Tarua ja totta Facebookin urkinnasta

Päivän uutinen Facebookista seuraamassa kaikkea surffausta sai monen käyttäjän aamukahvin väärään kurkkuun. Onko Facebookin nuuskinta tosiaan muuttunut näin vaaralliseksi?

Piti ryhtyä selvittämään, miten paljon asiassa oli perää. Ja olihan siinä vähän, mutta enimmäkseen kyse oli väärinymmärryksestä.

Ok, siis mitä Facebook tietää ja mitä ei?

Kun surffaat tavallisilla www-sivuilla, Facebookilla ei ole niistä aavistustakaan. Monella sivulla on kuitenkin Facebookin Jaa- tai Suosittele-nappi, jonka koodi ja sisältö haetaan suoraan Facebookin omasta palvelusta.

Jos olet kirjautunut samalla koneella Facebookiin, esimerkiksi nettiuutisen perässä näkyy Facebookin nappi ja tieto siitä, kuinka monta kaveriasi on suositellut uutista muille. Tämän tiedon täytyy tulla suoraan Facebookilta. Olisikin huolestuttavaa, jos nettilehti tietäisi, ketkä ovat FB-kavereitasi ja mitä he ovat tehneet.

Nettilehti tarjoaa Facebookille alustan sen omaa tiedonkeruuta varten. Vastineeksi lehti toivoo, että moni jakaa uutista kavereilleen ja näin sivulle kertyy lisää klikkauksia. Suosittele-nappi on melkoinen troijan puuhevonen, jonka sisälle Facebook on piiloutunut.

Facebook näyttää tiedon, joten sen täytyy tietää käyntisi sivulla vaikka et painaisikaan nappia. Juuri tässä on villakoiran ydin: jos sivulla on Facebookin jakonappi ja jos olet kirjautunut FB:hen, Facebook saa tiedon käynnistäsi sivulla. Miten he tietoa hyödyntävät on asia, jota kukaan ei tiedä.

Facebook voi tietää, mitä sivuja seuraat ja mitä uutisia luet. Tämä on iso periaatteellinen asia, josta ei juurikaan puhuttu kun jakonapit tulivat käyttöön pari vuotta sitten. Sen jälkeen mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, joten siltä osin uutinen on ankka.

Jos et ole kirjautunut Facebookiin, näet pelkän napin, eikä sen perässä lue tietoa kaverien suosituksista. Tällöin Facebookin lokiin tallentuu vain tieto IP-osoitteesta, josta painike on haettu. Saman merkinnän aiheuttavat kaikki muut sivulla olevat mainokset ym. elementit. Siltä seurannalta ei voi välttyä.

Opetus: jos haluat minimioida Facebookin seurannan, kirjaudu ulos palvelusta aina kun et käytä sitä. Jakonapin perässä olevasta tekstistä näet heti, mitä Facebook tietää käynnistäsi.

Lisäys: Facebookin tapa käsitellä evästeitä herättää yhä kysymyksiä. Vaikka FB:n edustaja sanoo "However, contrary to your article, we do delete account-specific cookies when a user logs out of Facebook", napin teksti on erilainen riippuen siitä, onko käyttäjä kirjautunut ulos Facebookista vai onko hän poistanut evästeet kokonaan. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten FB todellisuudessa toimii. Selvästikään evästeitä ei poisteta kokonaan uloskirjautumisen yhteydessä, mutta miten niitä hyödynnetään on vain Facebookin itsensä tiedossa.

Lue myös Suomen Kuvalehden kirjoitus asiasta.

Jostain syystä päivän kohu-uutiseen oli sotkettu Read-ohjelma, joka on yksittäinen Facebook-sovellus ja mahdollistaa kollektiivisen lukemisen. Sitä käyttävät lehdet voivat näyttää sisältönsä Facebookin ikkunassa, jolloin sivun lukijat tulevat kertoneeksi kavereilleen lukutapahtumasta ilman jako- tai suositusnappulaakin. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä evästeiden kanssa. Read hyödyntää Facebookin uutta APIa, joka tekee jakamisesta liiankin helppoa. Mutta se on jo oman kirjoituksen aihe.

Sitten oli vielä toinen uutinen: Facebookiin tulleita sähköposti- tai chat-viestejä ei voi enää poistaa. Tässä lähteenä oli ilmeisesti pohjoismaiden Facebookille lähettämä tietosuojakysely, jossa kerrotaan yksityisyyspolitiikan muuttumisesta.

En löytänyt mistään tällaista muutosta. Sen sijaan olen varma, ettei viestejä ole ennenkään poistettu oikeasti. Kun käyttäjä painaa deleteä, estetään vain viestin näkyminen. Facebookin oma mainoskoneisto sekä amerikkalaiset viranomaiset saavat halutessaan kaiken sen tiedon, mitä palveluun on ikinä kirjoitettu.

Syy on yksinkertainen: levytila on nykyään niin halpaa, että tiedon säilyttäminen on halvempaa kuin sen poistaminen. Eikä tämä ole Facebookin vika vaan uskon, että kaikki nettipalvelut toimivat samalla periaatteella -- siis myös Gmail, Hotmail, Twitter jne.

Toivoisi, että toimittajat itse selvittäisivät uutistensa taustoja ennen julkaisua. Nyt mikä tahansa rohkea blogipäivitys saattaa kelvata sellaisenaan uutiseksi. Nettikäyttäjien pitää itse kaivaa esiin, mikä on totta ja mikä tarua.

(Kiitos Twitter-kavereille kommenteista ja lisätiedoista tässä asiassa)

PS 1. Tällä sivulla ei ole tykkäys- eikä jakonappeja. Voit siis lukea kaiken pelkäämättä Facebookin kostoa :-) Toisaalta Blogspot on Googlen palvelu, ja Google tietää muutenkin kaiken sinusta. Suo siellä, vetelä täällä...

Lue myös, miten voit estää seurannan.