Suomalaisia toimittajia kritisoitiin äskettäin siitä, että he käyttävät laiskasti Twitteriä. Ehkä varovaisuuteen on syynsä. Twitteristä voi varata tunnuksen millä nimellä tahansa, eikä sosiaalinen verkosto todenna kirjoittaa samalla tavalla kuin vaikkapa Facebookissa. Twitter-viestit ovat pakotetun lyhyitä, mikä lisää väärinkäsityksen vaaraa.
STT:n toimittaja oli bongannut Twitter-virrasta uutisen, jonka mukaan jalkapalloilija Shefki Kuqi harkitsee uransa lopettamista. Uutinen meni jakeluun, vaikka tieto oli väärä.
Oikea Kuqi kommentoi tänään Hesarissa "Ei minulla ole tästä hajuakaan. En käytä Twitteriä, en Facebookia enkä paljon nettiäkään". Terveellinen muistutus sekin, etteivät kaikki julkisuuden henkilöt suinkaan ole aktiivisia nettikäyttäjiä.
Kuqin tapauksessa väärän uutisen vahinko oli tavallista suurempi, sillä viimeksi Englannin sarjassa pelannut Kuqi on tällä hetkellä ilman jatkosopimusta. Siksi väärien tietojen leviäminen maailmalle voi aiheuttaa hänelle todellista haittaa.
Hesari on otsikoinut uutisen Twitter-pila pilasi Shefki Kuqin päivän. Onko identiteettivarkaus ja perättömän tiedon levittäminen toisen puolesta tosiaan vain pilaa?
Viime aikoina mediassa on ollut runsaasti valeuutisia, joiden lähteenä on ollut sosiaalinen media. Onko some hämännyt toimittajat niin, että lähdekritiikki ja tarkistukset jäävät tekemättä? Valokuva, kiinnostava aihe ja moninkertainen toisto hämäävät kokenuttakin toimittajaa.
Edes aito Twitter-tili ei takaa mitään, sillä se on saatettu hakkeroida. Elokuun alussa Breivikin tililtä lähetettiin viestejä, samoin kesällä Fox Newsin Twitter levitti tietoa Barack Obaman salamurhasta. Some-palveluiden käytössä uutislähteinä on aina riskinsä.
Vai onko kyse vain epäterveelliseksi muuttuneesta kiireestä? Perinteisen median vahvin valtti on luotettavuus. Vain pitämällä siitä kiinni loppuun asti voi menestyä kilpailussa netin twitter/facebook/blogi/jne. -virtaa vastaan.
Perinteisen median vahvin valtti on luotettavuus.
VastaaPoistaPaitsi jos toimittaja ei viitsi harrastaa lähdekritiikkiä, kuten tässä tapauksessa.
.. piti jatkaa vielä, että tällainen lipsuilu on varsin yleistä. Onko se kilpailun ja tarjolla olevan informaation lisääntyminen (ja sitä kautta myös väärän) vai puhdasta laiskuutta, siihen en osaa ottaa kantaa.
VastaaPoistaNettimediat ovat täyttä skeidaa ja "tietokirjansakin", kuten Wiki silkkaa propagandaa. En ikinä menisi Facebookiin tai Twitteriin, täyslaidallisen sitä itteänsä saa jo jos uskaltautuu lehtien pulinapalstoille, pahantahtoisten teinien ja kadun avohoidossa olevien pätemisfoorumeita!
VastaaPoistaTietenkin perinteiselläkin medialla on "agendansa", kuten hesarilla ilmastokriitikin 100% eliminointi, jopa nk."mielipide"-palstoiltaan. Oman kauhulukunsa siten muodostavat Magneettimedian tapaiset Skepsiksen vuoden huuhaa-palkintoehdokkaat.
Briteillähän on silti tuo hyvin menestyvä iltapäivälehti, joka tyypillisesti otsikoi "Elvis löytynyt Kuusta". Kai tuotakin tarvitaan, kun maksavia lukijoita riittää!
Samalla kun twitterin kaltaiset SoMe-työkalut tuovat huutelu-uutisointia entistä yleisemmäksi, todellinen tuotettu journalismi on muuttumassa entistä enemmän katoavaksi kansanperinteeksi.
VastaaPoista5 vuotta niin emme tiedä enää oikeasti mistään mitään.
>5 vuotta niin emme tiedä enää
VastaaPoista>oikeasti mistään mitään.
Valitettavasti olen samaa mieltä. Sosiaalisen median ja blogien välittämä tieto on yhä sattumanvaraisempaa ja antaa niin yrityksille kuin erilaisille ääriryhmille yhä enemmän mahdollisuuksia viestinnän ohjailuun.
..., mutta ompa tuon ns. printtimediankin taso laskenut huolestuttavan alhaiseksi ainakin heidän weppisivuillaan.
VastaaPoistaToimittajat eivät ymmärrä mistä kirjoittavat, kielioppi on hakusessa ja usein uutiseen pyritään saamaan myös toimittajan/lehden värittyneitä mielipiteitä.
Ainoa mitä haetaan on mainosklikkaukset ja kaikki muu voidaan sitten uhrata sille.