Harvoin pääsee johtaja kehumaan omaa yritystään Hesarin pääkirjoitussivulle siten kuin ohjelmajohtaja Olli-Pekka Heinonen Yleisradiota viime viikolla (HS 11.7.2011: Suomalainen televisio on menestystarina).
Insinöörinä en ihan ymmärrä, mitä tarkoittaa "Ei siis ole merkityksetöntä, miten suomalaiset osaavat kertoa kuvallisesti tarinoita ja välittää tietoa. Mikä on Suomen kyky synnyttää visuaalisina tarinoina ja viihteenä sitä pehmeää valtaa, jonka sanotaan määrittävän kansainvälisiä suhteita tulevaisuudessa?", mutta oletan sen viittaavan johonkin hienoon.
Sen sijaan ymmärrän, kun Heinonen kehuu suomalaisen television demokraattisuutta: Yhteiskunta on halunnut sen olevan jokaisen ulottuvilla. Maanpäällisen jakelun 99,9 prosentin peitto lienee maailmanennätys lajissaan. Totta, tv-maksun ja pakollisen digitalisoinnin kautta valtiolla on vahva ote tv-toimialaan. Maailmanennätyksellä en liikaa elvistelisi - Suomi on harvaanasuttu maa, joten meidän on vielä pakko turvautua antennijakeluun. Keski-Euroopan maissa kaapeli- ja satelliittijakelu ovat vallitsevia. Korkea peitto kertoo pikemmin jälkeenjääneisyydestä kuin edelläkävijyydestä.
Heinonen kehuu myös miten "television katselu on jatkuvasti lisääntynyt, vaikka välineen on jo vuosia kerrottu olevan kuoleman kielissä". Hän jättää mainitsematta, että katselu painottuu yhä voimakkaammin 50+ ryhmään ja eläkeläisiin, joiden lukumäärä kasvaa väestön ikääntyessä. Nuoria television on yhä vaikeampi tavoittaa.
Onko tv-katselun lisääntyminen ylipäätään toivottavaa kehitystä? Mitä hyvää on siinä, että ihmiset jäävät makoilemaan kotisohville ja tuijottamaan passiivisina amerikkalaisia sarjoja? Eikö pitäisi mieluummin tavoitella tv-katselun vähentämistä?
Kärjistäen voisi sanoa, että YLEn kehuma tv-katselun lisääntyminen on vähän kuin Alko kehuisi viinankulutuksen kasvaneen.
Heinonen oli itse ratkaisevassa roolissa television digitalisoinnin alkumetreillä. "Ilman digitalisoitumista televisio olisi kuollut", hän kirjoittaa. Digitalisointi moninkertaisti kanavien määrän ja ulkomaisen ohjelmatarjonnan, mutta vuorovaikutteiset palvelut, kotimaisen ohjelmatoiminnan kukoistus tai ulkomaille myytävä osaaminen jäivät saavuttamatta. Tällaista tulosta olisi 10 vuotta sitten pidetty katastrofaalisena lopputuloksena. Vain vahva jälkiviisaus kääntää sen menestykseksi.
Jääkiekon MM-ottelut ja paljon muuta urheilua ovat siirtyneet maksukanaville. Katsojien mielestä se ei kuulosta menestystarinalta.
Ironista kyllä, saman päivän Aamulehden uutinen antaa ihan päinvastaisen kuvan kotimaisen tv-alan menestyksestä: "Suomi on tyhjä kohta tv-maailman kartassa". Suomalaisen tv-alan vienti on 2-3 miljoonaa euroa vuodessa, kun Ruotsin vastaava luku on 200 miljoonaa ja pienen Hollannin peräti miljardi. Jopa Israel vie enemmän tv-ohjelmia kuin Suomi, vaikka heprea muodostaa melkoisen kielimuurin.
Kotimaisessa tv-tuotannossa on aivan liian paljon halvalla tehtyä huttua ja reality-sarjaa (poliisit, pelastushelikopteri, pelastajat, rajajääkärit jne). Kiitos digitalisoinnin, kanavia on mutta sisältöä ei.
Heinosen kirjoituksen tarkoitus näyttääkin olevan yhtiön oman rahoituksen turvaaminen: "Yleisradio on yhteiskunnan instrumentti demokratian ja riippumattoman tiedonvälityksen sekä suomen kielten ja kulttuurin tukemiseen. Ylen rahoituksen pitkäjänteinen turvaaminen on kannanotto näiden asioiden puolesta... Yleisradion rooli on monin tavoin keskeinen, kanavoihan Yle muun muassa noin 50 miljoonaa euroa vuosittain Ylen ulkopuoliseen luovaan talouteen."
Syksyllä nähdään, miten tätä kotimaisen tv:n "menestystarinaa" jatkossa rahoitetaan.
"Syksyllä nähdään, miten tätä kotimaisen tv:n "menestystarinaa" jatkossa rahoitetaan".
VastaaPoistaNiin nähdään, ja Viestintävirastokin tekee asian kuluttajalle harvinaisen helpoksi kertoessaan asiasta sivuillaan (http://www.tv-maksu.fi/index/tietoa/uutiset/2011/P_58.html) mm. "...Muutoksista tiedotetaan erikseen, eivätkä ne edellytä kuluttajilta omia toimenpiteitä" ;)
"Suomi on harvaanasuttu maa, joten meidän on vielä pakko turvautua antennijakeluun. Keski-Euroopan maissa kaapeli- ja satelliittijakelu ovat vallitsevia. Korkea peitto kertoo pikemmin jälkeenjääneisyydestä kuin edelläkävijyydestä."
VastaaPoistaNiin kertoo. Tosin eihän antenniverkkoa mikään pakko ole joka korpeen rakentaa, vaan harva asutus juuri korostaa satelliittijakelun tärkeyttä - varsinkin HD-aikana.
Näyttää siltä että Yle on TV-Viihteen kanssa juoninut jonkun kartellin, jonka mukaan Yle-HD pidetään ainakin jonkun aikaa poissa satelliittijakelusta. HD-kanavan ennakkoarviointiin oli kysytty kaikkien muiden alan toimijoiden paitsi Canal Digitalin mielipidettä. Jopa Mikkelin Ammattikorkekoulu sai kertoa että heillä ei ole aiheesta mitään sanottavaa?!
Tämä(kin) HD-salaus-sähläys osoittaa että Ylen nykyinen valvontasysteemi ei toimi. Viestintäviraston mukaan:
" Viestintävirastolla ei ole toimivaltaa valvoa YLEä tältä osin, vaan julkisen palvelun toteutumista valvoo Ylen hallintoneuvosto."
Ja siellä hallintoneuvostossa istuu poliitikkoja hataralla asiantuntemuksella.
Puutut lähetysverkon digitaalisuuteen, mutta kiinnittäisin ennemmin huomiota jakelutieriippumattomiin pointteihin: audiovisuaalinen kerronta kukoistaa nuorten yleisöjen käytössä verkossa, ja ellei panosteta kiinnostavaan suomalaiseen sisältöön, menetämme nuorten huomion kokonaan.
VastaaPoista"Edellytykset tehdä visuaalisesta kulttuurista luovan talouden tukijalka ovat olemassa. Nyt tarvitaan vain johdonmukaista sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen: sisällöntuotanto on nähtävä vakavasti otettavana liiketoimintana, joka vaatii tuekseen toimivan innovaatioympäristön ja henkisen infrastruktuurin."
Niin mielelläni näkisin Yleisradion itse tekemässä ja hankkimassa tuotantoyhtiöiltä globaaliin jakeluun tarkoitettuja, ensilähetyksin verkkoon tuotettuja sisältöjä, joita saisi muokata (teksitykset kaikilla mahdollisilla kielillä verkon yhteistyönä?) ja jakaa edelleen.
Tuija, olen samaa mieltä. O-P Heinosen kirjoitus käsitteli kuitenkin suomalaisen television menestystarinaa ja listasi saavutuksia perinteisen tv:n alalta. Siksi kommentoin vain niitä.
VastaaPoista