja etenee hyvin, mutta sitten Isaacsonin fokus hajoaa. Kirja käy läpi Jobsin syöpähoidot, mutta iPadin ja varsinkin iPhonen synty käsitellään melko ylimalkaisesti. Sen sijaan monta sivua kulutetaan Jobsin iPodin sisällön esittelyyn tai hänen suhteisiinsa kuuluisiin muusikkoihin, joilla oli merkittävä rooli iTunesin edistämisessä. Ilmeisesti elämäkerran kirjoittajalle on tullut kiire saada kirja valmiiksi ennen päähenkilön kuolemaa.
Kiire on tullut myös kääntäjälle, mutta silti Jyri Raivio on selvinnyt valtavasta urakasta hyvin. Kirjoitusvirheitä ei ole enempää kuin muissa samankokoisissa kirjoissa. Parissa vuosiluvussa kymmenluku on väärin. Muutama fraasi on jäänyt kääntämättä ("...juttu hoideltiin täysin kirjan mukaan") ja parissa IT-termissä on muisteltava englanninkielistä termiä ennen kuin ymmärtää, mistä on kyse (esim. s. 113 "päämääräsuuntautunut ohjelmointi" tarkoittanee object-oriented programming eli olio-ohjelmointia). Raivio on käyttänyt toistuvasti adjektiivia "suoranuottinen", joka oli itselleni vieras, mutta jota googlauksen perusteella on käytetty ennenkin.
Pitkän linjan Apple-faneille kirja on täynnä herkullisia yksityiskohtia, kuten se, että Macintosh sai nimensä Jef Raskinin suosikkiomenalaadun mukaan. Yhdessä vaiheessa Jobs vaihtoi projektin koodinimeksi Bicycle (!), mutta se ei onneksi jäänyt lopulliseksi tuotenimeksi.
iPhonen käyttöliittymää rakennettiin ensin iPodissa hyvin toimineen ohjauspyörän varaan (P1-malli). Älypuhelinten historia olisi toisenlainen, jos se olisi jäänyt lopulliseksi valinnaksi. Tiimi kuitenkin totesi, ettei pyörä toiminut puhelimessa ja päätyi kosketusnäyttöön (P2-malli). Loppu on historiaa.
iPhonessa Jobs teki aluksi pahan virheen. Kun laite julkistettiin, se oli Jobsin periaatteiden mukaisesti täysin suljettu, ja kaikenlainen ohjelmien lataaminen oli estetty. Muut johtajat ylipuhuivat Jobsin sallimaan ladattavat appsit vasta 1,5 vuotta myöhemmin. Tätä harva enää muistaa, vaikka puhelimen julkistuksesta on vasta muutama vuosi ja sen aiheuttama wow-efekti tuoreena mielessä.
Mielenkiintoinen havainto liittyy Sonyyn. Sen olisi pitänyt mullistaa digitaalisen viihteen markkinat Applen sijaan (s. 435). Sony teki kuitenkin tyypillisen ison organisaation virheen: sen eri divisioonat kilpailivat keskenään, eikä niillä ollut yhteistä tavoitetta. Tässä Apple oli poikkeus. Koko firmalla oli vain yksi päämäärä, ja sen osoitti Steve Jobs.
Joku ihmetteli arvostelussaan, miksei kirjassa mainita lainkaan Suomea tai Nokiaa. Miksi mainittaisiin? Amerikkalaisesta näkökulmasta juuri Apple keksi älypuhelimen. Suomalaisilla ei ollut osaa eikä arpaa mikrotietokoneissa eikä puhelimissa.
Itse asiassa kirjassa mainitaan yksi suomalainenkin. iPad-julkistustilaisuudessa lavalla oli Jobsin lisäksi kaksi huonekalua: Le Corbusierin suunnittelema tuoli ja Eero Saarisen suunnittelema pöytä (s. 525). Maininta kuvastaa hyvin Jobsia. Hän tunsi suomalaisen muotoilun, mutta tuskin suomalaista insinööriosaamista (ja tuskin se häntä olisi kiinnostanutkaan). Toisen viittauksen Suomi saa mainintana "vihaisista linnuista", mikä ilmeisesti tarkoittaa Angry Birdsiä.
Olen itse seurannut Jobsin tekemisiä vuodesta 1980. Apple II oli ensimmäinen tietokone, johon hurahdin täysillä. Se oli lähinnä Wozniakin käsialaa, ja siksi koneessa oli mm. laajennusportit. Jobsin oma filosofia oli sulkea kone täydellisesti, jotta mikään laite tai ohjelma ei pääsisi tahraamaan täydellistä tuotetta. Koneessa ei myöskään saanut olla humisevaa tuuletinta. Wozniak oli itse hakkerihenkinen, hän kannatti avoimmuutta ja laajennettavuutta. Kun Jobs ei tätä hyväksynyt, Woz lähti yhtiöstä pian Apple II:n jälkeen.
Jobsin filosofia näkyy edelleen iPhonessa ja iPadissä. Se oli kuitenkin vähällä pilata Macintoshin, jonka ensimmäisessä mallissa oli aivan liian vähän muistia. Tuulettimen puuttuessa kone ylikuumeni ja kaatuili, mutta Jobs ei antanut periksi.
Kirja valottaa mielenkiintoisella tavalla myös graafisen käyttöliittymän syntyä ja sitä, mitä Apple todellisuudessa kopioi Xeroxin laboratoriosta. Applen oma osuus graafisen nykymuotoisen graafisen käyttöliittymän kehittämisessä on suurempi kuin tähän asti on annettu ymmärtää. Xeroxin koneessa oli lähinnä idea, jonka toteutus oli jäänyt karkeaksi. Vasta Macintosh-suunnittelijat kehittivät joka suuntaan liikkuvan hiiren, kuvakkeet, ikkunat, työpöydän -- ja sellaisina ne ovat pysyneet näihin päiviin asti.
Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin taustan vaalea väri oli Applen keksintöä. Xeroxin koneessa tausta oli musta, kuten tuon ajan CRT-kuvaruuduissa yleensä. Apple käänsi taustan valkoiseksi ja tekstin mustaksi. Kuulostaa pikku jutulta, mutta aiheutti vuonna 1982 päänsärkyä insinööreille, koska se pakotti käyttämään vähemmän kestävää fosforia ja sai näytön värähtelemään enemmän (s. 115).
Kirjoitin lokakuussa Piilaakson piraatit -elokuvasta. Yllätyin, että elokuva onkin yksityiskohdissaan lähes dokumentaarinen. Monet elokuvan kohdat, joiden arvelin olevan ohjaajan tai käsikirjoittajan keksimiä, tapahtuivat oikeasti. Jobs todella käytti huumeita ja kysyi työhönottohaastattelussa oliko henkilö neitsyt. Applen aulassa todella oli BWM-moottoripyörä ja Bösendorfer-flyygeli. Jobs todella kävi tapaamassa aviotonta tytärtään vain muutaman kerran tämän kotitalon edustalla. Hän todella kutsui Gatesin kylään ja raivosi graafisen käyttöliittymän varastamisesta. Jopa lause, jossa Bill Gates sanoi heidän molempien hyötyneen rikkaasta sedästään (Xeroxista), oli todellisuutta.
Totuus on tarua ihmeellisempää. Suosittelen kirjaa kaikkien innovaatioista ja tietotekniikasta kiinnostuneiden pukinkonttiin. Bonuksena tulee vielä oppitunti ihmismielen oudoista sopukoista: miehisestä anoreksiasta, narsismista ja kaiken ylittävästä perfektionismista.
Lisäys 15.12.2011: Vaikka kirja tuntuu maalaavan realistisen ja todenmukaisen kuvan Applesta, se saattaa (tahattomasti?) kaunistella asioita. Kun Xerox Star tuli myyntiin vuonna 1981, siinä oli musta teksti valkoisella taustalla ja kaikki nykyisen graafisen käyttöliittymän elementit. Niin ikään Forbesin juttu The Real Story Behind Apple's 'Think Different' Campaign (14.12.2011) kertoo Applen kenties tärkeimmän mainoskampanjan syntyhistorian ja suomalaissukuisen Rob Siltasen keskeisen roolin.
Hyvä kirja.
VastaaPoistaOlsiko ollut niin ettei perhe halua olla julkisuudessa ja sen vuoksi ei paljon kirjoitettu.
Minusta Jobsin luonnetta on kärjistetty, mutta sopii itsekin näkemieni kunnianhimoisten huippuälykkäiden luonteeseen.
Applen yksi perustaja on Suomalaissukuinen Mike Markkula ja kuvatut luonteenpiirteetkin sopivat hyvin.
Jobsin tarina on sellainen, että se kyllä kannattaa jokaisen insinöörin, yritysjohtajan, muotoilijan, markkinoijan ja yrittäjän lukea. Apple faneille, tai niitä vihaaville, tai muille teknologiasta kiinnostuneille, kirjassa tuskin on paljon uutta. Monet anekdootitkin on eri kanavissa kuultu ennen kirjan julkaisua, mutta niin on vääriä tarinoitakin. Niinpä kokonaiskuva puuttuu. Vaikka olen seurannut Appleä ja Jobsia Petterin tapaan 80-luvulta asti, oli kirjan anti minulle henkilö- ja johtajakuva vuosisadan ehkä suurimmasta yritysjohtajasta. Kirja antaa kohtuullisen ehjän kuvan siitä miten Jobs toimii.
VastaaPoista(Suomalaisen) insinöörin käteen jää erityisesti yksinkertaistus. iPod ei ollut ensimmäinen mp3-soitin, eikä siinä ollut eniten ominaisuuksia. Mutta se oli ensimmäinen kuluttajille helppo vehje. iPhone ei niinikään ollut ensimmäinen älypuhelin.
Jobs toteaa myös, ettei ole kuluttajan tehtävä tietää mitä hän haluaa. Se on heidän (Applen) tehtävä. iPadiä varten ei tehty yhtään markkinatutkimusta. Kuinka moni Suomalainen yritys uskoo omaan näkemykseen näin paljon?
Markkinoijalle jää käteen monta oppia siitä miten uuden kategorian tuote saadaan vietyä ihmisten mieliin.
Yritysjohtajalle ja yrittäjälle jää kirjasta paljon ajatuksia. Ehkä tärkeimpänä kuitenkin se, että on mahdollista tehdä 3 menestystarinaa (Apple osa 1, Pixar, Apple osa 2). On mahdollista ylipäätään mullistaa ällistyttävä määrä teollisuudenaloja, jos uskoo itseensä.
Itselleni tämä kirja on todennäköisesti yksi tärkeimmistä viime vuosina lukemistani.
Nuo kuvaukset graafisen käyttöliittymän synnystä menevät kyllä ihan metsään. Xerox Starissa (1981) oli ”joka suuntaan liikkuva hiiri”, työpöytä, ikkunat, kuvakkeet, vaalea tausta, jne.
VastaaPoistaItse asiassa, yht'äkkiä en keksi Apple Lisasta ainuttakaan innovaatiota. Se oli lähes suora kopio Xeroxista.
Xerox Starissa oli myös Ethernet, jota Apple ei ilmeisesti pitänyt kopioinnin arvoisena innovaationa.
Toisen näkemyksen Jobsiin antaa John Sculley, joka ryhtyi johtamaan Applea, kun sen hallitus antoi Jobs:lle potkut kun firma oli lähellä konkurssia. John Sculley oli aikaisemmin Pepsi-Colan markkinointijohtaja (voitti Cola-sodan) ja sitten tj. Kirja on kirjoitettu vuonna 1988. Sivuja 450.
VastaaPoistaOdotan Jobs kirjaa punkikontista.
Lauri Hirvonen
Nuo kuvaukset graafisen käyttöliittymän synnystä menevät kyllä ihan metsään. Xerox Starissa (1981) oli ”joka suuntaan liikkuva hiiri”, työpöytä, ikkunat, kuvakkeet, vaalea tausta, jne.
VastaaPoistaKirja antaa ymmärtää toisin, mutta se saattaa vetää kotiinpäin. Täytyy selvitellä asiaa.
Xerox Starissa oli myös Ethernet, jota Apple ei ilmeisesti pitänyt kopioinnin arvoisena innovaationa.
Totta, edes Jobs ei nähnyt verkottumisen merkitystä, mutta Ethernet oli tuolloin kallista tekniikkaa (pelkkä pc:n Ethernet-kortti maksoi noihin aikoihin 10 000 markkaa!). Macissä oli kuitenkin AppleTalk.
Muistelen, että edes ensimmäisessä Next-työasemassa ei olisi ollut Ethernetiä, mutta Wikipedian mukaan oli.
Lauri: Jobs itse houkutteli Sculleyn Applelle ja ihaili tätä aikansa, kunnes 1,5 vuotta myöhemmin Sculleyn oli pakko pelastaa Apple antamalla Jobsille potkut.
Wozniak oli itse hakkerihenkinen, hän kannatti avoimmuutta ja laajennettavuutta. Kun Jobs ei tätä hyväksynyt, Woz lähti yhtiöstä pian Apple II:n jälkeen.
VastaaPoistaTähän hieman tarkennusta, Wozniakin kirjan (iWoz - Computer Geek To Cult Icon) pohjalta.
Wozniak lähti Applelta sen takia, että hän halusi työskennellä mielenkiintoisten pienempien projektien parissa. Nyt hän oli saanut idean kaukosäätimestä ja tämän takia lähti toteuttaakseen tämän idean. Lainaus Wozniakin kirjasta:
The only reason I left my day-to-day job at Apple is that I was enthusiastic about the idea of doing this new neat project that had never been done before.
Wozniakhan on ollut koko ajan Applen palkkalistoilla, tähän päivään asti. Siis edelleen.
Nyt Wozniakin kirjan luettua odotan innolla että ehdin aloittaa Jobsin kirjan. Saa nähdä kuinka paljon kirjat kertovat samoista asioista ja millaisilta kanteilta.
Wozniakin kirja oli "insinöörimäinen", Ozzy Osbournen kirja taas "mielenkiintoisen itseironinen" ja odotan Jobsin kirjaltakin vähintäänkin "jotain jännää".
Luin muuten kirjan Amazonilta ostettuna alkuperäisenä versiona, hinta todella paljon halvempi.
VastaaPoistaOlen itse tykästynyt muutenkin e-kirjoihin. Voi lukea vaikka kannettavasta tai IPhonesta.
Harmi että Suomessa ollaan tässä asiassa pahasti kiinni menneessä ajassa. Olisi mukava välillä lukea Suomalaisiakin kirjoja.
Tämä paperiversio onkin turhan tiiliskivimäinen ja e-muoto on todella paljon kätevämpi.
Noissa nimissä ja kielikuvissa,kun myydään suurelle yleisölle,olisi Nokialla vielä paljon opittavaa. Jo firman nimi Apple ja logo on loisto-oivallus. Mitä sanoo Nokia? Ja malli "Nokia 123" ?
VastaaPoistaOff-topic: Vakiolentoyhtiöni alkaa jo hirvittää:
IS
"Kiinalainen" huolto! Minulla oli kerran firmani toimittajalla Kaliforniassa lopputarkastajana arabi,joka ruksi pöytäkirjan laitetta näkemättä täyteen "ok":a.
Jobs-kirja on saatavissa iPadiin myös suomeksi.
VastaaPoistaTässä tapauksessa paperiversio oli hyvä, siihen oli helppo tehdä alleviivauksia :-) Yleensä niille ei ole käyttöä.
====
"Wozniak permanently ended his full-time employment with Apple on February 6, 1987, 12 years after having created the company. He still remains an employee and receives a small token paycheck"
Jobs toteaa myös, ettei ole kuluttajan tehtävä tietää mitä hän haluaa.
VastaaPoistaSuomessa esimerkiksi ruokakauppa tuntuu toimivan samalla periaatteella.
Sääli vain ettei paikallinen Jobs ole vetämässä K- tai S-ryhmää :-)
Hah - jos olisi, siellä myytäisiin vain porkkanamehuja! Jobs oli miespuolinen anorektikko, joka saattoi elää pelkällä mehulla pitkiäkin aikoja. Ja Jobs tiesi paremmin kuin asiakkaat, mitä nämä tarvitsivat :-)
VastaaPoistaIpadilla luettuna toimii hyvin, myös "alleviivauksia" pääsee tekemään eli valitsemalla tekstin muistioon.
VastaaPoistaEhdottomasti lukemisen arvoinen.
Myös hinta on huomattavasti edullisempi.