Oikein huvittaa kun muistelee, miten Suomessa kohistiin muutama vuosi sitten Lex Nokiasta. Lopputuloksena saatiin pykälät, joita kukaan ei halunnut ottaa käyttöön. Tai millainen kohu Suomessa nousi Ruotsin FRA-laista: olihan se ihan kauheaa, että ruotsalaiset pystyvät seulomaan lähes kaiken Suomesta ulkomaille lähtevän puhe- ja dataliikenteen.
Tuoreet uutiset kertovat kiinalaisten tekemistä tietomurroista amerikkalaisiin huipputeknologian yrityksiin. Iranilaiset murtautuvat hollantilaiseen varmentajaan ja luovat valtiollisen man-in-the-middle-hyökkäyksen, jonka avulla he kaappaavat kansalaisten salatut yhteydet Googlen palveluihin.
Valtiollisten vakoilu- ja tarkkailuohjelmien markkinat kasvavat kohisten. Hesari kirjoittaa tänään uutisessaan: "Lehden mukaan esimerkiksi ranskalainen Amesys, eteläafrikkalainen VASTech ja kiinalaisen ZTE toimittivat salakuuntelulaitteita Libyan sortokoneistolle. Niiden avulla Gaddafin hallinto vakoili toisinajattelijoiden sähköposteja, nettikeskusteluja ja ulkomaanpuheluita."
Eikä kyse ole pelkästään epäilyttävistä diktatuurimaista. Intia on vaatinut Nokiaa ja Blackberryä järjestämään laitteisiinsa salakuuntelumahdollisuuden, jotta viranomaiset voivat seurata sähköpostiliikennettä. Tuoreessa muistissa on myös Britannian halu sulkea sosiaalisen median palvelut tarvittaessa hallituksen määräyksellä. "On toki hienoa, että Afrikan kansat nousevat omia hallitsijoitaan vastaan teknologian avulla, mutta älkää yrittäkö samaa meillä."
Voi pojat (ja tytöt), jos tietäisitte! Se, mitä uutisissa kerrotaan, on vain jäävuoren huippu. Luultavasti jokainen maa pyrkii urkkimaan ainakin rajojensa läpi kulkevaa tietoliikennettä. Kansalliset lait voivat suojata maan omia kansalaisia, mutta jo naapurimaahan menevä liikenne on vapaata riistaa. Jotta se siitä viestinnän luottamuksellisuudesta ja hienosta eurooppalaisesta tietosuojasta. Älkää vain ikinä uskoko, että mitään suomalaisesta viestinnän tietosuojasta on voimassa tämän lintukodon ulkopuolella.
Suomessa järjestetään parin viikon kuluttua kansainvälinen tietoturvaseminaari, jolla pyritään avaamaan ovia Lähi-idän ja Aasian tietoturvamarkkinoille. Siis myymään tuotteita, joilla voidaan suojautua mm. juuri valtion urkinnalta. Seminaariin on kutsuttu kansalaistensa viestinnän vakoilussa kunnostautuneita maita kuten Intia, Kiina ja Arabiemiraatit.
Olisikohan helpompaa myydä hiekkaa Libyaan kuin viestinnän tietoturvaa Intiaan?
Kansalaisilta halutaan yhtäaikaa salata asiat ja kansalaisia halutaan valvoa ja vakoilla. Ei tässä mitään erikoista sinällään ole. Elämme valvontayhteiskunnassa ja tästä on mukava nauttia.
VastaaPoistaSe on näissä oloissa kiva olla tämmöinen tavallinen tallaaja,jonka "salaisuuksista" kukaan ei ole kiinnostunut, kuten teidän maan mahtavien. Enitenhän valtion valvonnasta aikoinaan olivat huolestuneita kommunistit, jotka pelkäsivät vallankumoussuunnitelmiensa valumista vallanpitäjien tietoon ennenaikojaan. Nyt kai terroristit. Diktaduurimaissa asiassa ei tietenkään ole mitään hauskuutta.
VastaaPoistaEihän sitä voi tietää, kuka on valtion kannalta vaarallinen, ennen kuin on seurannut tämän liikennettä...
VastaaPoistaNykyisin tuo on jopa mahdollista mm. Echelonin avainsanaseulonnan avulla,mutta kuka käyttää selkokieltä, jos netitse salaisuuksia välittää? Kuviin kuulemma piiloitetaan sanomia,mitähän muuta?
VastaaPoistaMuuttuuko tulevaisuuden sota niin että "raudan" korvaa kokonaan softa,infosodaksi? Joko ydinvoimaloita voidaan räjäyttää ja lentokoneita pudottaa näin? Oliko
AF:n Rion kone näyttötesti,järkevää syytähän ei raportti anna?
Vielä 2003 helmikuun 1., kun kirjoitin Hesarin tiedesivujen pääjutun bioasesodasta, se syrjäytti erään everstin infosotajutun (saattoi tietenkin johtua siitäkin, että lehden tiedetoimittaja tunsi DNA:n paremmin kuin tietokoneen ;=) Ei valitettavasti ole tuosta pdf:aa, mutta löytyy haulla nimellä hesarin arkistosta.